Onnittelut IL. Minulla vielä niitä raskauden jälkeisinä kiloja riittää. En muuten lihonut raskauksien aikana kun 4- 10 kiloa, mutta joka raskauden jälkeen tuli 10 kiloa ja kun niitä neljä oli

Nyt on lomailtu ja paluu arkeen oli rankka. Olimme eilen aamulla 3 jälkeen kotona ja nukkumaan kävin 3.40, kello soi 6.30. Pari neuvoteltua siinä, eka heti 8,30.

Omassa päikyssä olen tarinoinut matkaa, tähän vain lyhyesti.

Nizza oli oikein viehättävä kaupunki, kaunista, aurinkoista ja iloisia ihmisiä. Siellä osattiin englantiakin, julkinen liikenne hyvä.
Ainoa mikä alkoi minua kiristämään oli hintataso, mielestäni kalliimpi kuin Suomessa ja Pariisissa.
En mitään ostettavaa löytänyt. Mies osti niin Nizzasta kun Monacostakin teepaidat.
Kävelimme paljon ja käytimme myös julkisia. Se oli halpaa. Helposti pääsi ratikalla lentoasemalta ja takaisin.
Hotellimme sijaitsi hyvällä paikalla. Huone oli remontoitu, kylpyhuone hieno, pieni parveke ja merimaisema.
Aamiainen oli meidän tarjontaan vaatimaton, hinta yhdeltä 15 e. Vihreää ei ollut ja hedelmät purkista. Leipä hyvää.

Kävimme niin Chagallin kuin Matissen museoissa. Kumpikaan ei kyllä kuulu mielimaalareihini, mutta kyllähän tauluja mielellään katselee. Matisse mieleisempi mutta hänen tauluja aika vähän, taitavat olla isommissa museoissa, valokuvia enemmän. Oli hänen kotimuseo.

Kävimme Monacossa hääpäivänämme. Se on nyt nähty.
Casino oli hieno, samoin katedraali missä niin ruhtinas kuin ruhtinatar haudattu ja palatsikin tuli nähtyä. Monaco on pelkkää ylä- ja alamäkeä sekä rappusia. Kaunista sielläkin ja upeita autoja.
Menimme palatsin pihalla olevaan ravintolaan. Tarjoilija luetteli että kolmea salaattia nyt vain tarjolla, toi kuitenkin ruokalistat mistä ei voinut mitään tilata.
Mies otti tonnikalasalaatin ja minä jonkin tomaattijuustosalaatin. Miehen salaatti maksoi 24€ ja omani 15.

Tyttäret pärjäsivät hyvin, eivätkä meille soitelleet. Itse välillä viestittelin ja kysyin kuulumisia. Olivat vaan uupuneita ja tuumasivat etteivät tätä huushollia kauempaa jaksaisi.
Tosin vanhin tytär tulee parin viikon päästä uudelleen viikonlopuksi.

Täällä sataa ja tuulee koleasti.

Viikonloppu meni savossa, ja kun lähdin sunnuntaina kotiin niin heti alkoi sataa niin savossa kuin kotonakin. Tosin ilta menikin lapsenlapsen synttäreillä, sisätiloissa ei sade haitannut.

Maanantaina kävin vielä katsastamassa puolukkapaikan, mutta marjat olivat pehmenneet pakkasessa niin ettei poimiminen enää oikein sujunut, puhdistamisesta puhumattakaan. Poimin enää 6 litraa ja sen puhdistamiseen meni enemmän aikaa kun poimimiseen. Jouduin ilmoittamaan viimeiselle tilaajalle että en saa tilausta toimitettua.

Lauantaina savossa lähdin suurin odotuksin "hakemaan" metsästä rouskuja joulun sienisalaattiin. Eihän sieltä löytynyt kuin muutama rousku, joku oli kai ehtinyt ennen minua saalistamaan. Suppiksia löysin jonkin verran, mutta nekin unohdin lähtökiireessä etämiehen mökille. Hän sitten kehuskeli nauttineensa herkullista sienimuhennosta alkuviikolla.

Tällä viikolla päivät ovat menneet sisähommissa. Kävin läpi kesävaatteita ja laitoin osan pois heitettäviin ja loput siirsin varastoon odottamaan uutta kesää. Minulla on hamsterin luonne, sillä en millään raaskisi hävittää ehjiä, vaikka nuhjuisiakin vaatteita. Minulle sopimattomia vaatteita olen jemmannut odottamaan kirpputorille vientiä. Pitäisi vaan saada itsestään sen verran irti että lähtisi niitä sinne rahtaamaan.

Syksyn pimeät päivät saavat usein makeanhimon heräämään, niin kävi tänäänkin, kaupasta hyppäsi suklaa koriin.
Ulkoilu on jäänyt aika vähiin sateiden takia vaikken sokerista tehty olekkaan. Tänään kuitenkin tallustelin reilun kilometrin päähän lavikseen ja zumbaan. Askelia on tänään kertynyt kiitettävästi yli 14000. Kuntosalilla käväisin ohjatussa kuntopiirissä kerran alkuviikolla.
Eilen kävin kvanttihoidossa. Minulle on siitä apua, vaikka monet pitävät sitä huuhaana. Heräsin monta kertaa yössä viikkojen ajan sormien puutumiseen, mutta viime yön nukuin kertaakaan heräämättä.

Huominen menee naapurikaupugissa luottamustoimen parissa. Vähän jännittaa tuleeko ennustettu lumisade tänne asti. Kesärenkailla luistelusta jäisellä ja sohjoisella tiellä en oikein pidä.

Ensi viikoloppu menee kotimaisemissa, sillä lupasin hoitaa yhden työkeikan lauantaina ja sunnuntaina poika kutsui syömään perineruokaa. Ennen ruokailua taytyy käydä vielä laviksessa ja bailassa ruokahalua herättelemässä.

Eli lyhyesti sanottuna minulle ei kuulu mitään erikoista, tavallista nyhjäämistä päivästä toiseen.

Mukavaa loppuviikkoa kelistä huolimatta.

Oi, onnittelut laihtumisesta, IL! Se on ihana ja ihmeellinen asia, varsinkin kun olen päivityksistäsi ymmärtänyt että Naapurinmies on erinomainen kokki! Ja juu pikaista paranemista!

Mustikkaposkelta pitää kysyä, mitä on kvanttihoito? Onko sillä jotain tekemistä kvanttifysiikan kanssa? (Eipä silti että mä siitäkään mitään ymmärtäisin )

Mutta nyt on pikaisesti pikkuisen pakattava, jotta pärjää pari päivää Suomen Turussa. Jommal kummal pual jokke.

Mukavaa viikonloppua - kohtahan se jo on!

Hei Ihanaiset,

meillä sataa räntää jo toinen kuuro tänään. Tähän sopiikin kuin nyrkki silmään seuraava ihmetyksen aiheeni.

Onko ihan normaalia, että mustikka tekee toisen sadon? Syyskuussa nimittäin huomasin, että mökkitontin mustikanvarpuihin ilmestyi uusia muhkeita mustikoita. Ensin olin sitä mieltä, että niitä kasvoi vain kesän uusiin varpuihin jotka eivät vielä ymmärtäneet milloin pitää olla hedelmällinen mutta kyllä niitä tuli myös vanhoihin varpuihin. Jotkut varvut ovat täynnä kypsiä ja raakoja marjoja joissakin on vain muutama. Normaaliin mustikka aikaan meillä ei juurikaan marjoja ollut ja nekin vähät pieniä, kuivia ja madon syömiä. En ole mikään marjojen asiantuntija mutta jaksan ihmetellä moista ilmiötä. Pitääkö olla huolissaan

Eilen olin leffassa, edellisestä käynnistä on aikaa vuosia. Onpa teatterit hienoja nykyään, säädettävät nahkapenkit, kunnolla jalkatilaa, ohi pääsee istujaa vaivaamatta ja saliin sai viedä viiniä ja tapaksia . Päätettiin ystävättären kanssa mennä pian uudestaan.

Tänään oltiin hautajaisissa, viime tapaamisesta on aikaa ja voi, miten me kaikki olimme vanhentuneet. Emme ensin tahtoneet tunnistaa toisiamme, päätimme pitää ahkerammin toisiimme yhteyttä, ainakin yrittää. Vainaja oli hyvin lämmin ja avulias ihminen myös hauska seuramies. Muistelemme häntä kaipauksella ja kerroimme hänestä hauskoja tarinoita, itkimme ja nauroimme yhdessä. Nyt on aika voipunut olo.

Huomenna menemme laittamaan mökin talviteloille, käteni on parempi joten sieniretki houkuttaisi kovasti.

Minuakin kiinnostaa tietää mitä on kvantti hoito ja mihin vaivaan sitä annetaan?

Rentouttavaa viikonloppua !

Kyselitte kvanttihoidosta. Se on jonkinlaista energiahoitoa jossa hoitaja etsii ja hoitaa kehon kipukohtia kevyellä kosketuksella. Eri hoitajilla saattaa olla erilaisia hoitotapoja, mutta minua hoitava aloittaa päästä ja etenee siitä selkärankaa pitkin alaspäin. Minulle tulee varsinkin ongelmakohtiin, tällä kertaa varsinkin kaulaan ja hartioihin kuumottava tunne ja viimeiksi jalat alkoivat nytkähdellä alaselkää käsitellessä. Hoidon jälkeen hän kertoi missä kohtaa rangassa oli ongelmia ja miten hän ne hoiti. Olo tuntui rentoutuneelta hoidon jälkeen ja nyt on mennyt kaksi yötä että en ole herännyt käsien puutumiseen.
Hoidon tehoon auttaa kuulemma että hoidettava on avoimin mielin.

Tällaisia kokemuksia minulla, tytär minulle vinkkasi tästä hoidosta. Hänkin oli saanut apua samalta hoitajalta.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan huomiseen työkeikkaan. Työpäivään tulee varmaan mittaa vähintään 12 tuntia. Tänäänkin meni 11 tuntia luottamustoimessa. Tällaista eläkeläiselämää minulla.

Hyvää viikonloppua

Kiitos.
Juu Eesti Rahvusoperan yleisö pukeutuu. Itse tuntuu aina alipukeutuneelta, vaikka Suomessa menisi ihan täydestä.

Moi,

kiitokset Merellelle leffavinkistä - ehkä mä tässä lokakuun aikana ehdin nähdä sekä Amazing Gracen että suuresti odottamani Downton Abbeyn. Nirsot FB-kaverit kyllä valittavat, ettei tuossa jälkimmäisessä tapahdu mitään mielenkiintoista.

Kiitos myös Mustikkaposki - en tosiaan ollut koskaan kuullut kvanttihoidosta. Nyt kuvittelen että se on jotain lymfan tapaista. (Itsellä ei ole tarvetta kokeilla, kun "ei koske mihinkään enkä tiijjä tokko ruppeekaan", kuten savolaismummo valitti. )

Terveiset Turusta, jossa käyskenneltiin perjantaina kirjamessuilla, kuunneltiin mielenkiintoisia esitelmiä valemediasta ja tämän päivän tiedonvälityksestä yleisemminkin ynnä lukutaidon kehittymisestä ja ylläpitämisestä. Jääköhän jälkimmäinen hieman huonolle hoidolle? Reppuuni kertyi näet messuilta vain kaksi kirjaa, yleensähän niitä on ostettu kassikaupalla. Yleensä on ostettu myös maailman parhaita kauraryynejä, joita saa Turun kauppahallista ja sattumoisin messutarjouksina. Nyt ei tullut edes niitä puurotarvikkeita.

Elämyksiä sitten sitäkin enemmän: tavattiin Turun sukulaisia ja käytiin linnassa katsomassa näyttely, jota voin täysin sydämin suositella. Muutama sananen naisista kertoo 1600-luvun Turun porvareista, piioista ja aatelisrouvista. Uudella tyylillä, eli kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa tehtyyn näyttelyyn liittyy naistenlehden näköinen näyttelyluettelo, jonka sisältökin on naistenlehden näköistä ja tapaista.

On siis muotijuttu, jonka mukaan musta sopii porvarisnaiselle parhaiten, nyplätyt pitsit ja puhvihihat ovat juuri nyt IN, samoin näyttävät korut. Liiallista loistoa on kuitenkin vältettävä, jotta ei vahingossa luulla aateliseksi (ylellisyysasetusten rikkomisesta saa roimat sakot). Sisustuksessa suositaan barokkityyliä (”Linnani on kotini - mikään ei voi olla liian ylvästä tai raskasta”) Kauppias Karin H. kertoo, miten sai tuontiliikkeensa kannattamaan, ruukinpatrunessa Elin Såger analysoi naisjohtajuutta ja piioille annetaan vinkkejä työnhakuun. On myös Brahe-suvun omenakakun resepti jota meinaan kohtapuoliin kokeilla.

UK lähtee huomisaamuna Costa del Solille ja mä jään touhuilemaan lokakuun aktiviteetteja. Niitä riittää, mutta nuo mainitsemani pari leffailtaa meinaan kyllä sekaan sovittaa!

Voikaapa hyvin kaikki!

Leffavinkit talteen täälläkin ja Turun linnakin kuulostaa kivalta kohteelta! Loistavaa, ettei Downton Abbeyssä ole merkittävää juonta, niin ehdin katsella pukuja ja lavastuksia rauhassa, eikä tarvitse tuhlata huomiota juonen seuraamiseen

Kävin katsomassa tuon Downton Abbeyn. Ei juoni kaksinen ollut ja vähän naivi, mutta niin hyvänmielen elokuva ja viihdyttävä.
Kuopuskin tykkäsi.

Merelle, en kyllä muista kauraryynifirman nimeä. Mutta ainakin aikaisemmin se on sijainnut siinä oikeanpuoleisella käytävällä, käytävän oikealla laidalla (siis jos mennään torinpuoleisesta päästä sisään). On jokin ihan pikkuinen (luulisin niin) mylly, jolla on myynnissä jauhoja ja leipiä.

No nyt ei kyllä käyty edes katsomassa, olisiko ollut paikoillaan. Voi tietysti olla että on lopettanutkin. Mutta ryynit olivat tosi isoja. Ja hyviä.

Ja juu onhan siellä Turun kauppahallissa vaikka mitä hyvää syötävää jollei ryynejä löydy.