Voi Kivikasa, ei vauvajuttuja ole koskaan liikaa, kerro vaan! Ja pieni punaiseen puettu joulunviettäjä on varmaan tosi suloinen. Hänen näkemisessään on lahjaa koko suvulle.

Meillä mennään lahjarintamalla ihan perinteisellä kaavalla, eli lähipiirissä kaikki saavat kirjan, innokkaimmat lukijat (tytär ja tyttärentytär sekä minä) kaksi. Juu, ostin varmuuden vuoksi omatkin joulukirjat samalla kun kaupassa käväisin. Vähän ällistelin 19-vuotiaan teekkarineidon toivetta (Barack Obaman Luvattu maa) mutta tokihan mä sen toteutin. Ja muistelin, että viime vai oliko jo toissavuonna samaan huusholliin menivät Michelle-rouvan muistelmat.

Kun punasipulia ei sitten niin kovin paljon ollutkaan, niin keittelinpä perjantaipäivän ratoksi vielä viikunahilloa. Nyt olen ruuvannut kynttilät jalkoihin (kaksi joka ikkunalle). Eilen pohdiskelin myös, miten saisi syntymään sinivalkoisen kakun ja päädyin mustikkapiirakkaan.

Näillä eväillä viikonloppu jatkuu mainiosti! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

PS. Hyvä kun Muori löytyi. Tsemppiä lääkärikäynneille!

Vauvajutut niin kuin vauvatkin ovat niin ihania.
Ne tuovat mieleen ihania omia muistoja.
Ensimmäinen lapsenlapsi on jotain niin upeaa. Se uskomaton tunne mikä herää.
Ne tunteet tulevat kyllä toisen, kolmannen jne jälkeen, mutta ensimmäinen tekee meistä isovanhemmat.

Vauvajutut on niin tervetulleita, mielellään luetaan❤️

Muori, kiva kun olet jälleen kanssamme!

Kipa, lämpimät onnittelut syntymäpäiväsi johdosta, (sydän)!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Onnea, iloa ja kaikkea mukavaa elämääsi Kipa!

Kivikasa, varmaankin me kaikki haluamme seurata pikkuprinsessan elämää, anna tulla vaan. Varsinkin ensimmäisen lapsenlapsen kaikki ensimmäiset hymyt, isoäidin tunnistaminen, selältään kääntymiset ja muut ovat maailman ihmeellisimpiä asioita.

Kipaa muistin onnitella päivän myöhässä, mutta ei hän tuntunut närkästyneeltä. Ja hyvä, että Muori antaa kuulua itsestään, ei täältä noin vain saa kadota päiväkausiksi. Ja siitä tuli mieleeni, että Motskulla on kaikki hyvin. Kirjoitellaan harva se päivä.

Me ajelimme viikolla Fiskarsiin, kun tytär oli toivonut lahjakorttia sinne yhteen hotelliin joululahjaksi. Vaan hotelli oli kiinni ja puhelimeen vastannut mies ylen töykeä. Kiertelimme sitten pikkuputiikeissa, jotka olivat melko tyhjillään. Kävimme myös juuri avatussa keramiikkanäyttelyssä, jossa Justus löysi yhden taiteilijan kanssa samoja tuttuja korusuunnittelijoista. Ei siellä muita kävijöitä meidän lisäksi ollutkaan, taiteilijat vaan paikalla. Lounaan nautimme ravintola Kuparipannussa, jossa turvavälit olivat kunnossa, kun oli vain toinen pariskunta lisäksemme nauttimassa herkullisista ruoista. Muutamia ihania joululahjoja löysin ja Desicon kynttiläverstaalta lähti mukaan taas kassillinen kynttilöitä.

Rajanaapurimökkimme isäntä kuoli keväällä, oli muuten ensimmäinen Espoossa koronaan kuollut. Hänen tyttärensä ilmestyi pihalle miehensä kanssa ja ilmoitti olevansa meidän uudet naapurit. Mies on tanskalainen ja asuvat Kööpenhaminassa. Kutsuimme glögille, olivat olleet koronatestissä ja pidimme turvavälit rupatellessamme. On hauskaa, kun tulee mukavat naapurit ja pimeydestä näkyy valot iltaisin. Ja heillä on suloinen pieni Ella-koira, meistä tuli heti ystävät.

Tänään vietämme itsenäisyyspäivää. Söimme äsken uuniriisipuuroa ja illaksi Justus tekee karitsanpaistia ja peruna-palsternakkapaistosta. Minä katan juhla-astioilla pöydän, Justus toi kaksikymmentä valkoista ruusua asetelmien tekoon. Päätimme kuitenkin olla pukeutumatta juhla-asuihin, pääosin sen takia, ettei sellaisia ole mukana! Joten saunapuhtaina pestyissä yöpuvuissa telkkarin eteen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Rauhallista Itsenäispäivän iltaa kaikille.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa.
Meidän itsenäisyyspäivä alkoi aamulla lipun nostolla taloyhtiön tankoon. Hoidamme liputuksen kolmen asukkaan toimesta vuorotellen.
Aamupalan jälkeen katsoimme ja varsinkin kuuntelimme omasta kirkosta striimatun juhlajumalanpalveluksen jonka yhteydessä tuli nauhoitettuna kuoron esityksiä jossa etämies laulaa.
Päivälenkin jälkeen alkoi ruoanlaitto. Tein pitkästä aikaa karjalanpistia uunijuuresten, perunoiden ja salaatin kanssa. Etämies toimi apukokkina.
Kävimme vielä ennen ruokailua uudella lenkillä viemässä kynttilöitä sanarihautausmaassa lepäävien sukulaisten haudoille, ja samalla kävimme katsomassa läheisen järven rannalta ammuttua ilotulitusta. Näytti komealta heijastuessaan järveen. Nyt on pääruoka viineineen nautittu mutta jälkiruoan nauttimien siirrettiin myöhäisemmäksi kun tuli syötyä taas yli tarpeen.
Tein jälkkäriksi mustikkarättänää ja vaniljakastiketta. Toivottavasti onnistui, selviää kohta.
Vähän jäin kaipaamaan linnan juhlien pukuloistoa, sillä minulla on ollut vuosikymmeniä tapana arvostella juhlijoiden asuja. Edesmennyt mieheni ei ymmärtänyt minun ja tyttärien kritisointia vaatteista. Minä sanoin hänelle että minunkin pukua saa arvostella kun minä olen linnassa. Eipä taida kutsua tulla, toden sanoakseni en moista kaipaakkaan.
Ihan hyvää ohjelmaa telkusta tulee tänäkin vuonna, nyt juuri Dianda laulaa mutta ei isänmaallista musiikkia.

Toivotan terveyttä ja voimaa kestää tätä pimeyttä.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Kurkistin tänne pitkästä aikaa ja silmäilin ilokseni tuttujen kuulumisia. Meidän elomme sujuu hiljaisesti. Enimmäkseen olemme miehen kanssa kahden.
Parin ystäväpariskunnan kanssa olemme tapailleet. Ollaan oltu koko korona-ajan tekemisissä muutenkin.
Tyttären perhettä ja lapsenlasta on kova ikävä. Kesällä nähtiin heitä pari kertaa ja muutama viikko sitten vietimme päivän Porvoossa yhdessä. Ehkä ensi vuosi on parempi.

Ajatukset ovat tänään kahden vuoden takaisissa tapahtumissa, kun vanhin tyttäremme oli teho-osastolla ja kuoli itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna. Sitä surua kantaa aina mukana.

Mutta silti joulua kohti mennään. Parin viikon päästä tulee 50 vuotta hääpäivästämme; silloinkin oli lauantai. Tuuli riipi hääpukua ja epämukavat kengät puristivat, kun kiskoin Tampereen tuomiokirkon ovea auki. Isoisäni olisi halunnut taluttaa minut alttarille, mutta ei jaksanut tulla Helsingistä. Mutta äitini ja veljeni olivat paikalla sekä äitini sisaret, joten lauluvoimaa löytyi. Miehen perhettä ja sukua tuli Pohjanmaalta. Muistan, miten anoppi ja kälyt itkivät vihkimisen aikana.
Alttarille polvistuessa mietin, jäikö kenkien pohjaan punaiset ale-laput. Minulla ei ollut valkoisia kenkiä, ja nuo alennuslaarista poimitut olivat ainoat koko kaupungissa. Naimisiin menosta päätimme kuukautta aikaisemmin, joten valmistelut tehtiin pikaisesti opiskelujen ohessa. Tuomiokirkko valittiin, koska olin edelliskeväänä asunut sen naapurissa ja kerran käynyt siellä sisällä.
Monenmoista on yhdessä koettu. Hyviä aikoja ja todella vaikeita vaiheita, mutta yhdessä ollaan kaiken jälkeen. Hyvä niin; nyt on joku, jonka kanssa muistella menneitä ja jonka kanssa jakaa tätä arkea.

Hyvää joulukuuta teille, ystävät! Olette lämpimissä ajatuksissani.

Paljon kiitoksia kirjoituksistanne ja onnitteluista.

Muori, mikä helpotus kuulla susta. Toivottavasti saat apua silmiisi. Älä enää katoa noin, please Edes pienen pieni viesti...

Tiinuliinu olen tarkoituksella ottanut Naamakirjasta pois syntymäajan tai jotenkin laittanut sen niin, että ei näy. Käyn nykyään siellä kurkkaamassa muiden kirjoituksia tosi harvoin. Ihmettelen, minne aika katoaa. Naurettiin IL kanssa, että miten voi olla olevinaan kiirettä, kun on kahdestaan mökillä Toisaalta valoisa aika ulkona on ollut niin lyhyt, että väkisinkin välillä tulee hoppu, jos jotain on valoisaan aikaan saatava tehtyä.

Mallis mukavaa kuulla sinustakin välillä. Onnittelut jo etukäteen tulevan 50-vuotishääpäivän johdosta <3 ja voimia eteenpäin tyttären kuoleman vuosipäivän jälkeen. En voi kuvitellakaan, miten olette selvinneet siitä

Kivikasa et voi varmaan meille liikaa vauva-asioista kertoa, joten pura sydämesi iloa tänne vaan

Niin, oli minullakin tarkoitus toivotella eilen hyvää itsenäisyyspäivää, mutta niin se päivä taas liukeni käsistä. Eilen en ollut edes lenkillä. Kun olin aikeissa lähteä, alkoi sataa ripsutella ja tuuli oli tosi kova. Ajattelin myös, että kipeille lihaksille ehkä tekee yhden päivän kävelypaussi hyvää, mutta en osaa sanoa, että sillä olisi mitään merkitystä. Iltapäivästä odotan lääkärin soittoa. Varasin jo tänään varmuuden vuoksi torstaille ajan fysiatrille. Voin sen sitten perua, jos ei ole tarvetta. Jokin selitys näille istumalihas ja reisilihaskivuille pitäisi saada. Liekö säteilevät selästä, jos viimeisistäkään labroista ei mitään ilmene.

Me söimme eilen omin käsin pyydettyä paistettua haukea ja graavisiikaa eri lisukkeiden ja kastikkeiden kera.

Syntymäpäivääni juhlimme kahdestaan. Seuraavana päivänä meillä oli Skypeyhteys kahteen ystäväparistuntaamme. Olemme jo vuosia monia viettäneet iltaa yhdessä - yleensä juuri 5.12. - juhlien syntymäpäivääni ja itsenäisyyspäivää. Yhteys ei toiminut lainkaan niin hyvin kuin lasten kanssa pitämämme teams-sessiot. Sainpa onnittelulaulut ja toivomani joululaululahjan. Lisäksi lauloimme yhdessä muutamat joululaulut. Olipa mukava nähdä ystäviä edes läppärin välityksellä.

Äidin kanssa yritin taas eilen puhua, mutta hankalaa oli, kun kuulee niin huonosti. Laitoin sitten äidin kännykkään tekstiviestin ja soitin sitten ja pyysin hoitajaa avaamaan tekstiviestin äidilleni tai sitten lukemaan, jos äiti ei itse näe lukea. Huomasin, että se olikin ensimmäinen äidilleni lähettämä tekstiviesti. Ei ole koskaan opetellut kännystä muuta kuin soittamaan ja vastaamaan. Nyt ei pysty edes siihen

Päivä vain ja hetki kerrallansa... näin se on mentävä joulua kohti. Kaikki on vielä niin epävarmaa. Ei tässä kukaan voi tietty kauheasti suunnitella.

Eilinen itsenäisyyspäivän lähetys oli mieleeni. Myös siippani tykkäsi siitä paljon enemmän kuin kättelyjonoa ja pukuloistoa katsoen. Voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on niin upea ja viisas presidentti. Tietysti olemme kaikki kiitollisia edellesiä polvia kohtaan, jotka mahdollistivat meille itsenäisen Suomen. Vietimme ensi kertaa elämässämme itsenäisyyspäivää täällä, joten Suomen lippukin pääsi salkoon. Juhannuksena on "normaalisti" näytillä meillä.

Tänään on kirkas kuulas talvipäivä. Kohta lähden pienelle happihyppelylle. Rakas siippani suunnitteli tekevänsä kanoottiretken. Taidamme olla ainoita, joilla on veneet vielä "käytössä".

Minäkin toivotan teille terveyttä ja voimia tämän pimeän jakson ohi. Kohta alkaa onneksi päivä pidetä Toivottavasti ihmiset toimisivat vastuullisesti tässä koronatilanteessa, niin että valmiuslakia ei tarvitsisi uudelleen ottaa käyttöön. <3 <3