Mulla on menossa Lisa Marklundin Turvapaikka. Se on jatkoa Uhatut-romaanille, jonka luin muutama vuosi sitten. Todella mukaansatempaavia molemmat, suosittelen!

Edith Södergranin runoja luen. Hyvin kauniita ja häilyviä, kuin Suomen kauniin syksyn keltaiset lehdet tuulessa. Suosittelen tätä runoilijatarta kaikille, jotka eivät ole vielä hänen teoksiinsa päässeet tutustumaan. Sopii myös niille, jotka eivät perinteisesti runoudesta innostu.

Kiitti vinkistä, täytyykin kokeilla. Itse kun kuulun niihin joihin (ainakin toistaiseksi) "liika runous" ei aina uppoa. Esim. Karin Boye:a olen kuitenkin joskus lukenut (nytkin tarkoitus lainata yksi hänen teoksistaan).

Jos lihavia ihmisiä kaipaa ns päähahmoina niin Naisten etsivätoimisto, McCall Smith on hyvä valinta! Mma Ramotswe omaa perinteisen botswanalaisen naisen vartalon

Toi Hiltusen "Iso" nosti esille ihan hyvin sen tosiasian, että ei kaikki ylipainoiset oo sairaita vaan meitä terveitä ylipainoisiakin on olemassa. Eikä suoraan painoon liittyviä sairauksia ole oikeastaan yhtään. Lihavuus lisää vain riskiä sairastua tiettyihin sairauksiin. Diabeteksen voi saada laihakin, monella laihalla on korkea kolesteroli (vaikkei se mikään sairaus olekaan), polvi- ym nivelvaivoja voi tulla kenelle tahansa jne.

Toi "Iso" ei nyt ollut tyypillinen romaani kun siinä tuli paljon sitä tieteellistä juttuakin mutta hyvä puheenvuoro lihavalta, terveeltä naiselta!

Lueskelin äskettäin Peter Franzenin Tumman veden päällä. Ihan ok se oli, mutta odotin siltä hieman enemmän. Se oli kirjoitettu pienen pojan näkökulmasta ja kerronta oli tosi töksähtelevää. Mutta ei se huono kirja missään nimessä ollut, oli siinä monta hienoa ja hauskaakin kohtaa.

Monta vuotta sitten luin Reko Lundanin Ilman suuria suruja. Muistuttaa hieman tuota Franzenin kirjaa. Tykkäsin siitä muistaakseni enemmän. Ja tietenkin Susanna Alakosken hieno Sikalat kuuluu samaan sarjaan.

Bongasin kirjastosta Hamletin uuden suomennoksen (Matti Rossi) ja kiljahdin riemusta - oon yrittänyt sitä vanhaa lukea, mutta aika tahmeaa se nykylukijalle on. Yritän saada joulun aikaan täyteen tämän sadan kirjan listan: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Piti saada jo viime joulua ennen tuo lista läpi, mutta tuskastuin Odysseiaan... Heksametriin pitää suhtautua vähän eri lailla.

Sehän on jo melkein puolet! Multa puuttuu enää luullakseni seitsemän - täytyy etsiä se lista, johon olen viivannut luetut yli.

Hauska lista,
sain 67 kpl luettuja.
Hugon "Kurjat" tulee luultavasti vielä lisää, alan lukemaan kunhan saan takuttua Daniel Glattauerin "Takiaisen" loppuun.

Runoja pitäisi kyllä lukea enemmän. Aina, kun otan runokirjan käteen, tulee ihmetys, että miksi ihmeessä en lue näitä enemmän. Sarkia ja Mustapää on mun suosikkeja.

Luin ensimmäistä kertaa Virpi Hämeen-Anttilaa, Railo-nimisen kirjan, ja yllätyin positiivisesti. Olin jotenkin siinä käsityksessä, että Hämeen-Anttila on aika lähellä Kaari Utriota, josta en erityisemmin pidä. Ainakin tuo Railo olikin jotain ihan muuta: uskottavia, koskettavia hahmoja, yllätyksiä ja jännitystä. Lainasin sitten pari muuta teosta Railon innoittamana.

Odysseia tökkii, mutta etenee hiljalleen. Välissä luin Kirsti Ellilän Kaivatut, josta pidin myös kovasti. Elliläänkään en aiemmin ollut tutustunut.

Minulla menee tällä hetkellä tällainen kirja:
50-luvun tytöt. Päiväkirjat 1951–1956. Siinä on kaksi 50-luvun koulutyttöä, Katarina Haavio ja Satu Koskimies, julkaisseet omat päiväkirjansa tuolta ajalta. On todella mielenkiintoinen ajankuva!

Vink! Runouden ystävät (- ainakin Greatberry) Katarina Haavio on P.Mustapään (eli Martti Haavion) tytär. Aika mielenkiintoinen kirja siis siinäkin mielessä