Viherpeukaloa kutittaa, mutta vain rajoitetusti. Takapihalla perennat riittävät kukiksi. Multaa toki  haettiin hyötyviljelyyn. Siis mausteyrteille.

Kesäseudulla olen tavallaan iloinenkin siitä, että peurat, alituinen kastelutarve ja lomaseudulle tyypillinen erityinen kuumuus hillitsevät viljelyhaluja. Kymmeniä vuosia sitten vanhukset yrittivät jopa porkkanaa - silloin riesana olivat myyrät.

Itsekin lankesin sadonkorjuuloukkuun, kun rantakoti vielä oli olemassa. Marjapensaat ja puu tuottivat silloin paljon lisäaineetonta satoa, josta pidin vain minä. Se pussitettiin mökin pakastearkkuun, vietiin sitten autolla rantakodin pakastearkkuun. Siellä siis oli sähkö päällä silloinkin kun kukaan ei edes asunut enää. Sitten autolla haettiin satojen kilometrien päästä lähiön pakasteeseen pienissä erissä. Muistan ostaneeni saaristolaismummolta myös paljon mustikoita ja ne olivat marja-aarteen jatkona.
Se oli epärationaalista menoa. Pelkillä sähkölaskuilla ja bensan hinnalla olisin saanut aika paljon luomumarjoja lähempääkin.

Tämä tuli mieleen, kun kesän alla aloin urakoida ehkä historiani viimeisiä vuosikertamarjapussillisia pakasteesta. Eilen otin kolme annospussillista, pilkotun banaanin, hieman kauralesettä ja purkin rahkaa ja tein pirtelön. Vesi helpotti pirtelökannun puhdistamista.

Toivon että onnistun rajoittamaan viherpeukaloinnin kaupasta ostettujen kirveli- ja basilikaruukujen ja persiljapurkin kasteluun kukkalaatikossa. Koetan nauttia siitä mikä kasvaa vaivatta. Ne perityt perennat pienessä pihassa. Ja juuri nyt voikukat. Kai Pörriäinen niistä pitää?

Moi.

Aurinko räättää pilvettömältä taivaalta ja luvassa ehkä jopa hellettä.  Ja varoitus kovista ukkoskuuroista.  Siinäpä meikäläiselle TODELLA hyvä syy olla sisällä.
Sen verran kävin ulkona että yrh, olipa kuumaa.
No, kevätkylvöt tai jotain kerkiää vielä hyvin viileemmillä säillä.
Kohtahan ne onneksi taas alkaa.

Tänään ei mitään suunnitelmia.  Ehkä pientä minisiivousta 🙄
Ihan kiva kirjakin on kesken.  Saatan suuntautua sen pariin.

Leppoisaa päivää.