Nelli, jaksuja pahaan oloon! Mulla laski ekassa raskaudessa alussa paino kilon ja toisessa nousi viitisen kiloa. Neuvolassa sanottiin että +-5kg lähtöpainoon ekan kolmanneksen aikana on normaalia ja silti se odotettu keskimääräinen painonnousu on sen n. 12,5kg. Mulla nousi kummallakin kerralla n. 25kg riippumatta miten alku meni... Kyllä sitä ehtii koko loppuraskauden syömään järkevästi kun on alusta jotenkin selvinnyt.

Kiitos tsempeistä, välillä vaipuu kyllä kauheaan epätoivoon tämän pahanolon kanssa kun ei keksi enää mitä tekis kun mikään ei auta! Mutta ajattelinkin että koitan nyt vaan jotenkin selvitä, tuli sitten kiloja tai ei, aivan sama. Koska en voi niille nyt mitään, syöminen kun ei ole mitään huvikseen mässäilyä vaan pakkosyömistä, että pystyy jotenkin toimimaan normielämässä mukana Voi kun ootan että viikot menis nopsaa, pahoivointi helpottais ja oltais selvemmillä vesillä muutenkin tämän kanssa! Onneksi tammikuu jo hyvin alulaan ja kevättä kohti mennään, positiivista ajattelua!!

Tytteli, ihana että ootte samoilla linjoilla miehen kanssa vauvajutuista Kyllähän hyvä parisuhde auttaa aina tsemppaamaan ja tukee muita projekteja, niinkuin laihdutustakin, eteenpäin

Nelli, voimahali! Ruoka jo maistuu paremmin (kiloklubin mukaan saan jopa 1900 kcal, vaikka toki pitäisi saada hieman enemmänkin. Luulen kyllä, että tosiasiassa voi tullakin enemmän kun en nyt grammalleen mittaile kaikkea), ja ainoa pallo joka vielä huutaa punaista on se kuitupallo Kuituja saan kyllä tarpeeksi, mutta en syö riittävän kuitupitoisia viljatuotteita (ai milloin vehnäpaahtis ei muka ole kelvannut, hih).

Harmi vain, että tänään työpaikan ruokalassa tuli silti oksennus kurkkuun (siis oikeasti, YÖK!), ja olen muutenkin yökkäillyt taas vatsan kipeäksi Jotakin edistystä on siis tapahtunut, mutta aika kurjalta kaikki silti haisee vielä. Työstressillä voi toki olla osuutta asiaan. On kuitenkin ihan mieletön ajatus, että tänään syön kaksi lämmintä ateriaa, vau!

Olen muuten ihan hirvittävän masentunut, ja aivan varma että raskaus ei jatku. Mahani on koko ajan aran tuntuinen, ja eilen makaaminen piti hoitaa tietyssä asennossa ettei olisi niin kipeä olo Jotenkin vaivat voisivat ehkä olla suolistoperäisiäkin, vaikea sanoa kun asiat ovat niin supussa tuolla sisällä. Osa säryistä on kyllä selkeästi kohdun alueella. En ehkä muuten olisi näin huolissaan, mutta olen tosiaan vuotanut ruskeaa vuotoa ja sellaisia pieniä ruskeita limariekaleita jo toista viikkoa, niin olo ei ole enää kovin positiivinen. Ei pitäisi lukea niitä km-tarinoita, koska niistä tämä masennus tuli. Suunnilleen 80 % niistä ”tuli ruskeaa vuotoa ja oli hieman arka maha” -tarinoista oli jotakin kamalia keskenmenoja, joissa sikiö ei ollut tullut itsekseen ulos vaan vuotanut hieman viikkojen ajan, ja vasta tyhjennyslääkkeillä alkoi kunnon vuoto. Järjellä tiedän, että nettiin päätyy lähes kaikki kauhutarinat, ja ainoastaan murto-osa hyvistä tarinoista, mutta silti vetää mielen matalaksi

Muuten, en tiedä pitäisikö tätä edes sanoa, kun hävettää jo nyt, mutta ihan oikeasti haluaisin tietää olenko ihan epänormaali ja joissakin superraskauspöllyissä.. Lukekaa siis omalla vastuulla Olo ei tosiaan ole kovin hekumallinen tällä hetkellä, mutta toissayönä heräsin VIISI kertaa ns. hyvään oloon (please tajutkaa mitä tarkoitan ettei tarvitse selittää ). Olin jo ihan paniikissa, että ne aiheuttavat liikaa supistelua, mutta heti kun nukahdin uudestaan niin sama juttu! En siis TOSIAAN halunnut niitä, mitä ihmettä Tämä on oikeasti ihan hirveän noloa, enkä sanonut mitään miehellekään (varsinkaan kun in nature en saavuta tuota pistettä oikein ikinä, en tosin koe sitä minua vaivaavaksi asiaksi). Pelkään ihan oikeasti, että ne olivat merkki jostakin vakavammasta, ja keho vain puolustautui muuttamalle ne.. no. Toivottavasti se kaikki supistelu ei haitannut mitään tai aiheuttaneet näitä mahaoloja! Maha oli hieman arka jo ennen tuota, mutta ei se arkuus ole mihinkään mennyt. Mikä lie rangaistus minuun iskenyt (naisethan eivät saa nauttia mistään tällä 2010-luvulla ). Noniin, katsotaan joudunko katoamaan täältä ikuisiksi ajoiksi ja palaamaan toisella nimimerkillä

Tytteli, tuli kyllä tosi iloinen mieli kun luin miehesi ja sinun yhteydestäsi!

Oolo enpä ole kyllä kuullut noista "yöllisistä-tuntemuksista" ja ainakaan vielä ei täällä ole ollut havaittavissa Tosin en kyllä usko että moni välttämättä sitten sanoisikaan muille että by the way muuten... Mutta sitä olen kyllä kuullut, että muuten halut saattavat nousta, ja seksi olla mukavampaa kuin yleensä. Eli luulen kyllä että tuo on ihan normaalia hormooneista johtuvaa, eikä ainakaan pitäisi olla mihinkään ongelmiin liittyvää/viittaavaa!

Tuo vuoto on kyllä inhottavaa Vaikka ei mitään merkkaisikaan niin silti saa kokoajan panikoida ja miettiä. Nuo mamma-palstat on niin kamalia paikkoja että minun on pitänyt ihan tietoisesti vaan jättää ne nyt lukematta, kun joka kerta lukureissut päätyi vaan siihen että märy kurkussa paniikissa olin varma että nyt on kaikki maailman taudit ja raskausviat jne päällä Kun sanoit että noista mahakivuista ei oikein tiedä onko ne suoliston puolella vai kohdun puolella, niin minulla ainakin suolistossa tuntuu myös kaikenlaista painetta/lurinaa/möyrimistä melkein joka päivä. Ja välillä tosiaan on vaikea sanoa että kummalle puolelle tuntemukset nyt osuu sitten oikeasti. Kohdussa tuntuu kans kevyttä "puristelua" välillä, eli vähän niinkuin joku ottaisi kohdun nyrkin sisään ja kevyesti puristaisi sitä. Olen vaan ajatellut/toivonut että ne on normaaleja koska eivät kestä kovin kauaa kerrallaan. Ja voihan noista yön supisteluista johtuen olla syvät vatsa/lantionpohjalihaksetkin nyt niin treenaantuneet että senkin takia ovat tänään kipeät Niitä kun normaalisti ei tule noin paljoa varmaan käytettyä

Auttaisikohan jos kävisit lääkärillä, pystyyköhän ne millään tutkimuksella sanomaan onko jotain vialla/oudosti tai ottaa kantaa enemmän noihin vuotoihin? Vai onkohan sitten niin että ultra on se ainoa keino oikeasti nähdä miten siellä menee.. Sekin tulee kyllä kalliiksi jos joka viikko pitää rampata Toisaalta saisi taas vähäksi aikaa rauhoitettua itseään (mutta ei sekään rauha kestä kauan, I know ) Jospa se auttaisi, kun saat kohta sen doplerin, ja pystyt sillä seuraamaan tilannetta.

Tsemppiä ja koita pitää mieli positiivisena, kaikki menee varmasti hyvin!!

Harmi Oolo kun joudut huolta kantamaan Nuo yölliset kokemukset on ihan normaaleja raskausaikana Verenkierto ko. alueella vilkastuu ja limakalvot on vähän turvokkeessa... mä en ikinä päässyt finaaliin asti mutta aika tunnelmissa heräsin välillä Senkun nautit vaan raskauden hyvistä puolista, niitä ei voi välttää sen kummemmin kuin huonojakaan puolia. Ne supparit ei ole tarpeeksi voimakkaita ettäkö ne tekisi mitään hallaa. Jos on syytä, lääkärikieltää seksin mutta sekin ymmärtääkseni johtuu ennemminkin kohdunkaulan tökkimisestä kuin supistelusta.

Kurjaa Oolo, että sinulla on huono olla, huolta niin paljon. No onneksi viherpeukalo osasi lohduttaa edes vähän, kun tiesi, että yölliset kokemukset ovat aivan normeeleja. Kiva myös, että kuulumiseni sai sinut paremmalle mielelle. Itseäkin hymyilyttää vielä tänäänkin, kun mietin eilisiä tapahtumia. No tänään oli puhetta, että menkat kun ovat nyt ohi, niin harjotukset voisivat taas alkaa. Toivottavasti onnistuttaisiin tässä kuussa tallentelemaan paremmin kuin viime kierrossa. Keskutelimme eilen myös ovistesteistä. Kerroin, että olen niitä tilannut ja aion tässä kierrossa niillä testata. Sovimme, että en kerro miehelle, kun saan ovis plussan, vaan yritän vaan saada hänet mukaan puuhiin. Voin sitten jälkikäteen kertoa, jos onnistuu talletus, että nyt oli oikea aika sille. Koska mieheni tosiaan ajattelee aivoillaan ihan likaa, jolloin tulee suorituspaineita ja sitten kaikki lopahtaa siihen.

Hihi, ehkä sitä kehtaa vielä hengailla täällä Kiitos Viherpeukulle tuon yön tapahtumien selityksestä, ja kiitos teille kaikille tsempeistä Tänään olo on ollut jo paljon parempi, liekö siis hormonit vain aihettaneet tilapäistä masennusta. Lupaan, etten enää mene lukemaan vauvapalstoja! Tämä paltsa on kyllä hengenpelastaja Toivotaan tosiaan että dobbleri tulee pian

Tytteli, meillä meinasi alkuun olla aika vaikeaa miehen kanssa (vaikka siis nappasi ekasta kierrosta juu, mutta se vaati aika hienovaraista ohjailua ja itsetunnon kohottelua, inception mestari siis täällä ), koska kondomi oli ollut aina käytössä ja ilman sitä kaikki oli hieman uutta ja lapsifaktori otettuna mukaan myös hieman stressaavaa. Jotenkin sellainen avoin kommunikointi tiettyyn pisteeseen asti auttaa, mutta jossakin vaiheessa kannattaa vain antaa miehen kypsyä rauhassa, ja olla ehkä ihan hiljaa jos ei onnistu. Ei ainakaan tuoda esille omia turhautumisia. En siis tosiaan usko että tällainen tilanne tulee vastaan, sen verran kivalta kuulostaa tuo kommunikointinne

Oolo, voi kunpa nyt jostain saisit mielenrauhan ja voisit keskittyä raskaudesta nauttimiseen. On kuitenki ihan luonnollista miettiä myös km mahdollisuutta, mutta ei sitäkään liikaa. Sille on kuitenki syynsä, vaikka totta tieten se inhottavaa ja ikävää ja surettavaa on. Hyvä minun puhua, katotaan kuka sitte kohta (toivottavasti) täällä panikoi ja miettii kaikki pahimmat vaihtoehdot. Tsemppiä! Kohta oot (eka meinasin jo laittaa että ollaan ) jo paremmilla viikoilla.

Hihittelin täällä noille yöllisille tuntemuksille piristi vähän tätä pirullista tiistaiksi naamioitunutta maanantaita...

Tytteli, miehen kanssa kävelyt on kyllä ihania. Meillä on jo tullu tavaksi lähteä ainaki kerran viikossa yhteiselle kävelylenkille ja puhella kaikkea. Nyt yleisimpänä on ollu vauvajutut mutta opiskelusta ja muusta elämästä siinä samalla.

Ovulaatiotestit saapuneet Kaupan päälle sai kaks raskaustestiliuskaakin, niin on niitäkin sitten valmiina Sunnutaina (kp10) ajattelin alkaa testaamaan, ettei vaan mene ohi, koska en taas voi yhtään tietää kuinka pitkä kierto on tulossa. Ja kun en oo tosiaan ikinä testaillu, niin täytyy ottaa varman päälle.

Meillä oo koskaan ollut kondomia käytössä, kun oo syöny pillereitä eli sinänsä mikään ei ole muuttunut, vaikka ehkäisy jäi pois. (Paisti mulla halut varmaan satakertaistuneet. En tiiä johtuuko siitä, että lopetti pillerit vai vauvahaaveesta. Onko teillä kokemuksia?) Mut meillä oo koskaan yhdyntä ollu se pääasia, ollaan muuten nautittu toisistamme. Ja nyt sit huomataan ettei se olekaan niin helppoa ja lisästressiä tuo tietenkin se, että sen pitäis onnistua, jotta vauva saatais. Sanoinkin miehelle eilen, kun se jotain porkkanoilla pelleili, että laittaisin, vaikka porkkanan sinne, jos siitä vauva saatais.

Meillä on kyllä tuo kommunikointi lisääntynyt tän vauvahaaveen myötä. Oon jopa ollu jossain vaiheessa huolissaan, kun niin vähän puhuttu mistään mitään. Toivon, niin että tämä yhteys välillämme säilyisi ja jopa vielä parantuisi jatkossa. Toivottavasti mukavat iltalenkit kuuluisi jatkossa meidän elämään.

Mites Nelli, onko olo yhtään parantunut?

Täällä alkaa tämä olotila saamaan jo surkuhupaisia piirteitä Eilinen meni järkyttävissä oloissa, ja tänään aamusta oli jo vähän erilainen olo. Ajattelin että jospa nyt tulis tästä päivästä vähän parempi. Nooh, pahoivoinnit jatkui aamun mittaan, vähän lievempinä, kunnes tuli lounaan vuoro. Yleensä lounaan jälkeen olo paranee, ja oletin nytkin käyvän näin, mutta olo pahentuikin. Sitten tuli mahakipu, palelee ja kokoajan "horkka" päällä, ja lopulta kotiin tullessa maha aivan sekaisin, mikä lie ripulitauti siis tullut tähän lisäksi?!? Nyt ei siis tiedä mistä päästä tulee mitäkin ja milloin, mutta saa siis aika vauhdilla reagoida mahan olotiloihin Mua jo melkein naurattaa tämä, miten voi olla että tulee vielä joku mahatautikin tähän mukaan, huhhuh Ainut hyvä puoli, että jostain syystä nyt ei okseta ihan niin paljon, varmaan kun toisesta päästä rullaa nopeammin kaikki ulos

Tytteli hyvä kun testit tuli ja kohta pääset testaileen! Toivon niin kyllä plussaa tästä kierrosta teille! (Vaikka voi olla että näitä juttuja lukiessa teillä yrittäjillä alkaa vauvakuume kohta kummasti haihtua haha ) Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta että et kerro miehellesi kun ovisplussa tulee, eipähän ole sitten turhia paineita Ja muutenkin ilo pitää säilyä mukana yritysvaiheessakin, ettei yrittämisestä tule pakkopullaa, vaikka tiedän kyllä että sitä alkaa väkisinkin turhautua jos plussaa ei kuulu.. Kyllä se sieltä tulee, ihan varmasti!

Hyvä Oolo jos vähän paremmilla fiiliksillä oot jo! Huolehtiminen on ihan kamalaa, ja kun tuntuu että mistään ei oikein saa varmuutta niin huolehtiminen vaan jatkuu ja paisuu. Mutta siinä uskossa ja luotossa mennään että kaikki on hyvin niin kauan kuin joku toisin todistaa!