Joo, rasite tuo kyllä on. Ruoassa lisätty suola on aivan hirvittävän makuista. Kunpa saisin pienennettyä tuota aiheuttavien lääkkeiden määrää. Tosin, suolaista usein syön mieluummin kuin sokerista karkkia. Eikä ehdi verenpainekaan nousta, kun suolaisen mussuttamisen tarkoitus on kuitenkin vaan tasapainottaa se natrium-arvo.

Jäin viittaamaan edelleen tuohon letkaan

Minulla on myslipatukka lounaan jälkeen aina ja se on riittänyt ja siinä on kuitujakin.

keskiviikkona, 27. toukokuuta 2009 klo 12:10 yöpelle kirjoitti::
Minulla on myslipatukka lounaan jälkeen aina ja se on riittänyt ja siinä on kuitujakin.

Ei varsinaisesti myslipatukka, vaan välipalapatukka, mutta mulle maistuu tällä hetkellä Kellogg'sin Special K vadelma-suklaa patukka. Varoituksen sana, on tosi makea.

Helinä81: niinhän sanoinkin, että kuulostaa kummalliselta ja epäloogiselta. Mutta mulle se ideaali tilanne olisi siis se, että ei tekisi mieli sitä herkkua lounaan jälkeen, tai sitten tyytyisi semmoiseen herkkuun, joka ei esim punastuttaisi herkkupalloa ja ois muutenkin vähän terveellisempi kuin esim se suklaapatukka. Myslipatukkaa voisinkin kokeilla, kiitos vinkistä!

Olen huomannut itsessäni sen, että suurin osa mässäilyistäni on vain tapaa. Esim kun katsotaan leffaa "tekee mieli" syödä sipsejä. Mutta tekeekö oikeasti? Tai kun on kipeänä yms. Itselleni on ainakin lapsena tullut jo semmoinen tapa että kun olin kipeänä niin sain jonkun pienen herkun syödä vaikka muuten noudatettiin karkkipäivä-sääntöä. En tiedä olisiko tästä juurtunut jonkinlainen tapa mikä usein riistäytyy käsistä. Onneksi en ole viime aikoina ollut usein kipeä.

Joskus taas tekee niin kovasti mieli jotain herkkua että tulee ihan vesi kielelle. Mutta mistä tällöinkään tietää että onko se oikeasti mielihalu vai kuvittelenko vain ja menisikö se ohi jos sinnikkäästi yrittäisi?

Hmm.. kuulostaapa jo vainoharhaiselta Mutta näitä tapoja ja haluja on todellakin vaikea erottaa ja tavoista on erittäin hankala päästä eroon. Ainakin minun surkealla itsekurillani

keskiviikkona, 27. toukokuuta 2009 klo 12:01 Helinä81 kirjoitti::
Siis haluat oppia rennon asenteen, että otat silloin kun tekee mieli, mutta et kuitenkaan anna itsesi ottaa, jos tekee mieli? Ei millään pahalla, mutta kuulostaa hieman epäloogiselta.

Arvelen, että lua tarkoitti sitä, että haluaa syödä makeaa silloin kun tekee mieli, mutta lounaan jälkeinen makean syöminen on vain paha tapa, josta hän haluaisi luopua. Tunnistan itselläni vähän samanlaisia piirteitä ja olen lisäksi huomannut, ettei minulla kovin usein jää se pieni makea siihen yhteen pieneen.... Olenkin huomannut, että olen jonkinlainen sokeriholisti - minun on helpompi olla, kun olen päättänyt, etten arkisin nauti makeita herkkuja ollenkaan. Viikonloppuisin voin herkutella VÄHÄN. Se on kyllä jännä juttu, että usein lauantaisen herkuttelun jälkeen minulla onkin sunnuntaisin selvä sokerin himo ja makeaa pitäisi saada herkutteluillan jälkeen lisää. No, kun voitan omat makeanhimoni sunnuntaina voin taas helpommin jatkaa arkea aina seuraavaan lauantaiseen. Totaalikieltäytyjäksi minusta ei ainakaan vielä ole, eli jatkan näin.

Minulta ei onnistu mikään napostelu ja tänään päätin alkaa totaalikieltäytyjäksi suklaasta ja jäätelöstä.
Pystyn syömään jopa 86% suklaan koko levyn.

Tai onko tuo nyt mikään pystyminen , ahneutta se on.

Olen totaalikieltäytyjä, koska jos anna himoille periksi niin VAIN yksi suklaapala johtaa koko suklaalevyn syömiseen. Usein myös koen, että "samahan se on vielä muutama ottaa, kun kerran aloitin" Parhaiten hallitsen herkkujen syömisen, kun en syö tiettyjä asioita ollenkaan. Haluaisin osata pitää ns. herkuttelupäivän, mutta se menee aina överiksi. Kokeiltu on Tiedostan myös, että tällainen totaalikieltäytyminen tuskin onnistuu pidemmällä ajalla, mutta ehkä (toivottavasti) joskus saan pidettyä itseni kurissa ja osaan nautiskella kohtalaisen määrän herkkuja ilman omantunnon tuskia...

Oon ite myös ajatellu välillä tota että "sallinpas itselleni pari palaa suklaata päivässä". Mutta oon sillon ihan ihan yhtä epätyytyväinen koska en saa silloinkaan syödä mieleni mukaan. Sen sijaan jos päätän etten syö ollenkaan vaikka jotain piirakkaa, niin se on paljon helpompaa kun ei edes tarvitse miettiä, että otanko vai enkä, minkäkokoisen palan ja santsaanko ehkä vielä?

Tosin synttärit, joulu vappu ym. on asia erikseen, silloin saa ja pitääkin ottaa, vaikka myöhemmin vähän oisi huono omatunto

Mun mielestä pointti on just tuossa, että jos sallii itselleen pari palaa suklaata päivässä, se tarkoittaa edelleen sitä, että kieltäytyy jostain. Ja mun mielestä se kieltäytyminen ei johda mihinkään positiiviseen pitkällä aikavälillä, sillä mitä kieltäytyminen opettaa? Sen että voit kieltäytyä herkuista. No aiotko kieltäytyä herkuista koko ikäsi? Ööh... En mä ainakaan

Eli tavalla tai toisella sitä on opeteltava ei-kieltäytyvä suhtautuminen herkkuihin ja se kohtuus on löydettävä jostain. Mä en usko, että se normaali, rento ja kohtuullinen herkkusuhde syntyy kieltäytymisen kautta. Eli yritän sitkeästi sitä toista keinoa, eli sallimista. Se on tietenkin plajon hankalampaa, mutta mä uskon, että loppupeleissä se on kuitenkin ainoa pitkän linjan ratkaisu.