Vanhemman pyörän kanssa perse alkaa puutumaan jo noin 7 km matkalla, mutta uudessa pyörällä on erilainen satula (melko kova ja muotoiltu) eikä sen kanssa ole perse puutunut ainakaan vielä ja lähtee mielellään pyöräilemään. Vanhan pyörän kanssa käytin välillä irrallista satulapehmustetta, mutta perse puutui silti. Ja muutenkin ei ollut ihan mukavin vaihtoehto.

Ajoin keskiviikkona pojan maastopyörän huollosta kotiin (18km), olihan tuskien taival. Leveät, ihan uudet renkaat, jäätävä satula ja kamala vastatuuli koko matkan, joka oli sitä paitsi vielä ylämäkeä oikeastaan koko matkan. Edellisenä päivänä pyöräiltiin 36 kilsaa, ei se ollut kyllä mitään tohon reissuun verrattuna... tosin mulla on omassa pyörässäni 2" isommat renkaat, murto-osan kapeet verrattuna mastopyörään.

Itse pyöräilen nykyään useita kertoja viikossa n.20km pitkiä lenkkejä. Esim. viimeisen viikon sisällä matkaa on kertynyt n.70km, joka koostuu 22km,16km ja 35km lenkeistä! Pidän pyöräilystä ja suosittelen sitä jokaiselle! Myös MTB on hauska harrastus, ja on myös paljon kuluttavampaa kuin tavallinen maantieajo!

Hei Hilkkis,

En lukenut kiireessä koko ketjua läpi... varsinkin kun tuntui menevän tavallisen pyöräilyn pariin. Mutta kysymykseesi sähköpyörästä: itselläni on sellainen ja olen tyytyväinen. Sitä voi käyttää myös tavallisen pyörän tapaan, mutta koska pyörä on kokonaispainoltaan painavampi kuin keskimäärin tavallinen pyörä niin pyörän paino on siis erona tavalliseen pyörään verrattuna. Alamäessähän se ei tunnu.. Sähköavustus on todella hyvä ylämäissä. Itselläni tuo pyörä on sellainen että siinä on vaihteet ja 6-tasoinen avustus mahdollisuus, joten itse pystyy hyvin säätelemään haluaako täys avustuksen vai ei lainkaan. Täysavustuksella on kuin pikkumopo ilman pakokaasuja. Mutta täysavustuksella akku tietysti kestää vähemmän aikaa. N. 80 km on akun latausväli - riippuen tietysti siitä kuinka paljon avustusta käyttää. Ja akun lataaminen ei maksa juuri mitään n. 1 centti ehkä - en ole kyllä expertti tässä. (Asiantuntija saa vapaasti olla erimieltä.)

Sähköpyöriäkin on erilaisia ja eritasoisia, ihan kuten "normaalipyörissäkin". Jos kunto on vielä hakusessa on sähköpyörä rahansa arvoinen hankinta. Mutta kokeile eri malleja ettet osta sikaa säkissä. Kävin toissa päivänä sellaisen 7 km lenkin ja totesin että kyllä silläkin voi kuntoansa kohottaa. Tietysti suhteessa avustuksen määrään, mutta runsaallakin avustuksella on pakko polkea hiukan jotta pyörä kulkee. Suosittelen!

Kuulkaas, mulla on uusi pyörä! Ja se on pinkki! Vanha noin 25 vuotta oli jo täysin palvellut ja käytännössä jarruton, kankea polkea ja sen kanssa tunsi itsensä helposti haavoittuvaksi tuolla liikenteessä. Niin, ja vanha oli valko-lila...

Parin päivän aikana sain kilometrejä mittariin vähän päälle 75. Ihan hyvä paikkaus koko viikon saamattomuudelle.... ja tuskin noita ilmojakaan enää loputtomiin riittää, jolloin viitsii fillarin selkään pidemmälle matkalle hypätä.

Mulla oli tänään tylsää, koitin saada kamua fillarilenkille, vaan eipä halukkaita ilmoittautunut. Siispä lähdin yksin, napit korviin ja menoks. Sunnuntaina mentiin kamun kans muutamaa sataa metriä lyhyempi lenkki, piirun vajaa 30 kilsaa. Tänään sain aikaa kulumaan 19 minuuttia vähemmän ja matkaa tuli tosiaan se vajaat puol kilsaa päälle 30 km. Keskivauhti oli vähän vajaat 24km/h, huolimatta keskivälin hidasteista (kadunylityksiä, muuta liikennettä yms). Et hyvä lenkki oli kaikenkaikkiaan. Ja sainpa muuten loppumatkan ylämäki-alamäki -osuudelle hyvän peesinkin, joku oli kans lenkillä samalla suunnalla, hänellä oli vaan alla kunnon maantiefillari.... Hyvin pysyin peesissä ja lopussa päästelin vielä ohikin, kiittelin vaan kauniisti peesistä.

ZAMI: Minulla on 15v vanha hybridipyörä Cresce... merkkinen. Ajan paljon ja huollatan sen vuosittain, kun en itse osaa. Ainakin siihen löytyy ihan ongelmitta varaosia.

sunnuntaina, 7. heinäkuuta 2013 klo 21:00 Merenroiske kirjoitti::

Tuollainen Sellen naisten malli houkuttelisi, eikä hintakaan ole kovin paha. Tiedättekö, käyvätkö kaikki satulat kaikkiin pyöriin, eli onko varsi saman kokoinen?

Varsi eli istuinkannatin ja satula eivät ole yhtä puuta. Satulat sopivat yleensä kaikkiin kannattimiin.

Täällä arvotaan geelipehmusteen ja pyöräilyhousujen välillä. Useissa satuloissa on jo valmiiksi geelipehmuste, mutta nämä ja myös irrallinen geelipehmuste ovat lyhyitä ostoslenkkejä varten. Ainut oikea bärssiä säästävä keino ovat pehmusteella tai "säämiskällä" varustetut pyöräilyhousut ja kovahko satula.
Ensimmäiset kymmenen kertaa voi tuntua, että "vaippa" ja kova satula on huono, mutta sen jälkeen takapuoli tottuu.
Pehmeillä satuloilla taas ei voi pitkiä lenkkejä tehdä koska ne hiertävät ja hiostavatkin. Satulaa ostettaessa on syytä mittailla istuinluiden väli ja ostaa sitten satula, joka on niihin sopiva. Liian leveä satula hankaa ja liian kapea satula levittää istuinluita ja aiheuttaa kipua.

Hyvä ja asintunteva pyöräkauppias tietää kyllä millainen satula on hyvä ja joissakin kaupoissa on saatavana koesatuloita, jotta ei tarvitse ostaa sikaa säkissä.

Itse olen harrastanut pyöräilyä yli 40 vuotta ja vuotuiset määrät ovat vaihdelleet 3000 kilsan ja 6000 kilsan välillä riippuen siitä mitä muuta tulee urheiltua. Nyt kun jään eläkkeelle niin varmaan tuo kuusi donaa tulee ylittymäänkin ensi kesänä.

Harrastan sekä maantiepyöräilyä kilpapyörällä, hiekkatiepyöräilyä cyclocrossarilla sekä maastopyöräilyä täysjousitetulla pyörällä.
Paras tapa liikkua aerobisesti tällaiselle vähän isompikroppaiselle on pyöräily. Pitää vain hankkia hyvät välineet. Eihän juoksulenkilläkään käydä kumisaappailla, miksi sitten pitäisi pyöräillä jollain ruosteisella mummiksella tai muuten raskaalla rattaalla.

Hei !
Ehdottakaapas hyviä maantiepyöriä aloittelijalle? Käytettyjäkin saa vinkata.

Tähän asti alla on ollut hybridi Gatorskinin 28-tuumaisilla melkein sileillä renkailla. Mieli polttelisi kuitenkin kokeilemaan ihan rehellistä maantiepyörää...