IL, en syö sieniä, mutta tykkään sienestää Kateellinen olen sun kantsu saaliista. Täällä en ole kantsun kantsua nähnyt. Kaverikin sanoi, että mökillään hyvä kantsupaikka. Nyt oli ollut kolme, siis vain kolme kantsua.

Aherran sitten noitten puskieni kimpussa. Yhdestä punaherukkapuskasta kerännyt jo kolme ämpärillistä eikä loppua näy.
Mustaherukat jo keräsin.
Karviaisia on kaksi puskaa täynnä.

Marjanmarjaa en enään suuhuni laita.

Voikaahan hyvin

Heippa,

hienoa, että testitulos oli negatiivinen

Palaan asiaan myöhemmin.

Hieno juttu, Merelle, ettei ollut koronaa. Vältä pujoja!

Eilinen päivä sujui rattoisasti, kun Motsku miehineen oli visiitillä. Olin ainakin kolmeen kertaan pyytänyt, että älä tuo ruokaa. Vain tilliä, Iltiksen ja omatekoista mehua. No kaikki jotka Motskun tuntevat, arvaavat, uskoiko hän. Korillinen mehuja ja vadelmahilloa (ihanaa) ja iso kassillinen mitä kummallisempia elintarvikkeita kananmunista lähtien.

Mä olin kyllä luvannut, että saavat meiltä ruokaa. Heti saavuttuamme mantereelta tarjosin laituriterassilla hanhenmaksaleipäsiä ja toisia juustotäytteisiä ja Justus sivalsi onnistuneesti skumppapullon sapelillaan auki. Käytiin kaikki rakennukset läpi ja eniten Motsku taisi viehättyä Justuksen vajasta, jossa on samanlainen sotilaallinen järjestys kuin Kipan siipalla.

Motsku oli toivonut etukäteen pääsevänsä saunaan, mutta en minä tiennyt, että hän aikoi viettää päivänsä siellä. Minä autoin Justusta ruokavalmisteluissa ja välillä näin kultakutrin polskivan järvessä. Parin tunnin jälkeen menin laiturille vakoilemaan, malttaisiko rouva lopettaa saunaan-uimaan-saunaan-uimaan juttua ollenkaan. Unohduimmekin laiturille parantamaan maailmaa ja miehet ihmettelivät, milloin ne perunat oikein laitetaan tulelle. Justus sanoi, että Motsku teki saunassaolemisen ennätyksen, 2,5 tuntia!

Justus loisti kokkaustaidoissaan, grillasi karitsan paahtopaistia, teki hölskypottuja, lisänä melkein mun tekemää vaaleaorakasmuhennosta ja salaattia. Jälkiruoaksi olimme ostaneet Oriveden Herkkuhetkestä mangosuklaatäytekakun. Herkkuhetki on joskus valittu Pirkanmaan parhaaksi leipomoksi, eikä turhaan. Kakku oli koristeltu marjoilla ja syötävillä kukkasilla ja suklaalastuilla. Varmaan ihan kaloritonta, kun oli ne kukkasetkin.

Miehemme tapasivat ensi kerran, mutta kun kummallakin on peltoja ja metsiä, tulivat heti juttuun. Aikansa rupateltuaan löysivät yhteisiä tuttaviakin.

Oli haikeaa päästää Motsku kotiinsa. Mutta sinne häipyivät, kun kuulemma marjashow odottaa vai mitä lie hommia oli tiedossa.

Kiitos taas kivoista jutuista!
Ja hyvä, että koronaakaan ei ollut testatuilla. Ja muorikin on jo vauhdissa leikkauksensa jälkeen. Tsemppiä myös muille, jos on kolotuksia, aivastuksia yms.

Minulla alkoi hiljaiset päivät kun miehellä alkoi työt. Nyt joutuu kulkemaan pitemmän työmatkan kun asemapaikka vaihtui toiseen lähikaupunkiin. Kyllä se näin kesä-syysaikaan menee, mutta hirvittää taas talvikelit.
Tänään odottelen paria kangastilausta tulevaksi ja odotellessa innostuin leipomaan. Eipä mitään kahvinisua ollutkaan, joten heti aamuhämärissä teinä mustikkamuffinsseja ja nyt on uunissa Mamman marjapiiras punaherukoilla. Kermaviilin sijaan käytin sitruunarahkaa (ei näes kaapissa ollut kermaviiliä...) Vielä suunnittelin, että teen suklaa cookiesseja, mutta suklaata ei ole tarpeeksi, joten siirtyy myöhempään. Eikös kuullostakin mun hommat oikein kiloklubilaisen touhuksi?

Siitä sainkin aasin sillan varsinaiseen asiaan. Ei ole nyt pariin kuukauteen paino alentunut. Pikemminkin reilu kilo on tullut lisää, mutta onneksi ei enempää. Sen vielä hallitsen ja yritän taas jatkaa ruokapäiväkirjan pitoa. Tavoite on pakko saavuttaa.
Luin jutun siitä normaalipainoisten laihduttamisesta. No, minä en ole ollut normaalipainoinen vuosikymmeniin, mutta uskon, että mun helppo painon nousu johtuu jojoilusta. Niin monta kertaa olen laihduttanut ja yhtä monta kertaa paino on hitaammin tai nopeammin palautunut entiselleen... Jälleen kerran toivon, että tällä kertaa olisi pysyvää. Nyt jo olo on ihan mukava ja voisin jopa kuvitella olevani normaalipainossa ellei vaakalukema ja oma pituus kertoisi, että indeksit on vielä pielessä.

Puutarhahommissa olisi seuraavana parin punaherukkapensaan tyhjennys. Onneksi sieltä ei ole ämpäritolkulla marjoja tulossa. Mustikkatavoite on saavutettu ja ylitetty litralla. Vadelmia vielä poimin sitä mukaa kun omissa pensaissa valmistuu ja metsän pikku paikassa. Nehän on niin hyviä, että en edes aseta tavoitetta vaan poimin niin paljon kuin saan

Nautin näistä ihanista kesäpäivistä täysillä. Viime lauantaina kävin meressä uimassa ja vesi oli niin lämmintä, että ei olis halunnut tulla pois ollenkaan. Ymmärrän hyvin Motskun sauna-uinti-nautinnon.
Toivottavasti vielä tästä hiukan viikonlopuksi lämpenee, jotta pääsisi vielä uimaan. Meidän pihalla on kyllä oma mikroilmasto, joten täällä on nytkin lämmin, mutta tiedän, että kylällä on ihan eri lämpötilat.

Korona-asiat huolettaa kovasti, vaikka täällä päin ei edes tapauksia ole. En ymmärrä tuota karanteeniasiaakaan ollenkaan. Miten voi olla, että ne Turussakin testissä positiivisiksi todetut päästettiin noin vaan liukenemaan ympäri Suomea? Kaikkia ei vissiin ole vieläkään tavoitettu. Eikä tuo omaehtoinen karanteeni toimi. Julkisilla matkustetaan kotiin, vaikka ei ole tietoa testeistä. Ihan pelottaa, mikä tilanne meillä kohta on. Minä olen enimmäkseen kotona, mutta mies työnsä puolesta on koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Ja lapset asuvat pääkaupunkiseudulla ja muissa kaupungeissa.

No, ei voi kun tehdä itse parhaansa.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille.

Viikonloppua kaikille missä olettekin.

Muorille malttia toipumiseen. Julkisen palvelun toiminnassa tuntuu olevan ongelmia koko valtakunnassa.

Minä olen tuskitellut muutaman päivän pissavaivojen kanssa. Aamulla aloin soittelemaan päivystykseen, mutta keskus oli ruuhkaantunut joten jätin soittopyynnön. Kävelin puhelin kädessä tuntitolkulla kunnes päivystyksestä soitettiin takaisin. Hoitaja muisti mainita joka lauseessa korkean ikäni, eli yli 65v. Aikamme neuvottelimme ja hoitaja sanoi konsultoivansa lääkäriä joka soittaa minulle näytteen toimittamisesta viljelyä varten. Taas kävelin puhelin kädessä puoli neljään saakka jolloin hoitaja soitti kysyen onko lääkäri ottanut yhteyttä. No eipä ollut joten sovittiin että lähden heti ajamaan kaupunkiin antamaan pissanäytteen. Taas keskustelin uuden sairaanhoitajan kanssa joka lupasi että minulle ilmoitetaan heti kun tulokset tulevat. Ei ole ilmoitusta tullut vielä tähänkään mennessä. Tarkistin jokin aika sitten omakannasta näkyykö siellä reseptiä, ja kas kummaa, tänään oli kirjoitettu resepti tulehdukseen. Vähän mietityttää miten sellaiset ihmiset joilla ei ole nettiä saavat asiansa hoidettua.
Aamulla täytyy sitten ajaa uudelleen kaupunkiin hakemaan lääkkeet.

Jännitän miten käy sovitun leikkauksen joka on puolentoista viikon päästä mikäli tulehdus ei parane viiden päivän kuurilla.

Pitänee tämä loppuaika odotella leikkausta neljän seinän sisällä tekemättä mitään, jotta välttyisi haavoilla ja tulehduksilta.

Sunnuntaihuomenta.
Aurinko paistaa, tuulee kovaa ja lämpötila sopiva. Ehkä hilpasen pikkumetsän vademapusikkoon katsomaan, olisiko kypsyneitä. Eilen jo ajattelin, että nyt loppui marjastus. Käytiin miehen kanssa paikallisessa rautakaupassa hakemassa lavoja puukasan alle. Niitä kärryyn kun nosteltiin tunsin oikealla selässä kipua. Ajattelin, että otan kotona heti relaksanttia ja särkylääkettä ensiavuksi. Kipu vaan lisääntyi ja ei voinut hengittää täysillä vaan semmosta kevyttä henkäilyä. Odottelin, että pillerit vaikuttaisi, mutta parin tunnin päästä ei ollut auttanut. Kun kipu sitten tuntui jo vatsan puolellakin kummasti eli koskettaessa ns. vatsalihaksiani (läskejä) tuntui sähköiskun kaltainen kramppi selässä. Piti liivitkin riisua kun tuntui, että nekin painaa liikaa ja selkä kramppaa. Soitin sitten jo päivystykseen, jossa hoitajan kanssa puhuin ja kerroin mitä lääkkeitä kotona on. Minulla oli marraskuun selkävaivojen jälkeen jäänyt relaksantteja ja kipulääkkeitä. Hän sitten sanoi mitä ottaa ja milloin ja käski soittaa uudelleen, jos en pärjää.
No pikkuhiljaa olo koheni, vaikka nytkään en vielä pysty hengittämään syvään kun se selkälihas meinaa krampata. Pääsin sentään illalla sänkyyn ja aamulla ylös Eilen oli vähä kaikki liikkeet vaikeita, edes syöminen

Kyllä se tästä nyt paranee, mutta taas sain muistutuksen, että pitää miettiä kyllä liikkeitään tarkasti, jos nostelee jotain. Minulla on maanantaina hieroja ja olin jo niin miettinyt kuinka saan hänelle kehua selkäni kuntoa. Olenhan tehnyt kesällä polttopuuhommia ym. En tiedä miten se eilen niin vähästä meni?

Mutta tänään meen siis poimimaan vadelmat pois puskista. Muuten olemme vain kotona. Mies tekee ruuaksi täytettyjä paprikoita ja minä ehkä leivon perunarieskaa muusin jämistä. Ehkä jotain makeaakin vois leipoa kun on noita marjoja valittavana.

Perjantaina poika ohikulkumatkallaan toi pikku pussin kanttarelleja. Hän oli jossain Pälkäneellä työreissulla ja metsässä kulkiessaan oli löytänyt paljon kanttarelleja. Vadelmiakin olisi ollut pilvin pimein, mutta eihän hän työpäiväänsä nyt marjastamiseen voinut käyttää Toivottavasti hänellä oli vaimolleenkin viemisiä, en ehtinyt edes kysyä, niin pikainen oli hänen käyntinsä.

Kansalaisopiston ilmoittautumisetkin on menossa. En ole vielä ilmoittautunut mihinkään. Jotenkin tuntuu, etten halua mennä jumppasaliin hikoilemaan kymmenien kanssa tällaisena aikana. Kurssit ovat niin kalliitakin, että mitäs jos sitten taas pannaan kaikki stoppiin, meneekö rahat kankkulan kaivoon? Jooga on ainut, jota olen miettinyt. Siinä sentään vain rauhassa makoillaan eikä puuskuteta. Mutta ei kai se haittaa, vaikka yksi lukuvuosi olisi välivuosi. Pitäähän ne nuoremmatkin välivuosia opinnoissa joskus. Voin tehdä kävelylenkkejä ja talvella hiihtää, jos lumitilanne on hyvä.

No, nyt menen tekemään rieskoja ja sitten vadelmapuskikkoon.
Mukavaa sunnuntaita.

Muori, seuraava leikkaus on jalkaterän ja varpaiden oikominen. Rustottumia on kertynyt vuosien mittaan niveliin ja pikkukenkiä en ole kärsinyt käyttää enää aikoihin kun variaation ovat ristissä. Minulle laitetaan pitkät naulat kahteen varpaaseen kuudeksi viikoksi. En voi ajaa autoakaan sinä aikana ja kauppareissun on tehtävä sauvojen kanssa kävellen. Perin vaivan äidiltäni.
Olen järkyttänyt hienostelijoita kertomalla että ensin korjattiin yläpää(= kaihileikkaus) ja nyt leikataan alapää.
Olen testannut reaktioita mitä kullekkin tulee mieleen alapään leikkauksesta. Taidan olla aika ilkeä ihminen kun nautin toisten hämmennyksestä.

Kävin taas kaupungissa, tällä kertaa hakemassa lääkkeet kun oman kylän apteekki on auki vain arkipäivisin. Edestakainen matka on yli 50 km.

Suunnittelimme etämiehen kanssa sienireissua tälle päivälle. Voi olla että sienet ovat kuivuneet kun täällä ei ole satanut vähään aikaan.
Tavoitteena on löytää rouskuja vähintään joulun sienisalaatin tarpeiksi.

Leppoisaa pyhäpäivän jatkoa.

Hups, taas ennakoiva tekstinsyöttö teki tepposet.☹️ Ristissä on varpaat eikä variaatio.

Auvoisaa iltaa arvoisat rouvat,

tuon teille terveisiä Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleilta. Ukkokullan pojanpoika ja yhtyeensä olivat siellä soittamassa, ja mehän tietysti mentiin kuuntelemaan. Mukana oli myös ko. muusikon isä ja vaimonsa sekä kolme muuta suvun nuorta.

Keskiaikafolkia siis kuunneltiin, ja kun laajalla juhla-alueella oli kaikenlaista katseltavaa, saatiin neljä helteistä keskipäivän tuntia kulumaan oikein mukavasti. Sen jälkeen olikin jo nälkä, ja lounaan jälkiruoaksi käytiin UK:n kanssa tutustumassa Hattulan keskiaikaiseen kirkkoon (kumpikin on toki käynyt siellä aiemmin, mutta kivoissa kirkoissa nyt tietysti istuu mielellään vaikka joka pyhä).

Muutenkin tässä on tullut vietettyä vähän kuljeskelevaa elämää ja tarkoitus on sellaista jatkaakin. Ensi viikonloppuna mennään Turkkuseen; luvassa on romanttinen majoitus eli nukumme pari yötä höyrylaiva Boressa. Se on parkkeerattu johonkin Aurajokivarteen linnan tienoille eli keskustaan on kiva kävelymatka ellei sitten kuljeta keltsikalla (Turun liikennelaitoksen bussi).

Pääkaupungin julkisesta liikenteestä muuan huomio: eilen ajelin raitiovaunulla viranomaisten suosituksia noudattaen eli kertakäyttömaski naamalla. Vähän hätävarjelun liioittelulta se tuntui, sillä helteisen kesälauantain iltapäivällä meidän reitin ratikassa oli minun lisäkseni kaksi muuta matkustajaa. Mutta tulipahan noudatettua suositusta. Yhtenä harvoista kaupunginosan asukkaista; kun viikolla piipahdin lähiostarilla koekäyttämässä uutta iloisenpunaista kangasmaskiani, vain pari muuta asiakasta oli sonnustautunut samaan tapaan eikä hengityksensuojaimella näyttänyt edes olevan sanottavaa pelotevaikutusta.

Keskiaikafestareilla näin yhden maskinaamaisen aikuisen ynnä yhden maskilapsen. Järjestäjät olivat kyllä ottaneet koronavaaran ihan tosissaan: tulijoiden kädet suihkutettiin jo sisääntuloportilla ja pesupisteitä ja käsidesejä oli tiheässä. Virus oli lystisti yhdistetty myös festariteemaan: ”Ruttotohtorin ohjeet sen kamalan wiruksen torjumiseksi” -julisteissa muistutettiin käsi- ja yskimishygieniasta sekä turvaväleistä.

(Ruttotohtori oli keskiajalla virkamies, joka kulki ympäriinsä parantamassa sairaita valkeassa kaavussa, pitkällä nokalla varustettu hengityssuojain naamallaan. Olisin mielelläni ostanut sellaisen, mutta kukaan keskiaikaharrastaja-käsityöläisistä ei ollut keksinyt valmistaa ja myydä maskeja. Pitkiä pellavamekkoja, puisia miekkoja, raudasta taottuja kynttilänjalkoja ja avaimenperiä sekä kelttiläisvaikutteisia koruja kyllä riitti!)

Toipilaille toipumista, kipuisille lievennystä! Pysytään kaikki terveinä ja iloisella mielellä!

PS. Merelle - mä ryhdyin taannoisen vakiopaino-puheenvuorosi jälkeen tutkimaan asiaa. Kirjoitin kai hakusanan päinvastoin eli painovakio, koskapa päädyin Aalto-yliopiston sivuille. Aikani insinööritieteitä ihmeteltyäni vaihdoin englantiin ja asia avautui. Olen tulkinnut juttua niin, että kun spanieli on laihtunut kesän aikana 300 grammaa, minä olen ikään kuin saanut luvan lihoa suunnilleen saman verran.

Turun keltaisten bussien hienompi lempinimi on Keltainen vaara.