Terve ystävät!

Taisi olla ihan paikallaan toi mega nukkuminen pikkumanaatti! Josku pitää vaan antaa kroppa päättä, mitä on oikeasti parasta. Kun on vetänyt itsensä piippuun, niin vaikka sitten tuntuu että on jo palautunut, niin kroppaa "palkitsee" koomalla taas pari päivää.... Pitää vaan hyväksyä että vie aikaa, vaikka kuinka haluaisi että palautuu lyhyessä ajassa.

Täällä sitä rentoa-sallimista on pohdittua lisääkin. Tajusin pikkumanaatti että minunkin ajatus "että syön mielummin nyt kunnon ruokaa" tai "näyttää hyvältä, mutta ei taida oikeasti tehdä juuri sitä mieltä juuri nyt" on kanssa minun ajatuksia mitkä menevät sen sallivan kieltäytymisen puolelle. Jossain ollaan siis kehittyneetkin!!
Muutenkin toi nälkävelka-asiaakin taas mietityttää. Nyt kun yllättävän nätisti olen syönyt ad kaksi viikkoa, niin mielitekoja on ollut suoranaisesti yllättävän vähän. Kolme kertaa on ollut kovempi mieliteko, ja silloin olen sen itselleni sallinut. Ja ne ovat jääneetkin ainuaksi herkuksi - eli ei ole ollut mitään ajatuksia että herkuttelua saa koska on viikonloppua, vaan puhtaasti "ns tarpeen mukaan" j avain sen mukaan.
Mutta kalorit ovat siis liikkuneet siinä 2200-2600/vrk. Eli huomattavan paljon enemmän kuin mitä KK-sivut minulle nyt suosittelee. Menee siis yli ns peruskulutustakin - paitsi liikuntajutut. Toisaalta liikuntaa olen jaksanut yllättävällä innolla ja energialla suorittaa 5-6krt/vko joten energiataso on ollut mukavalla tasolla. Inhoan treenia ja muuta aktiivia askarreita kun voimia ei ole kun syömiset rajattua.
Yksi päivä tosin söin 1957kcal ja heti seuraavana päivänä oli tollainen "suklaapatukka on vaan pakko saada"-päivä. Joten olen kyllä tässä aika lailla joutunut miettimään, että olisinko syönyt ellei syömiset olisivat mennyt minulle pienemmälle se yksi päivä jolloin kävin myös treenaamassa? Siinä vaan kävi niin, kun työpäivä venyi, ja jouduin menemään suoraan treeneihin, vain pikku välipalalla. Ja treenien jälkeen ei ollut tarvetta "kompensoida, vaan söin normaalin iltapalan tuntemusten mukaisesti. Mutta tuliko sitten toi kompensaatio seuraavana päivänä herkuttelun muodossa. Sitten olisi kyllä ollut järkevämpi syödä edeltävänä iltana jotain oikeasti ravitsevaa, mistä kroppa olisi hyötynytkin.
Sen verran tämä mielitekojen häviäminen yleisellä tasolla, herättää minussa nyt mielenkiintoa, että taidan syödä pidempi aikaa näin paljon, ja katsoa että mitä tapahtuu. Että tottuuko kroppa tilanteeseen ja tarjoa minulle kohta yhtä paljon suklaahimoa kuin ennenkin, vai jatkuuko tämä ihanan tyyne olotila? Sillä en rajaa nyt erikoisesti hiilareita tai mitään muutakaan. Katson vain että saan kakki makrot sen verran mitä teidän että pitää saada. Eli nolla kikkailua - paitsi ruokapäiväkirjaa ja annosten tarkkailua. Ja jos paino alkaa näyttämään laskusuuntaa, tämä voisi olla uusi valloitus. Mutta jos paino ei hiljaa alkaa laskemaan, joudun tottakai taas miettimään....

Töissä on pettymyksiä. Sen verran takapakkia siinä nyt otettu uran nähden, että täällä pohdiskellaan jo vakavia, vaikka ollut puhetta että 6-12kk näin ja sitten katsotaan mitä on mahdollista, että nyt vaan tilanne tällainen. Tilanteesta ei pysty keskustella ollenkaan. Päätöksiä on tehty minun yläpuolella, ja ne ovat ehdottomia. Psyykkisesti olen vähän vaimeampi ja pysähtynyt. Työmarkkinat kun ovat niin kovat tällä hetkellä, niin nopeita päätöksiä ei tehdä noin vaan. Liikaa riskejä ei uskalla ottaakaan kun kuitenkin on vakituinen työpaikka ja sitten asuntolainat jne.
Noh, pidän tässä Lotta5 sinun suunnitelmat ja rohkeus mielessä. Asioita pitää kuitenkin uskaltaa tehdä, ja ei palkitsevaan tilanteeseen ei kannata jäädä. Eli täällä mietitään nyt "että mitä haluan nyt oikeasti tehdä" ja sitten pitäisi sen mukaan toimia.Jotenkin nyt vaan tuntuu ettei voimavara-akut ovat vielä siinä määrin latautuneet.... Aaah, aina vaan on pakko tapahtua jotain mikä syö voimavaroja. Odotan niin sellaista ihanaa vaihetta kun suurin osa asioista suijuisivat hienosti ja jouhevasti..... Ikään kuin että sellaista vaihetta tulisi, tai ainakaan pitkäkestoiseksi.... Toivessa on vissin hyvää elää....

Kirjoitin samaan aikaan lopultakin?
Eli tosta herkkujen sallimisesta vielä, niin lasketteko kaikki herkut siihen kokonaiskalorimäärään? Minulla ne ovat ylimääräisiä. En siis syö niitä herkkuja ruuan kustannuksella. Minä voin muuten jäädä siihen herkuttelun tielle...
On niin mielenkiintoisa kuulla miten ihmiset ovat ratkaisseet minkäkin jutun....

Gourmand mä lasken herkut mukaan kokonaiskaloreihin eli jos herkuttelen se menee ruuan kustannuksella ja siksi tarkkaan mietinkin kannattaako . Muutenhan mä vetelisin kaksin käsin, mä en pysty lopettamaan.

Untuvapilvi83, hienoa, mahtavaa!
Haluaisin niin päästä tuohon samaan.

Vielä on kunto sellainen, että parempaa kuntoa yritän saada. Juokseminen esimerkiksi on ihan haave vielä vain. Mutta kyykkyä teen ja kaikenlaista, että josko siihen juoksemiseen asti sitten joskus...
Tänään paino tasan 79 ja tuonne 73-71 kg pitäisi päästä. Tosin, olen jo tässä aika tyytyväinen, kun painavimmillani painoin 92 kg, ja nyt saan jo nauttia kaikista vaatteista, jotka mahtuvat päälleni. Ei ole tarvinnut vaatekaupan kautta koukata, ja silti monta kivaa & nättiä saan päälleni.

On se hyvä, he, vanhoista vaatteistaan iloita! Oikein slow life henkeen. Mutta iso ilo se on, kaapista ne kaivaa, odottamasta.

Hyvää sunnuntai aamua kaikille ja ihanaa naistenpäivää!

Vaakapäivä ja painon sain alle 90kg. Jippii!!! Eli viikossa pudotusta 900 grammaa. Ja vyötäröltä sentit hupenee hirmu kyytiä.

Gourmand itseironia on parasta! Ja tosiaan itsellä on vähän vaatteita tällä hetkellä, mutta pitänee joku päivä pitää vaatteen kokeilu-päivä niin olisikohan tuolla enemmänkin jo päälle laitettavaa.
Kiitoksia myös paljon P. Borgin keskusteluista. Mielenkiintoista luettavaa.

pikkumanaatti Kiva kokeilla tällaisia haasteita. Kyykkyjä nyt viikko takana ja tänään toinen lepopäivä. Eiliset kyykyt kyllä otti koville. 50 sain tehtyä ja sit olikin jo niin kipeet jalat, että meinasi jäädä loput 30 tekemättä mut sitten sain kuin sainkin tehtyä ne.
Tiistaina alkaisi sitten se vatsalihashaaste lisäksi

Herkuista. Itsellä kun on herkkupäivä niin se on herkkupäivä ja ei haittaa vaikka kalorit yli menee. Mutta jos syön herkkuja ns. tavallisena päivänä niin silloin sisällytän ne päivän kaloreihin ja syön jotain muuta sitten vähemmän.

Hienoja pudotuksia täällä monella. Onnea siis teille!

Teeris tosiaan aiemmin tossa laitoin että odotelessa sitä päivää kun vaatehuoneen sisältö menisi muitta mutkitta päälle. Ei kyllä itsekään tarvitse paljoa vaatekaupassa käydä ja jos uuttaa vaatetta haluaa niin ei kun kaverin vaatehuoneelle vierailemaan kun toisella on aina vaatetta mitä ei tarvitse tai heräteostoksena tehnyt. Suurin osa vaatteista siis vähän käytettyjä tai käyttämättömiä Ja näitä siis pienellä rahalla käyn Kaveri sanoi että hänelle on tärkeintä että tietää, että vaatteet menevät käyttöön eikä se raha. (Edellisellä kerralla 35 eurolla n.200 euron edestä vaatetta)

Nyt pitäisi ruveta siivoamaan ja jos saisi pari mattoa tänään pestyä
Päivemmällä aion herkutella naistenpäivä-leivoksella

Hui kamala! Nyt tuli alotettua kyykkyjen rinnalle tuo vatsalihashaaste.... Miulle tulee kuolema... Sain tehtyä mut pakko oli muokata vähän liikkeitä että sai tehtyä. Kyykyt kyllä menee suht hyvin tässä, ei mitään hirmusia kipeytymisiä. Semmosta tunnetta, että tietää tehneensä, muttei ylitse pääsemätöntä kipua.

Jep jep....
Tilanne missä jouduin puhumaan ja vastaamaan kysymyksiin liittyen minun tunteisiin ja ajatuksiin tämän hetkiseen muutoksiin työpaikalla, toi kaikki tunteet pintaan. Siihen kun lisätään kova nälkä.... niin siinä se…. Tässä makaan nyt housunappi auki, ähkynä ja tunteet turtana. Vaikka olisin hyvin voinut pysäyttämään tilanteen (koska kävin kaupassa) ja vielä kävin keskustelua itseäni kanssa siitä että vielä ehtisi syömään järkevästi ja treenata hikipinnassa tai soittaisi jonkulle (joka jaksaisi kuunnella näitä minun huolenaiheita ja ahdistusta) niin eipä tietenkään. On sitten ihminen hullu, kun kerran tietää että treenaaminen ja puhuminen auttaa…. niin jo ODOTIN ihan sitä että saisin alkaa syömään!!!!!
Aaaah, olen niin kyllästynyt tähän! Ja kun vielä tunnen itseäni… on siis hyvin todennäköistä että jatkan mussuttamista koko illan…. Nyt pitää vaan yrittää saada pää siihen moodiin että tapahtui mitä tapahtui, jätetään se taakse ja jatketaan järkevästi.

Joskus toivon että olisin ihan sielultani aivan kylmä, eikä mikään toisi minulle tunnemyrskyä, mutta ei sitten kuitenkaan. Tätä pitää vaan oppia hallitsemaan. Ei vaan ole niin helppoa…..

Niin ja ottaa muuten kovasti päähän sitäkin että minun kroppani on pakko ekasta kovasta nälästä ottamaan joku kuolemapaniikki. Eihän yksikään päivä on vielä tullut ettei se ruokaa saisi, mutta heti pitää panikoida kun vähänkin aikataulu venyy. Kiukutteleva ja jääräpäistä sorttia, pitää sanoa.

Tänään en todellakaan tarvinnut tätä. Just aamulla kun vedin tiukat farkut jalkaan ajattelin, ettei kyllä tästä tulee mitään, on vaan kiristettävä syömiset.

Huomenna onneksi uusi päivä. Ja onneksi treenit sujui viime viikolla niin loistavasti, ja tein omia ennätyksiäkin! Nyt pitää pitää ajatukset niissä!

Tänään tällaista.

Se oli sitten punnituspäivä tänään taas. Viime viikon sairastelun ja nesteiden heittelyiden jälkeen viime viikolla pudotusta 2,4 kg, tällä viikolla niistä oli tullut 1,5 kg takaisin. Ilmeisesti nyt on löytynyt jonkinlainen tasapaino !?

Edelleen on nuhaa ja ihan mahdotonta yskää. Saisi jo loppua tämä kröhiminen. Salille tekis niin lujaa mieli mutta kun ei ihan vielä uskalla mennä .

Tulevana viikonloppuna lähdetään muutaman päivän kaupunkilomalle, toivottavasti silloin olisi jo kunnossa !

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille !

Monen mielestä olen liian ankara/toimintani mustavalkoista. Mietin asiaa ja otin rennommin ja se kostautui. Kaloreita en kyllä pahemmin ylittänyt, muutamia herkkuja söin ja illallisella en ollut totaalikieltäytyjä ruokaan, pieniä määriä maistelin ja tulos oli plus 1 kg. Olen sellainen että leivän/herkkujen näkeminenkin nostaa mun painoa. Harmittaa suunnattomasti. Viikon työ heitetty hukkaan. Tietty ruotuun palasin heti ja nyt loppu viikkoon mennessä toivon että tämä hairahduksesta johtuva painonnousu poistuisi.

Tiedän ettei tämä maailmaa kaada, mutta on hyvin palkitsevaa jos/kun vaa an lukema menee edes muutama sata grammaa alaspäin. Se antaa energiaa ja voimaa jatkaa tätä projektia.

Olen joskus monta vuotta sitten pudottanut 18kg(ensin olin tiukalla ruokavaliolla ja sitten pikkuhiljaa palasin normaali arkiruokaan ja tietenkin tarkkaan mietin määriä jne. Oikea ruokavalio/valinnat olivat iskostautuneet mieleen). Tuolloin paino pysyi samassa/ihannepainossa 1,5 vuotta. No mitäs sitten tapahtui... sen jälkeen olin 4 vuotta joko raskaana taikka imetin ja sitten vuosi vuodelta painoa tuli lisää. Nyt tammikuussa saavutin huipun, en enää näin jaksa ja pakko jotain tehdä. Itseinho on suunnaton ja peiliin ei tee mieli katsoa, vaatteita vaikea löytää jne.jne.. Siksi päätin että tänä vuonna muutos tapahduttava ja jotta tuloksia saisin mun oltava tosi ankara ja tiukka, uskon että se on mun keino onnistua.

Teidän kirjoituksia suurella mielenkiinnolla luen ja olen kokenut että tästä ryhmästä on apua minulle. Teidän mielipiteet tai tsemppiä toivotuksen ovat hyvin tärkeitä. Jo pelkästään se että tänne kirjoitin unettomuudesta, samana päivänä alkoi helpottaa.

Ei muuta kuin porkkanaa mutustelemaan välipalaksi ja ruokapvkirjaa tarkasti täyttämään

Apua putki jäännyt päälle. Viikonloppuna otin rennommin ja nyt joka päivä lipsuu. Mulla kun paino ei pudonnut, nyt ajattelen ettei se enempää putoa, kierre alkanut. Olen todella pettynyt ja todella hilkulla että luovutan. Ärsyttää ja joka pv jotain hyvää syön, paino ei tipu jne. lisää herkkuja, inho, herkkuja, pettymys. Nyt tarvitsisin neuvoja. Miten saan itseni taas tsempattua? Tilanne olis pakko nollata ja taas olla tosi tiukkana, mä en voi yhtään höllätä tai sitten käy kuin nyt. Mun olis pakko olla totaalikieltäytyjä tai sitten musta tulee totaaliluovuttaja.
2 kk olen sinnitellyt ja hyvän alun sain, en haluaisi lopettaa, pudotettavaakin on monta kymmentä kiloa. Jotain hyvääkin on tapahtunut eli aloitin taas pitkästä aikaa kävelylenkit sekä jalat kipeinä kyykkään.