NeitiJ, I like the way you think! Go girl!

NeitiJ, tosi hyvältä kuulostaa! Kaiken maailman kalorilaskentojen ja vajeiden tavoitteena on kuitenkin (ideaalitilanteessa) ei laihuus tai tietty painoindeksi vaan hyvinvointi, ja sen taas voi saavuttaa monella tavalla. Jos lähtökohtana on paljon liikakiloja, niin sillä laskemisella ja ruuan kontrolloinnilla tehdään pohjatyöt sille että pystyy paremmin muihin(kin) "hyvinvointitekoihin". Sulla ei sitä ylimääräistä painolastia enää ole, vaan vahva ja lihaksikas kroppa. Kun ne lasketut vajeet on lakanneet tuottamasta hyvinvointia ja jopa päinvastoin, niin toi on parasta nyt.

arawr, onpa sinnikäs vamma! Kovin nihkeää, epäilemättä haittaa sitä pienemmän kesäperseen hankintaa. Sais helpottaa pian. Tsemppiä!

Sullahan ei Blaija oo enää mahdoton matka seiskalla alkaviin lukuihin Oikea suunta, ja sinnikkäästi oot saanut tuloksia aikaan vaikka on tenavatalouden haasteet.

Mä sitten ostin ne himoitsemani monikuositrikoot, ja ne on varsin mukavat juosta! Laitoinpa niistä sinne Instagramiinkin lifestyle-kuvan Eikä vatsaakaan enää harmittanut lenkkeily niin kuin ennen leikkausta.

Kai niitä kiiltokuvia täydellisestä elämästä on levitelty aina, jakelukanavat vaan muuttuu. Ennen telkkari oli varmaan kattavin väline, nykyään se tavoittaa huonommin ainakin nuoremmat ikäluokat ja some on ottanut sitä roolia. Täydelliset (käsitellyt) julkkisvartalot ja -naamat ja virheettömät, viimeisen päälle sisustetut kodit on mun mielestä sellaisia aikuisten satuja, ei mulle tuu sellanen olo että tuollaista mullakin kuuluisi tai pitäisi olla. Tykkään katsoa kauniita kuvia vaikka ne ei ois totta

Joo mun kroppa käy nyt ilmeisesti säästöliekillä. Syitä esimerkiks pitkään vajeella syöminen ja satunnaiset hiilaripelleilyt. Kun en oo syöny kanan kanssa makaroonia vaan pelkkiä kasviksia -> liian vähän energiaa ja kaloreita. Kroppa nyt pitää kiinni vaan kaikesta vähäisestäkin mitä sille luovutan, mutta se ei luovuta mitään enää pois. Nyt mennään siis aika isoilla kaloreilla n. puol vuotta ja katotaan et mitä tapahtuu. Kuulemma jo vuoden päästä tilanne saattaa olla toinen. Et kroppa rupeaa toimimaan miten haluan.

En ois ikinä uskonu että tää tilanne tulee. Vaikka oon siitä paljon lukenutkin. En mä omasta mielestäni oo syönyt vähän, mutta niin.. omasta mielestä.

Ja olin siis sähköpostilla erääseen valmentajaan yhteydessä, jolle kerroin ihan pilkuntarkasti mun tähän astisen painonpudotustaipaleen.

Kauheen vaikee vaan luopua "laihduttajan identiteetistä"

Kesä lähenee ja kiloklubi vaan hiljenee
No, eipä ole itsekään tullut pahemmin kirjoiteltua. Lasten kanssa hiiiukka haastava kausi. Ei pahemmin omaa aikaa, ja mieskin ollut paljon iltoja auton laitossa. Jo 400€ on siihen laitettu, eikä edelleenkään ole vika selvinnyt Onneksi miehen kaveri on lainannut autoa ja ollut kaverina korjaamassa.

Paino tippuu hiljakseen, mutta sentit ei vaan tunnu häviävän Taisi jäädä haaveeksi mahtua vanhoihin kesävaatteisiin.

Ensi maanantaina pääsen laitattamaan ripset ja kulmat ammattilaisella! Vähänkö luksusta
Ja ensi viikon lauantaina siskon polttarit. Siitä viikko niin pikkuveljien valmistujaiset/rippijuhlat. Sitten taas pari viikkoa ja häät. Sitten pari viikkoa ja kesälomareissu. Sitä seuraavalla sitten taas häät.
Kyllä itsekuria koetellaan tänä kesänä

Elossa ollaan vielä
Ja kesää varten bikinikunnossa – bikinit vaan päälle ja valmista on, riippumatta siitä millainen kroppa. Jäi onneksi siitä leikkauksesta niin minimaaliset arvet että niitäkään ei edes erota enää sitten kun hyttyssesonki alkaa

Kesiä tulee Blaija tämän jälkeenkin Sulla on edistystä vaikka se ei vanhoihin kesävaatteisiin saakka ehkä nyt ylläkään. Ihanaa kun on juhlia!

Toi laihduttajan identiteetti on kyllä jännä asia. Tavallaan haluaisin omalla kohdalla kiistää sen, koska en oo ajatellut että oisin "laihdutuskuurilla" vaan oon pyrkinyt kaikki muutokset tekemään loppuelämän tähtäimellä. Toisaalta laskin pari vuotta kaloreita, käyn edelleen melkein joka päivä vaa'alla ja kirjoittelen painonhallintafoorumille

Pieni karhu ei minua muuten noihin kesävaatteisiin mahtumattomuus harmita (vihdoin olen hyväksynyt sen, että ei väliä miten hitaasti kilot tippuu, kunhan tippuu pysyvästi), mutta kun en millään tahtoisi ostaa uusia!

Minä kyllä laihdutan. Ja elämäntapailen. Ikuinen lauhduttaja

Oon mä kyllä melkonen tuuliviiri. En vaan pystyny syömään kulutuksen mukasesti. Se ahdisti ja pöhötti jajaja.... Otin taas painonpudotusruokavalion käyttöön. Eli 1500-1700 kcal. Mun on pakko onnistua, ihan vaan pakko.
Kokoajan tuntuu et oon ihan epäonnistuja, kun ei vaan tapahdu mitään. Pläääh. Mut nyt on edelleen hiilarit messissä! Ehkä tää tästä.

perjantaina, 2. kesäkuuta 2017 klo 18:40 NeitiJ kirjoitti::
Mun on pakko onnistua, ihan vaan pakko.
Kokoajan tuntuu et oon ihan epäonnistuja, kun ei vaan tapahdu mitään.

Vähän huolestuttava sävy, sellasta pakon tuntua ilmassa. _Kaksi viikkoa_ Sen verran meni siitä kun ilmotit täällä muutoksesta siihen että kerrot olevas taas pienillä kaloreilla. Nyt kyllä. Ei siinä ajassa ehdi toipua mahdollisesta säästöliekistä ja pitkäaikasesta stressitilasta.

Et oo mikään epäonnistuja, sulla on huikea muutos jo takana! Sekä rankka polven kuntoutus että kehittyminen sohvaperunasta urheilulliseksi. Ja painoakin on lähtenyt paljon. Ihminen ei vaan ole kone eikä kroppa välttämättä tottele kun sen käsketään laihtua. Mut kyllä se siitä, tavalla tai toisella! Tsemppiä!

Pieni karhu Kiitos huolenpidosta Katoin kalenterista ja tuo kulutuksen mukainen syömisjakso oli alkanut 3.5. Kävin vaan vähän myöhemmin tänne kirjottaan siitä. Eli kuukausi noin palttiarallaa. Mut nyt musta tuntuu että kroppa taas toimii! Tänään kun kävin puntarilla, paino oli lähtenyt laskuun.

Okei, no kuukaudessa on jo järkeäkin Jospa se riittäis siihen että homma käynnistyis taas toivotulla tavalla.

Mulla on leikkauksesta nyt neljä viikkoa. Ruokahalu hukkui sille reissulle ja se on palautunut vain osittain. Nyt se on alkanut näkyä vaa'allakin, että syön jos muistan – nälkää on turha odotella. Vaikea saada syötyä päivässä kulutuksen mukaan tai edes sinne päin.Ne päivät jotka oon jaksanut kirjata on olleet enimmäkseen 1000-1300 kcal. Jos oon syönyt 1500-1700, on ollut todella raskas ja ylensyönyt olo.

Painoa on lähtenyt ehkä kilo, vaikea tietää mihin vertaa. Vyötäröllä -2cm. Tavallaan positiivista, koska on mulla hyvin varaa vielä keventyä, mutta en silti osaa olla tästä kovin iloinen kun ei mun syömiset ja elintavat nyt oo sellaset kun kuuluis – tää on enemmän oirehdintaa kuin saavutus