Phuuh, täällä taas, muutama sata grammaa kevyempänä. ;D Kuukauden jumituksen jälkeen multa vihdoin on taas paino laskusuunnassa, jospa se tästä. Tosin varmaan tällä mennään sit taas seuraava kuukausi. Mutta BMI on melkein alla 30, nyt pitäs kyllä vaan kiristää! :D

En jaksa lukea ihan kaikkea, mitä poissaolon aikana ootte kirjotellut. Käyn nykysin tosi vähän koneella ja kännykällä täällä on enemmän kuin rasittavaa naputella. Mutta hengessä elän! ;)

Tervetuloa uudet mukaan!

Juhlissa ja muissa erikoistilanteissa en mäkään hirveesti pidättele, enkä edes kieltäydy siitä kahvihuoneen keksitarjoilusta, jos on vaan hyviä keksejä. ;D Kotona niitä yleensä ei kuitenkaan ole, joten normaalissa arjessa nuo on niin pieniä puroja, että hukkuvat kokonaisuuteen. Mun suurin tavoite ei suinkaan olekaan se, että laihtuisin, vaan se, että osaisin sallia itselleni herkkuja ilman suuria tunnontuskia. Se kun on yleensä olennainen osa sitä kierrettä: herkuttelen -> tunnen morkkista -> hälläväliä-asenne -> lisää herkuttelua -> paino ei tipu/nousee -> ihan sama, ei tää koskaan onnistu kuitenkaan... jne. Siksi meille ostetaan kotiin herkkuja hyvin harkiten juuri nyt. Opettelen ensin uutta kaavaa vaikka siellä työpaikan kahvipöydässä, että saa oikeesti ottaa sen keksin, jos siltä tuntuu, eikä laihdutus missään nimessä siihen kaadu.

Hyi kun eilen maistui viini ja yöllä sitten sipsit. Onneksi olin sentään päivällä käynyt salilla niin ei ollut niin iso vahinko! Tänään sitten syöty vähän kevyemmin eilisen ryypiskelyn takia.

Pelottaa vähän valmiiksi jo viikonloppu, on taas tiedossa junassa matkustamista ja autossa matkustamista ja pitkää päivää. Syömisvälit venyvät ja apua mitäköhän kaikkea tulee edes suuhun pistettyä! Huomiseksi pitäisi junaan keksiä joku eväs joka toimisi iltaruokana, ideoita? Aikaa kokkailuun ei ole koska lähden suoraan töistä. Sunnuntaille taas pitäisi autoon keksiä eväät, lisää ideoita?

Masentaa jo nyt jos paino jumittaa edelleen siinä 77kg ensi viikollakin.

Olen aina pitänyt tavoitepainonani 60kg. Juttelin eilen kaverini kanssa, joka on ollut todella laiha. Olemme saman pituisia josta keskustelu alunperin lähtikin. Hän tietää että yritän laihduttaa ja hän on itse lihonut alipainosta 60kg ja lopulta laihduttanut nykyiseen painoonsa 49-50kg. Jotenkin hänen sanomansa jäi vaivaamaan minua, en muista miten hän tarkalleen sanoi mutta jotenkin näin: "Kyllä mun mielestä 55kg ois sulle ihan hyvä paino, silleen näyttäsit vähä lihaksikkaalle. Mulla oli ainaki lihava olo ku olin 60kg". Kaverini ei tiedä nykyistä painoani tai tavoitepainoani. Jotenkin heräsi vain ajatus onko 60kg vielä paljon vaikka tokihan se riippuu kropan mallista ja lihasten määrästä todellq paljon Alkoi taas ahdistaa oma paino ja kroppa niin paljon.

Nannabeblond, et oo niin lyhyt että se 60 kg vois kovin todennäkösesti olla liikaa. Mä oon 160 cm ja nyt kun paino pyörii tässä pikkusen 60 kilon molemmin puolin niin vyötärö on 63-65 cm ja vaatekoko noin 36. Ei mun mielestä kuulosta lihavalta. Mulla alkaa erinäiset luut törröttää rumasti jos tästä kovin pienenen, koska en oo sirorakenteinen. Esim. ranteet ja nilkat on suht paksut, vaikka niissä ei ole läskiä. Sä tuut aikanaan näkemään, millanen sun olo ja ulkonäkö on 60 kilossa ja sit voit arvioida, ootko tyytyväinen. Sopiva paino on tosi yksilöllistä, eikä sun kannata verrata kaveriis vaan katsoa mikä just sun ruumiinrakenteelle sopii ja missä painossa on hyvä olo. Joillain on 60-kiloisena pömppövatsa ja näkyvää löysää, jollain toisella sitä painoa lisää vaikka vahvat reisilihakset.

Nannabeblond Muistaakseni olit saman pitunen kun mä ja mulla tavotteena 65-68 kg. Kroppa näytti niissä mitoissa tosi hyvältä. Ei kannata liikaa sitä kaveria kuunnella, ainoastaan sä itse tiedät mikä on sulle hyvä.

Vaaka sano tänään et paino ois 74,2 kg! Eli 7 kg pudotus on rikki. Wuhuu! Ja seuraavaan tavoitteeseen on enää vähän yli 4 kg. Huippua.

Laskin et jos on tää sama vauhti ni ens kesäkuussa oisin mun tavoitemitoissa. Voihan toi vauhti nopeutuakin, kun saa liikunnat mukaan.

Minulla on pituutta kanssa se 160 ja painoindeksin suhteen normaalipaino ois siinä 64kg ja siihen pyrin. Lukioaikana painoin siinä 61-64 ja silloin olin muka tosi läski. Nyt kun niitä vanhoja kuvia katselee niin olisi ihan justiinsa hyvä
Itse kun en ole mitenkään siro. Tissit kasvoi jo ala-asteella ja takamustakin on vaikka muille jakaa. Ja nämä on tämmöisä mitkä ihan varmaan myös säilyy vaikka onnistuisinkin laihtumaan Ja miullakin on ranteet ja nilkat paksut. Nilkoista äiti joskus juovuspäissään minulle sanoi "Otan osaa, sinulla on iskän nilkat. Valitan"
Muilla meidän perheestä on sirot ja kapeat nilkat, vaikka painoa olisikin enemmän. Minulla ja nuorimmalla pikkuveljelläni on iskän nilkat. Tämmöiset tukit

Ah, ihanat sukupiirteet. Vaari joskus sanoi mummulle että "ei se Luojan vika ole jos noilta jaloilta kaatuu" – eivät ihan siroimmasta päästä olleet mummun sääret, ja ihan samanlaiset pölkyt on minullakin En osta esim. saappaita koskaan, koska ei ne mahdu pohkeista.

Noniin, paluu kotimaisemiin on nyt suoritettu ja romanttinen viikonloppu ohi. Ihanaa oli!

Olen siis ihan samaa mieltä siitä, että erikoishetkinä saa ehdottomasti herkutella - mua vaan enemmän huolestutti se, että se jäisi päälle, kuten mulla on tapana. Yksi herkkupäivä johtaa toiseen ja niin edelleen. Nyt tuskin siitä tarvitsee olla huolissaan, sillä vaikka mitään överiherkkuja ei tullut vedettyä, niin kyllä olo on sellainen, ettei tarvitse ihan hetkeen syödä pizzaa tai runsaita hotelliaamiaisia.

Huomisesta alkaen jatkuu merkkailut. Puntarille ajattelin omaa mielenterveyttäni säästäen mennä vasta tiistaina, kun suurin osa turvotuksista on toivottavasti ehtinyt laskea.

Voihan just se! Tänään piti olla tiedossa lenkkeilyä, kun oli niin ihana sääkin! Vaan eikös neiti päätä just sillon haluta sänkyyn (ja kerrankin jäädä sinne ilman huutoa) ja kun neiti herää, jostain tyhjästä on ilmaantunut kauhea tuuli En viitsinyt tyttöä lähteä palelluttamaan. Ja mies oli valmiina lähtemään autoa laittamaan, joten en voinut yksinkään lähteä että pääsee äijä samaten kun puhelin soi.
No, ajattelin sitten että teenpäs illalla pienen treenin crosstrainerilla kun se vielä tuossa rohjottaa (laitoin kirpulle myyntiin kun en minä sillä ehdi tehdä). Neiti kuitenkin tekee varmastikin hammasta ja nukkuu todella levottomasti ja pienikin ääni herättää. Eli ei.
Ja särkylääkkeenkin jälkeen istuin puoli kasista tähän asti (klo.20.59) pinniksen vieressä hyräilemässä, kädestä pitämässä ja paikalla olemassa. En vain jaksa enää kahvakuulaillakaan Kyllä on taas päivä.

Mietiskelin tässä tänään miksi minun on ollut viime viikko niin kamalan vaikea kieltäytyä herkuista. Pakko saada joka päivä jotain. Mutta sitten laskeskelin että neiti on kenkkuillut ja itkeskellyt koko viikon enemmän ja vähemmän. Se on tämä univaje ja väsymys!
"Onneksi" tili huutaa nollaa perjantaihin asti, ei voi ostaa yhtään herkkuja. Pakko vähän paastota itse, että saadaan tytölle ruuat

Viikonloppu vierähti ja tänään uskalsin vaa'alle. Viikonlopun juhlimisten saldoksi tuli yhteensä kaksi pitsaa ja viisi siideriä sekä pari palaa kakkua. Muuten koitin syödä paljon hedelmiä ja kasviksia välipaloiks ja aamulla ja illalla. Tänään nousin vaa'alle ja viikonlopusta huolimatta painoa oli pudonnut viikossa 1,4 kg. Olo ei ollutkaan niin turvonnut tänä aamuna!

Huomaan, että tämän ruokien vahtimisen seurauksena käy taas niin, etten muka ehdi päivisin syödä. Eilenkin söin lämpimän ruuan puoli neljä ja iltapalaa ehdin syömään vasta yhdeksän aikaan, vaikka oli jo nälkä aiemmin. Pitäisi ehkä lisätä proteiinia tai jotain, heräsin nimittäin viime yönä kahden jälkeen siihen, että maha murisi ja oli nälkä. Söin illalla kulhollisen hedelmiä ja porkkanaa ja palan leipää.

Viime viikon kamalasta reisilihasjumista on selvitty ja tällä viikolla voisi koittaa käydä lenkillä useammin kuin vain kerran!

lumipallonen, -1,4 kg? Sehän on hurjasti, onnea! Pitemmän päälle elo on kyllä mukavampaa, jos syö usein ja säännöllisesti merkkailuista huolimatta – voihan ne hoitaa etu- tai jälkikäteenkin.

Blaija, älä liikaa stressaa noista liikunnoista. Laihtumiseen vaikuttaa eniten ruoka, ja viimeistään sit kun sun tyttö oppii juoksemaan niin kyllä sä tuut saamaan mielin määrin hyötyliikuntaa

Mulla viikonloppu vierähti kyllä yleisen rappion merkeissä. Viikonlopun huonoimmasta ideasta kisaavat kokonaisen kuohuviinipullon ostaminen perjantain pikkujouluissa ja lauantainen Ravintolapäivän kakkubuffet Sokeriherkät nivelet sattuu ja vaaka herjaa, lienee siis aika etsiä taas selkäranka jostain. Viime aikoina asiallinen syöminen on ollut vaikeaa, kun paino on kavunnut ylöspäin silloinkin kun on syönyt fiksusti – on tuntunut siltä, että ihan sama mitä suuhunsa laittaa. Ryyppäämisessä ja mässäilyssä on myös se hyvä puoli, että verenpaine on vähemmän matala eikä jatkuvasti huimaa

Eilinen kuitenkin meni jo ryhdikkäästi vihreiden pallojen merkeissä Lisäsin risottoon tavallisen herne-maissi-paprikan lisäksi myös selleriä, ja se toimi yllättävän hyvin – suosittelen muillekin. Tuo makua, tilavuutta ja suutuntumaa, mutta olemattomasti kaloreita.