Pitäis saada oikein palkinto jos pystyy olemaan antamatta periksi kun syömishimo iskee! Tylsistyminen, ei mitään tekemistä, menkat tulossa tai muuten vaan harmittaa joku asia-mikä tahansa kelpaa syyksi tuhota sipsipussi, jäätelöpaketti, karkkipussi yhdeltä istumalta. Onneks kaapissa ei ollut herkkuja ja jalkaa särkee ettei voi lähteä kauppaan Kynnet on lyhentyneet aika monta kertaa kun jotain pitää pureskella....

Mulla "syy" syöpöttelyyn on ehottomasti väsymys!!!
meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja varsinkin kun alkutalvi meni sairastellessa, olin välillä aika puhki..
Se sitten altistaa lohtusyömiseen. Kun on oikeen väsy, ei jaksa huolehhtia riittävästä oikean ruuan syömisestä, ja sitten sipsit ja karkit maistuu! Siitä yritänkin opetella eroon.

Väsymys, varsinkin lasten ja perheen kanssa, amen! Joskus luin jutun tupakoivista äideistä, jotka kyllä tasan tarkkaan tietävät, että tupakointi on huono homma. Tupakalla vain rakennetaan jonkinlainen oma tila -- NYT äiti menee tupakalle ja on siellä rauhassa vähän aikaa. Minulle syöminen on ollut samanlaista tilan rakentamista kotona. Siellä muuten aina on joku koko ajan tahtomassa minulta jotakin, mutta nyt on minun vuoroni tahtoa jotakin ja ottaa se. Minä juon nyt kahvia (ja syön pullaa), tule hetken päästä uudestaan!

Fysiologinen puolikin tällä asialla varmasti on: väsymys voi mennä kropalta jotenkin sekaisin nälän kanssa. (Opiskeluaikainen kaveri kertoi tuttavastaan, joka jostain syystä joutui valvomaan pari yötä eikä tajunnut enää, miten väsynyt oli, hoki vain että nälkä nälkä ja söi syömistään, kunnes tuli hirveä paha olo ja oksennus.)

Mulla syy on myös se, että ei ole päivällä syönyt riittävästi, sekä määrällisesti että laadullisesti.

Ja kai se tavallaan on opittu tapakin, että iltaisin TV:tä katsellessa on jotain naposteltavaa...
ja lisäksi mulla vaikuttaa se, että olen usein iltaisin yksin. Silloin kun mies on kotona, ei tule edes ajatelleeksi ruokaa tai herkkuja...

Nähtäväksi jää miten käy, kun mulla on kotona nyt kuukauden ikäinen tyttö-vauva, ja öisin kun herää, välillä on aivan hirveä nälkä imetyksen jälkeen... silloin tekisi kyllä mieli syödä pullaa ja keksejä yms. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt suht hyvin pidättäytymään omenoissa, joita ostin kyseisiä yöheräämisiä ajatellen valtavan pussillisen...

Mä ahmin ja syöpöttelen, kun mieli on maassa tai olen totaalisen väsynyt. Palkitsen itseni syömällä herkkuja esim. kun lapset ovat nukkumassa. Ideahan tässä nyt olisi se, että ei itseltä kiellä kokonaan herkkuja, vaan oppisi syömään niitä hillitysti ja ILMAN morkkista. Yks juttu mikä mulla lisää ruokahalua on aina kaikki dietit ja ruoka-aineiden merkkailut. Jatkuvasti miettii ruokaa (mitä laittais, mitä vois syödä, paljonko kaloreita jne), vaikka olisi just syönyt ja sitten on koko ajan sellainen olo, että olis nälkä. Onkelmallista.

- yksin kertaisesti nälkä. jos kituuttelen päivän syystä tai toisesta, ja kotia pääsen illalla niin jotenkin sitä tulee syötyä ihan älyttömästi.

- liika hiilareiden syönti. en vaan saa mahaani täyteen pasta-annoksella, leivällä tai puurolla. tuollaisen annoksen jälkeen olen noin tunnin päästä takaisin jääkaapilla etsimässä mahan täytettä.

- kokeet. olen tottunut napostelemaan, syömään ja popsimaan kokeiden luvun yhteydessä.. hmm.. helppo kevät tulossa ku joka viikko vähintään yksi koe

- olen ennen kaikkea tunneshoppailija, mutta myös välillä tunnesyöppökin.. jos joku päivä minusta tulisi tunneliikkuja

Hillittömään herkutteluun en tarvitse mitään erityistä syytä. Riittää, että tiedän kaapissa olevan keksejä, irtokarkkeja, tms... Lasten käytyä nukkumaan kaapin ovi käy tiuhaan ja pussit rapisevat.
Siksipä ainut pätevä keino minun kohdallani on jättää herkut kauppaan Yllätysvieraiden varalle on pari pussia raakapakasteita pakastimessa.
Koko perheenä vietämme sunnuntaisin ns. jälkiruokapäivää, jolloin lounaan jälkeen yleensä syömme jäätelöä (reilusti). En pidä sitä "repsahduksena", sillä se on meille perinne ja eräänlainen seurustelumuoto... Energiaa tulee sunnuntaisin enemmän, mutta muut päivät olen huolellisempi.

Joillakin varmaan graduahdistuskin laukaisee syömishimoon, mutta itse päätin että se ei ole minulle mikään tekosyy syöpöttelyyn! Päinvastoin jaksaa paremmin keskittyä kun verensokeri pysyy tasaisena. Eikä edes tule mitään graduahdistusta, kun vaan tekee eikä surkuttele.

Sitten toikin, että jos koko aika miettiin ruokaa ja syömistä niin kyllä varmasti repeää kaikki kannattimet. Kannattaa siis elää normaalia elämää. Painonhallinta ei ole elämän ykkösasia.

Lyhyesti ja ytimekkaasti: PMS

tiistaina, 31. maaliskuuta 2009 klo 02:12 Allu10 kirjoitti::
Lyhyesti ja ytimekkaasti: PMS

Jep jep, toi on mullakin se pahin ja mä olen todella kiukkuinen kun on PMS päällä. Kyllä silloin saa niin kuivakaappien murkinat, sängyn alta löytyvät villakoirat kuin kaikki muu kyytiä. Eikä syöpöttelyn jälkeinen morkkis edes auta yhtään, päin vastoin