Minunkin piti Anskutilta kysyä, että eikö lääkäri puhunut mitään siitä, kauanko sektion jälkeen olisi hyvä odotella uuden raskauden kanssa. Ja sekin tuli mieleen, että ne kivuthan voivat johtua ihan siitä sektiostakin, kun ne vatsalihakset on leikattu myös, niin kyllähän se varmaan myös eri tavalla sitten sattuu kun kohtu uudelleen taas kasvaa ja ne leikatut lihaksetkin venyvät. Tai jotain. Hirveän yksilöllisiähän nuo raskaudet ovat, tunnen minäkin niitä, jotka ykköstä odottaessaan laattasivat puoli vuotta ja kakkosen kanssa ei ollut juurikaan oireita.

Voi Anskuttia. Mitään pahempaa ei kuitenkaan oo vielä ilmestynyt?

Täällähän on moni muuttamassa. Multa meni ohi talokuume, joka tossa alkuvuodesta vaivas. Ja onneksi menikin, koska nyt kun mies sai potkut, niin ei taas saatais lainaa. Onneksi meillä on ihana koti, vaikka ei talo olekaan. Kyllä me se talo ja piha vielä joskus saadaan. Kun nyt ensin saatais vauva. Menkat alkaa olla ohi eli harjoitukset käynnistyvät vähitellen. Tervetuloa tammivauva!

Vihdoinkin paino liikkuu alas päin, jes jes jes! Ja pieni on oppinut syömään kahen viikon aikana tosi hyvin oikeeta ruokaa niin tämä äippä vetää pian kunnon dietin päälle, jes jes jes! Tai pianhan sitä nälkäsenä itku tulee mutta kyllä se kevyt olo on niitten itkujen ja hammasten kiristysten arvosta.

Se jäi nyt meiltäkin ehkäsy pois. Jännittävää... Jos meidän neidille on pikkusisarus tarkotettu niin saa tulla ihan koska vaan

Tulikin itku ja hampaiden kiristys ihan muusta kun nälästä. Nimittäin anopista ja appiukosta... Tai siis aina kun ne näkee tai edes kuulen kun mies puhuu niiden kanssa puhelimessa niin mulla hermot pettää.

Raivostuttavampia ihmisiä en oo montaa tavannu. Vapaaehtosesti en olis noiden kanssa missään tekemisessä, kettujäniksen idiootit Ja eikö mun tyhmänä ihmisenä oo sitten pitäny lisääntyä sellasen ihmisen kanssa jonka vanhempia en voi millään lailla ymmärtää/sietää. Ja ne on vaan niin jösseksen tyhmiä ettei niille mee mikään järki päähän.

Tästä tulis musta romaani jos alkasin kertoa mitä kaikkea ne on tässä yhteisen kärsimystaipaleen aikana tehneet ja sanoneet joten en nyt ala siihen. Millä te muut joilla on idioootit appivanhempina, selviätte ilman hermoromahdusta?

pulleo, onko ne todella noin kamalia. Mun anoppi on vähän sellanen, että se esittää vittumaisenmukavaa. Siis jos joku täysin tetämätön meidän keskusteluja kuuntelis, vois päätellä, että meillä on hyvät välit. Mutta totuus on ihan toinen. Oon ratkassu asian sillä, että olen oikeasti tosi mukava tälle anopille, mutta sehän sitä vituttaa vielä enempi.

Mutta eihän se minun ongelma ole, vaikka välillä tulee niiin paha mieli. Kyseinen nainenhan luulee, että yritän kääntää hänen rakkaan poikansa häntä vastaan ja manipuloin sen mielipiteitä kaikesta. Anoppi ei voi sietää sitä, että mentiin naimisiin näin nuorina ja seki oli varmasti minun ajatus ja havittelen vain pojan omaisuutta.... Harmi vaan, että mieski luulee, että minä ja äitinsä tullaan hyvin toimeen.

Täällä on alkanu paino vihdoin laskeutua. Jee. Eikä muuten tee mieli nameja. Oikeasti ei tee mieli. Tää on ehkä yks suurimmista ihmeistä ikinä.

Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua kunnolla hetkeen. Mutta mitäpä sitä kun ei ole mitään kerrottavaa. Kierto on ihan sekaisin vaihteeksi, se ovisajan haalea viiva ei tainnut johtua mistään myöhästyneestä testaamisesta vaan siitä ettei mitään ovista ollutkaan, jos se olisi ollut, menkat olisi pitänyt tulla jo viime viikonloppuna mutta eipä ole näkynyt. Taitaa tulla tuplakierto kun se välivuoto sekoitti pakkaa.

Paino on notkahtanut kilon verran alaspäin ja tässä sitten varmaan taas jumitetaan muutama kuukausi ennen kuin tulee uusi notkahdus.

Jaa, anoppikeskustelu Mun anoppi on oikein mukava. Melko harvoin ollaan tekemisissä, ollaan molemmat sellaisia omissa oloissamme viihtyviä, mutta silloin kun nähdään niin tullaan ihan mallikkaasti toimeen. Anoppi olikin mun äidin hyvä ystävä joskus 70-luvulla. Anoppi opetti mua neulomaan muutakin kuin perusjuttuja, jaamme siis saman harrastuksenkin.

Humps, tuunpas mäki tähän ketjuun.

Vähän yli 2 vuotta sitten aloin Kiloklubin kanssa laihdutuksen ja alkupaino oli hurmaavat 137kg. Sain pois about 17kg ja hip hei plussa paukahti hankalasta pcos:sta huolimatta. Ja nyt mulla on kohta melkein vuoden ikäinen mussukka. Mulla muuten on myös lapsettomuustaustaa sen verran, että antoi tuo ipana odotella itseään melkein 5 vuotta! Painonpudotus oli siis ainoa "hoito".

Olen päättänyt, että pitää painoa pudottaa ennen kuin hankkii toisen mussukan. Ihan siksi, että imetysvaatteita ja muita juttuja löytyy sitten helpommin. Ja onhan toi läskimaha vähän tiellä kun vauvan kanssa puuhastelee. Mitään ylipainosta johtuvia raskausongelmia mulla ei onneksi ollut. Eli ängen tähän ketjuun teidän seuraksi.

Hei!

Voinen liittyä seuraan: olen 35-vuotias naisihminen, joka on koko elämänsä ollut pyöreänlainen. Parikymppisenä terveyskeskuslääkäri vihjasi PCO:ta kun pillereitä määräsi, mutta virallista diagnoosia ei ole koskaan tehty. Laihduttanut olen parikin kertaa elämässäni, mutta aina on paino noussut takaisin aloituslukemiin ja sen yläpuolellekin. Viimeisimmällä kerralla pudotin 26 kiloa, tällä kerralla olisi tarkoitus keveytyä noin 40kg koska sitä painoa tuli takaisin ja ylimääräistäkin päälle sen verran.

Munasarjakystia on leikattu parikymppisenä kummastakin munasarjasta ja nelisen vuotta sitten niitä huomattiin taas. Viime syksystä olen joutunut ravaamaan myös lääkärin pakeilla vuotohäiriöiden yms. johdosta, ja nyt "vikalistalla" on kystien lisäksi myooma ja pari muuta tarkkailtavaa asiaa. Kystat olivat kasvaneet viime kontrolliajasta, joten maanantaina pitäisi käydä syöpävasta-aineiden määrittämisen takia verikokeissa. (Neljä vuotta sitten kyseinen koe oli ns. negatiivinen, joten oletan sen olevan negatiivinen tälläkin kertaa, mutta silti tuloksen odottaminen ahdistaa hieman.)

Haasteelliselta siis raskautuminen vaikuttaa, joten ajattelin ensin kokeilla painon pudottamista järkeviin lukemiin. Toiveena olisi, että kesällä 2015 voisi alkaa lapsentekoa oikeasti suunnitella. Nyt siis ehkäisy (hormonikierukka) vielä käytössä.

Liityin KK:iin pari viikkoa sitten kun jotain napsahti päässä ja tajusin, että oikeastaan ainoat asiat joihin voin elämässäni oikeasti itse vaikuttaa ovat syöminen ja liikkuminen.

Kirjasin sitten tavallista syömistäni ruokapäiväkirjaan täällä ja tajusin, että olen syönyt jo pidemmän aikaa liian alhaisia kalorimääriä. Ilmeisesti ajoin itseni säästöliekille.

Nyt painoa on pudonnut huimat 2kg ja vyötäröltä on kadonnut 3cm. Hienoa, mutta olen urakkani alkuvaiheessa.

Hyvää kevättä kaikille.

Mulla on onneksi tosi mukavat appivanhemmat. Oon elämäni aikana seurustellu kaks kertaa vakavasti ja exästä kun erosin, niin tuli ikävä appivanhempia. Mutta onneksi sain uudet, vielä mukavammat tilalle ja mikä parasta paljon paremman miehen! Miehen äiti asuu 500km päässä, niin häntä ei edes nähdä kun kerran pari vuodessa, mut isää sitten vähän useammin. Tsemppiä siis teille, joilla ei ole käyny näin hyvä tuuri kun mulla.

Ikävä kuulla viherpeukku, että sulla kierto reistailee. Se on kyllä inhottava vaiva. Mua ärsytti se sillon teininä, kun aina pelkäs olevansa raskaana. Mut varmasti sua ärsyttää se nyt vielä enemmän, kun toivois olevansa.

Anskutti, ainakin olet vielä raskaana, kun pahoinvoiti sua noin taas kiusaa. Kiva, että teillä meni kuitenkin hyvin siskon tytön kanssa, ettei tarvinnut alkaa häntä imettämään.

Tervetuloa uusille!

Olin eilen ystävän luona kahvilla tai oikeestaan teellä, kun en kahvia juo ja tuli tietenkin vähän herkuteltua. Mutta ei se mitään, kun pitkästä aikaa oli kolmen kimppa kasassa ja saatiin jutella oikein kunnolla. Mukana olisi siis myös tämä raskaana oleva ystäväni, joka on nyt viikolla 26+. Hänellä oli masu ihanasti pyöristynyt. Innoissani sillitelin masua ja sitten tökittiin se hereille, niin tunsin potkun käteen. <3 Olihan se hento, mutta tuntui kuitenkin. Oli niin kiva ilta kaikin puolin. Nämä ystävät ovat kyllä niin tärkeitä mulle . <3 Tänään on sitten vuorossa ystäväpariskunta, joiden kanssa mennään keilaamaan ja sitten heille saunaan ja istumaan iltaa. Huomenna mennään äitille syömään ja varasiskokin lapsineen tulee sinne. Mukava viikonloppu siis tiedossa. Syömiset voi kyllä mennä pieleen, mut pääsiäinen on vaan kerran vuodessa.

Olipa kyllä todella mukava viikonloppu. Nukuttua tuli kyllä liian vähän ja syötyä liikaa, mut muilta osin meni hyvin. Oli ihana nähdä monia läheisiä ja rakkaita ystäviä. Eli huominen vaa'alle nousu jännittää suuresti. Ja sitten vielä pääsiäinen tulossa eli en usko että sitä ihan ilman herkkuja mennään. Ollaan suunniteltu miehen kanssa tekevämme possun ulkofileestä ruokaa pääsiäiseksi. Toi lammas ei oikein maistu ja possua on pakkasessa. Onko kellään hyviä reseptejä jaettavaksi? Haluisin tehdä jonkun hyvän kasvislisäkkeen sen kanssa. Mies ei kyllä varmaan sitä syö. Riippuu mitä siinä on. Otan siis mielellään ehdotuksia vastaan.

Mites teillä muilla viikonloppu mennyt?

Ensi viikolla olis sitten tiedossa talletusyrityksiä, jos ei luonnollisesti niin sitten ruuttaillaan. Tikuttaa ajattelin ovista torstaista lähtien. Kiva tietää tarkasti millon se on, niin tietää sitten odotella menkkoja. Pitäis olla viikonloppuna, mut viime kierto oli lyhyempi, niin saa nähdä tuleeko nyt ovis aikasemmin. Että lyheeneekö taas vai miten käy. Lauantaina jo laitettiin simpat uusiutumaan ens viikkoa varten.