Niin kiva lukea muiden projekteista, että uskallauduinpa viimein itsekin kirjoittamaan. :)
Nyt on paino jumittanut täälläkin yli kuukauden mutta vielä ei paniikkia, kun olin tavoitteissa melkein kaksi kuukautta edellä. Eilen viimein nytkähti alaspäin ja tänään vielä lisää. \o/ Innostuneena kokeilin tehdä minäkin tuollaisen tarran ja hämmästyin tajutessani, että olen matkalla tärkeimpään tavoitteeseen jo yli puolen välin! Tähän mennessä olen tuijotellut vain kiloklubin käppyröitä ja leikkinyt model my diet -hahmoilla mutta jotenki ei ollut tullut sisäistettyä asiaa.
Oikeasti tavoite on kyllä pidemmällä mutta toi 75kg on sellainen, että sillo bmi on varmasti vaa'asta ja turvotuksista riippumatta aina alle 30:n. (Laitoin kolmen kilon marginaalin.) Sillo pitäs päästä rintojen pienennykseen ja sen myötä toivottavasti liikkuminen alkaa helpottua. Tällee lähes täysin vuodelevossa on hankala saada enempää painoa tippumaan, päivittäiset kalorimäärät alkaa lähestyä tuhatta. :/ Lopullinen tavoite on normaalipaino, joka on muistaakseni jossain 64kg paikkeilla. Leikkauksella lähtee kyllä jo viitisen kiloa, joten sitten on enää 5kg sen jälkeen pudotettavaa. Leikkauskunnon deadline olis alkukesä, vuosi projektin aloituksesta. Saa nähdä kuinka käy! Paino putoaa hyvin silloin kun vointi on hyvä ja ilmeisesti aineenvaihduntakin pelaa. Viimeisin jumitus tais johtua infektiosta, jonka takia olokin ollut aika hirveä kuukauden verran. Turhauttavaa, kun niin vähän pystyy syömisillään, liikkumisillaan ja muulla vaikuttamaan. Ei tarvita kuin jokin ylirasitus, infektio, jonkin perussairauden relapsi, lääkitysmuutos tai muu ja taas kroppa takertuu joka grammaan. >

Puoli kiloa lähtenyt viime viikosta! Olisin toki toivonut, että pudotus olisi ollut suurempikin, mutta pitää iloita tästäkin. Aina kun on alaspäin, on tulos ilahduttava

Onko muuten kellään kokemusta siitä, että kuinka hyvin liikunnan (aerobisen) aloittaminen vaikuttaa kehon koostumuksen muutokseen? Olen nimittäin nyt tehnyt crosstrainerilla ja juoksumatolla 4-5 krt/vko treeniä ja on tuntunut hyvältä. Siksi olinkin toivonut, että paino enemmänkin putoaisi. Nyt elättelen toivossa, että näkyisi hiljalleen muuten, jos paino ei kerran romahda. Mittanauhaa vain en ole löytänyt kaapeistani ja käyttämäni vaatteetkin ovat sellaisia telttoja, että muutaman kilon muutos ei paljon näyt... Ehkä pitäisi kaivaa jotkut tavoitefarkut tms. kaapista ja kokeilla seurata sillä muutosta. Varmaan muillakin on käytössä tavoitevaatteet? Kuinka usein niitä testailette?

Noista hormoniongelmista... Taitaa olla aika monella ylipainoisella syynä tai seurauksena moiset. Itsellä on kans aina ollut tosi epäsäännöllinen kierto ja aikoinaan parikymppisenä gyne totesi, että mulla on munasarjoissa rakkuloita ja jos en pudota runsaasti painoa, on lasten saaminen epätodennäköistä. Ja muutenkin ne pitää tehdä sit nuorena. No, kolmekymppisenä alkoi tuntua, että kai niitä tenavia täytyy koittaa, jos meinaa saada, kun nuo lekurin sanat oli mielessä koko ajan. En kyllä ollut todellakaan hoikassa kunnossa silloinkaan, mutta kummasti vain nappasi heti. Ja toinen tuli heti perään.

Mutta edelleen kierto on melkein olematon, eikä ne rakkulat ole tainneet mihinkään hävitä. Ja on noita hormoniongelmia selvästi muutenkin... Kuitenkin, joskus tuon lastensaannin ongelman suhteen voi näköjään lääkäritkin erehtyä.

Aamupaino pompsahti vähän väärään lukemaan. Mutta kaiketi johtuu eilisillan herkutteluista. Kröhöm. No, jälleen pökköä pesään uudemman kerran ja ensi viikolla ollaan jo taas vaa'an hymyä katsomassa.

Niin, tuo lapsenteko. Tässä kun 32-vuotiaana sinkkuna niistä lapsista on aina haaveillut, niin tuommoinen lapsettomuuden uhka tuntuu aivan kamalalta. Pitäis nyt vissiin kiireellä löytää se kumppani, jonka kanssa ruveta sitä lapsentekoa harjoittelemaan. Aiemmassa suhteessani yritettiin raskautua noin 2 vuotta, tuloksetta. Mies laittoi omaan piikkiinsä, kun epäili, että hänessähän se vika on. Mihinkään tutkimuksiin ei hakeuduttu. Eikä ois kannattanutkaan, suhde ei kestänyt sitten enää kovin kauaa. Mies löysi sitten aika pian uuden kumppanin ja nyt niillä on jo useampi muksu. Että minussahan se vika olikin sitten (enkä silloin ollut edes mitenkään merkittävän ylipainoinen). Rakennevikoja, sanoi lääkärikin. On joku virhe valussa sattunu silloin aikoinaan. Huoh. Vieläkin pää pyörällä tuosta uutisesta.

Mutta piru vie, sen verran tsemppiä sain kuitenkin siitä läskisaarnasta, että minähän kutistun huomattavasti ensi kesään mennessä. Tavoitteena on pääsiäisenä painaa 80 kg. Ei se oo kuin 12 kg enää. Ja maaliskuuhun on vielä aikaa. Tietää nyt vaan sitten sitä, että täytyy olla tosi tarkkana ruokailujen suhteen (eli siis ruveta syömään enemmän) ja liikkua vieläkin enemmän.

Eilen tein ihanaa mysliä. Kaura- ja spelttihiutaleita, manteleita, saksanpähkinöitä, cashewpähkinöitä, kurpitsansiemeniä, gojimarjaa, ananaskirsikkaa ja mulperia. Mausteeksi vähän hunajaa. Oj nam, miten tuli hyvää. Sitä sitten oon maustamattoman jogurtin ja marjojen kanssa pupeltanu tänä aamuna. Itsetehty mysli on kyllä parasta. Eikä todellakaan niin sokerista kuin kaupan myslit. Päiväruokaa täytyy vähän miettiä. Minulla kun on haasteena tuo ruokahalun puute, niin on pakko sisäänsä jotakin tunkea. Pakastin on täynnä ruokaa, muttei tee mitään mieli. Liekö menee taas rahkalla ja hedelmillä tämä päivä.

Lääkäreistä...mulle mun kilpparilääkäri valitti että mun paino vaan nousee, älä syö oli sen ohje. Se väitti ettei kilppareiden totaalipoisto ja sen myötä tyroksiidi lääkitys painoa nosta vaan on mun oma vika, paino nousi nopeasti 12kg. Käyn 6kk välein kontrollissa ja kesäkuussa kun mut näki niin oli hyvin iloinen mun sen hetkisestä 11kg painonpudotuksesta ja tuumasi että innolla odottaa kun näkee mut vuoden vaihteessa.

Hormoneista, mulla on hormonikierrukka ollut nyt 5vuotta(vaihtoon menee talven aikana) ja kierukan asentamista, goodbye menkat, eli menkkoja ei ole ollut 5vuoteen.

Edelleen paino junnna ja jalat on maitohapoilla liiasta liikkumisesta. aikun edes muutama sata gramma menis alaspäin niin sitten jaksais taas tsempata.

Arvatkaa mitä? Eka kymppi täynnä ja tällä kertaa se kymppi on oikeaan suuntaan. Hah, päihitinpäs ne 200 grammaa, jotka minua on kiusanneet. Aamupaino oli siis tasan 92 kg. Enää 2 kg siihen joulutavoitteeseen. Menee kevyesti se 90 kg rikki, eiks vaan? No, eipä innostuta vielä kuitenkaan.

Kävin just aamulla koiran ja ystävän kanssa oikein kunnon lenkin, 1,5 h taivallettiin tuolla rännän keskellä, mutta tekipä hyvää. Illalla sitten vielä toinen lenkki, vähän lyhempi ehkä, mutta kuitenkin niin, että hien saa pintaan. Tää sairausloma on ollu tosi hyvä juttu. Jo se, että auttaa itse siihen johtaneeseen syyhyn, mutta myös siihen, että on paljon enemmän aikaa liikkua ja kuunnella itseään.

Viikonloppuna ois paikallisessa Anssi Kelan keikka, jonne ois kiva mennä. Mutta kun ei ole mitään päällepantavaa, joka mahtuis päälle. Ja nyt kun oon täällä synnyinkaupungissa käymässä, niin eihän sitä ilkee ihan minkä tahansa näköisenä liikkua. Pieni kaupunki kun on, niin jutut kyllä liikkuu. Oon mm. ollu jo monta kertaa raskaana (kiitos läskimahan). Että nytten sitten, kun menisin tuonne paikalliseen, niin sais taas ihmiset puhua, että onpahan tuokin lihonut. En oo noin viiteen vuoteen käyny koko kapakassa, mutta tiedän, että siellä on edelleen ne samat naamat, tenunenät ja juoruakat. Joten eipä hirveesti houkuttele. Ainoo vaan, että sen Anssin ihan oikeesti ja tosissani haluisin nähdä ja kuulla.

Rankkaa on tämä lihavan elämä. Siksipä onkin motivaatiota pudottaa painoa ja jos siinä samalla hoikistuu, niin oishan se jotain. Nyt ne kaks kiloa äkkiä pois, eiks vaan?

Tattadaa! Aamupaino tipahti sinne sen kirotun kakkosen alapuolelle. Siinä 92 kg:ssa jumitinkin aika kauan. Nyt siis 91,5 kg ja vaa'an hymyä oli kiva katsella tänä aamuna. Ok, ei oo virallinen punnauspäivä tänään vielä. Maanantaihin on vielä aikaa ja sitten katsotaan, mikä on tilanne.

Sen viikonlopun keikan suhteen mennään vieläkin epävarmemmilla fiiliksillä. Miun mahdollinen seuralainen perui lähtönsä, joten joutuisin menemään yksin, ellen saa houkuteltua jotakuta mukaan. Aika toivotonta varmaan, kun eihän tällä kylällä enää juurikaan ketään kaveria asu. Äidinkö minä sinne pyydän mukaan? Ei muuten varmana lähtis.

Yritän tässä samalla lopettaa tupakointia. Tuplahaaste siis menossa. Oon vähentäny tupakointia ihan hirveesti, mutta edelleen sitä röökiä menee päivittäin. Tänään päätin aamutupakan (askin viimeinen) jälkeen, että en osta lisää tupakkaa.. ainakaan tänään. Jos selviän tästä päivästä, niin selviän ehkä huomisesta ja ylihuomisesta ja yliylihuomisesta ja niin edelleen. Minua ei itseasiassa pelota, että kiloja tulisi lopettamisen takia, sillä en tykkää karkeista tai suklaasta tai mistään muustakaan sellaisesta, mitä helposti kuulemma lopettaessa tulee naposteltua. Oon joskus aikaisemmin, vuosia sitten, "lopettanut" jopa kolmeksi kuukaudeksi eikä silloin ainakaan minkäänmoista syömähimoa iskenyt. Ymmärrän kyllä, miksi niin saattaa käydä, jotain tekemistähän käsille ja huulille täytyy olla. Niin, ja yritän vielä luomuna Ei mitään niksakorvaustuotteita, sillä minulla on semmoinen lääkitys, jonka kanssa ne eivät sovi. No niin, nyt kun oon tän julkisesti luvannu, niin täytyy kai pitää päänsä eikä sortua mieliteoille. Läskit ja röökit siis pois elämästäni, pian!!!

Nyt lenkille, jahka vähän ulkona valkenee. Ei tuolla säkkipimeässä oo kiva kävellä. Onneks ei oo vielä ihan hirveitä lumikinoksia. Eilen satoi ensilumen, joka kyllä suli hetkessä pois. Nastat piti jo silti kyllä laittaa jalkaan, että pystyssä kestää, sen verran on tien pinta jäinen jo.

Huutelen täällä nyt keskenäni, mutta ei voi mittään. Liikuntaa on tullu tänään ihan kivasti. Aamulla reipas kuuden km lenkki ja nyt vielä illalla 4 km aivan hullun tahtiin. Isän kanssa käytiin kahdestaan niin vauhti oli aika kova. 33 minuuttia siihen neloseen meni, joten hurja oli vauhti. Oli siinä läskillä tekemistä

Aamupainoa jännitän, missä lukemissa liikutaan. Tänään on energiansaanti ollu tosi huono. 977 kcal vaan. Tiedän, pitäisi syödä enemmän. Mutta en minä koskaan ole ollut kova syömään, vähillä kaloreilla menin jo ennen tämän projektin alkamista. Oon toki entistä enemmän kiinnittänyt huomiota ruoan laatuun sitten.

Uni ois kans vissiin aika tärkeää. Oon viime viikot nukkunu unilääkkeillä, kun en oo pystynyt nukkumaan. Pikkuhiljaa oon alkanu pudotetaan annoksia, josko pääsis niistä eroon. Kiva koukku jo ehtinyt muodostua. Kaipaan luonnollista unta, silloin näkee uniin ja olo on aamulla paljon parempi. Jospa sitä tästä. Appropoo, kuinka moni tunnustautuu kuorsaajaksi? Minä kuulemma sahailen ihan urakalla öisin. Eihän se kotona haittaa, kun ketään ei ole kuulemassa, mutta tälleen reissun päällä hävettää, kun kuorsaajaksi niin kovaa.

Onnittelut kigsu jumituksen selättämisestä! Hienosti ainakin liikuntaa olet jaksanut harrastaa! Kalorisi pyörivät kyllä tosi alhaalla, minusta tuntuu että kuolisin nälkään noilla. Minulla kun ihan suoraan on kyllä tuo massa kertyminen johtunut liiasta ruuasta... Ja sen huomaa siitäkin, että kun syömisiään ei seuraile, lähtee heti lapasesta. Tämä ylös kirjaaminen onneksi myös osaltaan vähän hillitsee syömistä.

Eilen oli naisten ilta ja siellähän meni sitten viiniä ja herkkuja. Mutta kivaa oli. Yhtään en kyllä oikein nyt osaa arvioida, että kuinka paljon niitä kaloreita tuli sisäänsä ahdettua. Joten hyvin mututuntumalla eilisen suhteen mennään. Ei tosin ollut mitään yletöntä, hyvin sivistyneesti istuttiin iltaa ja nautittiin. Ja tultiin aikaisin kotiinkin. Hyvä niin. Ja maha on kyllä tänään toiminut tosi hyvin. Ihan kuin elimistö haluaisi kiivaasti päästä eroon syödyistä myrkyistä. Eipä haittaa.

Tänään olisi illalla pizzan vuoro, kun lapsille lupasin sitä tänään tehdä. Mutta itse tehdyssä pystyy onneksi hyvin määrittelemään, kuinka rasvaisen siitä tekee. Pitää mennä kohtuullisen kevyellä linjalla ainakin omien palasten suhteen.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

Mun jumi loppui, vihdoinkin mionen kk jälkeen vaa an lukema meni viikossa 700 gr alaspäin. Tickeriä en voi vielä siirtää, mulle on syksy aikana jumin aikana tullut 1kg lisää painoa eli lukea on pikkasen virheellinen. Lähes koko vk olen pvkirjaa pitänyt ja mun kaloritt ollut suosituksen mukaan sen 1600-1700. eli kannattaa tunnollisesti kaikki kirjata ylös ja vihreitä palleroita metsähtää.
ehkäpä ensi vkl saisin myös tickeriä alaspäin siirtää.

Kuntoillun olen ehkä aloittanut liian rajusti(siis kävelyn), alaselkä oli eilen pirun kipee. No pidän tässä 2 välipäivää ja jatkan sitten tarpomista.

Kigsu hienoa että sulla 2 projektia samanaikaisesti, se voi olla jopa helompaa. Mäkin kun 4 vuotta sitten lopetin tupakoinnin, tein sen ilman mitään apukeinoja ja mulla ei paino noussut. Aina aamuisin kun tupakintuska oli pahimmillaan, laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelee, lenkki päättyi pitkään ylämäkeen ja kyllä alkuun läähätin keuhkojani pihalle ja kirosin itseni. Ensimmäiset päivät oli vaikeita, mutta muutaman pv päästä helpotti. Olen monesti sanonut ja olen edelleen sitä mieltä että tupakoinnin lopettaminen on paljon helpompaa kuin painonpudotus. Lopettamisessa on vain yksi vaihe, yksi asia jota ei saa tehdä. Painonpudotus on paljon vaativampaa ja kyllä vaatii monen asian muutoksen ja myös monesta kieltäytymisen.

Oikein mukavaa viikonloppua ja jaksamista kaikille. Kärsivällisesti hitain askelin eteenpäin.

Kiitos Tutka! Nyt se jumi sitten lähtikin, ainakin toistaiseksi, tänä aamuna nimittäin -200 g. Bileet!! Joo, tiiän, ei pittäis käydä joka päivä vaa'alla, mutta onhan se nyt kiva nähdä, mikä on suunta. Ei tuu sitten niin järkytyksenä "virallisena" punnituspäivänä

Ja lopultakin?, kyllä tuntuu raskaalta pidättäytyä myös tupakasta tän kaiken muun itsekontrolloinnin lisäksi. Poltin aivan järjettömästi, melkein 30 röökiä päivässä. Elin käytännössä kahvilla ja tupakalla. Nyt on kuitenkin motivaatiota enemmän kuin koskaan aiemmin. Inhasti on alkanut tupakkayskä riivaamaan ja kyllä hapenottokyky on aika olematon. Mutta ans kattoo ny, jos vaikka saisi tuon tupakan kokonaan pois elämästä.

Aamiaiset on vaikeimpia. En meinaa millään saada muuta kuin kahvin menemään kitusiin. Ja sen kahvinkin kanssa on joskus tekemistä. Eilen illalla söin kyllä ihan hernekeittoakin (itsetehty, ei siis niin rasvaista). Iltapalajäätelöannoksen kuitenkin passasin. Saipahan veljenpoika tupla-annoksen Mutta ne kaloreiden kertymiset on tosi tiukassa, kun ruoka ei yksinkertaisesti maistu. Onneks on tuota vararavintoa vyötäröllä, niin ei tässä aliravitsemukseen kuole. Vettä vain täytyy muistaa juoda, tosin sitäkään en saa liikaa juoda, että lääkeainepitoisuudet kestää kohdillaan.

Aloitin muuten viime yönä kirjoittamaan tuonne päiväkirjaosioon. "kigsu kohti kevyempää elämää" on päikyn nimi ja sinne jo vähän taustojani kirjoittelin. Laittelen sinne tuntojani, joita en näihin ketjuihin viiti vuodattaa. Saapi lukkee, jos kiinnostaa

Hyvää viikonloppua, ystävät hyvät! Olkaa armollisia itsellenne myös