Suomalaisessa on muuten menossa 3 pokkaria 10e:lla kampanja Myymälöittäin tarjonta vaihtelee aika rajusti ja loppua kohden ei tietty ole enää niin hyviä kirjoja jäljellä, mutta olen varmaan 20 kelvollista kirjaa tuon kampanjan kautta löytänyt parin vuoden aikana!

perjantaina, 3. helmikuuta 2012 klo 11:24 Voltti43 kirjoitti::
Menossa Peter Franzenin kirja Tumman veden päällä. Olen tosi yllättynyt siitä, miten hyvin Franzen osaa kuvata lapsen ajattelua. Muutenkin mielenkiintoinen, vaikka rankka aihe.Sijoittuu Kemiin ja Keminmaahan, joten tuttuja paikkoja vilisee hajuineen päivineen( sellutehtaat).

mä tykkäsin kans kovasti tosta Tumman veden päällä kirjasta. Siitä ei jäänyt paha olo, siinä oli kyllä hienosti kuvattu lapsen ajatelua.

Manta, minäkin pidän kovasti vanhasta ystävästäni V.A.Warshawskista. Viimeksi luin Hardballin, hienoa, kun luettavaa on näemmä ilmestynyt lisää!

Bleeding Kansas oli myös hyvä kirja, vaikka V.A ei siinä esiintynytkään.

Sarah Paretsky muuten pitää kotisivuillaan blogia yhteiskunnallisista asioista. Energinen nainen!

Manta, nuo samat kohdat Hytti nro 6:ssa tekivät myös minuun suuren vaikutukse. Tämä on vielä Moskovaa... tämä ei ole enää Moskovaa...jne.

Eikö ollut mainio henkilöhahmo tuo päähenkilön hyttikaveri, väkivaltainen, juoppo sovinistisika. Hirvittävä ja samalla niin rakastettava. Hämmentävää!

Warshawskin etukirjaimet olivatkin muuten V. I, muistin väärin. Victoria Iphigenia . Harmi, jos Paretskylla on viimeisimmässä kirjassa mennyt kerronta överiksi. Luenpa silti...

Kiinnitin itsekin huomiota tuohon mongolijuttuun. Jäin miettimään, että oliko väitteellä historiallista pohjaa. Muutama kuukausi sitten luin jostain, että mongolit olisivat hyökänneet keskiajalla Suomeen asti, muistaakseni jäätä pitkin jonnekin Suomenlahden itäosiin. Ajatus tuntuu aika käsittämättömiltä.

Ajattelin näitä paljon muutama vuosi sitten Istanbulissa: Suomi ei olekaan kovin kaukana idän ihmeistä. Aloin jopa nähdä suomalaisissa nikkarityylisissä huviloissa kiinalaisia vaikutteita (matkustaneet reittiä Kiina-Turkki-Venäjä-Suomi).Vai ovatko ne mongolikulttuurin vaikutusta?

Mutta sori, kirjaketjuhan tämä oli. Yksi hyvä kirja, joka sivuaa näitä mietteitä on Neal Aschersonin Black Sea - the Birthplace of Civilisation and Barbarism. Suosittelen! Ainakin vähän aikaa sitten kirjaa oli vielä saatavilla Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä.

Takakannesta: "This is a story of Greeks, Scythians, Sarmatians, Huns, Goths, Turks, Russians and Poles. This is the sea where Europe ended. This is the place where "barbarism" was born." Kirja on muuten sujuvasti kirjoitettu, jännittävä.

Olen nyt lukenut jonkin matkaa Byrnen Voima-kirjaa. Te, jotka olette lukeneet kirjan, oletteko kokeilleet toteuttaa elämässänne näitä asioita joista kirja kertoo? Jos olette, niin kuinka on käynyt? En oikein tiedä, mitä mieltä kirjasta olen. Toisaalta voisinkin uskoa, mutta toisaalta taas teksti tuntuu hassulta.

Joo, juuri sitä Pääajatuksina, että "saat sen minkä annat" ja että kaikki mitä elämässä tapahtuu perustuu tunteisiin, rakkauteen ja vetovoiman lakiin. Välistä tuntuu jotenkin "raamatulliselta" se teksti. Mutta tuskin positiivisuus koskaan pahasta on ja hei, onhan maailma oikeasti myös aika kaunis ja ihana paikka jos sulkee silmät pahalta!

Vielä kerran kiitokset Mantalle Rotuerottelun perintö-dokumentin vinkkaamisesta, mieheni kertoi asiasta eteenpäin ja huomattava määrä sosiaalialan ihmisiä ehti katsoa dokkarin Ylen Areenalta.

Tuo dokumentissa mainittu kirjakin jäi kiinnostamaan, pidän mielessä. Olisi muuten tärkeä suomennettava!

Itse olen katsonut Amerikan yhdysvaltoja Patricia Cornwellin vainoharhaisten ja darwinististen aurinkolasien läpi. Taas olen pohtinut lukiessani, miksi tuhlaan aikaani tällaiseen potaskaan. No, ehkä vertailukohtia tarvitaan. En haluaisi kuitenkaan myöntää nauttivani raatojen tirkistelystä.

On se vain kumma, kuinka koko maailma tuntuu kadehtivan ja vainoavan pyhimysmäistä, suoraselkäistä ja täysin huumorintajutonta Kay Scarpettaa. Se kaikista kateellisin ja pahantahtoisin paljastuu yleensä, jos ei itse inhaksi sarjamurhaajaksi, niin hänen apurikseen. Yleensä kyseessä on huonon itsetunnon omaava työtoveri, terapeutti, sosiaalityöntekijä. Muiden auttaminen työkseen on Cornwellin maailmassa hyvin epäilyttävää ja merkki passiivis-aggressiivisesta narsistisesta vallankäytöstä. Cornwellin maailmassa heikkous on anteeksiantamatonta. Heikot ja masentuneet yleensä murhataan pois kuleksimasta.

Tympein sarjamurhaajan apurityyppi jossain Cornwellin kirjassa oli nainen, joka toimi vankilan yhteydessä varattomien asianajajana. Oli muistaakseni vielä vasemmistolainen ja juutalainen, luonnollisestikin aivan kamalan kateellinen paremmin menestyneille ja tienaaville .

Ja ylipainoinenkin oli, muistaakseni. Ylipainoisuus, varsinkin naisella, on Cornwellille anteeksiantamaton heikkouden merkki. Lihavat naiset yleensä murhataan sadistisesti tai pistetään vankilaan.

Joten enköhän lue seuraavaksi jotain ihan muuta.

Ja vielä mitä parhainta naistenpäivää teille kaikille kirjallisille leideille! Lukutaito on emansipaation alku.

Tämän viikon Me Naiset -lehdessä oli kiva juttu omakustannekirjoista