Tsemppiä sinulle, Dara! Mulla on myös muutaman kilon yli 130. Taas. Viimeksi kun tuon rajan alitin, päätin ettei koskaan enää. Mutta toisin kävi, paino pullahti takaisin, kontrolli petti, kun pää ei kestänyt vastoinkäymisiä. Mutta eihän sitä voi kuin yrittää taas.

Mielenkiintoinen tuo sinun laskentatapasi. Siitä saa varmaan todenmukaisimman tuloksen, koska paino heittelee koko ajan muutaman kilon ylös ja alas ihan riippumatta siitä, miten syö tai liikkuu.

Minä punnitsen tiistaisin. Eilen oli 132 pilkku olikos se 5. En muista, koska olin tyytymätön viikon 300 gramman saldoon, toisin sanoen viikon syömisiini.

Lisäys: Oli näköjään 132,3 kg. Piti käydä tarkistamassa.

Hopeapeili Vastoinkäymiset on ärsyttäviä! Itse sairastan ahmimishäiriöö, joten lievään ahdistukseen reagoin syömällä. Ennen reagoin vahvaankin ahdistukseen ahmimalla, mutta nykyään en pysty syömään siinä olotilas. Enkä oikein tiä, mitä mieltä olen tästä muutoksesta.

Olen yrittänyt laihduttaa ainakin 15-vuotiaasta eli 10 vuotta. Olen siinä ajassa oppinut sen, että paino heittelee 2 kg edestakas helposti, ainakin mulla. Siksi olen päätynyt tähän keskiarvoon. Pystyn luottaan siihen parhaiten. Samalla saan käydä vaa'alla päivittäin, eikä mun tarvitse ahdistua lukemasta. Ja tää estää sen naurettavan pelleilyn, jota joskus harrastin. En esim uskaltanut juoda vettä punnitusta edeltävänä iltana ettei näy vaa'as aamulla. Laitan liikaa odotuksia sille yhdelle punnitukselle. Ja pettymys on kova, jos paino onkin noussu juuri sinä aamuna ja laihdutus jäi siihem. Nyt olen ottanu opikseni noista virheistä, jotta tää elämäntapamuutos olis jatkuva.

Mullakin viikko vaihtuu tiistaisin. Johtuu siitä kun eilen punnitsin itseni ns. ekaa kertaa niin pidän sen alotuspäivänä.

Ja -300g on myös pudotusta, muista se! Mulla on tavoite -2kg/kk eli 500g/vko. Pudotit melkeen mun tavoitteen verran. Tsemppiä sullekkin!

Kiitos Dara! Olisin oikein tyytyväinen 300 grammaan, jos katsoisin että olen sen ansainnut. Nyt se lähti vaikka olen syönyt väärin ja liikaa kaikkea tyhmää.

Olen ollut superlihava kolmisenkymmentä vuotta. Kaikki kitukuurit on kokeiltu, muutama kilo laihduttu ja sitten taas lihottu. Pari vuotta sitten löysin täällä Kiloklubissa itselleni sopivan tavan, söin järkevän määrän tavallista ruokaa säännöllisinä aikoina ja laihduin yli 30 kiloa. Todella yksinkertaista, mutta kun siitä lähdin sitten lipsumaan vajaa vuosi sitten, kilot tulivat pikavauhtia takaisin. Enkä voi syyttää kuin itseäni. On inhottavaa, kun tietää miten painon saa putoamaan, ja vielä muistaa kuinka hyvältä se tuntuu, mutta silti ei saa aikaiseksi.

Loppuun jotain positiivista: Tänään paistoi aurinko aamupäivällä. Hyvää loppupäivää!

Hurraa, olen 200 grammaa lähempänä tavoitetta. Ehkä saavutan sen joskus.
Tavoitteet ovat hienoja, mutta aikatavoitteet eivät ole - ainakaan mulle ne eivät sovi. Ne ovat usein liian toiveikkaita, sitten sitä pettyy ja alkaa syytellä itseään. Siitä onkin lyhyt matka kaupan suklaahyllylle.

Eipä ole vieläkään rajapyykkiä ohitettu. Suklaahyllyjä on tyhjennetty urakalla. Täällä siis lylleröidään edelleen. Nyt olen taas viikon verran saanut syötyä niin että vajetta jää. Täksi päiväksi ruokasuunnitelma tehtynä. Punnitus on maanantaina, sitten näen, olenko lähempänä tavoitetta.

Paino on pudonnut kilon. Vielä 1,3 kiloa ekaan maaliin. Aiin sen saavuttaa ennemmin tai myöhemmin. Tänään ei tule vajetta eikä vihreitä palloja.

Hitaasti lähenee, siksakkia mennään. Tämän päivän tulos 131,1 kg. On tämä vaikeaa!

Heips!
Kovin hiljaselta vaikuttaa keskustelu, mutta taidan silti loikata tähän ryhmään sekaan. Vuosia sitten onnistuneesti täällä keskustelleena ja jonkin verran myös laihtuneena kokeillaanpa uudelleen. Nyt kun olen onnistunut löytämään sen liikunnan riemun, josta moni puhuu. Tuntuu, että se on tuonut syömisenkin opetteluun ihan erilaista motivaatioita.

Painan enemmän nyt kuin koskaan ikinä, ja se sai taas havahtumaan, että ihan oikeasti tarttis tehdä jotain... Kuulin naapuriltani kaupungin myöntämästä bmi-kortista, jolla saa pienellä maksulla käydä uimahallissa + kuntosalilla niin paljon kun lystää puolen vuoden ajan. Vuosien uimattomuuden jälkeen rohkaisin mieleni ja lähdin kokeilemaan pysynkö vielä pinnalla. Pysyin ja tosiaan löysin liikunnan riemun. Tuo bmi-kortin saaminen edellytti liikuntaneuvojalla käyntiä ja sainkin sieltä vallan hyviä vinkkejä. Asetettiin mulle tavoitteeks muutenkin liikunnan lisääminen, kun vain se uiminen. Ja hyvinkin maltillinen luku laihdutustavotteeks; 15 kiloo / vuosi. Luku olisi juurikin tuo 130kg sitten.

Lähtöpaino siis 145kg. Muutaman viikon tässä opetellut, ja vaaka jo hetkellisesti näytti -2kg. Sitten tuli äitienpäivä ja kierros neljässä eri kahvipöydässä.... Noo, takasin ruotuun, kyllä se siitä taas.

Toivottavasti ei ihan yksin tarvi täällä höpötellä.

Kiva Miah, kun tulit tänne, eipä ole juuri ollut juttukavereita. Ehkä sun houkuttelemana tulee muitakin! Mun painoenkka on ollut 142 kg eli melkein sama kuin sinun.

Hienoa, että olet innostunut uimaan. Mää en voi, kun polvet ei tykkää veden liikkeestä eikä etenkään siitä hetkestä, kun nousen vedestä ja todellinen paino rytkähtää polvien päälle. Yrittelen ilman liikuntaa. Välillä pidän ruokapäiväkirjaa ja välillä en. Nyt juuri en. Motivaatio taitaa olla hieman hakusessa.

Tsempit sinulle!

Moikka Miah.
Tervetuloa joukkoon! Samoissa lukemissa suurinpiirtein olin itsekin reilu 5 viikkoa sitten 143kg. Tänä aamuna vaaka näytti 132,6 eli eka kymppi rikki! Tosin ei ole virallinen punnituspäivä, mutta iloitsen tässä nyt hetken ja toivon, että vkl ei tuo takapakkia.
Minäkin kyselin tuon mainitsemasi kortin perään, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta saada jos ei ole astmaatikko
En oikein pidä muusta liikkumisesta kuin vesi...