Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne

Teimme pikapyrähdyksen kotona. Emme tavanneet ketään. Emme käyneet siellä päin aamuyöstä kaupassa - vasta täällä päin ykköskotiin ajaessamme. Emme käyttäneet hissiä kuin yhden kerran... kotiin mennessämme ja hanskat kädessä. Käsiä jynssättiin sitten vielä moneen kertaan. Siippani oppi tavan saada rapun ulko-oven auki koskematta siihen käsillään.

Molemmat olemme hiukan nuhaisia. Nuha on kyllä savolaista alkuperää, se oli meillä jo, kun lähdimme täältä sunnuntaina. Varotoimet kaupunkikotikäynnillä olivat äärimmäiset. Nythän keskustellaan paljon siitä, että mökkiläiset tuovat tullessaan koronan pääkaupunkiseudulta. Me olemme onneksi olleet täällä jo maaliskuun alkupuolelta asti, joten emme ole sitä tänne tuonneet. Pyykkikone kävi äärimmilläään kotona. Kassit täyttyivät lääkkeistä ja kosmetiikkatarvikkeista. Kyllä oli auto tupaten täynnä. Toimme vielä yhdellä täällä vakituisesti asuvalle "mökkinaapurille" ruokaa. Hänellä on koira seuranaan. IL, Pikseli ja Tiinuliinukin ehkä tavanneet miehen postireissullamme.

Peruutan toimenpiteeni. En voinut ottaa riskiä, että liikkumista rajoitetaan emmekä olisi päässeet laillisesti palaamaan tänne - en myöskään sitä, että toimenpiteen yhteydessä saisin mahdollisesti koronan ja olisin tuonnut sen mökkipaikkakunnalle.

Fyssarin kanssa juttelin eilen. Olkapäähän liittyvän toimenpiteen hoidan Mikkelin Terveystalossa, kunhan saan lähetteen postissa tänne. Juu ja aavistukseni oli oikea, olkapääortopedini tekee töitä etänä - sen minkä voi karanteenissa ollessaan. Oli ollut siellä Levin seminaarissa.

Purin eilen tavaroita moooonta tuntia. Ruokaa riittää varmasti kolmeksi viikoksi. Ollaan siis omavalinteisessa karanteenissa. Sitähän puhutaan nyt, että ei pelkästään ikäihmisten (älkää vaan loukkaantuko sanasta) vaan kaikkien, tulisi karsia lähikontaktit minimiin. Sydän itki verta, kun en tavannut lapsiamme enkä hauvavauvaa - itkee vieläkin, kun en tiedä, milloin tapaamme. Lähdimme eilen aikaisin aamulla. Ajoimme tänne vanhempieni kautta. "Tapasimme" heidät niin, että olimme takapihalla ja he olivat pesuhuoneessa ja ovi oli auki. Itketti kauheasti, kun lähdimme sieltä. Sitten illalla kuulin, kun siippani puhui isäni kanssa, että siellä oli eilen käynyt äidin pesijä. Kävin niin kuumana, että en eilen enää soittanut. Äidin pesijä (jos nyt oli tämä vakkari henkilö) on tullut mielestäni reilu viikko sitten viikonloppuna Lanzarotelta. Sanoin jo etukäteen isälleni, että häntä ei saa päästää ainakaan kahteen viikkoon sinne. Ehkä on ollut joku toinen - toivottavasti. Oli isän kanssa muutenkin puhetta, että yrittäisi ehkä itse hoitaa äidin pesut - ihan sen vuoksi, että "kiertävä" pesijä voisi tuoda koronan tullessaan, nyt kun näyttää, että isäni ymmärtää asian vakavuuden.

Lähetin eilen IL:lle hauskan poikani tekemän videon. Siinä hän näytti, miten boxereista saa kätevästi tehtyä hengitysmaskin. Alkuperäinen idea oli hänen ystävänsä, mutta vähän kehitti ideaa ja teki tämän kätevän videon.

Koshkoin neuvosta otin vaarin ja nippu huiveja on nyt täällä hengityssuojain käyttöön.

Meillähän on täällä suurikokoinen lasitettu terassi, joka ulottuu ihan korkealle kattoon asti. Ikkunat saa helteillä auki, ovat Lumonin parvekelasit. Sisääntulo aukko on avoin ja sen kautta lentää aina silloin tällöin lintuja terassille. Ylhäällä roikkuu kolme cd:tä, mutta eivät auta lintuongelmaan. Yhtenä kertana siippani ollessa vielä töissä, terassille oli lentänyt haukka. Kyllä pelkäsin, kun täysi taisteluvaruste päälläni menin avaamaan ikkunoita ja häätämään sitä pois. Kuvan ehdin onneksi näpätä todisteeksi ennen sitä. No, eilen tullessamme terassilla oli tikka . Huh, onneksi lasit olivat vielä ehkäjä. Vielä en ole ehtinyt käydä tutkimassa "kakkatuhoja". Siippani aikoo nyt tehdä korkean sisääntuloaukon yläosaan
muutaman vinopuun "koristeeksi" ja lintujen karkoittamiseksi.

Pitänee lukaista Hesari ja ryhtyä päivän hommiin. Siippani on tehnyt loukkutarkastuksen ja kaikki loukut olivat tyhjiä.

Ps. Mustikkaposki - miten selkäsi voi?

Saa nähdä, millaisia rajoituksia meille tulee. Toivottavasti ei tarvitse ulkonaliikkumiskieltoon turvautua.

Mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille. Pysykäähän terveinä ja pitäkää lähikontaktit minimissään.

Tervehdys kaikille.
Kipan kysymykseen selän kunnosta voin ilokseni vastata että vahvat tropit auttoivat. Olen päässyt lenkkeilemään jo monena päivänä, asfaltilla kävelyä olen kyllä yrittänyt välttää.
Olimme etämiehen kanssa minun luonani tähän aamuun saakka, jolloin vaihdoimme maakuntaa. Huomenna meillä on tarkoitus mennä mökille metsurihommiin mikäli tuuli ei sekoita suunnitelmia.

Sitten vähemmän iloisen, tai oikeastaan kiukuttavan puhelun sain aamulla. Sairaalasta soitettiin että ensi viikolle sovittu silmäleikkaus on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Ymmärrän tietysti että koronapotilaat ovat etusijalla hoidettavina, mutta peruutus tuntuu oudolta sillä meidän sairaalassa ei ole yhtään koronapotilasta tällä hetkellä.

Lapset soittelevat päivittäin ja kyselevät voinnista. Kaikki ovat töissä aloilla joissa etätyö ei oikein onnistu ja kaikkien tehtävänä on huolehtia hoito- tai huoltovarmuudesta kriisin aikana. Enemmän minua huolestuttaa heidän terveydentilansa kuin omani, sillä minä voin pysytellä eristyksessä muista ihmisistä.

Näillä kuitenkin mennään, hyviä vointeja teille kaikille.

Hyvää huomenta

Kiitoksia kirjoituksistanne Muori, Mustikkaposki ja Merelle

Olisi kiva kuulla muidenkin kuulumisia ja ajatuksia. Eihän sitä tarvitse kauheasti olla varsinaisesti kerrottavaa tekemisistä ja matkoista - voi "puhua" ajatuksistaan.

Mustikkaposki, kiva, että selkä on parempi. Varo nyt sitä selkää metsurihommissa. On tietty harmittavaa, että leikkaus peruuntui, mutta varmaankin lähes kaikki paitsi akuutti hoito laitetaan stoppiin. Läheinen ystäväni pääkaupunkiseudulla ei meinannut päästä mihinkään lääkäriin toissapäivänä, kun hänellä oli korkea kuume. Ei yksityiseen, ei mihinkään, vaikka ei ollut mitään koronaan liittyviä oireita. Eilen sitten pääsi työterveyden kautta ja kyseessä todennäköisesti ruusu. Crp yli 200 Tässä tilanteessa passitettiin kotiin kahden eri antibioottikuurin kanssa ja torstaina uusiin labroihin.

Ymmärrettävää, että itse kukin meistä on huolissaan lapsistaan ja jälkikasvustaan. Onneksi molemmat lapsemme ovat ymmärtäneet lähikontaktien minimoinnin merkityksen. Molemmat tekevät pääosin etätöitä - niin kauan, kun niitä on. Vävy tosiaan vielä fyysisesti töissä - niin kauan, kun niitä on. Isot asuntolainat painavat päällä, joten tietysti ovat huolissaan. Pojan kohdallakin olemme huolissamme töiden jatkumisesta, kuten varmaan niiiiin moni muukin. Poika menee viikonloppuna muuttoon avuksi - vähän pelottaa. Hänellä on tietty synnynnäinen perussairaus eikä ehkä kuitenkaan ymmärrä täysin sen vakavuutta tämän epidemian kohdalla.

Muori hyvä, kun olet välttänyt nyt ihmisjoukkoja. Jos näkösi alkaa huomattavasi heikentyä, niin voisin kuvitella, että se kyllä olisi sitten jo akuuttihoitoa.

Merelle kiitos, kun jaat meille auliisti erilaisia vinkkejä ja linkkejä.

Tänään on mielenkiintoista kuulla, miten liikkumista Uudeltamaalta rajoitetaan. Löysin eilen illalla jostain tietoja pääkaupunkiseutujen luvuista: todennettuja tartuntoja Helsingissä n. 284, Espoossa 96 ja Vantaalla 40. Olin aika väsynyt, kun luin tekstin, joten Helsingin luku saattaa hieman heittää. Ja tietty todelliset tartunnathan ovat paljon, paljon suurempia. Mutta ehkä näistä voi vetää johtopäätöksiä, että pääsoin HUSin tartunnat ovat näistä kaupungeista. Saattaahan olla, että koko Uusimaa ei joudu eristykseen. Tähän asiaan liittyen kadun aiemmin (ehkä viikko, pari sitten) kirjoittamaani tekstiä, jossa kirjoitin, että vain panssarit estäisivät minua tulemasta mökille. Omatuntoni ei olisi kuitenkaan sallinut toimia vastoin lakia ja onneksemme olemme olleet täällä lähes maaliskuun alusta lähtien emmekä tavanneet ketään pikakäynnillä kaupunkikodissamme.

Tänään olen miettinyt sitäkin, että täälläkin varmasti mahdistuu netin kautta tehtävät ruokatilaukset. Joten, sitten kun tarve näyttää lähestyvän, niin voisimme tehdä tilauksen etukäteen ja hakea valmiit kauppakassit minne sitten osoittavatkin auton. Muutama ystävä pk-seudulla on toiminut näin, mutta jono oli reilun viikon mittainen. Sitten sai pvm:n ja ajankohdan, joilloin pitää varata aikaa tunti autossa olemiseen ja toimittavat kauppaostokset suoraan autoon. "Ylimääräiset" kustannukset olivat noin kympin luokkaa. Mietin vielä, että samaan listaan voisin ottaa naapurin ostokset, kun pelkää mennä kaupoille. Ja netin kauttahan voi tilata paljon muutakin, mitä tarvitsee.

Suomessa hallitus on nyt onneksi ryhtynyt toimiin. Jälkikäteen on helppoa arvostella, mutta ainakin tuo asia, että jo paljon aiemmin olisi pitänyt alkaa asettaa karanteetiin esim Italiasta tulleet ja sen perään Itävallasta tulleet. Tosin Itävallan "linkohan" paljastui vasta vähän jälkijunassa.

Jotenkin tuntuu, että Ruotsi tekee ihmiskoetta elävillä, ainakin toistaiseksi terveillä ihmisillä. Rapakon takanahan tapahtuvaa ei enää pitäisi ihmetellä lainkaan. Tuntuu vaan käsittämättömältä, että joku voi ajatella vaan taloutta ja uudelleenvalintaansa ja vähät välittää ihmishengistä.

Italian lisäksi Espanjan tilanne näyttää aivan kauhealta . Kyllä olen kiitellyt, että IL ja NM pääsivät kotimaahan karanteeniin

Nyt on aikaa lukea näitä enemmän. Olisi kiva, jos tekstejä tulisi enemmänkin.

Iloa ja aurinkoa kaikesta huolimatta aurinkoiseen, tuuliseen päivään. Toivottavasti pysymme terveinä. Paras keino siihen näyttää olevan eristäytyminen hyvän käsihyginean lisäksi.

Tänään on seitsemäs karanteenipäivä ja olemme toistaiseksi ihan terveitä. Mihinkään kaupoille emme aio mennä, vaan haemme todennäköisesti lauantaina tyttären pihalta ostokset, hän vaatii käydä meille kaupassa.

Minä olen sihteeriluonne, jolla asiat pitää olla järjestyksessä, menot vähintäänkin pari viikkoa etukäteen suunniteltu ja ainakin pari listaa asioista työn alla. Nyt on vaikea oppia suhtautumaan tähän epätietoisuuteen, kun aamulla ei tiedä mikä illalla on tilanne. Naapurinmies on rauhallinen ja vakaa, hänelle tuo lohtua ruokien suunnittelu ja jääkaapin inventointi.

Olin puhumassa vakuutushenkilöni kanssa lentolippujen korvaamisesta, minulla on onneksi kriisiturva, joka korvaa suurimman osan yli tonnin lipuista ja Norski korvaa aikanaan peruuttamansa lennon lipun. Hiki päässä täytin netissä kaavaketta, kun Mies tulee kaksi ohjetta käsissään kysymään, kumpaa pastakastiketta tekisi. Minä kivahdin, että päätä itse, mulla on tässä vähän tärkeämpää meneillään. Nolotti sitten myöhemmin ja pyytelin anteeksi ja sainkin. Mulla on mahahermot aika kireällä, vaikka kuinka järjellä ymmärrän, että mikäs meillä on ollessa, kunhan terveenä pysytään.

Kaikille toivotan mahdollisimman hyvää oloa.

Tervehdys kaikille ketjun lukijoille. Ja eritoten heille joita olen joskus livenäkin tavannut. Kivikasa, Muori ja motsku. Joitain muitakin kevätkarkeloissa olleita, mutta siitä on kohta sata vuotta,,,,, miekin olin silloin nuori , villi ja vapaa,,,,,,, nyt en ole enää nuori......

Karanteenin omaisissa olosuhteissa täällä käpeksitään ukkokaverin ja koiran kanssa. Koiralenkillä kaukaa vilkutetaan tutuille, jos sattuvat samaan aikaan lenkille.

Hyvin meillä täällä länsirajalla rajoja vartioidaan. Toissa päivänä oltiin kävelemässä Torniojoen jäällä niin pian nähtiin parivaljakko valkoisilla moottorokelkoilla valkoiset kypärät päässä ajelevan myötävirtaa. Kohdalla päästyään kumpikin tervervehti iloisesti kättä nostaen. Olivat kuulemma poliiseja, sanoi naapurin rouva. Hän oli edellisenä päivänä ollut myös jäällä liikkumassa ja olivat pysähtyneet kohdalla, kertoen, että jos Ruotsiin olet menossa, niin käytä virallisia rajanylityspaikkoja. Siellä sillankorvassa ilmeisesti kysellään ylitystarpeet yms.

Sää täällä nyt puolipilvinen puolenkymmentä astetta lämmintä. Mukava ulkoilusää. Keväinen tuntu ilmassa vaikka korkeat on vielä hanget ja nietokset.

Muistakaa turvavälit myös kävellessä, jos kohtaatte lähimmäisiä kulkiessanne.

Kipa, onneksi ehdimme suorittaa kulttuuririentomme Seela Sellan Hitleriä lukuunottamatta eikä kesällä juurikaan mitään ole. Mehän emme niinkään ole innostuneita taidenäyttelyistä ja sen sellaisista. Toisaalta, on tilanne sitten mikä tahansa, niin sopeutuvaisina eläiminä mekin pärjäämme mainiosti, vaikkemme rientoihin pääsekään.

Kävimme maanantaina pienellä happihyppelyllä ja todella vähän me näimme muita ihmisiä. Mehän olemme 7 kilometrin päässä keskustassa, joten täällä riittää kävelyteitä sun muita polkuja. Huvitti, kun meitä vastaan tuli perhe. jossa oli isä, äiti ja kaksi reilusti alle kouluikäistä lasta. Parikymmentä metriä ennen kohtaamistamme äiti siirsi toisen lapsista aivan jalkakäytävän toiseen reunaan osin itsensä taakse ja katsoi meitä kuin käveleviä viruksia ! Varmaan me olimme pahemassa "vaarassa", kun he olivat navakan tuulen yläpuolella

Eilen emme sitten ulos viitsineet lähteä, kun jo maanantaina tuuli niin kovasti, että suu ja silmät olivat täynnä pölyä. Minun helposti ärtyvä vasen silmäni oli koko eillisen päivän todella ärtsy ja sain lotrata silmätipoilla ylenmäärin. Nyt se on onneksi jo rauhoittunut. Tänään on kuitenkin vielä kovempi tuuli, joten olemme istuksineet ihan rauhassa sohvannurkissa, mitä nyt meirämmiäs kävi hakemassa sanomalehden. Teimme tuolilta ylösnousuja, muttemme vielä ole sen paremmin sisäistäneet kotijumppaa (vast.). En ole edes vielä kaivanut youtubesta Leslie Sansomen kävelyvideoitakaan. Kaappien tai vaatehuoneenkaan siivousta en ole vielä aloittanut, mutta jos tätä tällaista kestää kovin pitkään, niin voi olla, että minäkin sitten jo tarvitsen jotain aktiviteetteja

Olen radikaalisti vähentänyt uutisten ja erikoislähetysten kuuntelemista, sillä uskon saaneeni kaiken sen tiedon, mitä tavallinen ihminen tarvitsee enkä viitsi turhaan kiusata itseäni tilastoilla ja kauhu-uutisilla mässäilyllä! En myöskään katso erityisemmin aiheelliseksi haukkua hallitusta, sillä he ovat, sikäli kuin ymmärrän, tehneet hyviä päätöksiä melko oikea-aikaisesti. Ainoan kritiikin osoitan ulkomailta kotiutuneiden "vuotamiseen", sillä he ovat liian vapaasti päässeet solahtamaan muiden joukkoon. Esim. yksi fb-kaverini tuli Espanjasta ja kertoi käyneensä kaupassa ja liikkuneensa muutenkin suht vapaasti kodin ulkopuolella. Ihmettelin hänelle, jotta eikö hänen nyt pitäisi olla kaksi viikkoa täyskaranteenissa, mutta hän ei ollenkaan ymmärtänyt pointtiani. Hän kysyi, mitä tarkoitan täyskaranteenilla ja kertoi käyneensä kaupassa nopeasti hiljaisempaan aikaan, välttäneensä lähikontakteja ja tavaroiden ylimääräistä näpelöintiä. No, eihän karanteenia ole mitenkään määrätty ja kaikki on ollut vain suositusta, mutta mielestäni olisi kuitenkin ollut suotavaa toimia toisin, aivan kuten IL ja NM tekivät.

Olen soitellut ahkerasti ystävilleni, joiden kanssa yleensäkin tulee juteltua aivan liian harvoin. On ollut todella mukavaa vaihtaa kuulumisia ja onneksi kaikki ovat olleet terveitä. Melkein kaikkien kanssa on sovitu, että nyt soitellaan vähän useammin.

Netistä huomasin, että meidän kuntosalimme on yhä auki paitsi, että asiakaspalvelu on suljettu eikä ryhmätunteja pidetä. Sisään pääsee asiakaskortilla. Laitteita desinfioidaan tuhkatiheään ja vastaanoton tiskillä on näkyvillä, milloin se viimeksi on tehty. Sieltä saa myös käyttöön kertakäyttökäsineitä ja käsidesiä on runsaasti tarjolla, sillä Fysiolinella on oma tehdas, joka tekee sitäkin. Henkilökunta pitää huolen, että treenaajat pitävät turvallista välimatkaa toisiinsa. PT tunteja on yhä tarjolla ja asiakkaiden niin halutessa myös fysioterapiaa. Varmaan siellä käy nuorempia, sillä monet ovat niin tottuneita säännölliseen treenaamiseen, mutta epäilen vahvasti, että ainakin kaikki seniorit ovat nyt jättäneet käynnit sikseen.

Nälkä alkaa heräillä, joten lähden lämmittämään eilisiä jätteitä. Huolehtikaa itsestänne ja pitäkää mieli valoisana

Kiva kuulla, että siellä pohjoisessa Islawislakin on kunnossa Samoin tuntuu olevan kaikki muutkin. Hyvä niin, että pyrimme olemaan mahdollisimman paljon kotosalla ja poissa ihmisten ilmoilta.

Meilläkin on aika rauhallista meininkiä. Nyt ollaan siis kaksistaan kun mieheltä loppui työt. Ollaan nyt sitten tällä viikolla aloitettu polttopuuhommat ja kaksi kertaa jo tehty retki naapurikuntaan, jossa on paikka mistä saadaan tehdä polttopuuta samalla siistien liian tiheää nuorta koivikkoa. Ketään ei sillä retkellä tavata eikä käydä kaupoissa vaan kotiin tullaan puukuorman kanssa. Siinä meillä riittää savottaa pitkäksi aikaa kun aina kerralla vain sopiva peräkärryllinen pikku rankoja kuskataan. Kotona ne sitten pitäisi vielä pistää palasiksi. Mutta nythän on aikaa.

Lapsiin pidetään yhteyksiä päivittäin ja onneksi hekin ovat kunnossa ja saavat tehdä etätöitä.

Nyt alkaa jo väsyttää kun iltapäivä meni ulkona metsässä. Pitäkäähän itsestänne ja toisistanne huolta.

Moi mimmit! Nyt valmistaudutaan Uudenmaan sulkemiseen. Minun mökkini on Uudenmaan alueella, joten voimme kulkea mökin ja kodin väliä tarvittaessa. Miten tämä asia vaikuttaa teidän muiden elämään?

Me könkkäilimme tänä aamuna jäsenet jäykkinä, kun eilen innostuimme puuhailemaan ulkona viitisen tuntia. Saunatonttu kasaa saunan kuistille talven aikana kaikenlaista roinaa: pahvilaatikoita, rikkinäisiä lyhtyjä, Ikerin savisen pyyhkeen, toimimattomia tuikkuketjuja, hiirten nakertamia hautakynttilöitä. Tyhjensin koko kuistin, lajittelin ja siivosin, nyt on ihan kuin suurentunut koko kuisti.

Mies vaihtoi autooni kesäkumit, hänen autonsa on lainassa pojallaan, ettei perheen tarvitse käyttää julkisia. Imuroin autosta ne Ikerin karvat, jotka suuremmitta taisteluitta irtosivat. Järjestin sisääntulokuistin, senkin ikkunoissa roikkui vielä jouluvalot ja enkelinsiivet!

Lähikylän K-kauppa on vihdoin järjestänyt ruokien keruu- sekä kotiinkuljetuspalvelun. Tytär käy ostamassa meille taas viikon ruoat ja samalla saan hänen eilen kodistani hakemat lääkkeet. Siivooja teki eilen monta tuntia kotonani töitä ja tulee vielä pilvisempänä päivänä pesemään parvekelasit. Tytär (joka on siivousperfektionisti) oli mennyt etukäteen tarkistamaan kotini tilanteen ja kertoi naureskellen piilottaneensa sinne sun tänne tavaroitani. Minähän lähdin Espanjasta tultuani melkoisella kiireellä mökkikaranteeniin, joten taisi sängylle jäädä jokunen kesävaate ja ruokapöydälle mainoslehtisiä.

Karanteenin kahdeksas päivä ja ollaan energiaa täynnä! Toivottavasti kaikilla teilläkin kaikki hyvin?

Kipa, mitenkä nyt teidän mökillä olonne sujuu- jäättekö sinne vai mitä teette? IL, olet ollut mielessäni ja olen ajatellut miten ihanaa, että sinulla on nyt kumppani, jonka kanssa voitte nämä karenssit ja muut liikkumiskiellot- koko elämän- jakaa. Yksin ollessa- vaikka kuinka on ystäviä ja läheisiä puhelimen ja netin päässä- kaikki olisi varmaan rankempaa. Mustikkaposki ja muori tosi kurjaa, että leikkaukset ja muut hoidot ovat teidänkin osaltanne siirtyneet. Sama varmaan on edessä minullakin tämän lonkkaleikkaukseni kanssa, joka pitäisi olla vapun jälkeen. Merelle, kiitos vinkeistäsi ja linkeistäsi. Tsekkaan ne aina mielenkiinnolla.

Lunta on pihallamme yhä yli metrin korkuisina kinoksina. Onneksi aurinko jo sulattaa sitä vauhdilla, mutta kaukana ovat vielä ne päivät, että näillä lakeuksilla pystyisi pihaa haravoimaan tai että ensimmäiset kukat tulisivat näkyviin. Olen kyllä jo istuskellut kuistilla ja antanut auringon lämmittää mieltä ja poskia. Minun ulkoiluni on nyt tuollaista.

Duolingon kautta opiskelu on todella mukavaa ja rentouttavaa. Olen toistaiseksi kertaillut sen kautta ranskaa ja opiskellut espanjaa. Nyt mietin, että voisin lisäksi vielä aloittaa italian opiskelun. Kun en juuri pysty liikkumaan ilman melkoisia kipuja niin pysyvätpä aivot ainakin liikkeessä.

Sain äsken luetuksi loppuun Antti Tuurin kirjan taitelija Arvid Bromsista. Pidän Tuurin tavasta kirjoittaa. Hän ei kirjoita monimutkaisia, hämärään kietoutuvia lauseita vaan hänen lauseensa ovat lyhyitä ja selviä. Muutama päivä sitten sain luetuksi Lars Sundin ”Missä musiikki alkoi” teoksen, joka myös on tosi hyvä. Se on Pietarsaari trilogian itsenäinen kakkososa, ensimmäinen osa on nimeltään ”Kolme sisarta ja yksi kertoja”. Oikeastaan pidin tästä ykkösosasta hieman enemmän kuin tästä kakkososasta.

Yritin myös lukea Pajtim Statovcin (Kirjoitinkohan nimen oikein) ”Bollan”, mutta jostain syystä tämä Finlandia-palkittu, kansainvälisesti arvostettu ja paljon kehuttu kirjailija ei kovasti minua miellytä. Ei vaikka hän kuuluu kirjailijoihin, ” joista jokaisen kuuluu pitää”.

Aikani kuluksi olen myös lukenut Lucinda Rileyn ”Seitsemän sisarta”- sarjaa. Seitsemän tähtiin kirjoitettua tarinaa, viehättäviä, mukaansa tempaavia kertomuksia. Juuri sellaisia, jotka saavat unohtamaan huolet, hartiat rentoutumaan ja jättävät kauas kavalan maailman. Tilasin äsken netin kautta sarjan viidennen osan, kun ei tiedä milloin kirjastot aukeavat tai kirjakauppaan asti saan kotoa lähteä.

Mies tuolla imuroi ja vei matot ulos tuulettumaan tehtyään ensin viikon ruokaosotoslistan, jonka minä lupasin lähettää tyttärelle, mutta aloinkin kirjoitella teille. Hyvä työnjako toimii meillä edelleen viruksista huolimatta. Mies ahertaa ja minä kannustan, että hän jaksaa.

Mieheni, toimittaja evp. seuraa kaikkia mahdollisa uutisia netistä, radiosta ja lehdistä. Hesarin lukemiseen hän käyttää paljon aikaa ja muita lehtiä selailee netin kautta. Hän on myös intohimoinen kirjojen lukija, kirjoittelee edelleen itsekin aika ajoin jotain, maalaa akvarelli-, vesiväritöitä aikansa kuluksi ja on loistava kokki. Päivisin hän tekee pienen sauvakävelylenkin metsässä, jonne pääsee suoraan pihaltamme.

Yhdessä olemme katsoneet hyviä ranskalaisia elokuvia, joita Teemalta on tullut, sarjoja, jotka ehkä muuten olisivat jääneet katsomatta ja dokumenttejä, joista kumpikin on aina ollut kiinnostuneita. Urheiluahan ei nyt mitään kautta voi seurata, ei edes valioliigaa ja se tuntuu hieman oudolle.

Tässä meidän arkeamme. Lapsenlapsia on kauhea ikävä. Varsinkin kuusi-vuotiasta Valtteria, joka ikävöi meitä kovasti. Mehän haimme hänet lähes joka päivä eskarista ja hän oli luonamme myös usein viikonloppuina ja iltaisin, jos äiti oli töissä tai kuntosalilla. Muutos pikku kaverin elämässä on siis todella suuri eikä videopuhelu koskaan ole sama asia, kun yhdessä tekeminen, halaus ja suukottelu.

Elämä on nyt tämän näköistä. Linnut palaavat yhä etelästä ja alkavat rakentaa pesää, koivuihin tulee meidänkin seudullamme jossain vaiheessa lehti, lumet sulavat, jäät lähtevät , ensimmäiset kukat tulevat esiin, tuuli puhaltaa talvea lämpimämmin eikä taivaalla näy yhtään synkkää pilveä. Ja me olemme elossa. Ei siis ole syytä valittaa. Hyvää tätä päivää itse kullekin. Pysytään hengissä.

JJ, sinun kirjoituksesi ovat sitten aina jotenkin niin rauhallisia. Itse asiassa samaa rauhallisuutta huokuu myös profiilikuviesi hymyissä. Kirjoitat aina myös niin kauniisti miehestäsi. Olet kertonut olleesi nuorena jonkinmoinen hulivili, mutta olet ollut sitä hyvällä tavalla, kun sielunmaailmasi on niin avara.

IL, eipä meillä ole mitään asiaa Uudellemaalle, joten rajoitukset eivät meihin vaikuta. Hautapaikka on ainoa, mikä kaipaisi läsnäoloani kunnostamismielessä, mutta asukit eivät "pinnallisista asioista" valita! Serkkuni ja kälyjeni kanssa pidän muutenkin pääsääntöisesti yhteyttä viestintävälineillä ja nyt vain pitää yrittää lyhentää yhteydenottojen väliä. Olemme meirämmiähen kanssa hyvässä asemassa siinä mielessä, ettei meidän tarvitse olla huolissamme jälkikasvusta. Tosin ei meistäkään sitten kukaan ole niin huolissaan, että haluaisi meitä auttaa asioiden hoitamisessa, mutta onneksi pystymme tavalla tai toisella asiamme itsekin hoitamaan.

Muistin eilen, että meillä olisi ensi kuussa vuotuinen lääkärintarkastus labrakokeineen. Se ei kuitenkaan perinteisellä tavalla nyt onnistu, joten kirjoitin sähköpostia lääkärillemme. Tänä aamuna hän sitten jo soittikin ja keskustelimme asiat läpi. Kerroin rehellisesti, etten ole seurannut verenpainettani pitkään aikaan, mutta hän ei ollut kovin huolissaan, kun se oli vuosi sitten niin hyvissä lukemissa eikä mikään ole elämässäni muuttunut ainakaan huonontavaan suuntaan. Lupasin seurata paineita ja ottaa yhteyttä, mikäli nousua alkaa esiintyä.

Hän myös kyseli painotilanteestani ja kuulosti tyytyväiseltä, kun kerroin saaneeni painoa alaspäin, se kun vaikuttaa suoraan sokeriarvoihin. Hän kehotti olemaan unohtamatta liikuntaa ja neuvoi hyödyntämään netin tarjoamia liikuntavideoita sekä käymään kävelemässä. Lopputulemana hän lupasi uusia reseptit ja sovimme perinteisestä tapaamisesta heti, kun se on mahdollista.

Näin tuli todistetuksi, että poikkeusoloissa etänä hoituvat tärkeämmätkin asiat, vaikka lonkka- ym. leikkaukset eivät valitettavasti onnistukaan. Ymmärrän peruuntumisten olevan turhauttavia, onhan elämää helpottavia leikkauksia odotettu, mutta vaikka leikkaus onnistuisi, niin lopputulos ei välttämättä olisi toivottu, sillä leikkaus vaikuttaa vääjäämättä yleiskuntoon heikentävästi, mikä puolestaan altistaisi virustartunnalle.

Ajatelkaa, normaalitilanteessa olisimme huomenna startanneet kohti Osloa. No, säästyypä madot, kun kalat ei syö!

Krookukset ovat jo työntäneet ylös piippojaan pihalla ja pensaiden silmut suurenevat silmissä. Meillä on vielä ollut siemeniä tarjolla pikkulinnuille, mutta vilinä on selvästi vähentynyt, joten ruokaa vaikuttaisi jo olevan tarjolla luonnossakin. Yleensä lopettelemme ruokintaa huhtikuussa ja päätimme käyttää pois pussissa olevat siemenet, joita riittänee vielä pariksi viikoksi. Viikonloppuna pihallamme käyskenteli komea fasaani. Siitäpä olisi saanut oivan paistin

Enää en juuri lue koronakirjoituksia somessa enkä kuuntele kuin päivän pääuutislähetyksen. Monet fb-kaverini linkittävät jokaikisen korona-artikkelin ja kun muutenkin tarjonta on sitä samaa, niin facebookin tarkistuksesta selviää sangen nopeasti. Netti-iltalehdessä vähintään kymmenen ensimmäistä artikkelia koskee - yllätys, yllätys - koronaa ja tavalla tai toisella virus liittyy muihinkin uutisiin, joten saa sekin olla. Nyt keskityn ristikoihin, kirjoihin, talouskirjanpitomme ajantasaistamiseen ja sen sellaiseen. Välillä toivoisin olevani enemmän kiinnostunut käsitöistä tai leivonnasta, mutta ehkä sekin tulee muuttumaan ennen kuin tästä kaikesta ollaan selvitty

Aurinkoista torstaita - onhan tänään torstai? - kaikille