Luin viikonloppuna shauna reidsin dieettitytön seikkailut...hauska kevyt kirja laihdutuksesta ja aikuiseksi kasvamisesta....

Kirottu / Chuch Palahniuk. Sama kirjailija on kirjoittanut Fightclubin, joten siitä voi jo päätellä jotain. Ehdottomasti erilainen kirja kuin mitä olen viime aikoina lueskellut...

Oon jo about vuosi sitten ostanut sellasen Jaklyn Friedmanin kirjan kun What you really really want: A smart woman's shame free quide to sex and safety. Oon siitä muutaman luvun lukenutkin, mutta ollut niin paljon kiireitä (muka) että ei oo ehtiny.

Nyt aattelin, että aloitan alusta. Siinä on paljon sellasii pohdintatehtäviä, minkä pitäis auttaa lukijaa sit tulemaan itsevarmemmaksi ja tietoisemmaksi siitä mitä haluaa seksuaalisissa suhteissaan.

Oon ennen aatellut, että huonon itsetunnon kanssa marssijärjestys olis se että eka laihdutetaan edes sinne jonnekin lievän ylipainon puolelle ja sit sen jälkeen aletaan miettiä niitä itsetuntokysymyksii tarkemmin.

Valitettavasti, ainakin mun totuus on se että elintapojen muuttaminen on vaikeeta ja tarvin siihen kaikkia käytettävissä olevia resursseja. Lisäksi onhan se ihan täysin pähkähullu ajatus, että mun elämä alkais vasta sitten oikeesti kun olen saavuttanut jonkun tietyn painorajan.

Itsetunnon kohottamisessa yks suurinpia kipualueita mulla on nimenomaan oma ulkonäkö + vaikeat ylipaino-ongelmat sekä se mitä itsestäni ajattelen naisena ja seksuaalisena olentona. Tossa Friedmanin kirjassa käsitellään näitän juttuja sellasella rempseän feministisellä otteella. Aattelin että onko kukaan muu lukenut tuota kirjaa tai aikoo sitä tässä lähitulevaisuudessa lukea? Olis kiva ehkä vähän vaihtaa aina välillä ajatuksia noista pohdintatehtävistä.

Luin just Varpu Tavin Maanantaisoturit ja kirja oli tosi suuri pettymys.
Jotenkin lapsellista hihhulia.
Katsotaan onko hänen Teholaihtuminen yhtään viisaampi.

Kirjastoautossa oli pantu näytteille Kärpästen herra. Muistelin, että se oli koulun kauhein kirja ja en lainannut. Nyt harmittaa, toivottavasti on siinä esillä seuraavalla kerralla.

Kira Poutanen: Rakkautta borealis. Oikein mukavaa ja kepeää kesälukemista Arvostelun mukaisesti vähän Bridget Jonesin tyyliisesti taaplaavaan nuoren naisen elämästä kertova kirja.

Mulla on ollut pitkästä aikaa aikaa lukea kirjoja. Kaverin hyllystä lainasin Patricia Cornwellin Kay Scrpetta-sarjan osia, kolmas menossa viikon sisään.

Näissä kirjoissa yhdeksänkymmentäluku näkyy aika kauheasti, vähän vanhentunutta CSI-meininkiä kansissa ja vähän jotkut jutut kirjoittajan tyylissä tökkii. Ei niin paljon, että jättäisin kesken, mutta en varmaan ihan koko sarjaa jaksa kyllä hankkia käsiini.
Kirjoittaja painottaa joitain juonelle ihan merkityksettömiä sivuasioita uupumukseen asti joka kirjassaan (yhden poliisin terveysongelmista ainakin), tekee päähenkilöstä yli-ihmisen (lääkäri ja juristi ja opettaja ja melkein agenttikin samassa pakkauksessa), käyttää kuvaillessaan tuotteiden nimiä (Mersu 260, vaatemerkkejä, alkoholijuomien kauppanimiä..)

Mutta eniten huvittaa tuo melko kömpelö käännös. Joitain asioita ei ole osattu kääntää sujuvasti niin, ettei niistä paistaisi amerikka läpi. Tiedän, ettei englannista ole helppo kääntää kaikkia lausahduksia tai kuvailuja suomeksi, mutta noissa kirjoissa on paljon sellaisia kohtia, että huomaan kääntäjän unohtaneen kielen, jolle kääntää ja se aiheuttaa välillä naurunpyrskähdyksiä kirjan takaa. (melkein tyyliin "kiva kun olet selkä")

Sattuuko joku tietämään, onko tällä kirjoittajalla, Cornwellillä ehkä tekemistä jonkut tv-sarjan tai elokuvan kanssa? Kun nimi oli tuttu, mutta en tiennyt hänen olevan kirjailija ennenkö kaveri sanoi sen. Netistä en löytänyt hänestä kovinkaan paljoa faktaa.

Ainakin hän on kirjoittanut tv-sarjan Vaarassa ja sen jatko-osan Silminnäkijä.

Kiitos tiedosta! Mä yritin itse onnettomilla taidoillani etsiä tietoa, mutta en oikein löytänyt mitään järkevää.

Manta, olet aivan oikeassa!
Mä kiikun itse aina kielen ja sisällön kiikkulaudalla: jos on oikein hyvä sisältö, en piittaa kielestä, mutta surkea kieli voi joskus pilata sisällönkin. Mutta nimenomaan tietokirjoissa. Jos dekkarissa on huono juoni mutta hyvä kieli, en vaivaudu pelkästään kielen takia.

Tuossa viimeisimpänä lukemassani sarjan kirjassa käytetään typeristä miehistä tai gangstereista sanaa ruuna ainakin kolmatta kertaa jo. En tiedä, mistä se oikein tulee?
Vaatehuone oli suomennettu "huone, jossa hän säilyttää vaatteitaan", ruumishuoneen kylmiö oli "kylmennetty huone".
Jos noita tulisi joskus, niin ei haittaisi, mutta paljon yhdessä kirjallisessa on jo aaargh....

Mun veljenvaimo ja serkku on kielenkääntäjiä. Niillä on joskus hyviä tarinoita työstään.

Mä olen lukenut meidän kaupunginkirjaston elämäkerrat varmaan pian kaikki. Yhdessä vaiheessa luin pelkkiä elämäkertoja ja suurin osa niistä oli ihmisistä, jotka oli selviytyneet keskitysleiriltä, toisen maailmansodan ydinpommi-iskusta, tzernobylistä tai vietnamin sodasta. Sitten tuli mitta täyteen ja siirryin lukemaan kirjoja "tiedä kaikki kahvista/siidereistä/pihavessoista/puurakentamisesta/jne".
Ennen luin nopeastikin kirjoja, mutta nyt olen tullut aika hitaaksi siinäkin.

sunnuntaina, 28. heinäkuuta 2013 klo 20:30 musta2 kirjoitti::
Raamattua luen kuitenkin nykyään alkukielillä, latinaksi mieluiten, evankeliumeja, tuntuu aidolta, sanonnat lentäviä lauseita.

Mitäs ne olivatkaan ne Raamatun alkukielet? Latinaksi kai enemmän väännöksiä kuin käännöksiä