Tervetulosa Shock Joo, tuo kirjaaminen on ainakin meikäläisellekin ihan pakkojuttu tässä painonpudotuksessa. Muuten tulee ihan huomaamatta napsittua jotain kaloripommeja. Nyt pysyy tuo ruokarytmi järjestyksessä. Liikuntaa täytyisi lisätä, pyöräily puutarhatöiden lisäksi on tällä hetkellä ainoa liikunnan muoto mulla. Uimahalliin pitäis päästä (useampi uimapuku jo hankittu ).

Tervetuloa minunkin puolestani Shock.

Paino 101,9kg, kylläpäs nyt mennään pienin askelin alaspäin

Huippua, Karmale! Vähiin käy, haamuraja lähestyy. Olet sitkeä!

Tervetuloa Shock tänne. Näinhän me mennään, ylös ja alas.

Mulla on äärimmäisen paksu olo, vaikka olen syönyt sopivasti. Ei oikein huvita tämä, kun väillä tuntuu että olen pässyt 110:stä eroon, ja sitten se taas väijyy vaa'alla ihan millin päässä. Ei auta muu kuin jatkaa vaan taas.

Loppukesä ja alkusyksy meni ihan harakoille. Takapakkia tuli ja nyt olisi jälleen ajatuksena aloittaa. Piti aloittaa jo viime viikolla, mutta flunssa iski ja päätin ensin ottaa muutaman päivän rauhallisemmin. Nyt sitten tänään täysin uusi alku.

Ajatuksena on olla kiltti itselleni, mutta tarkoituksena on kuitenkin saada muutamia kiloja pois vielä ennen joulua. Tänä aamuna vaaka näytti 109,8:aa kiloa ja vaikka olen pettynyt (takapakkia on kuitenkin tullut useampia kiloja), niin olen tavallaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että painoa ei ole tullut takaisin tuon enempää (vuoden alussa painoni oli kuitenkin melkein 120kg eli vielä ollaan sen alle).

Nyt kuitenkin on siis tarkoitus ottaa itseäni niskasta kiinni. Liikuntaa olen harrastanut paljon ja sen juurruttaminen arkeen on ollut yksi viimeisen puolen vuoden suurempia tavoitteita ja se on mielestäni toteutunut hyvin. Tänäänkin olen jo kävellyt aamulla töihin flunssastani huolimatta. Ja töihin jälkeen lähden katsastamaan kunnollisia pitäviä, lämpimiä ja kuivina pysyviä talvikenkiä. Ajatuksena on, että pystyisin kävelemään työmatkat läpi talven Toppa-asu löytyy jo, joten senkin puolesta asia on kunnossa. Ja ihan oman jaksamisen takia tuo kävely olisi hyvä. Jaksamisen siis siinä mielessä, että kun päivittäiseen työmatkaani menee aamuisin ja iltaisin noin 45-60 minuuttia, niin siinä ajassa ehtii jo ottamaan etäisyyttä työasioihin. Aamulla ehtii orientoitua tulevaan päivään ja miettiä, mitä päivä voisi tuoda tullessaan ja iltapäivällä ehtii taas ottaa etäisyyttä työasiohin ja miettiä omia juttuja. Olen aina ollut vähän sellainen, että pitkillä kävelylenkeillä saan parhaiten purettua stressiä yms. juttuja, niin tuon matkan kulkeminen kävellen sopii minulle.

Syöminen onkin sitten se, mikä on hakusessa. En ajatellut piiskata itseäni ihan hulluna ruokailujen suhteen, vaan pyrin käymään läpi pään sisäisiä asioita ja oppimaan uusia juttuja sen suhteen, miten saisin omat ajatukset käännettyä ja vahvistettua omaa tahtoa ja tiukkuutta ruokailujen suhteen. Käyn siis asioita läpi Beckin menetelmän avulla.

Tsemppiä kaikille!

Hyviä ajatuksia, Kaneli74. Tervetuloa takaisin. Vaikka sinulla onkin ollut taukoa laihdutksessa, olet näköjään siellä korvien välissä saanut asiat kohdilleen, ja nyt tiedät mikä on sinulle paras tapa jaksaa. Se on hienoa, sillä stressaantuneena ei pysty keskittymään laihduttamiseen. Tähän tarvitaan energiaa.

Hopeapeili, juuri niin. Laihdutukseen (tai pitäisikö ennemminkin puhua elämäntapamuutoksesta) tarvitaan energiaa ja siihen pitää ottaa oma aikansa. Ja olla ehkä tarvittaessa terveellä tavalla vähän itsekäskin. Luin jo kesällä tuota Beckin kirjaa ja tiedostin jo silloin, että en ole käynyt kaikkia kohtia riittävän hitaasti läpi. Nyt käyn sen uudelleen alusta asti ja vietän eri kohdissa tarvittaessa useamman päivän (tuon kirjan läpikäymisessä pitäisi mennä kuusi viikkoa, jos tekee yhden kohdan päivässä). Sen kuitenkin siitä muistan, että yhtenä kohtana oli sen pohtiminen, miten saa jätettyä elämässä aikaa laihduttamiseen. Sekä ruokaiujen suunnitteluun että liikuntaan menee aikaa ja se aika on sitten jostain muusta pois. Myönnän kyllä, että tykkään, kun saan upotettua tuota liikuntaa arkiliikuntaan ja kun työmatkoihini menee bussillakin noin tunti suuntaansa, niin tuntuu siltä, että en "uhraisi" mitään, vaikka olenkin siirtynyt kävelyyn.

Löysin eilen uudet kunnolliset talviulkoiluun sopivat kengät ja nyt saa talvi minun puolestani tulla Tänä aamuna olikin ihana ilma, kun täällä oli pikkaisen pakkasta ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Varsinkin tällaisella kelillä se kävely kaupungin läpi oli paljon mukavampaa kuin bussissa istuminen

Meillä muuten esimies hommasi kaikille Firstbeat-analyysin. Siinä mitattiin ainakin syke sekä vähän muutakin kolmen vuorokauden ajan ja sitten siitä sai kirjallisen ja suullisen palautteen. Tuo liittyi meillä työhyvinvointiin ja niin kuin jo ennakkoon tiesinkin nukun liian vähän ja palautumista oli liian vähän yms. MUTTA se, mistä olin oikeasti jopa vähän ylpeä oli liikunnan tulos. Sekä kirjallisen raportin mukaan liikun riittävästi ja suullisessa palautteessa vielä tämä korostui. Kuulemma minun ei tarvitse lisätä liikuntaa No, oikeasti haluan mukaan myös lihaskuntoa kehittävää liikuntaa yms. juttuja, mutta olihan se kiva kuulla, että tällaisella arkiliikunnallakin voi nuo liikuntamäärät olla jo kohtuullisen hyvät.

Tsemppiä jälleen kaikille!

Hyvä, Kaneli74. Sulla on kuntoiluasiat kunnossa ja pään sisäiset asiat hyvässä vauhdissa. Jo se, että olet ostanut tuon kirjan ja luet sitä päivittäin, on todella iso asia. Mulla ei olisi kärsivällisyyttä jokapäiväiseen opiskeluun ja mietiskelyyn. Tai no, tuleehan mun omalla tavallani mietiskeltyä tässä koneen ääressä, kun luen näitä ihmisten juttuja täältä Kiloklubista. Jokainen löytää oman tyylinsä.

Tuon itsekkyysasian allekirjoitan täysin! Olen vuosien varrelle monta kertaa lopettanut laihdutuksen ja syömisten tarkkailun sen takia, että perheen tai jonkun läheisen asiat ovat huonosti, ja laihduttaminen on tuntunut semmoisen rinnalla toisarvoiselta. Se on ollut syy, mutta jälkeenpäin ajatellen myös tekosyy. Kukaan ei olisi kärsinyt hiukkaakaan enempää, vaikka olisinkin jatkanut laihduttamista. Jotenkin vaan tuli huono omatunto siitä, että iloitsin jostain 300 gramman pudotuksesta ja pienemmistä housuista, kun toisilla on hätä. Seuraavan kriisin koittaessa jatkan tätä uutta opittua elämäntapaa.

Tsemppiä satasen tavoitteluun meille kaikille!

Tänään olen taas puoli kiloa kauempana satasesta. Siksakkia mennään, mutta en ole huolissani. Tähän on jo totuttu. Mutta kyllä mää sitten juhlin oikein railakkaasti, kun satanen alittuu! Sitä odotellessa.

Miten te lähempänä tavoitetta olevat olette suunnitelleet viettävänne kaksinumeroisen painon juhlaa? Tuskin syömällä?

Hopeapeili, siksakkiahan tämä on ja jossain kohtaa menet sitten taas alaspäin ja alaspäin ja alaspäin Kyllä se satanen menee rikki!

Me ollaan kohtuullisen samoissa lukemissa eli en tuohon juhlimiseen vielä kauheasti ota kantaa. Mutta sitä olen tässä miettinyt, miten ylipäätään palkita itseäni pienempienkin tavoitteiden saavuttamisesta. Joskus kesällä pohdin jonkun uuden kivan maljakon hankkimista yms., mutta nyt mietin, että se olisi taas lisää krääsää kotiin. Olenkin hiljalleen miettimässä jotain Nomination rannerenkaan aloittamista. Sitten kun paino alkaa 99:llä, niin hankkisin sen renkaan ja sitten joka 5kg:n välein uuden palan siihen. Ajattelin, että tuo olisi jokapäiväisessä käytössä oleva koru, joka koko ajan ranteessa roikkuessaan ensinnä muistuttaisi tavoitteesta ja myöhemmin sitten kannustaisi siinä pysymiseen. Jos sitä pitäisi oikeassa ranteessa, niin näkisin sen väkisinkin joka kerta, kun laitan jotain ruokaa suuhuni Hmm... olisikohan tuo enemmän rangaistus kuin palkinto. Mutta olisi ainakin muistutus.

Tsemppiä kaikille!

Hieno idea Kaneli74 tuo koru, oman puurtamisen muistuttajana ja jääkaapin avaamisen varoittajana. Painonvartijoilla oli aikoinaan myös jotain vastaavia pikku koruja. Joku ohjaaja oli kiinnittänyt omansa vyöhön.