Halitulijallaa, täällä se Tiinuliinu tallaa! Yhdeksässä toukokuisessa päivässä olen saanut kasaan 51 km, mikä tarkoittaa sitä, että olen ohittanut Leppävirran, Paukarlahden ja Vehmasmäen josta kääntyisi tie Suonenjoelle. Koska kuitenkaan mansikkapitäjän antimet eivät toukokuussa ole vielä kypsiä, jatkan matkaa jo tutuksi tullutta viitostietä pitkin.

Kallavesi välkkyy oikealla puolellani, karttaa katsottuani totean olevani Hiltulanlahdessa josta on Kuopioon matkaa vain 14 km. Vanhaan koulukaupunkiini saavun siis muutaman päivän kuluttua; taidan pitää siellä pienen kalakukkotauon.

Kilometrejä vuoden alusta on kertynyt 545. Jouluksi Utsjoelle, jollei erityisempiä esteitä tielle osu.

Ja sitten katsaus ihan oikeaan kävelyelämään: osallistuin lauantaina Agricola-kävelyyn Espoosta Kirkkonummelle. Kyseessä on Suomen Pipliaseuran käynnistämä tapahtuma, jossa huhti-syyskuun aikana kävellään Pernajasta Turkuun. Matkaa tehdään aina lauantaisin noin 20 km pätkissä, ja vaellus vie keskiaikaiselta kivikirkolta toiselle. Meitä oli noin 10 ihmistä plus yksi iso villakoira.

Mulle ja miehelleni kertyi lauantaina kilometrejä kaikkiaan 25 (varsinainen vaellus 22 ja kävelyt kotoa ja kirkoilta rautatieasemille) ja sen kyllä tunsi tassuissaan, koska koko ajan mentiin asvaltoitua kevyen liikenteen väylää. Reitti noudatteli Vanhaa Kuninkaantietä.

Nyt olen kyllä taas ihan kunnossa ja tolkuissani. Paitsi että haaveilen miten houkuttelevaa olisi kävellä nuo muutkin reittiosuudet, mutta ainakin nyt toukokuussa on laitettava venettä kesäkuntoon, ja kaikenlaista kirjoituspöytäpuuhaakin on. Siksi normipäivien lenkit ovat jääneet vähän lyhyiksi.

Mutta tassutellaan taas! Tsemppiä ja aurinkoista toukokuuta kaikille kanssavaeltajille!

Moi Merelle, ensi lauantaina kävely jatkuu Kirkkonummelta Inkooseen. Siinä onkin matkaa miltei 30 km, mutta semmoinen on kivikirkkojen väli.

Me ei olla mukana ainakaan toukokuisissa kävelyissä, kun veneenkunnostuskausi on juuri kuumimmillaan (tosi tätä kirjoittaessani sataa ja on kylmä).

Tästä linkistä lisätietoa Agricola-kävelystä: https://agricola.fi/agricolakavely

Sitten on meneillään myös Suomen Ladun organisoima Kävelykipinä. Se syttyy sen kunniaksi. että Suomen ja Ruotsin välisestä maaottelumarssista (jonka Suomi ylivoimaisesti voitto) on kulunut 80 vuotta. Marssivat siis toukokuussa 1941. Kävelykipinään mulla ei ole linkkiä, mutta löytyy googlaamalla. Ja siinä saa kävellä toukokuun aikana ihan missä tahansa ja kuinka paljon/vähän tahansa.

En ole vielä ilmoittautunut tuohon, mutta harkinnassa on.

Caminoidaan!

PS. Ja juu, L-linjan matkoilla on aina (on ainakin ollut sekä Santiagon että Via Francigenan matkalla) bussi, joka tapaa kävelijät noin 10 km välein. Riippuu vähän tiestöstä, molemmilla matkoilla käveltiin mukavia metsäpolkuja. Francigena on oikein hyvä kun ei siellä ole isoja ylä- eikä alamäkiä, kivoja loivia (ja kauniita!) kukkuloita vaan. Vahva suositus!

Hieno suoritus, Tiinuliinu! 

Perjantaina olin keskustassa viemässä lahjoja tyttärelle, kummitytölle ja sisarilleni. (Miksi puoli sukua onkin syntynyt toukokuun alussa ja muutamalla on samoihin aikoihin nimipäivät)! No, espoolaisena olen jo melkein maalainen enkä enää tiedä uusia ratikkareittejä. Odotin 7:n ratikkaa aseman edessä, kun rupesin epäilemään seisovani väärällä puolella. Siirryin kiskojen yli toiselle puolelle samalla tihrustellen kyltistä 7:n määränpäätä. En huomannut, että koroke oli sillä kohdin huomattavasti korkeampi ja tupsahdin kaikkine lahjoineni rähmälleni. (Kauheaa, nyt ne luulevat, että olen humalassa)!
Vain yksi nuori nainen monista pysäkillä seisojista tuli tiedustelemaan vointiani, mutta kauniista silmistä ja kasvonpiirteistä päätellen hän ei ollut syntyperäinen suomalainen. Selitin, ettei käynyt kuinkaan (vaikka oli mustelma polvessa) ja varmistin vielä ratikan reitin. Jäädessäni pois Krunikassa kiitin häntä vielä huolenpidosta - paitsi että kiitokseni kohde ei ollutkaan hän, vaan joku samanlaiseen takkiin sunnustautunut nuori nainen, jonka ilme oli äimistynyt. Taas nolotti, mutta onneksi poistuin ratikasta. Tämä liittyy caminointiin siten, että kilometrejä tuli 7,2.

Juuri kun luulin pääseväni esteettä metsäreitilleni, niin Destia onkin tehnyt pitkän matkaa kaivantoja kuntoreitin yhdelle sivulle. Kävelijä joutuu kiertämään ainakin kilometrin pellon laidalla sijaitsevalla yhdistetyllä kävely- ja pyörätiellä. Harmissani nakkelin sauvoilla kipakoin askelin tien reunaa, kun ohitseni pyyhälsi polkupyörällä vanha nainen. "Jalat toimivat vielä", hän huikkasi minulle. Niinhän nuo onneksi toimivat. Olen kiitollinen.

Tänään oli kävely nihkeää. Liekö repussa painanut huono omatunto, sillä minun olisi pitänyt samaan aikaan osallistua teams-palaveriin. En ole sellaisessa koskaan ollut ja luulenpa ettei moni muukaan yhdistyksessämme, enkä halunnut joutua mihinkään luottamustoimeen. En ole yhdistysihmisiä.

Terveisiä Alapitkältä, siis virtuaali-sellaiselta! Kuviteltu kävelyreittini kulkee edelleen pitkin viitostietä. Koulukaupunkini Kuopio on ohitettu, samoin Siilinjärvi jossa oli lupaavia tienviittoja Nilsiään ja Kaaville ja Pielavedelle ja Maaningalle ja vaikka minne. (Kaikki tuttuja paikkakuntia muinaisesta savolaisnuoruudestani 🙃)

Mutta siis suunta on kohti pohjoista, ja epäilen että virtuaaliset kalakukot loppuvat viimeistään Iisalmessa jonne on vielä miltei viisi peninkulmaa. En varmaankaan ehdi sinne ennen juhannusta.

Täällä tosielämän puolella nimittäin jokakeväinen veneenkunnostus on vienyt aikaa muilta harrastuksilta, kuten esimerkiksi kävelyltä. Päivittäiset lenkit ovat lyhyitä, pahimmilllaan vain parikilometrisiä. Mutta joka askel mun eteenpäin vie, vai miten se vanha laulu menikään?

Toukokuun kävelysaldo on 104 kilometriä, ja vuoden alusta olen taittanut matkaa kaikkiaan 598 km. Utsjoki, here I come!

Kivaa kävelykesäkuuta, kaikki kanssavaeltajat!

Hei,

tämä on nyt vähän asian vierestä, mutta liipannee läheltä kuitenkin. Onko täällä joku livenä vaeltanut Le Puy - St. Jean Pied se Port -reittiä? 
Olen osissa vaeltanut Francesin, jolle juuri eläköityneenä lähtisin uudelleen, mutta huomaan kaipaavani vähemmän ihmisjoukkoja.
Ilmottauduin jo varmuuden vuoksi työväenopiston ranskan alkeisiin ensi lukuvuodeksi😊

FB:ssa on kyllä Pyhiinvaellusryhmä, josta sai hyviä vinkkejä, mutta Face ei ollut mun juttu.

Pärjääkö ranskankielen alkeilla, onko reitti rauhallisempi, kauniimpi, kalliimpi ja rankempi kuin Frances? 🇫🇷

Kiitos kyselystä Erjanneli (ja suosituksista Merelle) mutta minä olen vaeltanut Santiagoon vain pohjoista reittiä (Camino Norte) pitkin. Enkä sitäkään ihan koko 800 km. Lähtöpiste oli kuitenkin Bilbao.

Toinen vaelluskokemus on Italiasta, Via Francigenalta jossa mentiin San Gimignanosta Roomaan. Toscanan maisemat ovat tosi viehättäviä eikä reitti ole yhtään niin vaativa kuin Espanjan reitit, etenkin tuo Norte, ovat. Kuultiin vasta vaelluksen jälkeen että Espanjan Camino Norte on se kaikkein vuoristoisin vaellus.

Googlailepa oppaita, niitä on suomeksikin. Ainakin Liisa Jäppinen ja Kari Selen tulee tekijöistä mieleen etsimättä. Taisivat vain kumpikin vaeltaa sitä Francesia.

Buen Camino!

Kiitos, Merelle ja Tiinuliinu🍀

Ensimmäisestä pätkäcaminostani tulee syksyllä jo 10 vuotta...jäin heti koukkuun. Niinpä ajatus jatkamisesta siellä jossain (rinkka hikisessä selässä keikkuen) on leimannut vuosilomasuunnitelmia tähän asti. Kun työelämä jäi nyt taakse, niin voi lähteä koska vaan, jos vaan maailman tilanne ja oma terveys antaa myöden.

Vaikka lähtöön menisi vuosi tai enempikin, niin kaikki siihen liittyvä suunnittelu, lukeminen ja uuden kielen opiskelukin on jo iso osa tulevaa taivallusta😊

Bon Chemin! 

Merelle, kun puit virtuaalicaminoimisen välille Pamplona-Santiago, niin sepä sykähdytti...että tosiaankin voisin merkata kulkemisen kilometreittäin ja niin matka kulkisi kylästä kylään🤗

Tällä hetkellä joudun varomaan pitempiä ja reippaampia lenkkejä, olen saanut kortisonia oikeaan polveen eikä se meinaa toeta millään. Onneksi fillarilla pääsee ja samalla vahvistuu polvea tukevat lihakset. Caminoista ainakin Francesilla kulkee paljon pyöräilijöitä, tosin itse en tohtisi vaihtaa kävelyä fillarointiin niillä poluilla.

Olen ns. omatoimimatkustelija, kun omin nokkineni olen lähtenyt ja vaeltanut, niin päivämatkat ovat olleet juuri sen pituiset kuin itselle on sopinut. Välillä vähän pidemmät, välillä hyvinkin lyhyet.

Moikat merimaisemista,

kesäkuun kävelyt jäivät vähiin tämän veneilyharrastuksen takia eikä heinäkuustakaan näytä tulevan kovin kummallista. Välipäivitys tänne kuitenkin, ettette aivan luule mun Alapitkälle väsähtäneen.

Kesäkuussa kertyi kävelykilometrejä 77 (nolio!) joten kokonaislukema kesäkuun lopussa 675. Lienen jossakin Savon ja Kainuun rajamailla. Tarkastelen tilannetta heinäkuun loppupuolella, kunhan rantaudun.

Voikaa hyvin älkääkä läkähtykö helteessä!