Meillä on ollut aurinkoista ja minusta vuodenaikaan nähden lämmintä. Päivällä yli 10 astetta, illalla pitkään 8 astetta. Yöllä voi olla vähän pakkasen puolella.

Tämä iltojen valoisuus kyllä hämää vanhaa ja nuorta. Äidin pitää liki joka ilta soittaa puhelimella pikkutytöt kotiin. Ja minäkin valvon, kun en huomaa yön tulevan.

Kyllä olin väsynyt sairaalareissun jälkeen. Liki neljä tuntia. Tulomatkalla vasempaan jalkaan tuli jatkuvat pakkoliikkeet, jalka potki itsekseen.

Minulla oli trip-mehu mukana, sen join jo ennen lääkärin aikaa. Kotiin tullessa oli nälkä. Mies napsautti kahvit päälle. Minä söin ensin ison kaurarieskan 2 kinkkusiivun ja 2 juustosiivun kanssa ja sitten vielä kohtuu kokoisen palan toscapiirakkaa. Ja menin nukkumaan, Puoli seitsemän oli herätys syömään, mutta ei vielä tehnyt mitään mieli. Puoli kahdeksan söin sitten taas ison kaurarieskan ja graavilohta ja kylmää sosekeittoa.

Mies oli tänään pessyt lakanoita.

Tunnin verran olen pilkkonut leipomuksia pakastimeen. Osa mahtui keittiön pakastimeen. Osan vien huomenna varaston pakastimeen. Ei tarvii leipoa kahvileipää pitkään aikaan, jos ei jotain erikoista tee mieli. Ja minunhan on tehnyt pitkään mieli lettuja. Jos avusta paistaisi niitä ensi viikolla pienen erän.

Mies laittoi vielä illalla pyykkiä koneeseen. Kohta se on valmis, laitan ne kuivumaan.

Panin pyykit kuivumaan ja olen katsonut yhden jakson La Promesaa. Tuntuu, että pää tarvitsee vielä toisen jakson.

Söin äsken kaurarieskan, 2 siivua keittokinkkua ja 2 siivua Aamupala-juustoa kylmän teen kanssa. Pari tuntia sitten söin pienen annoksen tattari-marjapuuroa.

Tänään en ole raivannut, mutta saunanlauteilla olevasta lelulaatikosta huomasin pikkutyttöjen äidin ensimmäisen pehmolelun. Sen antoivat miehen ensimmäiset oppilaat täällä, kun tyttö syntyi. Vaaleanpunainen nalle tai koira oli nimeltään Söpö. Jos tyttö ei sitä halua, niin menee roskiin.

Huomenta 
Ja paluu arkeen. Kotiuduin myöhään illalla, lento oli reilun tunnin myöhässä ja matkalaukkujen saaminen kesti. Sitten ei nukuttanut, katsoin jopa lätkäpelin loppuun. Ja tietysti heräsin aikaisin. 
Ensimmäiset pari päivää oli kamala sää. Vappu oli ollut kylmin 70 vuoteen!
Onneksi sitten lämpeni. Käveltiin tosi paljon, alkuun kevytuntuvatakki päällä.
Yksi päivä laivalla toiselle saarelle, muuten perus turistihommia.
Kaverin kanssa sujui yhtä hyvin kuin töissäkin. Voidaan mennä uudelleen. 

Kotona ei mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu. Lapsiperheessä vatsatauti jylläsi viiveellä lopuillakin joten täällä kävijöitä oli vähemmän mutta yksi ehti useampana päivänä. Tosi vähän mies on kyllä syönyt. Yhtenä 
päivänä hakeneet lounaan ja siitä riittänyt kolmeksi kerraksi.

Hotellissa oli hieno aamupala, paljon tuoreita hedelmiä ym. Muuten ei koettu ihmeempiä makuelämyksiä. 
Ja kamala turvotus päällä.
Hyvää viikonloppua.

Huomenta.

Kiitos kilpparikysymykseen vastanneet. Melluh on ehdottama syy etten ole jaksanut treenata oli yllättävä. Kun nyt ajattelen oireita niin löytyy myös Tättän oireista. Väsymys, tietynlainen alavireisyys ja apeatkin tuntemukset, aloitekyvyn puute ja paino hallinnan vaikeudet saattaisivat ehkä johtua kilpparista. Olen laittanut ne tyystin eroasian piikkiin. Aivan yhdentekevää. Ero hoidettu ja toivotta asti kilpparilääkitys hoitaa loput ja löytäisin taas itsestäni kuntosaleilijan.

Illalla täytin täytekakun. Kohta lähden käymään hoitamassa talkoot alkuun ja sitten tulen koristamaan kakun ja valmistautumaan perheiden tuloon.

Hyvää päivää kaikille ja äitienpäivää heille, jotka tänään sitä ehkä juhlistavat.

Aamupäivää. 

TULIS, tervetuloa takaisin kotimaahan. Hienoa, että oli suotuisat kävelysäät.

MUMMIS, tuo kilpirauhasasia onkin kiinnostava. Hienoa, että saat senkin asian hoidetuksi. Olet rationallinen ja määrätietoinen ihminen. Villakesästä tulee varmasti ihana.

On historiallinen aamu: nostin pölynimurin Sofian gympan jälkeen esille ja nyt alakerrasta kuuluu imurin surinaa. Yleensä olen minä siivonnut  - ihan treenimielessä.

Lueskelen viesteistä miten oikeat äidit valmistelevat tarjoamuksia ja kokoavat kakkuja äitienpäiväksi. En meinaa millään saada siitä kiinni. Miksi äidin pitäisi puuhata silloinkin? Äitiyden toimenkuva on laaja! Toki jos on iso suku, kotona kokoontumisessa on monenlaista järkeä.

Pohdin tässä lähtöä rannikolle ensi viikoksi. Mökkikuntaan luvataan sateista ja koleaa, eli herkkäihoiselle ihanteellinen ulkotyösää. (Punkkien vuoksi turjustaudun myös niin huolella, että helle ei sovi työkeliksi. Ensimmäinen punkki iskeytyi pohkeeseen viikko sitten.)

Ehtisin puuhata itteni maitohapolle muutamassa päivässä, ja ensi viikonlopuksi takaisin tänne. Helsingissä on viikon päästä Maailma kylässä -tapahtuma ja mahdollisesti kivaa ilmaista etnomusiikkia ihan keskustassa.

PS. Kylän popup-kinossa näin tällä viikolla kaksi ihan kivaa elokuvaa, joita voi suositella, tosin ehkä ei peräkkäin - liikaa istumista. Primavera, minulta 3,5 pistettä Venetsia-lisän vuoksi. Calle Malaga, Carmen Maura (Almodóvarin tähti) -tribuutti, leppeä hidas ikäkausielokuva jossa vanhaa lempeäkin, Mauran vuoksi 3. 

Pääkaupunkiseutulaisille suosittelen hesarilta viisi pistettä ansiosta saanutta dokumenttia Annie Ernaux-aiheesta. Ranskalaiset teinit keskustelevat, ja miten ihmeen fiksusti. (Ernaux, nobelisti, sosiologista autofiktiota lyhyissä kirjoissaan toteuttanut, suomeksi mm. Vuodet ja kaksoispainos Isästä/Äidistä).

Mukavaa päivää kaikille. 🐾

Merelle, tuuli 45 m/s ja vesisade, välillä rakeita, ei ole ehkä suotuisin kävelysää mutta kun lähti heti aamiaisen jälkeen, ehti kävellä miltei kuivana muutaman tunnin.
 Toisena yönä hain korvatulpat kun tuuli vinkui niin kovasti

Äitienpäivä on minulle aina ollut jotenkin pakkopullaa. Enää en vietä sitä keittiössä joten tarjoilut ovat vaatimattomat. Eikä täällä tarvitse tulla käymään jos on muuta tekemistä. Eri asia silloin kun lapset olivat pieninä täpinöissään
omatekoisista korteista ja muista yllätyksistä. 

Huommentapäivää.

Heräsin jo ennen viittä ja seitsemältä olin jo kaupassa.

Eilen puuhasin itseni maitohapoille niin kuin MERELLE mainiosti sanoi.  Nyt olen ihan väsähtänyt.  Eikä asiaa auta tuo koivun siitepöly.
Totuushan on se, että väsyttävä antihistamiini auttaa allergiaan hyvin ja sitten se ei väsyttävä vain vähän.  😒 Ja jos ottaa väsyttävän aamulla niin nukkuu päivällä...

Tänään aion kylvää tilliä ja ehkä kesäkukkia.  Ikivanhat kasvulaatikot ovat täynnä juolavehnää lähinnä, mutmitävälii.  Yhteen osaan kesäkukkia, toiseen vähän kurppaa ja kolmanteen yrttejä.  Sounds like a plan!  Kurpat ja yrtit sitten myöhemmin.  Harrastan kateviljelyä niin ei rikkaruohot niin paljon haittaa...😏
Tomaatit laitaan omaan laariinsa.  Ja pari pottua johonkin nurkkaan.
  Siinä saapi olla viljelykset.

Passi ja ajokortti pitää uusia lähiaikoina.  Taidan  heittäytyä tyhmäksi ja mennä polliisilaitokselle uusimaan passin.  Kuvat on vaan otettava ennen.
KAIKKI  pitää nykyään tehä ite netissä, räyh.
Eilen tuli tieto, että vesimittarin lukema pitää laittaa ennen 15.5. muttei missään sanottu, että minne.  PÄRKKELE!  Ja huoh!

>Ruuaksi taijan tehä jonkun oikein tulisen vokin possusta ja vihanneksista.

Tervetuloa takaisin muonavahvuuteen, TULIS!

Hyvää lapsettomien lauantaita kaikille! 🥳🥰🥳

TULIS, no olipa teilla aluksi todella talviset kelit. Huh. Mutta eihän se pohojosen naista tuvassa pidä. Peukku!

TINKKIS, monipuolisia viljelysuunnitelmia sinulla. Minulla kolme pitkulaista parvekelaatikkoa pihassa. Viime kesänä kasvoi ehkä jotain, nyt heinää. 
Taidan laittaa isolleen ja ostaa uudet mullat - kun vain oikeaa multaa saisi eikä höttöä. Ja kipata laatikoiden sisällön kaupungin puolelle tontin rajaa.
Siihen sitten laitan ylijäämäsiemeniä monilta vuosilta. Kerään niitä yhä mökillä sen kun kertyy, kun sinne ei kuivuuden vuoksi enää kannata kylvää mitään. Tai peurojenkaan.
Monet puhuu "kesäkukkien" ostamisesta. Perennat tekee ostot tarpeettomiksi pienessä takapihassani. Kesällähän nekin vain kukkivat. Orvokit olisivat kyllä kivoja.
Hankin kyllä haudalle samettiruusuja saaristoon. Peurat ei tykkää niistä.

Minulle on äitienpäivä aina merkinnyt molemminpuolista arvostusta äidin ja lasten välillä. Se on yhtälailla lasten kuin äidin juhla. Kukaan ei olisi äiti ilman lapsiaan. En ole koskaan osannut ajatella äitienpäivää jonain korvauksena äidin uhrauksista. Saattahan se johtua siitäkin, etten koskaan ole perheeni ja lasteni vuoksi tuntenut uhrautuneeni. Oma äitinikään ei uhrautunut. Äitienpäivänä hänelle riitti, että me lapset mielellämme tulimme häntä tapaamaan, siksi vain koska hän oli äitimme ja me hänen lapsiaan. Ajattelen, että kun lapset äitienpäivänä tulevat vierailulle äitinsä luokse, on luonnollista, että kahvi- tai ruokapöydässä on hyvää tarjottavaa, samoin kuin kenen tahansa mieluisan vieraan saapuessa. Mikään ei siihen ainakaan minua pakota muu kuin oma halu ilahduttaa ja kunnioitus lapsia kohtaan.
Ennen kaikkea äitienpäivä on syy pieneen perheenkeskeiseen juhlaan.

Tiramisu ja voileipäkakut on kaapissa odottamassa. Ensimmäiset kahvittelijat saapuvat kohta.

Hyvää loppupäivää teille jokaiselle!😊