Hei

Saanko liittyä joukkoonne tavoittelemaan 75kg?

tällä hetkellä vaaka kieppuu 82-82,5 välillä, jostain pitäisi löytää tarmoa että saisi nuo syömiset kuriin. Joulun aikaisia suklaita vielä vähän kaapissa kiusaamassa minua, mutta olen yrittänyt pysyä niistä erossa tai ainakin kohtuudella niistä nauttia.

Onko teillä joku tietty päivä miloin puntaroitte itsenne?

Haluaisin niin kovasti kesään mennessä olla tavoitteessa ja sitten voisi kesän ajan taiteilla tavoitteessa, ja sit syksyllä voisi miettiä et oliko painonpudotus sitten siinä vai jatkaako vielä matkaa alaspäin 72kg mikä olisi indeksin mukainen paino. Ja paino jonka painon ennen lapsia ( 2 lasta).

Tervetuloa mukaan Sanna1980! Punnituspäiviä tässä ryhmässä on varmaan jokaiselle päivälle, koska jokainen päättää sen itse. Minulla punnituspäivä on usein sunnuntai, koska lauantai on useimmiten lepopäivä liikunnasta. Vaaka näyttää oikeampia lukemia lepopäivän jälkeen kuin silloin, jos takana on rankka jumppa edellisenä iltana. Tykkään kovatehoisestakin liikunnasta, joten se vaikuttaa välillä seuraavan aamun painoon paljonkin.

Minulla seuraava isompi tavoite on, että paino alkaisi tänä vuonna kuutosella. Tuo 75 kiloa on välitavoite. Kuutosella alkavassa painossa olisin muutaman kilon päässä normaalipainon ylärajasta. Matkaa kuutosella alkavaan lukuun on noin seitsemän-kahdeksan kiloa, ja laskin että sen verran ainakin voisi tänä vuonna lähteä. Viime vuonna lähti tuo tickerin näyttämä määrä, mutta pienemmässä painossa pudotuskin on aina hitaampaa. Kirjasin tämän tavoitteen tuonne omaan päiväkirjaani jo pari viikkoa sitten, mutta kun laitan sen tännekin. siitä ehkä tuleekin jotain.

torstaina, 12. tammikuuta 2012 klo 10:43 Siia kirjoitti::
Onnea T-82, niin lähellä!

Mulla eilisestä 100g plussaa, joten ei vielä edes joulua edeltävissä mitoissa.

Mittanauhaakin käytin taas tänää, kuten joka kuukausi. Ei merkittävää muutosta joulukuisiin mittoihin: 300g enenmmän painoa kuin silloin, sentti lähtenyt sieltä mutta tullut tuonne. Eli vähän paikallaan tämä homma polkee, mutta menköön nyt tämän kerran joulun piikkiin. Helmikuussa ei sitten mitään tekosyitä olekaan...

Kiitos Siia, lähellä on
Mä niin tunnen tuon jumittamisen nahoissani, niitä jaksoja on takana jo vaikka miten monta! Ja tää mun remonttihan alkoi toukokuussa 2011. Mutta aina se jumi jossain vaiheessa laukee, ja ainakin mulla se paino on sen jälkeen pudonnut humpsahtaen! Eli sitä odotellessa Siia ja Sartre!!

Mä en ole mittanauhaa juurikaan käyttänyt tän remontin aikana, mikä tietty nyt tässä vaiheessa on tylsää. Remontti on nyt puolenvälin paremmalla puolella, ja vain vyötärömittaa olen seurannut. Ja siinä on pian -20cm täynnä, mitähän ne muut mitat olisivat... Noh, vaatekaapin perukoilta saa ainakin säännöllisesti kaivaa vanhoja vaatteita käyttöön ja isoiksi menneet lähtee vikkelästi vaatekeräykseen (koska niille isoille vaatteille ei ole enää IKINÄ käyttöä!)

Tsemiä meille kaikille

Se on kyllä ihana tunne kun saa "viskata" isoksi jääneet vaatteet pois
Ja juuri se ajatus "..ja minähän en enää ikinä tule olemaan tuon kokonen"

Piti muuten Siia melkein laittaa lapsetkin narulle eilen... Olivat sukkahousuja myöten märkiä, toppahaalareista, kurahousuista ja -saappaista huolimatta! Kerrassaan loistava talvisää...

Sannalle tervetuloa ja Papelle tsempit tavoitteen saavuttamiseen. Se on aina hyvä muistutella itselleen(kin) sitä omaa tavoitettaan, niin pysyy mielessä. Sama tavoite täällä, mutta toivoisin kyllä pääseväni jo sinne normaalin puolelle, 68:n pintaan. Matkaa reilu kymppi. Kyllähän se sullekin on mahdollista Pape... kunhan pääset siihen kutosella alkavaan

Ja TiiaMolle, että voin vain kuvitella miltä tuo tuntuu... oon sinnitellyt 'vähän liian tiukoilla vaatteilla' ja ns. armollisilla vaatteilla niin pitkään (ja ostanut todella vähän vaatteita, "koska minähän laihdun pian"), että mulla ei oo vielä tullut vastaan aiiiivan överisuuria vaatteita, kun painoa on pudonnut tuon viitisen kiloa. Sen kyllä huomaa, että vaatteet istuvat paremmin. Mutta kyllä se liian isojenkin vaatteiden aika on edessä vielä, tänä vuonna...

Me ollaan KokoM niiiiin samiksia! Mäkään en ole hirveesti raaskinut ostella tämän kokoisia vaatteita, joten kamalasti niitä ei sit kyllä jää isoksaan vielä vähään aikaan. Mutta niitä pienempiä on vaikka millä mitalla. Ja tänään ne on taas vähän lähempänä, sillä huolimatta eilisen kovasta sählytreenistä oli paino -200g eiliseen, eli 81.1 on tämän hetkinen paino. Enää 200g siihen, missä jo ennen joulua ehdin käydä .

Mä punnitsen itseni kyllä päivittäin ja kerran viikossa vähintään päivitän tickerin. Niinä viikonloppuina kun meillä on pojat tai tulee maleksittua sängyssä kovin myöhään, en punnitse. Poikien nähden en viitsi alasti hyppelehtiä kun vaaka on eteisessä ja vapaina viikonloppuina tulee monesti maleksittua sängyssä niin pitkään, ettei lukema ole vertailukelpoinen.

Ja vielä varmistuksena: mulla ei ole ollut varsinaista jumia, vaan jumittava paino on johtunut omista valinnoista eli en joulu-uusi vuosi välillä pystynyt pysymään kalorirajojen sisällä. Sen takia tuntuu, ettei kuukauteen ole tapahtunut mitään vaikka oikeasti on eli painoa tuli ensin lisää ja nyt se on melkein kaikki taas lähtenyt.

Papelle tsemppiä, hieno toi sunkin viime vuoden saavutus!

Siia-Samis, ihan hyvä pointti jumituksesta! Sama juttu mulla, eli paino ei oo paljoa pudonnut kahteen kuukauteen, mutta jumituksesta ei voi puhua, koska enpä ole hullunlailla tsempannutkaan. Jumitus olisi mielestäni sitä, että oikeasti ja rehellisesti tekee kaikkensa, mutta ei vaan putoa. Mun tilanteessa ei kyllä ole siitä kiinni...

Marraskuun lopulla olin vielä tarkkana, sitten herpaannuin väsymyksen ja kiireen keskellä satunnaiseen ja jälkikäteismerkkailuun ja joulun kahden lomaviikon aikana en merkinnyt ruokia ollenkaan enkä suuremmin rajoitellut itseäni suklaarasioiden äärellä... tai lomaviikon iltakaljojen ja -sipsien.... Eli itse asiassa se, että olen alle 80kiloinen tässä tilanteessa on jo saavutus! Hyvä minä, hyvä Siia!

Nyt jos kun vielä jaksaa oikeasti alkaa suunnittelemaan syömisensä etukäteen, niin tässähän voi melkein varmasti sanoa että paino putoaa! Mieletöntä! -> *painan tämän nyt mieleeni, tiedostan, tiedostan, tiedostan*

Lasten päiväkotikavereiden äiti, jota siis näen lähes päivittäin, sanoi päiväkodin ovella, ettei meinannut tunnistaa minua, kun olen niin paljon pienempi!? OHO! Olin kyllä kapeammassa 'työtalvitakissani', tukka laitettuna ja meikattuna... parhaimmillani, niin sanotusti. Mutta siltikin, ihan kiva!

KokoM voin sanoa että olin tosiaan säilyttänyt vaatekaapissani vaatteita mitä käytin isoimmillani, eli silloin kun painoin lähes 100kg, ja nyt 78kg ne vaan tippuivat päältä. Tässä oli se että kyseessä oli lempivaatteeni mistä oli inhottava luopua, mutta se tunne.. Mistä aikaisemmin sanoin.

Oli varmasti todella mukavaa kuulla kehuja, ne piristää aina kummasti päivää

Ei mene sullakaan siis hukkaan se aika, jonka itseäsi ehostat, kun noin ihania kommentteja tulee, onnea! Ja tuommoinen jos joku motivoi jatkamaan. Ehkä liian vähän tulee suomalaisten kehuttua toistensa ulkonäköä, vai onko tämä muuttunut? Meillä kyllä töissä muistetaan sanoa, jos tykätään toisen tukasta, kengistä yms, mutta meillä onkin aika kansainvälinen meno. Jenkeissä vaihtarina ollessa muistan, että kun jotkut uppo-oudot tytöt tuli kehumaan jotain mussa, ajattelin heti että mitä niillä on mielessä, kettuileeko ne. Ainakaan siihen aikaan en ollut tottunut yhtään, että ikätoverit kommentoi ulkonäköä, ainakana positiivisessa mielessä.

Jes, - 1 kg tällä viikolla.. Lähti jo lauantaina ja pysyi koko viikon. Huikeeta!