Olipas kiva ketju. Pitää paneutua ja hakea vinkkejä vielä paremmalla ajalla. Mulla Finlandia-voittajan Nenäpäivä kesken- ei oo yhtään mun makuun, en tiedä saanko luettua. Nyt sain lainaan Kellokosken prinsessan ja odotan malttamattomana, että pääsen kirjan kanssa sänkyyn- mä siis luen aina sängyssä illalla.

Mma Ramotswea tällä hetkellä...

Sannis, minäkään en oikein tykännyt Nenäpäivästä. Lukihan sen, mutta jotenkin se ei vaan vienyt mukanaan ja en oikein päässyt kiinni juoneenkaan. Kiva että on joku toinenkin jolle se ei oikein auennut.

En oo itse lukenut Nenäpäivää, joten siinä mielessä en voi kommentoida, mutta oon itse asiassa kuullu tosi monesta, jotka ei oo siitä pitänyt pahemmin, enkä oikeastaan kenestäkään, joka ois sitä kehunut! Omituista.. Oon miettinyt sen lukemista, mutta kovasti vaikuttaa siltä, ettei taida kannattaa, vaan lukee mieluummin jotain muuta Sen verran vähän luen kuitenkin, etten raaski tuhlata aikaa ei-niin-hyviin kirjoihin.

Tällä hetkellä kesken Franzenin Tumman veden päällä, ja tykkään siitä tosi paljon! Kertoo pikkupojan elämästä pojan itsensä silmin. Välillä jään miettimään, voisiko pikkopoika oikeasti itse kertoa kaiken, mistä kirjassa on, sanavarasto saisi olla aika laaja, ja joitain asioita ei ehkä kyllä ymmärtäisi niin hyvin kuin kirjassa kerrotaan. Muuten kyllä aivan mahtava!

Kesken myös Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Se on todella hauskasti kirjoitettu, ja kuvaa mielenkiintoisesti venäläistä elämää 1800-luvulla. Ei siis mikään raskas kirja, vaan humoristinen lähinnä. Voin suositella sitäkin! Taidan olla mahdottoman kritiikitön lukija, kun yleensä tykkään kaikista kirjoista, mitä luen. Pääsääntöisesti sanon hyviksi, ja sitten joskus törmää huippuihin, kuten se hehkuttamani Anna minun rakastaa enemmän. Harvoin luen mitään, mitä en vois suositella! Voihan se olla vain hyvää valitsemistakin, ja ennakkoharkintaa, eikä vaan kritiikin puutetta

Minäkin luin tuon Franzenin ja tykkäsin kovasti. Ehkä kerronta oli aikuisen sanavarastolla ja kokemuksen sävyttämänä kerrottu, mutta jotenkin siitä välittyi hienosti lapsen kokemukset ja tunteet.

Heips

Luin viimeksi Thomas Nyholmin Sinun edestäsi vuodatettu - esikoiskirja. Alku vaikutti hieman sekavalta, mutta mitä pidemmälle luin sitä jännemmäksi kirja muuttui ja loppu oli aika huikea

Koko ajan mulla on joku kirja luettavana - muuten olen kuin kipeä Nyt on menossa Roslund & Hellströmin Tyttö katujen alta.

Huippu tämä ketju - oon löytänyt jo paljon hyvää luettavaa

maanantaina, 4. huhtikuuta 2011 klo 12:43 hanituinen kirjoitti::
Sain pari viikkoa sitten luettua Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love -kirjan ja kuten täällä minulle muutamat lupasivat, oli paaaaaljon parempi kuin elokuva. Suosittelen!

Sitten luin Finlandia-voittaja Nenäpäivän, mutta eipä tuo minua pahemmin sykähdyttänyt. Kirjoitustyyli kyllä persoonallinen, muttei minun makuuni. Aihe sinänsä koskettava.

Nyt on vuorossa Riikka Pulkkisen Totta. Jo muutamien sivujen jälkeen vaikuttaa lupaavalta!

Eilisiltana oli pakko valvoa niin pitkään, että sain Totta luettua Pidin todella paljon ja suosittelen!

Mitähän seuraavaksi? Kotona odottaa pino vanhemmilta lainattuja kirjoja, täytyy penkoa sitä. Ainakin siellä taisi olla joku Kjell Westön kirja, aiemmista olen tykännyt. Ja tästä ketjusta löytyy kyllä ihanan paljon lukuvinkkejä

Hieno kirja on Marilynne Robinsonin Gilead. Kertoo vanhasta pastorista 50-luvun Amerikan Keski-Lännessä. Päähenkilö on todella taitavasti kirjoitettu: hyvä ja velvollisuudentuntuinen, näennäisen tavallinen tyyppi, mutta älykäs, huumorintajuinen, intohimoinen, särmikäs ja kapinallinen. Ihana herra, josta ei halua luopua, ostinkin kirjan ikiomaksi. Nyt olisi tarjolla vastailmestynyt jatko-osa, Kotiin.

Mä olen myös lukenut tuon Peter Franzenin kirjan ja tykkäsin kovasti. Aihe koskettaa läheisesti ammatin kautta ja pelkäsin, josko kirja olisi ahdistava. Mutta pehmeästi kuvaa lapsen tuntemuksia. Ja myös sitä, että vaikka perheessä olisi miten vaikeaa, voi lapsen elämään silti mahtua myös leikki. Se oli itselleni (jälleen ammatillisesti) tärkeää huomioida.

Nyt luen parhaillani julkisuudessakin paljon ollutta Marko Kilven Elävien kirjoissa. Marko Kilven edellinenkin meillä on ja sitä joskus yritin aloittaa, mutta se oli selkeästi liian ahdistava siihen kohtaan luettavaksi. Ehkä joskus voisin kokeilla uudestaan. Mieheni kuitenki piti siitä(kin) kovasti. Tämä Elävien kirjoissa on minusta hyvä. Ajatuksia herättävä, koskettava. Aavistuksen ehkä pompahtelee aiheesta toiseen, mutta olen luottavainen, että lopussa nivoutuu tarinat yhteen. Olen nyt puolessa välissä, etten osaa varmasti sanoa vielä. Mutta tämän kokemuksen perusteella suosittelen, vaikka en sinällään tämän kirjallisuudenlajin ystävä olekaan.

Patrik Borg: Rentoa painonhallintaa.(Kuka hiivatin Patrik? )
Kokosi tosi hyvin tärkeimmät pointit pysyvään, hitaaseen ja rentoon painonhallintaan.
Jos nyt joku ei ole vielä lukenut.