Jos kokeilisit muutaman viikon tsemppijaksoa ruoan laadun suhteen; pallurat vihreiksi (ainakin 80%:sti). Patrik on jossain kirjoittanut, että vihreillä palluroilla saatu vaje on prempi painonputoamisen kannalta kuin epämääräisempi ruokavalio... Täytyy kaivella sitä kirjoitusta.

Voi Uudistuja....

Samassa veneessä ollaan edelleen.... Tehokiinteytysohjelman mukaan pari kuukautta menee ennen kuin kroppa taipuu tuohon runsaan liikunnan aiheuttamaan vajeeseen ja vaaka notkahtaa alas. Mulla nyt menossa tuo 8 viikko.

Olen tämän 8 viikon aikana muutaman kerran käynyt vaa'alla ja joka kerta on ollut ainakin 200 g lisää.

Kun en MILLÄÄN haluaisi tiputtaa kaloreita alas - tiedän että sorrun sitten ylilyönteihin ja tulos ei ole pysyvä. Näin kun voin kevyesti jatkaa koko loppuelämän.

Jätän nyt hormonaalisen ehkäisyn pois - ainakin kerran on käynyt niin (kun raskautta yritettiin) että pillerien jätön jälkeen tippui pari kiloa ihan itsestään. Nyt on rengas käytössä mutta hormonia siinäkin vaikka kaiketi eri laatuista.

Kerropa taas kuulumisiasi jossain välissä - mulla on tuolla päiväkirjaosiossa lisää tarinaa.

Hei te epätoivoiset!

Jotenkin tosi lohduttavaa lukea muidenkin turhautumisista ja painon junnaamisista & jopa nousemisista. Itse olen pariinkin otteeseen aikaisemmin aloittanut täällä Kiloklubissa ja aina olen loppujen lopuksi luovuttanut kun tosiaankaan mitään ei ole parissakaan kuukaudessa tapahtunut. Olen edellisilläkin kerroilla noudattanut ohjelmaa tarkasti ja ehkä saanutkin kilon tai kaksi pois, mutta siihen se sitten on tyssähtänyt.

Miksi sitten taas olen liittynyt? No, vuoden alusta olen lihonnut 3 kiloa ja painan nyt 68 kg. Olen 168 cm pitkä ja siis normaalipainon rajoissa, mutta tunnen oloni huomattavasti paremmksi noin viisi kiloa kevyempänä. Lopullinen tavoitteeni tällä kertaa on 60 kg ja yritän saavuttaa sen jouluun mennessä (jotta voin taas jouluna mässäillä itseni pulleroksi... :wink: , ei vaiskaan haen nyt lopullista tulosta tietysti). Liityin siis siksi, että tulin siihen tulokseen, että mistä lie johtuen (ehkä iästä, täytän seuraavaksi 40 v.), tunnun muuten vain lihoavan, jos en kirjaa täällä syömisiäni ja ole sillä tavalla tosi tarkkana :? . Liikun jo melko paljon, noin 3 krt viikossa, ja syön mielestäni terveellisesti. Silti siis paino nousee hitaasti, mutta varmasti.

Tämänkertainen liittyminen on siis ennenkaikkea yritys edes pysäyttää painonnousu ja toivottavsti jossain vaiheessa saada paino taas laskemaan. Toivon vain, että kärsivällisyyteni riittää tällä kertaa :shock: . Aloitin vajaa viikkoa sitten ja vielä ainakin tsemppi on korkealla. Toivon onnea kaikille meille epätoivoisille, ehkäpä sinnikäs uurastus sittenkin jossain vaiheessa palkitaan! :roll:

Ressu:
.

Liityin siis siksi, että tulin siihen tulokseen, että mistä lie johtuen (ehkä iästä, täytän seuraavaksi 40 v.), tunnun muuten vain lihoavan, jos en kirjaa täällä syömisiäni ja ole sillä tavalla tosi tarkkana :? . Liikun jo melko paljon, noin 3 krt viikossa, ja syön mielestäni terveellisesti. Silti siis paino nousee hitaasti, mutta varmasti.

Tämänkertainen liittyminen on siis ennenkaikkea yritys edes pysäyttää painonnousu ja toivottavsti jossain vaiheessa saada paino taas laskemaan. Toivon vain, että kärsivällisyyteni riittää tällä kertaa :shock: .

Jeps, ihan samaa olen miettinyt - että minkälaisissa lukemissa paino jo olisi jollei täällä pyörisi... 'Jäsenyys' loppuu marraskuussa, mutta vaikka hyvin mennään vihreillä (jo monta kuukautta) niin pakko on kyllä jatkaa. En tosiaankaan uskalla lähetä omin päin sooloilemaan :wink:

Jossakin Sean aloittamassa ketjussa kertoilin ajatuksiani enemmän normaalipainon sisällä laihduttamisesta ja aika fysiologiselta pohjalta.

Mutta tässä yhteydessä haluan painottaa vielä syömiskäyttäytymisen rentouttaminen on usein aivan välttämätöntä normaalipainon sisällä laihduttamisessa. Minulla on ollut useita asiakkaita (useimmiten urheilijoita), joilla syöminen ja liikkuminen on ollut niin hyvässä kunnossa että parannukseen ei ole varaa ja energiantason pienennys ei missään mielessä järkevää. Heillä parannus ja laihdutus on saatu syömiskäyttäytymisen rentoutumisella - ja kaikilla on ollut ylikontrolloiva suhtautuminen syömiseen.

Taustana siis se, että ylikontrolloiva syömiskäyttäytyminen lisää nälkää ja syömishimoja/tarpeita - en ihmettelisi vaikka tuottaisi stressin kautta ihan fysiologisestikin ongelmallisia vasteita mutta niitä ei juuri tällaisessa ole tutkittu. Vaikka miten ajattelisi, että kalorilaskulla asiat on kontrollissa niin jossain välissä nuo lisätyt syömistarpeet puskevat läpi. Hieman tasaisesti arjessa, satunnaisina hiukka liian suurina herkkuhetkinä tai miten missäkin - monen henkilön tapauksessa jää aivan mysteeriksi mistä se lisä voisi tulla. Mutta jossain se on ollut, koska syömiskontrollin löystyessä paino on laskenut. Hitaasti kylläkin, mutta on sentään laskenut aiemman jumin sijaan.

Tuo löysääminen ei tietty ole helppoa, koska siihen automaattisesti liittyy painonnousun pelko. Mutta kannattaa silti pohtia olisiko ihan toinenlainen syömistaktiikka kokeilun arvoinen. Se olisi sitten ainakin puolen vuoden kokeilu jos siihen lähtee. Pohdinnan tueksi olisi kiva jos henkilöt, joilla syömisasenteen löystyminen on vähentänyt syömisongelmia/nälkää tms. kirjoittaisivat tänne omia kokemuksiaan. Ettei jää ihan minun vakuutteluksi.

Pidemmän päälle se sopiva syömisasenne olisi kuitenkin opeteltava, sillä painonhallinta liian vahvalla kontrollilla on pidemmän päälle kestämätöntä. Vaikka paketin saisi nyt jotenkin kasaan kontrollilla, niin entäs kun tulee vammoja, lapsia, matkustava työ tai mitä kaikkea elämä nyt voikaan tuoda ja ei pystykään toteuttamaan totuttuja painonhallinta-asioita - nämä tulevat liki jokaiselle ennemmin tai myöhemmin. Ei pääsekään liikkumaan, ei pystykään valitsemaan ruokiaan jne. Silloin omat kontrollikeinot eivät usein enää riitä vaan kehon viestien pitäisi toimia.

Olen aloittanut löysäämään syömistapojani tuossa huhti-toukokuun huitteilla. Ihan puolta vuotta ei siis ole aikaa vielä kulunut. Toivon silti, että saan vastata...

Olen reilusti ylipainoinen - varmastikin koko aikuisikäni ihan väärin syönyt. Entisessä ammatissani painoin työpäivän ilman taukoja ja illalla (yhdeksän pintaan) olin valmis syömään hevosen, mielellään kokonaisen. Erilaisten laihdutuskuurien yhteydessä minulle kävi kuten niin monelle muulle. Paino lähti - vain palatakseen korkojen kera. Sitten näin Patrikin "mainoslauseen" siitä, että painonhallinta ei ole kiinni itsekurista vaan tiedosta. Sen jälkeen on jotakin tapahtunut...

Olen merkkaillut kohtalaisen tunnollisesti, en suurella itsekurilla, KK-sivustolle syömisiäni. Kesä-heinäkuun olin merkkaamatta, koska olin vain mobiilinettiyhteyden takana ja kaikki tiedämme, että merkkaaminen ei ole millään tapaa järkevää silloin. Huomasin kuitenkin ilokseni, että jo muutaman kuukauden syömisen rentouttaminen oli tehnyt tehtävänsä. Lähteneet muutamat kilot eivät tulleet kesän aikana takaisin. En ollut järin laihtunutkaan merkkaamattomana aikana, mutta ilahduin painon samana pysymisestä. Sen jälkeen olen etsiskellyt enemmän tietoa, yhä vähemmän kontrolloinut ja harjoittanut itsekuria. Vain harvoin - hyvin harvoin varsinainen kaksinkäsin syöminen on saanut vallan minussa. Painoa on tipahtanut vajaassa puolessa vuodessa noin 7-8 kg ja vyötärön ympärys pienentynyt reilusti toistakymmentä senttiä. Mistään en ole luopunut, ehkä vain siitä että elämänvoima, nälkä, ihmisen sieluntila olisi jotenkin totaalisen kontrolloitavissa...

Mielestäni senttien reilu väheneminen suhteessa kiloihin on seurausta siitä, että A) olen vyötärölihava B) syömisen rentouttaminen on vapauttanut sekä rasvan palamaan vatsan seudulta että aiheuttanut mahalaukun pienenemistä luonnollisella tavalla pienenevien annosten myötä. Edelleen olen iso, mutta suhtaudun isouteeni nyt eri tavalla. On myönnettävä, että rasva-, sokeri- ja muut mitattavissa olevat , terveydestä kertovat arvoni ovat olleet ok. Ehkä siksi uskallan löysätä pipoa myös isouteni suhteen. Tosin toivon pikkuhiljaa pieneneväni kohtuullisiin mittoihin. Mutta ihmisarvoa, ihmisen arvoa en ole, enkä toivottavasti tule koskaan mittaamaan kilomitalla - varsinkaan käänteisellä sellaisella.

Yksi minua suuresti ilahduttanut asia oli Patrikin kirjassa se, että kirjan päähenkilöt, rohkea pariskunta (perhe) esitellään onnistujina, vaikka eivät laihuusihanteisiin vastanneetkaan. Mielestäni tarvitsemme yhä enemmän positiivista palautetta jo niistä muutamista terveysvaikutteisista senttimetrien ja kilojen vähenemisistä. Minä näen perheen onnistujina ja esikuvina. Erilaisten ajatuskulkujen herättelijöinä. Pienten-isojen askelten esittelijöinä.

Meissä jokaisessa, joka näitäkin rivejä lukee, virtaa vahva elämänvoima. Se on hallitsemattoman voimakas, mutta ystävystyessämme sen kanssa, on helppo huomata kuinka se työskentelee lakkaamatta hyväksemme. Stressin laukeamisella on oman subjektiivisen näkökulmani mukaan merkitystä sekä psyykkiselle hyvinvoinnillemme, että mukana kulkevalle rasvamäärälle. Toisessa ketjussa mietittiin, josko mukaan pitäisi ottaa myös psykologi. Ei huono idea, mutta lukemalla KK:n asiantuntijoiden tekstejä, "rentojen lasien" läpi, voimme toki löytää paljon hyvää myös psyyken hoitamiseksi.

Summaten: Luottaminen kehoni viesteihin on kannattanut ja kannatellut... Ei ole siis Patrik yksin ajatuksineen ja kokemuksineen.

Patrik Borg:
Jossakin Sean aloittamassa ketjussa kertoilin ajatuksiani enemmän normaalipainon sisällä laihduttamisesta ja aika fysiologiselta pohjalta.

Taustana siis se, että ylikontrolloiva syömiskäyttäytyminen lisää nälkää ja syömishimoja/tarpeita - en ihmettelisi vaikka tuottaisi stressin kautta ihan fysiologisestikin ongelmallisia vasteita mutta niitä ei juuri tällaisessa ole tutkittu..

Tulin puoli tuntia sitten ikävuositarkastuksesta ja lääkäri oli juuri tuota mieltä eli kontrolloin nyt liikaa syömisiä ja liikuntasuorituksia: että kaikki menee varmasti oikein. Iltaisin nukuttaa tajuttomasti jo kahdeksan jälkeen ja heräilen 10-20 krt/ yö. Nukahdan tosin heti.

Tulin puoli tuntia sitten ikävuositarkastuksesta ja lääkäri oli juuri tuota mieltä eli kontrolloin nyt liikaa syömisiä ja liikuntasuorituksia: että kaikki menee varmasti oikein. Iltaisin nukuttaa tajuttomasti jo kahdeksan jälkeen ja heräilen 10-20 krt/ yö. Nukahdan tosin heti.

Mielenkiintoista, että otit esiin nukkumisen. Ihmettelin juuri viikonloppuna miehelleni, kun nukun kuin tukki. Pahemmin heräilemättä (kuten aiemmin tein) pitkin yötä. Toivon että niin Sea kuin muutkin uskaltavat astua askelen Borgin kehoittamaan suuntaan. Tosin kokemukseni on subjektiivinen ja poiketen ketjun aiemmista kirjoittajista olen reilusti ylipainoinen. Mutta silti. Tämä on ollut hyvä tie!

hoohoo:

Meissä jokaisessa, joka näitäkin rivejä lukee, virtaa vahva elämänvoima. Se on hallitsemattoman voimakas, mutta ystävystyessämme sen kanssa, on helppo huomata kuinka se työskentelee lakkaamatta hyväksemme.

Fantastisesti sanottu!!

Kuulumisia:

Paino on nyt tippunut parisen kiloa (vaikka takana kahden viikon lomareissu).

Syy painonnousuun oli ehkäisyrengas epäilemättä. Sivuvaikutukset lähes samat kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa, mitä itse epäilin syyksi.

Vaikka tuo ehkäisy oli ollut käytössä jo vuoden ennen kuin paino alkoi nousta, niin nettikeskustelujen perusteella näin on käynyt monelle muullekin.

Pari muuta asiaa olen myös muuttanut:

- lisännyt aerobisen liikunnan osuutta (kävelyä, hölkkää, sauvakävelyä)
- vajetta on nyt enemmän, mutta pääasiassa liikunnan avulla
- syönyt vielä enemmän heviä, etenkin hedelmiä

Hyvin on rauhallnen olo, merkkailen syömisiä jos on aikaa....