Suupaltti, olipas meillä hauska yöllinen retki! Ei ole minulla asuntoa Turussa, mutta Carlssonia oli hauska tavata. Voisitko ensi kerralla järjestää Pierce Brosnanin johonkin?

Meillä oli to ja pe raatamispäivät minun mökilläni. Mies niitti ulpukoita ja minä haravoin sitä mukaa katkenneet rantaan päin. Perjantaina tuli putkimies, sai vesipumpun kuntoon, mutta loput korjataan ensi perjantaina, kun on saatu varaosia. Pesuhuoneeseen vaihdetaan sadesuihku, minusta ne ovat jotenkin niin ihania.

Mennalle tässä vaiheessa isot onnittelut, varmaankin on skumppaa tiedossa seuraavassa tapaamisessa?

Eilen touhuiltiin sitten Miehen mökillä. Minä paistoin taas kerran muurinpohjalettuja ja Mies teki herkullisen suolaisen täytteen. Ai niin, olen muuten laihtunut, toistan laihtunut, kesän aikana pari kiloa! Voisi johtua siitä, että Miehen mökillä tulee käveltyä paljon tavallista enemmän, namin mussutus on jäänyt, kun syön hyviä ruokia. Olen vähentänyt viininjuontianikin niin, että jos ennen join päivän aikana pari lasia viiniä tai skumppaa, nyt se on jäänyt lasilliseen. Saa nähdä, mitä labrakokeet kertovat, lääkäri on viikon päästä.

Yksin ollessani olen tottunut kaikenlaisiin ilmiöihin mökkeillessäni. Mutta kun eilen vein astioita talon takana olevalle tiskauspaikalle ja löysin tyhjästä lettutaikina-astiasta hiiren, kiljaisin aitonaisellisesti! Sitten minua alkoi naurattaa reaktioni ihan kamalasti ja ihan itsekseni sain tuon petoeläimen häädettyä.

Ja lopuksi hymyä huuleen: Mies oli avannut oliivipurkin (mitä en ollut suunnitellut avattavaksi), joten kysyin, miksi sinä sen avasit? "No kun siitä olisi muuten aika vaikea syödä."

Suupaltti, ihanaa kuulla että muutkin näkee unia. Purskahdin nauruun

Oltiin eilen miehen sukulaispojan 60- vuotis synttäreillä. Monenlaista hauskaa. Oli esim bingo, josta voitin kolme palkintoa viidestä. Eniten huvitti, että sain villasukat Olenhan kutonut itselleni vanhuuden varalle kymmeniä sukkia. Varoiksi siis sitten kun en enään itse kykene.

Porukka oli kovaäänistä, joten kävin ylikierroksilla eikä unikaan meinannut tulla.

Päivän ristikon täyttöä ja sitten pakko tehdä pieni siivous mökissä.

Sadettakin luvattu päivälle. Marjojen poimintaa olisi. Tyrnikin varmaan jo poimittavissa, mutta ei kauheasti kiinnosta.

Mukavaa päivää kaikille

Hih,

Suupaltilla kerrassaan hauska uni! Myös minä ilmoittaudun seuraavalle retkelle, ja jollei Pierce Brosnan pääse niin Klaus Maria Brandauer käy myös. Tai sitten se tyyppi joka Downton Abbeyssa näyttelee kartanonherraa (en nyt kerkiä googlata kuka se isokokoiselta vaikuttava brittimies on).

Venonen on nätisti retkisaaren laiturissa (ja siinä pysyykin reilun viikon). Ulkona sataa mikä tietysti tulevaa suppilovahverokautta ajatellen on ihan jees.

En muista, olenko jakanut kanssanne seuraavan pitkänpuoleisen listan, mutta koska kertaus on opintojen äiti niin tässäpä se taas tulee:

Mitä ihmiset voivat oppia koiralta?
1. Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
2. Älä koskaan kieltäydy huviajelusta.
3. Ota nokosia.
4. Venyttele ennen ylösnousua.
5. Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
6. Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
7. Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
8. Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan nurmelle.
9. Kuumina päivinä juo paljon vettä ja lepäile puiden varjossa.
10. Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
11. Riemuitse pitkistä kävelyistä.
12. Ole uskollinen.
13. Älä teeskentele olevasi muuta kuin mitä oikeasti olet.
14. Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
15. Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja vain nyhjäise hellävaraisesti.
16. Nauti jokaisen päivän jokaisesta hetkestä!

Itse ajattelen paneutua tuohon kohtaan 16. Myös 10 vaikuttaa hyvältä, mutta käytännössä joudun useimmiten toteuttamaan numeroa 14.

Mukavaa uutta viikkoa!

Kivikasan matkakertomuksia minäkin odottelen.

Olisi sitä tosiaan hyvä nuo Tiinuliinun laittamat opit hyvä sisäistää.

Koulut alkavat huomenna. Toisaalta helpotus ja toisaalta ei.

Eilen muutti meille uusi eskarilainen. Aika levoton tapaus, mutta kuitenkin ”kiltti” joten eiköhän se tästä ajan kanssa. Paletti on vähän aikaa sekaisin, noin vuoden

Lähdin tänään Helsinkiin. Pojanpojan hain matkaani. Mentiin bussilla Luonnontieteelliseen museoon, oli oikein antoisa reissu. Tykättiin kumpikin.
Siitä jatkoimme ratikalla Raxiin.
Vielä hypättiin metroon ja mentiin äitini luo. Olin auton jättänyt sinne.
Poika, miniä ja nuoremmat lapset tulivat sinne myös. Samoin tytär tuli vilperin kanssa sinne myös ja kyydilläni meille vielä ensi viikoksi. On näyttöviikko
Poika lähtee tiistaina perheineen takaisin Kiinan ja näillä näkymin näemme joulun aikaan seuraavan kerran.

Äitini vointi ok, hieman lasten äänet kävivät korviin. Hän on siirtynyt kotisairaanhoitoon, joten veret annetaan siellä. Kotihoito käy aamuisin keittämässä puuron ja suihkutus lauantaisin.

Minä olen köhinyt nyt pari viikkoa, eikä loppua näy.

Heips.
Ehkä mun nyt sitten on paras alkaa heti tarinoimaan tästä reissusta ennen kuin unohdan missään olleenikaan
Joten osa I
Kesäkuun alussa siis lennettiin Lontooseen ja sieltä junailtiin Stourbridgeen, jonka lähellä veneemme oli Ashwood Marinassa odottamassa. Alkurutiinit alkavat olla jo niin tuttuja, että oltiinkin heti seuraavana päivänä valmiita lähtemään eteenpäin. Meillä oli muutama päivä aikaa seilata Penkridgeen, jossa oli varattuna viikoksi veneelle paikka trailerin päällä, jotta voimme maalata pohjan sellaisella "pikimaalilla", mitä lie. Meitä jännitti, koska vene trailerilla on kuitenkin taivasalla ja sateitakin oli luvassa. Miten saamme maalattua, jos sataa? Kaikki meni kuitenkin hyvin. Marinan mies pesi ensin veneen painepesurillaan (emme saaneet itse tehdä) . Kun vene sitten oli kuivunut pesun jäljiltä, maalasimme ensin sellaisella hopean värisellä alusmaalilla, joka kuivui nopeasti ja jo samana päivänä pystyimme maalaamaan eka kerroksen sitä pikimaalia.
Pari päivää maalin kuivumista odotellessa, lähdimme vuokra-autolla vähän kierrokselle. Meillä oli auto muutenkin tarpeellinen, koska mies maalasi myös vesisäiliön, joten olisimme olleet ilman suihkua, mutta autolla menimme uimahallille suihkuun joka aamu.

Automatka suuntautui ensin pohjoiseen kohti viime kesän suosikkipaikkaamme, Gargravea. Mies tietenkin soitteli siellä taas kirkonkelloja ja minä myös vähäsen. Vanha opettaja halusi, että kokeilen, vaikka en viime kesän jälkeen tietenkään ollut päässyt harjoittelemaan. Oli oikein kiva tavata taas tuttu porukka.
Seuraavana päivänä teimme pienen kierroksen vielä nummialueella ja palasimme sitten takaisin veneelle.
Toisen maalikerroksen onnistuminen oli kyllä tarkalla. Tuona keskiviikkona oli iltapäivälle jo luvattu sadetta, mutta aamu oli kuiva. Onneksi aurinko lämmitti nopeasti veneen kuivaksi ja pääsimme noin kymmenelta maalaamaan. Kahdestaan ja vauhdilla saimme veneen parissa tunnissa maalattua ja ensimmäiset pisarat tulivat taivaalta kun viimeisiä vetoja vedeltiin veneen takaosan alapintaan. Tässä vaiheessa sade ei enää haitannut, koska pinta hylki vettä vaikka maali ei kuivaa ollutkaan.

Sitten oli taas aikaa odotella kuivaamista ja teimme toisen automatkan. Nyt etelään päin. Ensin käytiin tapaamassa miehen siskoa lähellä Birminghamia ja sitten jatkettiin matkaa. Tavattiin parit veneilijätutukin matkan varrella. Newburyyn asti mentiin ja katsastettiin seuraava veneen kotisatama. Olikin ihan kiva paikka. Pieni ja siisti.
Paluumatkalla tutustuttiin pariin pikku kylään.
Lauantaina veneessä kävi myös runkotutkija, joka sateessa tutki nelisen tuntia veneen kuntoa. Onneksi mitään kummempaa ei löytynyt. Pari pikku hitsaushommaa tuli hoidettavaksi parin vuoden sisällä. Luultavasti hoidamme asian jo ensi kesänä.

Sittenpä olikin viikko mennyt ja aika laskea vene takaisin vesille. Se näytti kyllä vähän pelottavalta kun traktori peruutti veteen ja vene sitten meni loiskahtaen veteen

Siitäpä sitten lähdettiinkin heti varsinaiselle uudelle seikkailulle. Oli taas kivaa kun säiliössä oli vettä ja vene oli maalattu. Tuntui turvalliselta lähteä liikkeelle.
Jatkuu...

Kiitos Kivikasa matkakertomuksesta. Hieno katsella kuvia matkakertomuksen tueksi. Hienoja rakennuksia.
Ehkä olet kertonutkin, mutta mennyt ohitse. Kiinnostaa miten olette päätyneet veneilemään?
On olo kuin kyselyikäisellä lapsella

Nyt nukkuun. Öitä

Kivikasan matkakertomus Instan kuvineen on kuin parasta matkailuohjelmaa, kiitos! Ja Tiinuliinun elämänohjeet luin Naapurinmiehellekin ääneen, hän huomautti toteuttavansa niistä aika montaa kohtaa, varsinkin "ota nokoset". Japena jaksaa lasten kanssa, ihanaa, kun pieni poika sai hyvän kodin, jossa opetella elämistä.

Me lekottelimme saaressa kauniin lauantaipäivän, korkeintaan mietimme, mitä voisi tehdä, jos viitsisi. Sama ahkerointi jatkui sunnuntainakin aamupäivän. Mutta sitten, kun alkoi sataa, Mies pomppasi pystyyn, että nyt pitää lähteä hakemaan vettä ja bensaa. Ai nyt, kun sataa? No, vanhana partiolaisena sekä syntyjään kotkalaisena pukeuduin sadeasuun enkä ilmeelläkään näyttänyt, mitä ajattelin melkoisessa aallokossa ja kaatosateessa. Seuraavan kerran tulemme saareen saksalaisen Fraun kanssa, joten nyt on ainakin juomavedet ja venebensat hankittu.

Illalla istuskelimme saunan hämyssä ja ihmettelimme hyvää oloamme, jota on jatkunut nyt jo puoli vuotta! Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää tuon ihmeellisen miehen kanssa! Miten yhteiselo voikin olla niin luontevaa ja tuttua ja helppoa ja hauskaa!

Aamuyöstä herättiin palohälyttimen ulinaan. Keittiön hälyttimestä oli patteri loppumaisillaan, Mies irrotti sen ja jatkettiin unia sateen ropistessa romanttisesti kattoon.

Karmale: Veneilemään päädyttiin aika sattumalta. Minä tykkäsin pyöräillä kanavapoluilla ja siellä välillä kyseltiin veneilijöiltä vuokraushintoja ja muuta. Sitten pyöräilyyn liittyen mies tapasi eräällä pyöräreissulla kaverin, joka kertoi, että hänellä on kanavavene, joka oli hänen takapihallaan. Talo oli kanavan varrella. Mies sanoi, että voimme lainata venettä, jos haluamme ja niin teimme ensimmäisen reissun Birminghamista Stratford upon Avoniin . Tykkäsimme veneestä ja reissu oli ihana. Syksyllä mies sitten teki toisen reissun yksikseen. Talvella tää kaveri sanoi, että aikoo myydä veneen ja kysyi, olemmeko kiinnostuneita ostamaan sitä ennen kuiin hän laittaa viralliseen myyntiin. Mietimme muutaman päivän ja päätimme tehdä kaupat. Siitä on nyt yli viisi vuotta.

Eka vuosina teimme paljon hommia veneellä, maalasimme sen kokonaan uudelleen ja laitoimme oman, hassun nimen sille. Moottoriremonttikin tehtiin ja nyt se on melko hyvässä kunnossa ja voimme nauttia siitä. Emme ole vielä kyllästyneet, vaikka kaikki lomat suuntautuu nykyisin Englantiin ja paatille. Sisätiloissa ei olla tehty juuri mitään, mutta se kelpaa meille kun kaikki toimii. Pieniä sisutusjuttuja vaan olen sinne tuonut. Paljon ei ole tilaakaan kun on vain keittiö ja makuuhuonetilat plus suihku-/wc-tila. Mutta se riittää meille kahdelle mainiosti. Vieraita ei kovin paljon voi majoittaa, mutta yksi aina saadaan sijoitettua kuten tytär, joka kesällä kävi ja kummityttö viime kesänä. Sopu sijaa antaa.

IL Kiitos sanoistasi .
Osa II
Sää oli vielä epävakaista kun lähdettiin kohti Trent&Mersey kanavaa, jolta sitten oli tarkoitus päästä Trent-joen kautta Soar-joelle.
Ennen jokia oli kuitenkin vielä pitkästi kanaviakin seilattavaksi.
Willington nimisessä kaupungissa viivyttiin muistaakseni kolme päivää ja sieltä teimme junamatkan Derbyyn. Se olikin kiva kaupunki. Paljon vanhoja taloja ja kivoja pubeja Derbyn lähellä on iso laukkaratakin. Siellä oli oma juna-asemakin. Me tosin ajoimme vaan suoraan kaupunkiin.
Willingtonin lähellä on kävelymatkan päässä Reptonin kylä, jossa on paljon yksityiskouluja ja vanha kirkko "pääkoulun" vieressä. Mies siellä kävi pari kertaa soittelemassa kelloja ja minäkin kävelin kylään kerran ihan katsomaan ja ihmettelemään näitä koulurakennuksia. Vähän samanlaisia Harry Potter-tyyppisiä rakennuksia. Varmaan jännä käydä koulua tuollaisissa tiloissa kuten tytär sanoi kun kiertelimme Oxfordissa collegeissa hänen vieraillessaan heinäkuussa veneellämme.
Willingtonissa tapasimme sattumalta myös veneilijäpariskunnan, joita ei oltu nähty kai kolmeen vuoteen. Heillä on oma mooring- eli parkkipaikka Soar-joella ja sovittiinkin, että pysähdymme heillä kunhan selviämme joelle.
Minä pelkäsin, että jokivedet ovat liian korkeita ja virtaus liian kovaa meille. Ja läheltä pitikin. Kun tulimme sululle, josta seuraavana aamuna piti laskeutua Trent-joelle, kuulimme, että sulku on ollut viikon kiinni ja oli vasta sinä päivänä avattu taas liikenteelle juuri Trent-joen korkean vesitason takia. Huh. Minä kävelin katsomaan jokea ja se virtasi kyllä minusta aika kovaa. Sanoin miehelle, että odotellaan vielä pari päivää. No ihmiset siellä sanoivat, että kyllä uskaltaa mennä kun kerta sulku on avattu. Onneksi aamulla vesi oli jonkin verran laskenut ja virtauskin rauhallisempi. Jännitti silti kun joki on niin paljon isompi kuin kanava.

Hyvin kuitenkin selvittiin ja päästiin kääntymään Trent-joelta pienemmälle Soar-joelle. Tämä joki olikin paljon rauhallisempi kuin Trent. Se rauhoitti minuakin. Joellakin on välillä sulkuja eli siirrytään sulun kautta joen korkeammalle kohdalle.
Löysimme sitten tämän tutun pariskunnan parkkipaikan ja viivyttiin siellä iltapäivä ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa kohti Leicesteriä, joka onkin iso kaupunki.
Jatkuu....

Kiitos Kivikasa selvityksestä. Mielenkiintoista.

Olen siivonnut mökkiä ja välillä käynyt sipulit nostamassa maasta. Valkosipulit nostin jo aiemmin.

Lauantain juhlien jälkimaininkejako? Sokerit kohollaan. Auts, piti alkaa korjaileen ruokailuja. Painokin huitelee taivaissa. Piti oikein tickerikin päivittää näyttämään todellisuutta.

Jalat huonossa kunnossa edelleen, joten huomenna api mittaus ja seur päivänä lääkäri. Tosin epäilen tuota alaselkää, istumalihaksissa tuntuu.
Istuminen ja vääristely/koukistelu tuntuu varpaissa.

Menen takaisin ulos häärimään.

Mukavaa päivää