Viikko vierähtänyt viimeisestä viestistä ja jopas täällä on tapahtunut! Tervetuloa mukaan uudet kohtalotoverittaret Vanadis ja Sannni!!

Minulla vierähti viikko talvivaelluksella. Hetta-Pallas reitti hiihtäen rinkka selässä. Kaksi päivää matkoihin, neljä päivää kolme yötä maastossa. 63 kilometriä. Komeita maisemia, laskuja ja nousuja. Ihanassa, mahtavassa, loistavassa ja maailman parhaassa seurassa!

Paikat on vähän kipeänä, mutta nou hätä, tää menee ohi. Nyt on porsasteltu eilisillasta asti niin että hävettää. Lisäksi aamulla oli lievä rapala ja melko kova hedari. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kjeh. Mutta tästä tää lähtee, elämä voittaa! Nyt taas urheilullinen draivi huomisesta alkaen päälle ja hyvä tulee.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Moi pitkästä aikaa! Hyvät keskustelut tuntuvat täällä pyörivän. Itse olen viettänyt Kiloklubin suhteen vähän hiljaiseloa työkiireiden ja matkustelun takia. Paino pyörinee kuitenkin aika samoissa kuin jokunen viikko sitten, vaikka vähän pelkäsinkin, että etenkin matkustelu siinä näkyisi pahasti. Aiemminkin taisin kirjoitella, että mulla on liikuntainto vähän laskenut alkuvuodesta ja nyt etenkin, kun on ollut taukoa, tuntuu vähän nihkeältä. Mutta jos edes pari kertaa viikossa saisi käytyä.

Olen samaa mieltä yllä kirjoitelleiden kanssa siitä, että kannattaa miettiä toimiaan sen mukaan, mitkä pystyy pitämään yllä ja mitkä eivät tunnu liian työläiltä. Täälläkin olen neuvoja saanut siihen, että ei ehkä kannata pakottaa itseään käymään vaikka kolmea kertaa viikossa jumpassa, jos se tympäisee, ehkä se kaksikin piisaa. Sama homma syömisten kanssa, vaikka toki vaatii myös totuttelua etenkin aluksi. Tuo on myös ihan hyvä konsti välillä pohtia, että mitä valintoja normaalipainoinen kaveri tai tyyppi ylipäätään tekisi.

Ulkona ja baarissa käymisen suhteen olen minäkin paininut, että miten sellaiset menot saa sovitettua siihen, että olisi hiukan hoikempi. Itselleni ehkä tärkeintä on ollut se, että ei herkuttele sekä ruualla että juomalla. Jos alkoholia kuluu, niin tavoitteena olisi välttää bileissä napostelua ja yösnägäriä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Mä oon jotenkin jumahtanut tähän 64 kilon kohdalle (ja vähän päälle). Ei tapahdu mitään. Sen verran mulla on kalorit koko ajan minuksella, että kyllä sitä pitäis tippua – onkohan nyt se pahamaineinen säästöliekki päällä? Mutta en viittis hirveästi turboruuvia kiristääkään, kun tämänhetkisillä syömisillä menee muuten mukavasti. Ja oikeestaan alan olla aika tyytyväinen mittoihini. Rinnanympärys 90 cm (-7 cm), vyötärö 65 cm (-19 cm), lantio 93 cm (-18 cm). Ei mulla oo juuri tarvetta sen pienempi ollakaan. Tavallaan pari kiloa ois kiva vielä saada pois (miks mun mielessä niin kuumottelee se virallinen normaalipaino?), mutta vähän ehkä laiskottaa enkä oo valmis suuriinkaan uhrauksiin sen eteen.

Sannni, sun tavoite on erityisesti normaalipainoiselle tosi kunnianhimoinen, mutta kai se voi onnistuakin? Ja sit pitää vaan olla armollinen itselleen jos ei ja välttää turhautuminen. Tsemppiä! Hurjan rutistuksen päälle on sit tietty oma hommansa opetella säilyttämään se tulos.

arawr, talvivaellus kuulostaa mahtavalta! Oon ehkä vähän kateellinen. Vaikka oikeasti en vähälumisen rannikon kasvattina ehkä pärjäis lumisessa mettässä kovin hyvin

Mie kyllä osaan (tai oon ainakin ennen osannu) pitää painon kurissa, kaikki lihomiset on tapahtunu joko raskauden aikana tai kun lopetin tupakoinnin. tällä hetkellä vielä siis imetän, ja pitää seurata et lisäänkö vähän hiilareita ruokavalioon jos maidontuotanto hidastuu. Toki tuo meidän neiti syö jo 4 kiinteää ateriaakin päivässä, joten se imetyskään ei oo enää niin justiinsa. mut sunnuntai aamusta on lähteny 2,1kg, joten nesteet lähteny hyvin liikkeelle ainakin!

Komea alku, vaikka ois vaan nestettäkin! Sä oot Sannni siis ilmeiseti ollut noissa kiloissa joskus mihin nyt pyrit? Se varmaan lisää jos ei suorastaan mahdollisuuksia niin ainakin uskoa että voi onnistua. Ehkä kroppa muistaa, että se voi olla hyvin hoikkakin ja suostuu läskeistä luopumaan? Meitä on täällä niin monenlaisista taustoista, osa ollut lapsesta asti ylipainoisia ja joutuu aikamoisiin identiteetinrakennushommiin ja jotkut taas tekee paluuta johonkin aiempiin mittoihinsa/painoonsa tai sinne päin. Mä oon aikuisiällä ollut keveimmilläni noin 60-kiloinen enkä jotenkin pysty uskottelemaan itselleni, että mun olis mahdollista järjellisellä vaivalla sen alle päästä.

Tuossa ennen kolmatta lasta painoin alimmillaan 57kg, sillon loppui into loppumetreille, enkä tuota 55 ikinä saavuttanut.. ekaa kun aloin odottaa, niin painoin ~60kg, mut nyt on tuota löysää sen verran et niissä kiloissa ei näytä läheskään yhtä hyvältä. Meidän lapset olis tarkoitus olla nyt tässä, niin kroppa on saatava kerralla semmoiseen kuntoon, et voi itse olla tyytyväinen, eikä tarvii jojoilla ja olla vähän väliä laihduttamassa..

Muoks. Vanhin lapsi täyttää kesällä 7v, joten aika kauan on tullu oltua iso.. tai isompi kun miltä pääkopan sisällä tuntuu..

Joo se on varmaankin totta, että ehkä sellainen keho joka on tottunut olemaan pienempi niin suostuu ehkä helpommin luopumaan ylimääräisestä? Ainakin itse lapsesta asti ylipainoisena välillä epäilen onko minun ikinä mahdollista olla normaalipainoinen muutamaa kuukautta pidempään... Jää nähtäväksi .

Täällä sujuu kaikin puolin kivasti. Paino tippui nyt menkkojen jälkeen kilon verran, mutta sunnuntaina vasta merkkailen sen viikon keskiarvoja. Tämä sujuu tosi helposti, vaikka tahti on sinällään ollut tosi hidas (kaksi-kolme kiloa neljässä kuukaudessa). Varmaan onnistuisi nopeamminkin, jos käyttäisi tähän enemmän resursseja. Alitajuisena tavoitteenani olisi kuitenkin alittaa 80 kiloa tänä vuonna, saa nähdä onnistuuko.

Aiemminkin laihdutin itseni normaalipainoiseksi (tiputin 10 kiloa puolessa vuodessa). Silloin en vain oikeasti sisäistänyt että ne elämäntavat pitäisi muokata niin hitaasti että niitä jaksaisi noudattaa. Esimerkiksi karkkipäivä ei toimi minulle ollenkaan, kävi vaan niin että karkkipäivänä vedin karkkia kaksin käsin kun kerrankin sai eikä se yleensä jäänyt vaan siihen yhteen päivään. Nykyään yritän miettiä enemmän sitä, miten normaalipainoiset ihmiset syövät ja liikkuvat. Harvemmin heillä on tarkkoja rajoituksia tai pakkomielteistä asennetta liikuntaan.

Hassua vain että nämä tavoitteet tuntuvat muokkautuvan. Tällä hetkellä laihduttaminen tuntuu toisarvoiselta syyltä syödä terveellisesti, ennemminkin nyt kiinnostaa liikunta (juoksu!) ja sellainen syöminen, että jaksaa juosta. Samalla tietysti myös hoikistuminen motivoi siksi että hoikkana olisi kevyempää juosta. Mitkä asiat teitä motivoivat?

Kävi niin hassusti, että kun tulin vaellukselta takaisin oli kroppa kerännyt itseensä ainakin pari-kolme kiloa nesteitä. Ihmetytti kyllä, että sen rääkin jälkeen paino oli noussut melkein neljä kiloa. Kusen vieläkin kuin ravihevonen joten toivottavasti lähtis läskitkin nesteiden matkassa.

Aavistuksen kyllä harmittaa kellua tässä neuvolarajalla.. toisaalta on hienoa olla jo paljon kevyempi, toisaalta matkaa olisi vielä. Nyt vaan alkaa olla hankala motivoida itseään ottamaan kunnon niska-perseotetta ja hoitaa tää vaikein osuus loppuun.

Stam1na kun kyseli motivaatiosta kyllähän tuolta arkusta löytyy vaikka mitä. Terveys pitkällä jänteellä on yksi tärkeä, varmaan tärkein! Jo nyt huomaa, että kroppa kipuilee vähemmän (käytännössä ei ollenkaan), kunto on kasvanut aivan älyttömästi, elastisuus paljon parempi. Harmittaa pikkuisen että tupakanpoltto ole pysynyt ihan nollissa, joten en osaa täysin sanoa miten paljon esmes hapenottokyky tai kunto on parantunut, kun en saa maksimeja irti.

Välillä tulee fiilis, että elämä on ylipäänsä helpompaa ilman montaa kymmentä liikaa kiloa. Siis ihan uskomattoman yksinkertaiset asiat kuten kenkien sitominen ja kyykkiminen jossain pensaassa on nykyisin täysin vaivatonta.. tilanne ei ollut sama alussa.

Jossain määrin ulkonäkö motivoi. Liekkö syy ulkonäkökeskeisen median vai synnystäänkö lienen päästäni sekaisin, mutta kivempi näyttää kivalta? Hmm.

Mikä sattui tällä viikolla ilahduttamaan todella kivasti, jopa motivoimaan, oli yllättäen.. vaatekauppa! Jouduin ostamaan puvun ja tällä kertaa sen pystyi nappaamaan suoraan kaupan hyllyltä. Ei tarttinut lyhentää lahkeita tai etsiä housuja norsuosastolta.
Heh, vanhaa pukua kokeillessa kyllä tuli kauhistus: täytinkö oikeasti kaiken ylimääräisen tilan vain reilu vuosi sitten?

Kuinka paljon arawr sinulla on vielä matkaa tavoitepainoon?

Ja täytyyhän minunkin se tunnustaa: Kyllä ulkonäkö on yksi tekijä tässä projektissa. Olisi kiva kun vaatteet istuisivat kauniisti eikä missään pursuilisi tai hyllyisi. Enkä tahdo ostaa isompia vaatteita. Minulla on kyllä ihan hyvä itsetunto ja tiedän näyttäväni ihan siedettävältä näinkin. Mutta olisi se silti kiva olla vielä vähän hauskemman näköinen .

Stam1na, noin kymppi. Tähtään aluksi tuonne 90 kiloon, jonka jälkeen meinasin totutella elämään hetken niissä mitoissa ja katsoa mikä tuntuu sitten hyvältä.

Ihannepaino/normaalipaino olis painoindeksin mukaan maksimissaan tuolla 75-76 kilon korvilla, mutta siihen tuskin alan tähtäämään, sillä ainakin itsestä tuntuu että se menee liian alas. Mieluummin muuttaa läskit lihakseksi ja elää terveellisen tasapainoisesti aavistuksen "ylipainoisena".

edit: pitipä tsiigailla tuota edistymiskäyrää muistin virkistykseksi. Sellaisen kuukauden, melkein kaksi olen pyörinyt näillä samoilla kiloluvuilla. Harmittavasti en ole vissiin saanut sitä viimeistä puristusta ja draivia päälle, että kesällä olis rantakunnossa, mutta eipä siinä. Olen ihan tyytyväinen ja hiljaa hyvä tulee.


Onko kukaan muuten koskaan funtsinut, että tämän painonpudotuksen vois tuotteistaa? Suomenmaassa on kaikenlaista lääkäriä, ravitsemusterapeuttia, personal traineria.. mutta onko kukaan kuullut laihdutusohjaajasta? Nopealla googlauksella tämmöisiä ihmisiä vissiin on, mutta enpä ole koskaan moista luonnossa nähnyt.

Olen pyöritellyt ja miettinyt sellaista, että laihdutusohjaaja (tai mikä se nimike onkaan), joka olisi nimenomaan painonpudotuksen ammattilainen ja apuväline, voisi olla tulevaisuudessa kova sana. Niin painonpudotusta miettiville ihmisille kuin myös kansanterveydellisesti. Mahdollisuuksia työllistää itsensä (Y-tunnus) tai malli jota pitäisin parempana; kunnan työllistämä (lähes) ilmainen laihdutusneuvoja.

On laskettu että jatkuvasti lihova ja lihavampi kansakuntamme maksaa aivan törkeitä summia, joten tämmöinen palvelu tuntuisi periaatteessa olevan täysi win-win tilanne. Kiloihinsa kyllästyneet ihmiset saisivat apua ongelmakohtiinsa, kunta/valtio säästäisi terveydenhuoltokuluissa, työnantaja parempana työhyvinvointina ja yksi ihminen saisi töitä! Win-win-win-win!

Ja mikä se sellainen laihdutusohjaaja sitten olisi? No, minun päässä se olisi ihminen joka olisi jolla olisi kevyt asiantuntemus joka kohteesta mikä liittyy painonhallintaan, laihdutukseen ja terveellisiin elämäntapoihin.
Sellainen ihminen joka osaisi neuvoa terveellisen ruokavalion salat, ohjaisi ihmisiä liikkumaa, osaisi kertoa painonhallinnan karikoista, tukisi ja tsemppaisi. Tarvittaessa osaisi ohjata akselille lääkäri-ravintoterapeutti-psykologi, jne. mikäli oma osaaminen loppuu kesken. Eli jack of all trades (master of none) tyylinen ratkaisu; kaikesta jotain, mutta ei aleta halkomaan hiuksia.
Painonhallintakaan ei lopulta ole hiustenhalkomista, vaan yhdistelmä tietoa, oman tien löytämistä, tahtoa ja lopulta toteutusta!