perjantaina, 6. huhtikuuta 2012 klo 12:15 OneOfTheFew kirjoitti::
Ma naen kaikilla objekteilla kasvot! Tai en valttamatta kasvoja, mutta jonkinlaisen ilmeen ainakin. Esim. vesipullo tassa mun vieressa on vahan ylpean nakoinen, kun taas naapuritalo joka tosta ikkunan takaa nakyy on aika ujo ja vahan kiusaantunut. Huvittavaa, kun mulla on ollut tama ihan pikkupojasta saakka - muistan ihan pienena ristineeni eraan traktorin hessu hopoksi kun se naytti ihan hessun paalta.

Et ole ainoa!
Mulla sama juttu muksusta asti... kai sen vois laittaa vilkkaan mielikuvituksen piikkiin...? No mutta vaikeuttaa kyllä omista esineistä luopumista, vaikka jokin olisi rikki, niin ei tohdi heittää pois kun ajattelee sen pahoittavan mielensä.... kuullostipas friikiltä kun eihän niillä ole tunteita, mutta alitajuisesti myönnän kyllä sellaisen ajatuksen mieleen juolahtavan tilanteessa kun jotain pitäisi heittää pois.

Jonkinlaisia himohamstraajan piirteitä varmaan, kun kaikki täytyy personoida ja lisäksi vielä kauhea tunneside kaikenlaiseen krääsäänkin.

Hihii, tämä on hauska ketju

Itsellä on hurjasti kummia tapoja!

- Jos yksi käteni jostain syystä kastuu, on pakko kastella myös toinen käsi. Pyyhe ei tunnu oikeanlaiselta kuivaan käteen...

- Penaalissa kaikkien kynien teräpään on osoitettava samaan suuntaan. Jos joku lainaa minulta kynää, tarkistan jälkeenpäin aina, että kynä on oikein päin. On myös väliä, mikä se "oikea suunta" on, nimittäin kerran ystäväni kokeili huomaamattani vaihtaa penaalissani kaikkien kynien suunnan toiseksi ja heti huomasin, että nyt on tehty jekku.

- Jos pidän tietokoneella useampaa ikkunaa auki samanaikaisesti, on minun avattava ne tietyssä järjestyksessä, sillä haluan, että ne ovat alapalkissa "oikeassa" järjestyksessä. Jos jokin ohjelma esimerkiksi lakkaa toimimasta ja sulkeutuu itsekseen, on minun suljettava ja avattava kaikki uudestaan saadakseni ne tähän oikeaan järjestykseen.

- Jos joku aivastaa kuulteni, minun ON PAKKO sanoa "terveydeksi". Aivan sama, vaikka aivastaja olisi tuiki tuntematon esimerkiksi bussissa. Jos en sano, se jää vaivaamaan minua jopa moneksi päiväksi.

Tässäpä muutamia

Kröhöm... Pitäisiköhän minun ketjun aloittajana ja piiitkästä aikaa sen sisältöön tutustumisen seurauksena kantaa politikkojen tavasta poiketen vastuu teostani, ja tarjota apuani. Pitää siis linkittää kirjoituksenne psyk.polin akuuttiosaston pakkohoito-osaston eristysryhmälle

Saisi outouksistanne kyllä hyvän kirjankin koostettua

Jos ruokaa laittaessani tiputan vaikka makaronin lattialle, ja joudun laittamaan sen roskikseen, laitan sille sinne toisenkin ystäväksi, ettei tunne itseään yksinäiseksi.

Tänään hajosi riisipussi lattialle, ja heti tuli huono omatunto, kun tämän jutun näin...

Mä nauroin eilen miehelle, että jos joku juuntelis meidän keskinäistä keskustelua, niin vähintäänkin aika puheterapiaan sekä pitkä kontakti psyk. polille olis ihan paikallaan.

Meillä on tapana väännellä sanoja keskustellessamme. Sorsat on jorsia, joutsenet joustenia, sydän on hylain jne... ja niitä sanoja, jotka toistuu samassa asussa, on ihan hirveästi! Omaa kieltä siis kehittelemässä.

Ja jos meistä jompi kumpi sanoo meidän lemmikeille jotakin, vaikka: "mitäs kissa", niin toinen vastaa sen kissan puolesta ja vastaus on eläimen ilmeen mukainen ja mielellään jollakin piirrettyääneellä.

Näinhän se on meilläkin

Tämä on kyllä mainio ketju, ihan kaikkea en vielä ole lukenut

Omia omituisuuksia, tai ainakin osa niistä:

- Kun lähden jonkun kanssa kävelemään, pitää minun saada kulkea hänen vasemmalla puolella. Jos joudun kävelemään oikealla puolella, niin se on todella vaikeaa ja hankalaa Siksi välttelen koirallisten ihmisten kanssa kävelyä.

- Jos leikkaa esim. ruislimpusta kokonaisen viipaleen, on ennen margariinin voitelua leipä laitettava pöydälle "oikeinpäin"(sisällepäin kaartuva reuna osoittaa oikealle), että margariini on varmasti oikealla puolella leipää. Jos vahingossa voitelee väärin, ei leipää voi syödä, sillä muutenhan rasva on pöytää kohti (tätä siskoni monesti nauraa)

- Puhun itsekseni paljon ja välillä myös englanniksi ja ruotsiksi. Ei siinä muuten mitään, mutta kun en kumpaakaan kieltä osaa kunnolla, niin kai se on enemmän sitten siansaksaa

- Kehun ja kannusta autoani varsinkin pitkillä matkoilla tai kovilla pakkasilla, että se paremmin jaksaa perille ja muistan myös kiittää kun taas matka meni hyvin ja turvallisesti

Olisin sulle Ippanen oiva lenkkikaveri, sillä minun on ihan pakko kävellä lenkkikaverin oikealla puolella. Lisäksi on mentävä aina sama lenkki ja samaan suuntaan, muuten tulee ihan rauhaton olo. Kerran kokeiltiin lenkkikaverin kanssa mennä lenkki vastakkaiseen suuntaan, tuntui ihan luonnottomalta

Spinnissä ja pumpissa minulla on lempipaikat salin oikeassa reunassa, niin että muut liikkujat ovat vasemmalla puolellani. Ahdistaa, jos oikealla puolellani on ihmisiä.

Eläinten ajatusten julkituomisen lisäksi käydään miehen kanssa muitakin omituisia keskusteluita.

Jos vaikka nähdään kaupungilla joku upea, sikahintainen ajokki, mies voi todeta "katsos, tuohonkos mä sen autoni jätinkin", johon mä saatan vastata "no, mä vähän lainasin ja unohdin sitten palauttaa" ja tätä keskustelua voidaan jatkaa vaikka miten pitkään.
Ja kaikenlaisista asioista, mainoksista, kuulutuksista, vastaantulijoista, kaikesta voidaan jatkaa pienellä näytelmällä ja vuoropuhelulla. Autokaupassa isoa pakettiautoa tutkaillessa leikittiin olevamme iso hääbändi, joka on lähdössä keikalle...
Pysyy hereillä ja tuleepa tarkkailtua ympäristöään.

Mä tunnustan oman omituisuuteni, joka on kyllä vähintäänkin.....kummallinen.

No ensinnäkin, musta on kivaa jos palelee sopivasti. Esim kotona ollessa. On kiva mennä viltin alle ja lämmitellä itseään hiustenkuivaajalla Ja se äänikin on rauhoittava.

Eilenkin, kun en illalla meinannut saada unta, lämmittelin kinttujani föönillä.

Tiedän tiedän, pääsen tällä kärkikolmikkoon, vähintään.

Hassua, mä olen pitäny mun tapoja täysin normaaleina..

En voi mennä uimaan syvälle, koska hai saattaa hyökätä kimppuuni. Pakko uida rannan myötäisesti tai siten et saan vedettyä itseni äkkiä vedestä pois. Vilkuilen myös selälle siltä varalta et selkäevä nousee jossain pintaan.

Inhoan käyttää sukkia. Kuljen kotona paljain jaloin vaikka olisi talvi ja kylmä. Samoin en saa nukuttua jos mulla on sukat jalassa. Ne ON saatava pois! Itseasissa en siedä pitää mitään vaatteita nukkuessani, onneksi en ole heränny tulipaloon..

Rakastan kuoria mandariineja talvella. En ees välitä syödä niitä, kuoriminen on vaan kivaa. Ja se kuorihan pitää saada kokonaisena pois

Rapsuttelen pullojen etikettejä. Enkä voi kestää kun mieheni haluaa pitää navigaattorin suojakalvon siinä näytön päällä, ihan järkyttävä himo saada vedettyä se pois!