Varmasti tekee mieli syödä vaikka mitä, erityisesti jos päivän ruokailut eivät ole olleet riittävät ennen liikuntaa. Kannattaa siis syödä hyvin sekä ennen että jälkeen liikkumisen. Nälkäisenä ei kannata lähteä liikkumaan, sillä se vie sekä tehoja että iloa liikunnasta. Tiiplis antoikin tuossa jo hyvän neuvon että liikunnan jälkeen kannattaa syödä kunnon ravitseva ateria ja jos vielä sen jälkeen tekee mieli makeaa niin voihan sitä sitten vähän ottaakin.

keskiviikkona, 1. syyskuuta 2010 klo 09:17 Henne kirjoitti::
Varmasti tekee mieli syödä vaikka mitä, erityisesti jos päivän ruokailut eivät ole olleet riittävät ennen liikuntaa. Kannattaa siis syödä hyvin sekä ennen että jälkeen liikkumisen..

Itse olen huomannut, että puuro ei paina mahassa liikuntasuorituksen aikana vaikka sen söisikin lähellä ennen liikkumaan lähtemistä. Varsinaisen päivällisen ehtii syödä sitten rauhassa liikkumisen jälkeen.

Toki liikunnan jälkeinen välipalakin voi auttaa asiaa, mutta yleensä syynä on liian vähäinen syöminen päivän aikana ennen harjoitusta. Ja ratkaisu olisi pitää huoli ettei tule syötyä liian kevyesti treenipäivinä. Varsinkin jos on raskaampi treeni kyseessä. Kevyt treeni tätä heilauttelua harvemmin tekee kun se ei kuluta hiilareita samalla lailla.

En tiedä onko täällä jo vastattu tähän tältä kantilta, kun en jaksa lukea aiempia viestejä, mutta yksi syy makeanhimoon on se, että ennen liikuntaa tulisi ns. tankata hiilareita, ,kun juuri niitä tarvitset liikuntasuoritukseen ja liikunnan jälkeen taas proteiinipitoista syötävää, jotta lihakset saavat ravintoa ja pystyvät muodotamaan sinulle uusia lihaksia.

Kokeile, että syöt hiilaripitoista ruokaa ennen liikuntaa, että helpottaako yhtään makeanhimo.

Kokeile edellisenä päivänä syödä kananmunia, jos vedät raskaan reenin.
Sitten toinen aivan ihana resepti reenin jälkeen: Activia, maustamatonta jugurttia, maitorahkaa ja sekoitat tasaiseksi mömmöksi.

Lisää lusikallinen pellavansiemenrouhetta joka on lionnut yön ylitse.
Päälle pähkinöitä oman maun mukaan ja hunajaa.
Auttaa makeannälkään.

sunnuntaina, 5. syyskuuta 2010 klo 22:37 Pullapallo kirjoitti::
Kävin joskus 15 vuotta sitten yhdellä naistensalilla. Tien toisella puolella oli koko eteläisen Suomen paras konditoria. Lopetin kuntosaleilun, kun olin saanut 5 lisäkiloa ja monta lisäsenttiä vatsanympärykseen....

Mulle kävi opiskeluaikana samoin juoksulenkkeilyn kanssa. Päätin alkaa kohottaa kuntoa tosissani ja aloin lenkkeillä 3-4 kertaa viikossa, tavoitteenani pystyä juoksemaan 10 km yhtämittaisesti kävelemättä välillä. Lenkit aiheuttivat minulle kuitenkin voimakkaita ruoka- ja juomahimoja, ja lopputulos oli että paino nousi koko ajan vaikka kestävyys tosiaan kasvoi. Lopulta juoksin 10-13 km lenkin 3 kertaa viikossa, mutta olin 7 kg painavampi kuin ennen lenkkeilyä, ja lenkkipäivinä varsinainen suklaa-, pikaruoka- ja oluthamsteri. Lopetin lenkkeilyn painonnousun takia ja laihduin takaisin entiseen painoon kun ruokahimot hävisi.

Mä palaan vielä herkkujen laatu vs. määrä -asiaan, joka herkkujen kohdalla nousee esiin tämän tästä.

Yleensä ollaan sitä mieltä, että herkkujen syönnissä on viisasta ottaa mieluummin vähän tosi hyvää herkkua kuin isompi määrä kevyempää huijausherkkua. Tämä on ihan hyvä periaate, mutta se pätee vain tiettyyn rajaan asti. Kokemukseni mukaan eri herkuilla on erilainen "luonnollinen annoskoko", jonka tiedostaminen auttaa valitsemaan herkkunsa fiksusti.

Sipseissä luonteva annoskoko on minun kohdallani pari kahmalokourallista. Jos otan sen verran sipsejä dipattavaksi ja laitan pussin syrjään, olen syötyäni tyytyväinen, mutta yhden kourallisen jälkeen kävisin hakemassa lisää. On siis järkevää ottaa heti ensimmäisellä kerralla se tyydytyksen tuova herkkumäärä, ettei ravaa kaapilla koko ajan tule lopulta syöneeksi paljon enemmän.

Vielä sipsejäkin tutumpi esimerkki on suklaa. Minulle tyydyttävä annos maitosuklaata on pari riviä. Sitä vähempää ei minun kannata syödä, tai mieliteko vain yltyy. Vastaavasti tummassa suklaassa jo kaksi palaa tuntuu riittävältä. Jos siis mieleni tekee vain yleisesti ottaen jotakin makeaa, tummalla suklaalla saa tyydytyksen tunteen vähemmin kalorein.

Toisaalta silloin tällöin (mutta sitä harvemmin, mitä parempi ruokavalioni on) mieleni tekee nimenomaan maitosuklaata, yleensä jotakin tiettyä merkkiä. Tällöin salliva ja rento valinta on syödä juuri sitä nimenomaista suklaata, jota tekee mieli, ja unohtaa suosiolla kaikki korvikkeet.

Oletteko löytäneet muita "luonnollisia annoskokoja" erilaisille herkuille?

Sama tarina täälläkin, Orkesteri, tuntuu että toi kaks kourallista on hyvä määrä, ei tule pussia uudelleen avattua. Samoin suklaan kanssa, tummaasuklaata riittää palanen mutta maitosuklaata menee enemmän.Ja yks mikä on mun "pahe" on noi kermalla täytetyt pakstetut tuulihatut, eclair, aiemmin niitä meni koko paketti sit yksi kkerrallaan, mutta, nyt syön pari niitä keralla ja sitten paketti unohtuu pakkaseen viikoiksi, ei ole tarvetta rampata siellä. sama on jäätelössäkin, kunnon annos(2dl) lisukkeineen silloin tällöin, tai sitten päivittäistä ramppaamista "vaan" pari rkl. Mulla nämä herkut menee makean puolelle .)

No herkkuhan voi olla ihan mikä vaan,mun herkku on puolijäiset marjat ja kermavaato-rahka,mutta herkkupallon mielestä määrähän on alle 100g korkeaenergitä syötävää ja 5dl juomaa ja siihen verrattavaa!
No mun kauppa herkku o usein sokeriton suklaavanukas joka kuitenkin menee herkkupalloon,jostain syystä,ei se mitää hyvää se on kuitenkin!

Kiitos kommenteista!

Pullapallo tuo tuossa esille toisen pointin, joka minua kiinnostaa herkkujen syömisessä – miten muuttuvat mielikuvat vaikuttavat eri herkkujen herkullisuuteen.

Vaikka pidänkin kaikenlaisia lakkoja huonona ideana, joskus omat asenteet muuttuvat niin, ettei tiettyä herkkua enää teekään mieli. Tuoteselosteen tutkiminen voi saada pöyristymään suklaapatukan suhteettomasta kaloripaljoudesta ja keikkatyö pikaruokalan kassalla voi vieroittaa tehokkaasti hampurilaisista. Mielipiteet voivat muuttua, eikä silloin ole kyse enää kieltäymyksestä.

Kun "en saa syödä" -ajattelu korvautuu tällä lailla luonnollisesti "ei tee taaskaan mieli" -ajattelulla, kiellettyä ruokaa kohtaan tunnetut himot purkautuvat. Se on rento tapa kohtuullistaa herkutteluaan.