Anskutillahsn aikaisin liikkeet tuntuu

Suvi minä opun tunnistamaan oviksen toisen raskauden jälkeen. Liekö ennen raskauksia tuntunutkaan missään. Yleensä nuo kivut on nippailua jommalta kummalta puolen, välillä saattaa vihlaista niin, että jalat meinaa lähteä alta, mutta eivät kyllä päivää oo kestäny, ehkä sen puolisen tuntia, korkeintaan pari tuntia.

Mulla tuntui ekassa raskaudessa liilkeet viikolla 18 ja tokassa viikolla 14 vaikka istukka oli tokassa puoliksi edessä. Tokassa vaan jotenkin tuntee herkemmin.

Mitä oviskipuihin tulee, ennen ekaa raskautta en sellaisia ikinä tuntenut, sen jälkeen olen tuntenut. Mä tunnen useamman päivän ajan sellaista pientä pistoa toisella puolella kun liikun. Lopulta pisto tuntuu ihan oleskellessakin kunnes yhtäkkiä häviää.

Menkat on jälleen lusittu, yk14 pyörähti käyntiin.

Nyt on sellanen vitutus taas päällänsä ettei mitään rajaa. Vaikka nyt pitäis olla hyvillä mielin, kun alkoi minilomakin. Mies taas pilaa kaiken. En tiiä mikä meillä on nyt meneillään, mut äksyillään koko ajan toisillemme. Päivästä toiseen. Tuntuu, että koko ajan on pinna kireellä ja saa mennä surullisena nukkumaan. Tekis vaan mieli itkee, mut tuntuu, ettei sekään auta. Sit kun keskustelu ton miehen kanssa ei oo mitään helpointa, kun on sellanen tuppisuu. Kai tää tilanne, sit vaan stressaa kumpaakin tai jotain. Tää epätietoisuus on ihan perseestä ja odottelu myös. Varsinkin nyt kun en saanu ovista kiinni, niin ahdistaa tosi paljon, kun en tiiä mikä vaihe kierrosta nyt menossa. Sellanen olo, että testaan maanantaina ja tuhlaan taas ihan turhaan yhen testin.

Onneksi kotona ei oo mitään herkkuja, koska nyt on just sellanen olo, että voisin vetästä vaikka kokonaisen suklaalevyn tms. Kun nyt sais ees tän painonpudotuksen jatkumaan, vaikka ei mikään muu onnistuiskaan. Ahdistaa.

Anskutti, on se mun mielestä sen takia tuhlaamista, kun ei siinä varmaan ma kuitenkaan mitään vielä näy ja muutenkin raskauden mahdollisuus taas niin kovin pieni.

Kyllähän se nykyaikana on erikoista, jos on noin kauan nuoresta asti ollut yhdessä, kun sitä näkee nykyään niin vähän. Mulla on lähipiirissä kaksi pariskuntaa, jotka ovat myös olleet n. 15-vuotiaista yhdessä ja ovat vanhempia kuin te. Myös siskollani tulee tänä vuonna 20v täyteen miehensä kanssa ja he ovat alle 40-vuotiaita. Mun mielestä se on niin ihailtavaa. Itse myös seurustelin 7v ennen nykyistä ja meilläkin 4v tuli jo täyteen ja täytän 26v tänä vuonna. Eli itse olen myös parisyhdetyyppiä, enkä oikein yksikseni osais olla. Olin varmaan ollut 3kk sinkku, kun tavattiin nykyisen kanssa. Kun jotkuthan on sitä mieltä, että nuorena pitää vaihtaa miestä kuin kalsareita tai vaan elää sinkkuna ja nähdä maailmaa, niin oon siitä erimieltä. Jos löytää sen oikean niin, miksi se pitäis vaihtaa pois?

Niin kuin sanoitkin, niin Suomessa tuo keksi-ikä esikoisen saantiin on noussut. Sen takia moni pitää sinua nuorena äitinä. Mielestäni nuori äiti on alle 20-vuotias. Sen takia itselläni on jo "kiire" saada esikoinen, koska halusin olla suht nuori vielä kun lapsi on teini. Ja mielellään haluaisin ainakin kaksi lasta. Itse olen neljäs lapsi ja "kärsinyt" siitä, että vanhempani ovat olleet yli 30-vuotiaita minut saadessaan. Ala-asteella muistan, kun kaikkien muiden vanhemmat olivat paljon nuorempia kuin omani. Suurin osa oli esikoisia ja minä siis kuopus.

Rikoin taas sääntöäni ja kävin aamulla vaa'alla, joka näytti 76,4kg!! Nyt yritän pitää itseni kasassa tän ja huomisen, niin saisin ihanaisen lukeman myös merkkailla tänne. Siis sen takia ihanaisen, että on mun eka välitavoite. Läskiä kyllä vielä riittää hävitettäväksi.

Sotanorsu, tuo kuulostaa siltä, että se oli oikeesti sitä mieltä, että 3 vuotta on pitkä aika. Kun tuntuu, että moni menee nykyään myös naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Ainakin kun kattoo Satuhäitä tai muita telkkaohjelmia, niin niissä usein näin.

Minä olin 21 kun esikoinen syntyi ja sain kyllä synnärillä tuta joiltain kätilöiltä, että olin liian nuori äiti. Kuitenki oma torppa, vakityö, no mies vaihtoi samassa rytinässä ammattia, mutta vakityö oli ollut hänelläkin. Täällä kuitenkin on ehkä vielä yleisempää saada lapsia nuorempana siis tyyliin 20-25v kuin 30+ tosin tän iltatähtiprojektin aikana tuun itekin liittymään tuohon kerhoon itte pidin nuorena sitä tyttöä joka oli jotain 14-16v kun lapsen sai, oli samaan aikaan tekemässä sitä mukeloa kun minä esikoista.

Mä olin 23v kun esikoinen syntyi ja oltiin sentään jo kolme vuotta ehditty kärsiä lapsettomuudesta. Hiekkiksellä on pari kertaa ihmetelty mun ikää mutta on johtunut lähinnä siitä kun näytän ikäistäni vanhemmalta, puolueettomat tahot arvioi mut yleensä n. 10v vanhemmaksi kuin olen ja kaverit on pääsääntöisesti mua vanhempia. Mieskin on 8v vanhempi. Missään muualla ei ole mun ikää kommentoitu. Paitsi lapsettomuustutkimuksissa todettiin että jos ei tässä iässä tärppää helpolla niin on kyllä jotain vialla.

Me alettiin seurustelemaan 16.2.2005, mentiin kihloihin 2.4.2005 ja naimisiin 18.6.2005 ja mä täytin 20 heinäkuussa. Kun tarjoiluita tilattiin häihin mun vanhasta harjoittelupaikasta, esimies totesi että olisko syytä vielä vähän odotella. Mun mielestä se ei odottamalla parane, kun oikea osuu kohdalle ja molemmat on valmiita näkemään vaivaa parisuhteen eteen niin turha hidastella. Tänä kesänä tulee 9v täyteen ja hyvin menee.

Harmittava tilanne teillä Tytteli. Jos mies ei suostu puhumaan, vois kokeilla toista kikkaa, iloisuus ja hyvä mieli tarttuu siinä missä stressi ja ahdistuskin. Ei ole helppoa mutta kun väkisin pitää hyvää mieltä yllä ja kieltäytyy kaikesta negatiivisesta ajattelusta, se tuottaa lopulta tulosta. Myönnän kyllä suoraan että en varmaan itse olis pystynyt siihen kun tuloksettomasti esikoista tehtiin...

Me aloimme seurustella 7.5.2004, kihloihin mentiin 21.12.2005 ja naimisiin 8.8.2008. Tyttö syntyi 25.9.2012. Olin 16v kun aloimme seurustella, kihlat vaihdettiin 18-vuotispäivänäni tyttö tosiaan syntyi muutama kuukausi ennen 25-vuotispäiviäni, enkä koe että olisin erityisen nuori äiti. Mies on minua 8v 9kk vanhempi.

Pai, eikö iltatähti ole semmoinen, joka syntyy yli nelikymppiselle äidille/vanhemmille? Tai näin minä olen käsittänyt. Äitini sai siskoni ollessaan 18v ja toisen ollessaan 23v, eikä kukaan minua ole iltatähdeksi sanonut, vaikka minut saadessaan äiti oli "jo" 33v. Meillä on siskojen kanssa eri isät, en tiedä vaikuttaako se.

Eikö se oo vähän iltatähti, kun nuo vanhemmat mukulat on jo koululaisia. Meillä puoli vuotta seurustelua, kihlat, siitä n. puoli vuotta raskaaksi, 1v 4kk seurustelusta naimisiin, esikoinen syntyi reilu 3kk häiden jälkeen. Kuopus on 2v nuorempi kuin esikoinen. Jussina on 9v hääpäivä. Tässä välissä kumpikin on ehtinyt irtisanoa ittensä vakituisista töistä, opiskella uudet ammatit, saada uudet vakipaikat ja ruveta yrittäjäksi. Seuraava suunnitelmakin on jo vähän vireillä Jaa niin mitkä ruuhkavuodet?

Anskuttihan on kunnolla shoppaillu tai mies ainakin. Mäkin kävin eilen ostamassa uudet caprit kokoa 40. Tähän asti ollu housut 42-44. No ei kaikki 40-kokoset vielä mahdu tai jos mahtuu, niin pursuaa liikaa, mut noi oli aivan sopivat. On sitä läskiä sit kuitenkin lähteny, vaikka tuntuu, että mahassa vieläkin paljon ylimääräistä. Tissit on kyllä pienentyneet, mieskin tämän huomannut. Muuta ei olekaan kommentoinut. Pitäis siis ehkä mennä myös rintsikka kaupoille, kun ei taida olla enää tallessa vanhoja laihemmilta ajoilta, niin kuin muita vaatteita on.

Äsken taas käyty vaa'alla, koska tänään mennä ystäväpariskunnan luokse, jossa on yleensä hyvät tarjoilut, niin halusin varmistaa, että tänään vaaka näyttää vielä hyvää lukemaa. Ja näyttihän 76,5kg. Nyt sit yritän olla tänään herkuttelematta likaa, jotta huomenna saisin merkata edes jotain tuon suuntaista. Onneksi mennään heille myös pihatalkoisiin, niin tulee kulutettuakin, eikä vaan syötyä ja naapurin kanssa oli puhetta vielä iltalenkistä koirien kanssa.

Anskutin kanssa samoilla linjoilla tuosta iltatähdestä eli eiköhän paituituin tilanne ala olee niillä main.

Täällä pms jyllää. Illalla tuli taas niin paha mieli, että purskahdin itkuun. Keskusteltiin tai vähän se taas jäi yksin puheluksi, mutta miehellä ei kuulemma oo yhtään paha olla tms, että kai se mun pään sisällä sitten vaan. No sanoin sitten hänelle, mitkä kaikki asiat painaa mieltä. Katotaan nyt mihin tää tästä etenee. Torstaina pitäis alkaa menkat, jos kierto pysyis saman mittaisena kuin mitä on tässä ollut. Kuitenkin siis aattelin, että huomenna tuhlaan sen viimesen liuskatestin, joka tuolla kaapissa on. Kattoo sit mitä näyttää ja jos ei menkat perjantaiaamuun mennessä oo alkanu, niin sitten apteekin omaa kehiin. Nyt pitäis vaan keksiä lopuillekin päiville tähän lomaviikolle tekemistä, jotta ei tarttis näitä juttuja koko ajan pohtia, kun ei ne menkat tai plussa tuu, vaikka niitä kuinka miettis.

Oli mukava päivä ystäväpariskunnan luona. Tehtiin tosiaan pihahommia ja hyvää ruokaa. Yritin myös kahvipöydässä pitää itseni kurissa ja otin vain pienen palan ystävän leipomaa torttua, joka oli kyllä todella hyvää. Mut nyt huomaa, että on vähentäny paljon sokerin syömistä, kun ei tee sitä ees enää niin paljossa määrin mieli. Olin aivan tyydytetty siitä palasesta jonka söin. Ennen olisin varmaan ottanut lisää tai ainakin tuplakokosen palasen. Oon kyllä ihan tyytyväinen itseeni. Sitten vielä onnistu lenkki naapurin kanssa, niin liikuttukin on tänään hyvin. Nyt sitten toiveet korkeelle huomisaamuun, että vaaka on mun kanssa samaa mieltä. Täytyy aamulla kattoo millä mielellä sitä ollaan, että teenkö testin vai en.