Ildefonso Falconesin teokset ovat mielestäni ns. perinteistä kaunokirjallisuutta, joskin historiallisissa puitteissa; Meren katedraali kertoo 1300-luvun Barcelonasta.

Onko kukaan muuten lukenut Johanna Sinisalon ja/tai Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksia? Ja oletteko tykännyt?

Tunnustan, olen koukussa! Nimittäin tähän ketjuun
Ihan ekaksi on tarkistettava mitä uutta on ilmaantunut ja sitten vasta jaksaa keskittyä ruokapallukoihin.

Mulle toimii hyvin, että välillä täälläkin voi unohtaa laihdutuksen ja nauttia hengen ravintoa

Kiitos kaikille kirjoittajille!

PS: Lukuvinkkini: Kaivoin esiin Veikko Huovisen Kylän koirat. Luettu monta (kymmentä) vuotta sitten viimeksi, pian nähdään miten kolahtaa nyttemmin.

Heh, hauskaa että käännöksistä lähti kunnon keskustelu käyntiin, kun minä sen mainitsin..

Olen tosiaan asunut ulkomailla neljä vuotta ja tottunut lukemaan englanniksi, nyt asun Suomessa ulkomaalaisen mieheni kanssa ja edelleen puhun englantia kotona ja opiskelen englanniksi. Rakastan suomen kieltä, sillä voi todellakin leikitellä ihan erillä tavalla kuin esim englanniksi mutta sitten taas englanniksi voi ilmaista asioita monesti vapaammin. Molemmissa puolensa, ja välillää harmittaa miten vieläkin mun suomen kieli on vähän rappiolla kun on ajatellut englanniksi niin kauan. Kannattaa siis ihmeessä pitää suomen kieltä yllä jos asuu ulkomailla!

Tykkään lukea siis myös hyviä suomenkielisiä kirjoja, esim Sofi Oksanen Puhdistus kosketti, mutta tuntuu että pakostakin joitain asioita ei voi kääntää. Sen näkee TV-ohjelmissakin, kun on joku esim brittikulttuuriin liittyvä kommentti, eikä sitä voi selittää parilla lauseella, se jää sitten välittymättä.

Onpas muuten taas lukemiset jääny vähemmälle kun kiirettä pukkaa...

Täällä voi tosiaan suunnata ahneutensa hengen ravintoon ! Eikä lihota (paitsi tietenkin liikkumattomuus. Mutta aivotkin kuluttavat energiaa). Harmi vain, että himottavia lukuvinkkejä pukkaa niin paljon, ettei niitä ikinä ehdi etsiä käsiinsä!

Joy Fieldingin Syrjähyppy tuli luetuksi.

Seuraavana odottaa saman kirjailijan Missä olet?

Jännitystä sopivassa määrin mulle, ei liikaa

Viimeisimpänä tuli luetuksi Cecilia Samartinin Senor Peregrino. Suosittelen! Sopii hyvin esim reissulukemiseksi, kohtalaisen kevyt ja mukavatunnelmainen kirja. Kertoo nuoren meksikolaistytön ja vanhan espanjalaismiehen ystävyydestä ja elämäntarinoista. Vie mukanaan, ja alaslaskeminen ei ihan helpoimmasta päästä!

Käännöskeskusteluun vielä, että Potterit on kyllä varmaan parhaita esimerkkejä laadukkaasta käännöstyöstä Ehkä tosiaan mielipiteeseeni käännöskirjallisuudesta vaikuttaa myös se, millaista kirjallisuutta pääsääntöisesti luen. Useimmat lukemani kirjat ovat joko klassikkoja, tai moderneja suosikkikirjoja, eli molemmat lajit kenties keskimääräistä paremmin suomennettuja. Tai tiedä häntä, ehkä en vain jaksa jäädä häiriintymään parista hassusta lauseesta, jos lopputulos on muuten hyvä

Seuraavana listalla on Milan Kunderan Pila, Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän, Peter Franzenin Tumman veden päällä ja sitten sellainen, minkä nimi on vain Kolme suomalaista klassikkoa, en nyt tähän hätään muista mitä kirjoja sisältää. Toisin sanoen poikaystävä kävi kylässä Suomesta tällä viikolla, ja toi uuden satsin suomenkielisiä kirjoja ja vei vanhat pois

Göran Schildtin purjehdusmatkakertomukset. Luin just Odysseuksen vanavedessä, muutkin on joulupukki kantanut hyllyyn. Erinomaista ajankuvaa ja seikkailua välimerellisissä maisemissa, mukana purjehdusreissuilla mm. Alvar Aalto.

Hyvä kuulla että jollain muullakin Puhdistus tökkii - luulin olevani ainut Kävin katsomassa kirjan lukemisen jälkeen teatterissa ja uskon että tarina aukeni paremmin kun olin lukenut kirjan ensin.

Dekkareita luen myös paljon. Varmaan siksi että kaiken pahan keskellä haluan uskoa ja toivoa että lopuksi paha saa palkkansa..

Minä taas pidin Puhdistuksesta. Mietin kyllä koko ajan millainen se olisi näyttämöllä...

Kiitoksia munkin puolestani Guranille Schildtin mainitsemisesta, ihanaa, mulla on ne kaikki vielä lukematta ja olen varma, että ovat mieleisiä, tänään onkin kirjastopäivä!

Slank, jos aiot lukea muslimimaiden kirjallisuutta, saanko suositella aivan ihanan kirjan: Rafiq Shamirin "Damaskoksen rakastavaiset". Vain tosi paksujen kirjojen ystäville!! Älä anna imelän nimen johtaa harhaan. Kirjan runko on kahden suvun vihanpito kolmen sukupolven ajan, päättyen nykypäivään, mutta kirjan todellinen teema on kai syyrialaisen yhteiskunnan rakenteellisen väkivallan käsitteleminen. Mutta tämäkin johtaa harhaan, koska kirjassa on niin monia tasoja, oikea runsaudensarvi! Varoitan siitä että ekat 50 sivua saattavat tökkiä, mutta itse ainakin jäin sen jälkeen täysin nalkkiin, ja kylläpä oli vieroitusoireita, kun kirjan viimein lopetin.

Itse tykkäsin kovasti Puhistuksesta, mutta kaikille ei näemmä laskeudu! Mutta eihän se mitään, hyvän kirjan täytyykin herättää fiiliksiä puoleen ja toiseen. Puhdistus voisi olla mulle ihan liikaa näyttämöllä, kun voin jo pahoin parista pätkästä, jotka tv näytti New Yorkin teatteriversiosta.