tiistaina, 31. tammikuuta 2012 klo 17:22 Pullapallo kirjoitti::
Jessien maailmassa on vain tasaisesti lihovia ja laihtuvia sopusuhtaisia ihmisiä. Pulliksen kotiplaneetalla on taas paljon niitä, jotka keräävät rasvan vain yhteen kohtaan kropassaan.

Kirjoitinkin päiväkirjaani juuri tästä, eli viskeraalista rasvaa voi olla liikaa normaalipainoisellakin ja silloinhan elämäntapamuutokset ja/tai laihduttaminen voi olla tarpeellista. En oikein eilen osannut tätä asiaa muotoilla, mutta eräs toinen klubilainen teki sen mun puolesta ja lainaan nyt vapaasti hänen kirjoituksiaan: Normaalipainoinenkin saa laihduttaa, jos ei ole itseensä syystä tai toisesta tyytyväinen (tai vaikka noiden terveydellisten seikkojen vuoksi). Se vaan ottaa pahasti pattiin, että jotkut täysin ihannepainoiset puristelevat vatsanahkaansa sormien väliin ja jauhavat "hirveistä läskeistään" mulle, joka olen selvästi ylipainoinen. Jos sormien väliin ei puristeltaessa jää kuin pelkkää nahkaa ja kaikki mahdolliset ympärykset (lantion-, vyötärön- jne.) ovat ihanteellisia, on suorastaan ilkeää alkaa keskustelemaan "paino-ongelmistaan" sellaisen kanssa, jolla on oikeasti ongelma.

Toivottavasti Pullapallo et kuvitellut mun tarkoittavan erityisesti sua kirjoituksessani. Ei sitä ollut suunnattu kenellekään erityisesti, vaan kaikille näille "mukaläskeille laiheliineille", jotka jaksavat tuskailla olemattomien kilojensa kanssa ja joita muuten riittää ihan siviilielämässäkin...

Mä kuulun juuri tuohon "kaikki ylimääräinen jämähtää vyötärölle" -tyyppiin. Ja itku, kun sitä ylimääräistä ei painoindeksin mukaan edes ole (58kg/166cm). Satun vaan olemaan ihan lanteeton nainen. Ei ole lanteita eikä peppua, mutta maha on kyllä

En oikein tiedä, mitä tehdä, kun toisaalta ahdistavat nämä "vaarallinen maharasva" -jutut. Toisaalta tuntuu, että jos saisin painon tästä putoamaan, niin sen pitäminen vaikka jossakin 55 kg:ssa vaatisi jatkuvaa kontrollointia ja kieltäymystä. Olen kyllä ollut 55 kg painossa. Se oli samaan aikaan kun olin muutaman vuoden täysin syömättä makeita ruokia (koski esim. jogurtteja ja valmisruokia, joihin on lisätty sokeria) ja juomatta alkoholia. Sosiaalinen elämä oli siinä kohden aika lailla nollassa, joten oli helppoa kontrolloida syömisiään. Nyt on tilanne muuttunut, kylästellään puolin ja toisin ja ulkona syömistäkin tulee joskus. Noista pitäisi ilmeisesti luopua, jos mä haluaisin pienemmän mahan

Ei kerro ei, siis tuo painoindeksi. Mä olen "vatsakas", kauniisti sanottuna. Siis mulla on järjettömän iso pallomaha. Jalat on sirot ja lihaksikkaat, samoin käsivarret. Takapuolessa ei ole juurikaan ylimääräistä. Mutta sitten tuo alue kaulan alapuolelta intiimialueelle asti... Toivoton kriisialue. Se on muuten sitä lähes kaikille meidän suvun naisille, oli sitten normaalipainossa tai ei. Huoh.

Itse taasen olen päärynä-tyyppiä oikein kovemmalla kaliberilla. Eli tällä hetkellä vyötärö on 72cm ja takamus 110cm. On kyllä totta ettei tässä mallissa tarvitse terveydestään murehtia, mutta samalla lailla pitää olla tosi pienellä bmi-luvulla ennen kuin takamuksen kokoa voi sanoa säädylliseksi.

Emmä oikein tiedä, mikä se mun pointti oli. Varmaankin se, että suureen osaan vartalotyypeistä liittyy sitä, että jostain osasta ei vain tule ns. täydellistä kovin helpolla ja sitten on kyse vain siitä, että millä ehdoilla on valmis mitäkin tavoittelemaan. Miksei pienet muhkurat tai isohko takamus voisi olla naisvartaloon kuuluva kaunis osa? Miksi tuntee, että oma vartalo on kaunis vasta sitten, kun mitään muhkuraa ei synny mihinkään? Varsinkin kun se lehdissä vilkkuva ihannevartalo on kuvakäsitelty.

Eikä tässä tosiaan ketään olla kieltämässä. Lähinnä vain ajatusta siitä, että kuinka paljon on elämänlaadusta valmis tinkimään saavuttaakseen tietyn tason, joka tuntuu aina karkaavan jonnekin?

Minua henk. koht. suuresti ärsyttää, kun J Lo otetaan aina esimerkkinä naisesta, kun puhutaan, että nykyään nainen saa olla myös ei laiha. Sen naisen painoindeksi on 19!

"Minua henk. koht. suuresti ärsyttää, kun J Lo otetaan aina esimerkkinä naisesta, kun puhutaan, että nykyään nainen saa olla myös ei laiha. Sen naisen painoindeksi on 19!"

Lopez on 165cm pitkä ja painaa n. 56kg, eli BMI on 20,6. Hoikka joo, mutta en minä miksikään laihaksi välttämättä sanoisi, Jenniferillä tuntuu nuo kurvitkin olevan kohdallaan eikä hän näytä anorektisen laihalta (vrt. vaikkapa Victoria Beckham).

Mä olen sitä mieltä, että turha ottaa tavoitteeksi jonkin urheilijan, missin tai näyttelijän kroppaa. Heillähän kehon muokkaus on päätoimista työtä ja heillä on melkoinen taustajoukko mukana avittamassa treeniohjelmissa ja ruokavaliossa.

Mulla esim. työ on siistiä kevyttä toimistotyötä. Henkinen stressi voi ruuhka-aikaan nousta, mutta fyysisesti en joudu hikoilemaan ja työasentokin on istuva. Eli sen, mitä liikun, liikun vapaa-aikana. Samalla vapaa-ajalla teen kaikkea muutakin ja esim. mielikkiharrastuksestani lukemisesta en luovu, vaikka tämän paikallaan istumisen seurauksena sitten olisikin pysyvä maharöllykkä. Ei liikaa uhrauksia ulkonäön alttarille En jaksa uskoa, että enää seitsemänkymppisenä murehtisin mahani vyötärönympärystä, eiköhän silloin riitä, jos jalat kantaa ja pää pelaa

Mulla oli viime vuonna elokuuhun asti paino 6kk jumissa. Ei vaan pudonnut vaikka liikun tosi paljon, juoksen ja käyn kuntosalilla ja ruokavaliokin on kunnossa, ehkä joidenkin mielestä syön liian vähän, mutta oman kokemuksen mukaan syön omalle kropalleni oikein. No sitten elokuussa paino lähti laskuun ja laski aina marraskuulle asti yht 6kg. Nyt mennään taas samoissa lukemissa siitä asti. Eipä tälle mitään voi, muutaku toivoa ettei ihan puolta vuotta taas menis seuraavaan pudotukseen

Jes jes jes!!! Juuri kun olin epätoivoinen ja valittelin täällä kun ei paino ylipainoiselta laske, tämän aamun saldo -2kg
Eli 113kg vaihtui 111kg
Jospa se tästä jatkaisi matkaa alaspäin
Oon saanu rutkasti lisätä rasvaa ruokaani kk:n alottamisen myötä, muuten pääasiassa syönyt monta vuotta oikein.

On se vaan hieno homma tuo ruokapäikky!

Mä olen nyt ollut liki puoli vuotta samassa, kilon tiputtaa satunnaisesti, joskus nousee se kilo. Nyt vain on niin, että esim. eilen söin mitä sattuu ja paino sen puolikiloa/kilon taas tippunut. Sitten kun olet ns. ruodussa, niin paino joko pysyy samassa tai nousee tiettyyn lukemaan ylöspäin. Jos mässäät kaksi päivää paino nousee. MItä ihmettä pitäisi tehdä, että paino taas alkaisi laskea silleen normaalisti? Mä joko syön normaalisti liian vähän, että olen säästöliekillä tai sitten en. Nähtävästi pitäisi taas laitella ruokia ylös...

sunnuntaina, 5. helmikuuta 2012 klo 09:52 Enceladus kirjoitti::
^Minulla on kanssasi sama ongelma, mutta olen merkkaillut syömisiä ja liikuntakertoja vasta kuukauden. Vyötärönympärys on pienentynyt vähän, mutta paino sahaa ylös alas. Joka päivä en voi syömisiä laittaa ylös, koska en syön koulussa. Pitäisi varmaan laittaa nekin ylös.

Myös kouluruokailut kannattaa merkata. Voit tehdä esimerkiksi niin, että kirjaat ne koulussa paperille ja merkkaat sitten kotona Kiloklubin päiväkirjaan. Näiden merkkaamiseen sopivat ruokaosiosta löytyvät monet keskiarvotuotteet. Tarkkoja valmistusaineita ruoista ei tarvitse olla tiedossa, vaan noiden keskiarvotuotteiden tarkkuus riittää. Ne eivät ole kevennettyjä tms. vaan normaaleihin, esim. suurkeittiöissäkin käytettäviin resepteihin perustuvia. Myös ravintolaruokien merkkaaminen onnistuu niillä. Illalla kotona voi sitten valita syötäväksi sellaista ruokaa, mitä laatupallojen vihreäksi saaminen vaatii.

Kasvisten määrästä ja siitä, että aterialla on riittävästi proteiini- ja rasvapitoisia aineksia mukana, on hyvä huolehtia myös päivällä kodin ulkopuolella syödessä. Niiden määriä voi muuten olla vaikea saada riittävän suuriksi loppupäivän aikana. Monen on helpompi saada esimerkiksi energiapallo vihreäksi, kun rasvaa ja proteiinia löytyy jokaiselta aterialta aamupalasta iltapalaan.

Jos vyötärönympärys on pienentynyt, se tarkoittaa että menetät rasvaa eli laihdut. Painoa voi väliaikaisesti nostaa moni sellainen asia, joka ei tarkoita lihomista. Vyötärönmittaan tällaiset eivät yleensä vaikuta samalla tavalla.