Eilen sain luettua loppuun Miika Nousiaisen Pintaremontin (siis kirjan). Hauskaa tekstiä jälleen. Hymyilyttää ja joskus vähän itkettääkin.
Pino kirjoja odottaa lukemista, mm. Elisabeth Stroutin Olive Citteridge, Yanagiharan Pieni elämä ja joitakin muita. Silmät väsyvät ja kuivuvat lukiessa, joten pitkään ei pysty.

Olen nyt hyödyntänyt lahjaksi saamaani Netflixiä. Katsoin jo Crownin kaikki osat ja pari elokuvaakin. Seuraavaksi aloitin Anna-sarjan, joka perustuu (tässä tapauksessa aika väljästi) tuttuihin Montgomeryn nuortenkirjoihin. Ihmettelin vähän, kun ikärajaksi oli pantu 13 v ? Aihepiiriä on aika lailla lavennettu ja mukaan on otettu sen ajan yhteiskunnallisia epäkohtia, mm. epäsäätyistä seurustelua, suhtautumista seksuaalivähemmistöihin, ennakkoluuloja ja vääryyttä mustien ja intiaanien kohtelussa (esim. intiaanilasten sijoittaminen erityiseen sisäoppilaitokseen, jossa heidän identiteettinsä yritettiin julmasti murskata), naisten ja tyttöjen asemaa. Tytöt heräävät Annan johdolla vaatimaan omia oikeuksiaan naisina. Toisinaan sarja hieman junnaa paikoillaan, mutta mielenkiinto säilyy, kun odottaa seuraavia tapahtumia.

Tämä ei siis ole se Anna-sarja, joka on ainakin pariin kertaan pyörinyt TV:ssä. Se oli kaunis ja siloiteltu versio, joka noudatti alkuperäisteosta.

Eilen siivosin ja tänään aioin mennä kävelemään, mutta mies patisti jatkamaan lumitöitä (hän oli jo aamusta tehnyt oman urakkansa)t. Niinpä sitten kolasin ja työnsin lunta aiemmin kertyneen ison kasan päälle puolentoista tunnin ajan. Akseleita tuli 5560 ja 2,7 km. Tulipahan harjoitettua lihaskuntoa samalla.

Pikseli, lumityöt on tosi hyvää kuntoilua. Liikuntaa tulee mukavasti.

Nyt harmittaa kun pakkaset ja lumet kohta tiessään. Vettä tullut koko päivän. Tiet liukkaita ja sohjoisia.
Ei oo lumitöitä eikä kävelyllekään voi mennä.

Olin jo vähän onnessani ja kävin pienellä lenkillä ja muutamana päivänä vähän lumitöitäkin sai tehdä. Piristi niin mieltä. Hiihtämistäkin jo suunnittelin!
Mutta, nyt on jo menneen talven lumia. Koko vkonlopun jos tällain sataa, niin lumista ei tietoakaan sitten enään. Höh!

Terveyttä kaikille ja osanotot läheisensä menettäneille💕

Tervehdys

Astianpesukone sai juuri hommansa loppuun ja odottelen hetken ennen kuin tyhjennän sen, niin että ehtivät astiat vähän jäähtyä. Ajattelin tulla kurkkimaan sillä aikaa tänne.

Eilen kirjoitin kiireellä, kun siippani kattoi pöytää ja lämmitti meille ruokaa.

Kävimme tietty keskiviikkona tänne tulopäivänä saunassa. Kello kyllä laukkasi taas sellaista vauhtia, että meni vähän kiireiseksi saunominen, kun piti päästä katsomaan suurta seremoniaa Atlantin takaa. Kyllä jotenkin tuntuu rauhoittavalta, että siellä on presidenttinä nyt tolkun mies edellisen täysin arvaamattoman ja aina vain uudestaan hämmästyttävimpiin tekoihin ja sanoihin pystyvän henkilön sijaan. En edes viitsi sitä nimeä tähän kirjoittaa

Täällä oli tänäänkin vielä suurimman osan päivää noin 10 astetta pakkasta. Vasta illasta pakkanen laski noin viiteen asteeseen. Yöllä pitäisi kyllä laskea nollaan ja huomiseksi sekä sunnuntaiksi on luvattu + asteita.

Aamupäivän "puhelinpalavereiden " jälkeen osastonhoitajan kanssa lähdin lenkille. Tällä kertaa yksin, rakas siippani oli tehnyt parisen tuntia lumitöitä ja oli kohta tulossa sisälle. Minä sauvistelin taas pitkästä aikaa (oikea olkapää kyllä ilmaisee nyt illasta vähän kapinointia) ja samalla puhuin puhelimessa rakkaan ystävän kanssa, joka oli juuri suuressa leikkauksessa. Leikkauksia on mahdollisesti tulossa lisää. Kyllä on vaikea lohduttaa, kun ei voi olla oikeasti fyysisesti läsnä. Ei haluasi puhua tyhjiä sanoja, vaan aidosti antaa jotain ajateltavaa, joka nostattaa toivoa. Toisaalta sairastuneen on lupa välillä kyllä valittaa ja onneksi on ystäviä, joille voi puhua avoimesti myös negatiivisista tuntemuksista ja peloista. Tuntuu tosiaan, että olemme siinä iässä, että lähipiiristä kuulee ikäviä uutisia tuon tuosta. Onneksi on myös monia "uutisia", että vakavakin tauti on selätetty ja elämä jälleen hymyilee.

Illasta tänään onnistuin puhumaan äitini kanssa ja oli ehkä ensimmäinen kerta, kun kuuli minun puhettani niin hyvin. Jospa nyt malttaisi pitää näpit erossa siitä kaulassa olevasta bluetooth-laitteesta. Sanoinkin että ei tarvitse muuta kuin puhua, mitä huvittaa ja kuunnella, mitä sanomme.

Merelle rakensitko lumihenkilön . Tuliko ukko vai akka ?

Pikseli paljon tuntuu löytyvän sinulta ruista ranteesta, kun pystyt noin paljon lumitöitä tekemään. Minusta ei olisi siihen. Rakas siippani oikeasti rakastaa lumitöitä - tänä talvena saa sitten kunnolla nauttia siitä hommasta. Paljon tuntuu sinulla olevan kirjoja luettavana. Normioloissa luen paljon - jopa julkisilla matkustaessani kaupunkikodista stadiin, minulla on yleensä aina kirja, jota luen matkalla. Kohta on lähes vuosi sitten, kun korona alkoi jyllätä. Maaliskuun alussa tulee vuosi siitä, kun muutimme tänne. Ei sitä olisi silloin uskonut, että tästä muuttoreissusta tulee näin pitkä. Onneksi ei etukäteen tiennyt Jotenkin tuo huoli, mitä korona on tuonut tullessaan, on vaikuttanut keskittimiskykyyni niin, että olen ollut suorastaan laiska kirjojen lukija. Yöpöydällä on kyllä vino pino luettavaa. Kaupungissa olisin varmasti tullut sekopäiseksi (vielä nykyistäkin enemmän), joten uskon, että siellä lukemiseni olisi ollut vielä minimaalisempaa. Jotenkin aika soljuu sormien välistä... ihan liian nopeasti.

En tiedä, milloin ihmeessä ehtisin katsoa tallentamiani ohjelmia... Jotenkin ei osaa päiväsaikaan lojua sohvalla ja katsoa tv:tä. Kunnon "luterilainen" . Nyt on tv:n tai siis oikeastaan digiboxiin tallentamieni ohjelmien suhteen sellainenkin pulma, että en meinaa pysyä millään illalla hereillä. Usein katsomme YLEn pääuutislähetyksen vähän myöhässä (tallennettuna) . Nykyään meinaan jo nukahtaa välillä siinä. Jos pysyn kunnialla uutisten ajan hereillä, niin sitten meinaan nukahtaa viimeistään A-studion äärellä. Johtuukohan nykyisestä lääkityksestä Normaalisti meillä on rakas siippani se, joka nukahtaa illasta minua aiemmin. On varmasti jo turhautunut, kun meinaan nukahtaa joka kerta, kun katsomme yhdessä jotain sarjaa tai elokuvaa Jokin erikoinen unitauti vaivaa - sitten kun puolen yön aikoihin kömmin sänkyyn, en meinaakaan saada unen päästä kiinni. Enkä voi mennä nukkumaan vielä kymmenen aikoihin, koska sitten todennäköisesti heräisin jo kahden aikoihin enkä varmaan enää saisi taas unta. Yritän ajatella, että en ota siitä mitään ylimääräistä stressiä. Periaatteessa minähän pääsen sitten aamutoimien jälkeen vaikka aamupäiväpäikkäreille, jos huvittaa ja jos ehdin . Torkut kyllä otan kuitenkin mieluummin vasta iltapäivällä.

Siippani on kairannut useamman reiän avantoon ja mittasi jään paksuuden eilen 14 cm. Ennen kaupunkikäyntiä paksuus oli 12 cm, josta 6 cm oli teräsjäätä ja 6 cm kohvajäätä. Ei tuonne vielä meikeläinen uskalla jäälle mennä tallustelemaan. Siippani ajatteli kyllä koettaa pilkillä ihan rannan läheltä, jos saisi muutaman pikkusintin syötiksi lohikoukkuja varten. Jos ei tule, niin ainahan voin sulattaa muikkuja, jotka rakas siippani sitten paistaa meille. Niistä liikenisi kyllä parisen kappaletta hänelle syötiksi koukkuun.

Iltapäivällä myöhäisen lounaan jälkeen katselin ikkunasta rannalle ja ihmettelin, että mikä siellä juosta jolkuttaa. Siippani tule siihen katsomaan ja totesi, että kettuhan se oli. Olemme kerran aiemmin kevättalvella nähneet ketun kaukaa järven jäällä. Emme koskaan noin lähellä ihan omaa rantaa. Tasaista oli sen hölkkä. Siippani kävi vielä kuvaamassa sen jättämiä jälkiä ja kyllä ne ketun jäljet olivat.

Nyt sitten kädet ristiin, että emme saa enenpää muuntovirustapauksia tänne. Kuulin ylen sivuilta osan tiedotustilaisuudesta ja uutisissa näin sen, mitä näytettiin. Kympin uutiset meinaan vielä katsoa nauhalta, kun olen ensin tyhjentänyt astianpesukoneen.

Karmale jaan harmisi sulaneesta lumesta. Täällä on ollut jo sen verran lunta, että en kyllä ihan helposti uskoisi sen sulavan. Sen sijaan liukkautta ensi viikolla varmasti on, kun ensin lämpenee ja sitten jäätyy uudestaan. Jo tänään oli tiemme paikka paikoin melkoisen liukas... ojj valittava paikka, jossa pystyin kävelemään turvallisesti pelkämättä kaatumista.

ps. alkoi yhtäkkiä väsyttämään hirveästi ja pyydän jo anteeksi kirjoitusvirheitäni.

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua

Merellen lumihenkilö nauratti. Eilen olisi ollut hyvä sää tehdä lumihenkilöitä, mutta lumitöiden teon jälkeen ei puhti enää riittänyt. Tänä aamuna sain taas yhden kuolinviestin, mutta ei siitä sen enempää.

Juteltiin aamukahvipöydässä Justuksen kanssa, että täytyy jo keksiä kaikenlaista, ettei alkaisi liikaa masentaa. Ymmärrän, että verrattuna moniin muihin ei meillä niin kamalaa ole, kun eläke juoksee ja mökillä on kiva olla. Mutta kun vertaan elämääni ennen koronaa, kaikki matkat on poissa, ystävien tapaamiset on poissa, ulkona syömiset, museoreissut, poikaviikonloput on poissa. Ja se rassaa.

Eräänä aamuna vaaka näytti 400 gramman pudotusta. Muistin, että lääkärini sanoi, ettei enää tarvitse laihduttaa, joten tein lettutaikinan ja paistoin läjäpäin pieniä lettusia. Ne ovat minusta parhaita, kun niissä on paljon reunaa! No en mä syönyt kuin ehkä kuusi pientä lättyä, mutta voi kuinka nautin!

Fraun poika on ottanut minuun yhteyttä, haluaa kuulla äidistään. Mietin pitkään miten vastaisin, kun ensimmäinen ajatukseni ole, että "mitä saakelia et voinut pitää äitiisi yhteyttä hänen eläessään, kyselit vaan Espanjan talosta saatujen rahojen perään." Muotoilin neutraalin vastauksen, mutta en voinut olla laittamatta, että äitisi olisi kovasti halunnut tuntea kaksosesi, olivathan he hänen lapsenlapsiaan. Ei ole pojasta sen jälkeen kuulunut mitään.

Justus lähti viikko-ostoksille ja minä olen nyt "siivoamassa". Hän nauttii ruokakaupoissa kuljeskelusta, minä en. Ja lisäksi se maskin käyttö. Ensi viikolla Justuksella on labra ja minulla kampaaja, eikä yhtään liian aikaisin, Joudun kiinnittämään ylipitkät otsahiukset pinnillä kiinni, kun ärsyttää niiden silmille hyppiminen.

Että tällasta.

Kipa, luulen tällaisella keittiöpsykologin taitotasolla, että huolesi koronasta ja vanhemmistasi sekä edestakainen matkustelu kotien välillä stressaavat sinua sen verran, ettei ole ihmekään, ellet jaksa lukea tai katsella telkkaria iltaisin. Kortisonilääkityskin lisää väsymystä. Nuo ovat kaikki sellaisia tekijöitä, joita et saa nyt elämästäsi pois, vaikka haluaisitkin, joten ei ehkä kannata stressata lisää sillä, että pohdit syitä tuntemuksiisi. Väsymykseen pitää nukkua ja mikäli siivoaminen tai pyykkääminen tuntuvat raskailta, niin pärjäätte varmaan vähemmälläkin. Eläkeläisen työtä on kaikki se mikä huvittaa ja siitä me saamme jopa rahallisen korvauksenkin, joten sinulla on tietenkin lupa katsoa telkkaria päivällä!

IL, minä olisin kyllä sanonut suorat sanat Fraun pojalle. Olen minä sen verran häijy vanha nainen! Toisaalta, hän tehnee omanlaistaan surutyötä, joten ehkä sitäkin pitää ainakin yrittää ymmärtää. Lasten ja vanhempien etääntyneet välit ovat ikäviä eikä niitä aina ulkopuoliset käsitä, kun syyt voivat vaikuttaa niin vähäpätöisiltä. Yleensähän asioilla on tapana selvitä ennemmin tai myöhemmin, mutta joskus se sitten on vain liian myöhäistä!

Meidän ei ole onneksi tarvinnut keksiä mitään masennusta vastaan, kun ei yhtään masenna. No, meillä ei tietenkään ole jälkikasvua, jota pitäisi ikävöidä, mutta tokihan me kaipaamme matkustamista, teatteria, ulkona syömistä ja ystävienkin tapaamista, vaikkemme sellaista kovin ahkerasti muutenkaan harrasta. Me emme kai sitten niin mieti, mitä ei voi tehdä, kun ei ole tullut sen pahempia vieroitusoireita. Nyt vain odottelemme kiihkotta rokotuksia, milloin ne nyt kohdalle tulevatkin ja sen jälkeen voi sitten alkaa tehdä taas uusia suunnitelmia

Meirämmiäs tarvitsee kohta pinniä pitämään hiukset poissa silmiltä Minä puolestani kaihoan permanenttia ja olen yrittänyt ahkerasti hoitaa kurjaa päänahkaani sellaiseen kuntoon, että kampaajani uskaltaa permanentin laittaa. En voi mihinkään mennä ilman hattua, kun karvat sojottavat joka suuntaan ja takaraivo kuultaa ja jos menisimme ulos syömään, niin minun pitäisi pitää koko ajan hattua päässä Onhan se tietenkin tavattoman tyylikästä, mutta herättää tarpeetonta huomiota. Herran tähden, kirjoitinko tarpeetonta huomiota Eihän huomio koskaan ole tarpeetonta, päinvastoin

Plussa-asteilla ollaan ja pelastustie on sohjona. Huoltomies kävi tänä aamuna auraamassa ja hiekoittikin tien kunnolla, joten mikäli pakastaa, niin sepeli jäätyy kiinni ja ehkäisee hyvin liukastumista.

Tilasin loppuviikosta pitkästä aikaa ruokaostokset verkkokaupasta kotiinkuljetuksella, joten nyt ei tarvitse lähteä virushankinnoille. Ainoa murhe on meirämmiähen kalja, mutta voisi vähän minimoida tartuntariskiä, kun sitä nyt saa noutopalvelusta. Punaviini tosin pitää hakea Alkosta, mutta siellä ei päiväsaikaan suurta tungosta ole näyttänyt olevan. Näin joku päivä sitten mainoksen netissä uudesta virolaisesta alkoholin nettikaupasta, josta saa viinejä hyvinkin edullisesti. Esim. meidänkin suosimamme Viña Maipo 3 litraa maksaa reippaasti alle 20 euroa, kun se Alkossa maksaa kolmisenkymppiä! Tuleehan siihen sitten päälle kuljetuskustannukset eikä yhden laatikon tilaaminen kannata enkä ole ihan selvillä nykyisistä tullimääräyksistäkään, joten ehkä toistaiseksi kannatamme Alkoa!

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua. Ottakaa rennosti

Ehtoota!

Tuon tervehdyksen opin Paula Nivukosken romaanista Nopeasti piirretyt pilvet, jonka toissailtana aloitin ja eilen lopetin. Luin e-kirjana kuten suurimman osan nykylukemisistani. Kirja ajoittui 1910–1920-lukujen Isoonkyröön, siis Pohojanmaalle, ja kertoi pienen talon tyttärestä (sittemmin emännästä) jonka mies lähti Amerikkaan ja jätti vaimon, kaksi taaperoikäistä lasta ja yhden vielä syntymättömän selviytymään miten parhaiten taisivat. Naisen taakkaa lisäsi vielä äiti, joka marisi joka asiasta ja asian vierestä. Halla vei perunanvarret ja navettakin paloi (lehmät sentään saatiin pelastetuksi).

Kyseisen fiktiivisen naistuttavuuden koettelemuksiin verrattuna mulla ei ole mitään hätää. Tunnistan toki nuo IL:n kertomat rassausaiheet. Supersosiaaliselle ihmiselle aika on varmasti ankeaa! Matkoja meilläkin on peruuntunut, ja nähtäväksi jää sanooko toinenkaan kerta totta Turun teatterireissuissa. Itsenäisyyspäivän aikaan piti mennä, uusi yritys ajoitettu helmikuun loppuun.

Kiitos kysymästä, Merelle, käpsytelty on, joskin tänään vähänlaisesti ja vasta nyt ihan illansuussa. Kunhan kilometrejä kertyy enemmän, teen selkoa virtuaalivaelluksestani varsinaisessa kävelyketjussa.

Aamulenkin siirtymisen syynä ei ollut sää, vaan se että istuin tänään taas yhden webinaarin. Ne ovat näköjään tulleet elämääni jäädäkseen, eilenkin illalla kuuntelin Aurore-renessanssifestivalin konserttia läppäriltä samalla kun viilasin muuatta tekstinpoikasta. Tämän päivän luennon otsikossa oli maininta tautisesta taiteesta ja aiheena se, miten erilaiset epi- ja pandemiat ovat vaikuttaneet Euroopan taiteeseen ja kulttuuriin. Kyllä siinä muitakin elämänaloja sivuttiin.

Tautisen kiinnostavaa siis, kuten palautteessani luennoitsijalle mainitsin. Ja tuskinpa tuotakaan luentoa olisi pidetty, ellei koronaviruspandemia olisi.

Jonkinlaista hauskuutta ja vaihtelua elämään tuo kuitenkin se, että keksiskelee kaikenlaista sellaista tekemistä, mihin ei muuten ryhtyisi. Viimeisin käsityövillitykseni on ekologiset keittiörievut. Ne virkataan puuvilla-bambulangasta, ja tällaisen malttamattoman nörttimartan kannalta parasta on, että työ valmistuu muutamassa tunnissa. Uutiset, A-studio ja ehkä jokin luontodokumentti ja voilá – siinä meillä on taas uusi tiskirätti joka on nätti ja kestää kuulemma pari-kolmekymmentä konepesua. (Tytär minut tähän hommaan houkutteli kun itse halusi vaan neuloa kirjokintaita koko perheelleen. Ei tiedä vaikka mullekin tekisi.)

Vaihtoehtoisia kävelyreittejäkin yritetään keksiä. Muutama päivä sitten vaelleltiin jokunen tunti Seurasaaressa ja näissä oloissahan se tuntui kuin olisi viikonloppulomalla käynyt.

Jaksellaan! Pikselin lumitöille hatunnosto! Kipalle Menna antoi jo viisaita neuvoja joten mä tyydyn vain toivottamaan hyvää viikonlopun jatkoa koko foorumijoukolle!

PS. Kyllä en lähtisi näillä säillä lenkille ilman nastakenkiä!

Kiitos viisaista neuvoista <3 <3

Varmaan on stressiä monesta asiasta yhtäaikaisesti. Ja edelleenkin ihmettelen, miten päivät voivat karata käsistä.

Tänään aamupäivällä, kun minulla oli sisähommia ja Hesarin lukua, niin rakas siippani alkoi toteuttaa eilistä suunnitelmaansa. Lähetin siitä aiemmin IL:lle kuvan ja hän ehdotti sen laittamista Naamakirjaan. Taiteilija antoi luvan ja lopulta illan suussa sain jopa laitettua valokuvia Naamakirjaan. Mullahan on ollut taukoa joulu/uudenvuoden tervehdystä lukuunottamatta kuvien laitosta.

Onhan se ihanaa vielä huomata näin pitkän yhdessäolon jälkeen salaisia taiteellisia piirteitä rakkaassa siipassani. Kävimme sitten hänen aamutouhujensa jälkeen tapamme mukaan lenkillä ja minä tulin lounasta laittamaan ja siippa ryhtyi työstämään toista "taideteostaan".

Ulkona tuntuu niin lämpimältä, kun mittari on nollassa ja jopa oli osittain plussan puolella. Saunan terassillakin pystyi käpsyttelemään paljain jaloin (talvella yleensä Crocsit siinä jalassa). Huomiseksi otan kyllä kuivattuja vihdanoksia likomaan, jotta saa kunnon koivun tuoksuista löylyvettä. Tänään kokeilin yhtä koivun tuoksua, mutta ei siitä mitään koivun tuoksua tullut....

Menna minähän en vaan voi rentoutua ennen kuin on siistiä ja tavarat paikoillaan. Olen toivoton sen suhteen.

IL kyllä olet kovilla noiden ikävien uutisten suhteen Etähalit täältä meiltä molemmilta. Ihmettelen, että maltoit noinkin ystävällisesti vastata Fraun pojalle. Hyvä, että sanoit kaksosista. Muistan, kun kerroit soitostaan äidilleen, kun oli kuullut Espanjan talon myynnistä.

Tiinuliinu minä en ole lukenut yhtään e-kirjaa. Muutamia äänikirjoja olen kyllä kuunnellut. Ne olivat käteviä mm. Kanarian matkalla silloin, kun jaksoimme loikoilla auringossa altaan äärellä. Ihailen teidän monien sorminäppäryyttä ja käsityötaitoja. Minä olen aivan tumpelo eikä nivelrikkokaan kyllä moista sallisi. Siinä ainakin hyvä tekosyy. Toinen, mikä ei kestäisi, on hartiat. Juuri äsken rakas siippani hieroi hartioitani, kun jotenkin ovat jumissa ja on alkavaa päänsärkyä. Monta vuotta mennyt niin, että on harvoin päänsärkyä, nykyään ihmeen usein. Eilen oli lenkillä sauvat mukana - siinä saa hartiatkin hyvää likuntaa. Olkapää ei kestä kahta peräkkäistä sauvistelupäivää.

Merelle käpsyttelyketju edelleen mielessä. Otin jopa vanhasta kännystä ylös tämän vuoden alkupäivät, jotka eivät vielä näy uudessa puhelimessani. Vähän on opeteltavaa tämän kanssa. Ja sitten olisi jättiurakka karsia viiden vuoden kuvista ylimääräiset pois..... Ne on muistikortilla ja nyt läppärillä, kun rakas siippani joitakin päiviä sitten ne ystävällisesti sinne siirsi. Antoi kyllä ukaasin, että pitää poistaa niitä ja paljon. Miten ihmeessä sitä voikaan ottaa samasta kukasta niin monta kuvaa.... Jospa tuon kuvaurakan jälkeen saisin aikaiseksi tehdä hommaa säännöllisesti, että urakka ei tuntuisi aivan mahdottomalta.

Hallituksen uudet rajapäätökset on hyviä. Olisivat vaan saaneet tulla voimaan vieläkin aiemmin. Sitä vaan ihmettelen, että kun uusi tartuntatautilaki on nyt valiokunnissa käsittelyssä, niin eikö siihen olisi voinut mitenkään sisällyttää pakollista testiä maahamme saavuttaessa. Iloitsin lukiessani Länsi-Savoa pari yötä sitten, kun paikallinen Essoten pandemiajohtaja kirjoitti rokotuksista ja toiveista saada mahdollisimman kattava rokotekattavuus tänne. Samassa yhteydessä mainittiin, että vapaa-ajan asukkaat, jotka ovat ison osan vuodesta täällä, saisivat myös rokotteet täältä. Olin jo ajatellut mielessäni, että jossain vaiheessa selvittäisin asiaa. Kyllä olin tyytyväinen, kun olin sen lukenut. Mutta tyytyväisyys katosi, kun siirryin ylen sivuille ja luin, että viiden hallituspuolueen kesken on ollut puhetta mahdollisesta mökkipannasta taas kerran... Siinä mielessä vielä niiiiiin epäoikeudenmukaista, kun perjantain uusissa tiukemmissa säädöksissä on kohta, jossa sanotaan ulkomaalaisen syyksi päästä maahamme rajoituksista huolimatta, jos hän omistaa täällä kiinteistön tai vapaa-ajan asunnon.... Onpa ristiriitaista... Kiehuin varmaan raivosta ja valvoinkin sitten loppuyön....

Eihän se varmaan tule toteutumaan, varsinkaan kun ulkomaalaiset pääsevät tänne vapaa-ajan asunnon turvin.

Eilen olin taas yksin lenkillä, kun siippani oli tehnyt useamman tunnin lumitöitä. Puhuinkin nuoren Oslossa asuvan ystävän kanssa koko kävelyreissun (ja jo ennen sitä ja sen jälkeen - yhteensä 2,5 tuntia ). Oslossahan kiristettiin eilen rajoitukset aika äärirajoille. Oli tämä opiskelva ystävä kuullut huhuja jo mahdollisesta ulkonaliikkumiskiellosta. Siellä erikseen kyllä teroitettiin Oslolaisille, että eivät saisi lähteä vuoristomökeilleen tämän uuden virusmuunnoksen vuoksi. Yksi alue on kuulemma täysin suljettu. Äkkiä tilanteet voivat muuttua. Toivottavasti täällä ihmiset nyt noudattaisivat kaikkia suosituksia ja määräyksiä. Seuraukset niiden rikkomisesta voivat olla tosi mittavia ja ymmärtääkseni ei tule seuraamuksia, vaikka rikkoisi ihan tartuntatautilääkärin määräämää karanteenia. Se on kyllä aivan väärin. Lopulta se on monessa niin, että kyllä raha oikeastaan ratkaisee - kuten tuossakin ehkä olisi. Siis toimiako oikein vai ei.

Tänään olin kyllä hetken epätoivoinen, kun luin rokotustoimitusten viivästymisistä. Mietin, että on tainnut Astra Zenica myydä kaikki varastonsa USAan ja Britteihin, kun rikkoo sopimusta vedoten tuotantovaikeuksiin. Juuri oli puhettta, että rokotetta on varastoissa valtavat määrät ja jos EU ei tee päätöstä rokotteen hyväksynnästä tarpeeksi ajoissa, iso määrä rokotteita menisi vanhaksi. Mikäköhän tuossa asiassa lienee totuus. Yhdessä vaiheessa jopa haaveilin, että voisimme vihdoin viettää normipääsiäisen tyttären kanssa, jos olisimme siippani kanssa saaneet siihen mennessä rokotukset. Nythän uusimpien tietojen mukaan, ne voivat meidän kohdallamme venyä jopa syksyyn... Se on tosi mälsää.

Anteeksi pieni valituksen poikanen. Oikeastaan en voi valittaa mistään (mitä nyt siitä, että vähän joka paikkaan koskee ). Olemme onnekkaita, kun meillä on tällainen paikka, jossa voimme olla koronalta turvassa.

Kova ikävä vaan lapsia, vanhempiani, ystäviä, hauvavauvaa.... Hauvavauva kyllä saattaa tässä kevään aikana tulla kanssamme tänne joksikin aikaa.

Oikein mukavaa uutta huomenna alkavaa viikkoa. Pysykäähän terveenä ja liikkeessä niin paljon, kun rahkeet kestää.

Kipa, mä niin ymmärrän harmistumisesi sekaisten koronasuositusten suhteen. Vävyni miettii kiipeilykeskustensa muuttamista uskonnolliseksi lahkoksi, että saisi jatkaa toimintaansa. Kun uskonnonryhmien kokoontumista ei voi kieltää, koska se on perusoikeus. Työnteko ei kai sitten ole perusoikeus, jos tällaiset sisäliikuntapaikat on suljettava ja monet ihmiset iomautettava. Älköön kukaan ylläolevasta suuttuko, vävy on vain kovin huolissaan työasioistaan.

Justukselle soitti eilen meidän talosta yksi Teslan omistaja ja halusi ostaa autohallipaikan. Justushan oli ajatellut sen vuokrata, mutta nyt mietimme, mitä kannattaa tehdä. Vävy matemaatikkona ilmoitti, että laskennallisesti kannattaisi vuokrata, koska hallipaikkojen hinnat nousevat koko ajan. MUTTA koska Justus ei ehkä parinkymmenen vuoden päästä ole nauttimassa tuotosta, myynti on hyvä ajatus ja rahat voi käyttää johonkin hauskaan. Viisitoista vuotta sitten hallipaikka maksoi 7.000, ja mies tarjosi nyt 13.500,-! Myyntivoittovero tietysti menisi, mutta jäisihän sitä rillutteluun silti. Justuksen tytär sanoi, että tee miten haluat, ei sitä heille lapsille tarvitse jättää. Ja minun tyttäreni sanoi, että jos minä en olisi syystä tai toisesta omaa paikkani tarvitsemassa enää, niin kyllä se Justuksella säilyy vaikka yhtiövastikkeella. Meillä on ihania lapsia!

Eilen lenkkeiltiin nastakenkien ja sauvojen tukemina, kun mökkitie on jäinen. Tänään siinä on vielä lunta päällä, mutta aiomme silti uskaltautua happihyppelylle. Äkillisessä innostuksen puuskassa pesin tänä aamuna kylppärin kaakelit ja kiillotin hanat ja viemärin. Kevään hiljalleen saapuessa silmä huomaa kaikenlaista puhdistettavaa ja ne on tehtävä ennen kesän tuloa, koska silloin en malta sisällä puunata.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Innostuin heti Tiinuliinun mainitsemasta kirjasta (Paula Nivukoski, Nopeasti piirretyt pilvet). Onhan Isokyrö myös mieheni entinen ja osin myös nykyinen kotipaikkakunta. Teos sattui olemaan Adlibriksen alessa, joten tilasin sen itselleni. Laitan sitten kiertoon sikäläisille sukulaisille, kun olen lukenut. Aiheena maastamuutto rapakon taa kiinnostaa muutenkin.

Silloin, kun tämä valtava lumimäärä satoi tänne Espooseen ja pakkastakin oli 23 astetta, pieni citykani oli käynyt syömässä ulko-oven porrastasanteella olevat calluna-istutukseni. Harmitti, mutta toisaalta säälitti pientä otusta, jonka oli varmasti vaikea päästä käsiksi mihinkään syötävään. Niinpä suikaloin kolmena iltana porkkanaa pupun kulkureitille. Katsoin yhtenä yönä, miten se kävi hakemassa kasasta muutaman suikaleen ja siirtyi sitten puputtamaan niitä lähelle pensasaitaa, jonka juuristossa se ilmeisesti pesi. Pian oli portailla papanoita ja pihalla oransseja pissaläiskiä, jolloin minulle riitti! Hangetkin olivat jo hiukan laskeneet ja sää siirtynyt plussan puolelle, joten pupu saa nyt selvitä omin avuin.

Eilen olin kävelyllä loskasäässä. Metsälenkilleni en päässyt, sillä siihen oli tehty latu luisteluhiihtäjille. Täytyi tyytyä talsimaan omakotialueella. Tänään aloitin päiväni lumitöillä. Raivasin ajotieltä erkanevan kaistan postilaatikoille. Juuri kun olin saanut sen tehtyä, tuli lumiaura ja toi mukanaan tieltä auraamansa kokkareet. Nyt saa kyllä joku toinen puhdistaa ne! Selkä kipeytyi, kun äkistään lapioin raskasta suojalunta. Kolasin myös puolisen tuntia pihatietä.

Kipa, ei minulla ole "ruista ranteessa". Ranteet ja nilkat ovat heikko kohtani, samoin sorminivelet, varsinkin oikean käden paksuuntunut peukalonivel. Ennen kirjoitin työssäkin kaunokirjoitusta adresseihin ja onnittelukortteihin. Nyt ei onnistu, kun sattuu ja rutisee. ilmeisesti nivelrikkoa. Lihaskuntoni on kuitenkin hyvä ikäisekseni.

IL, ymmärrän hyvin vävysi huolen kiipeilykeskusten sulkemisesta.
Juuri tuollaisten uskonnollisten lahkojen kokouksista on moni korona lähtenyt leviämään.

Miten mahtaa ajanvaraus rokotuksiin sujua, kun normaalikin ajanvaraus terveyskeskukseen on hankalaa. Ja kuinka vaikeaa oli keväällä/kesällä saada aikaa covic-testaukseen! Eikö rokotusaikaa voisi lähettää vanhuksille (ja muillekin) rokotuskutsun mukana? Onhan julkisissa mammografia- ja papa-testauskutsuissakin aika valmiina. Saa nähdä, kuinka kauan rokotusta joutuu odottamaan.

Ja Kipa, olit aivan oikeilla jäljillä. Luin jokin aika sitten, että ainakin Saksa (muistaakseni), oli tilannut rokotteita huomattavasti yli EU-kiintiön. Eihän sellaista saisi tapahtua!

Tiedän ainakin yhden, joka ei ota rokotusta ihan periaatteesta. Arvata saattaa, että se on tämä vähän hankala kälyni (85 v.) siellä maalla.

Mukavaa viikon jatkoa!

Tiistaitervehdys!

Onkohan mulla kieroutunut huumorintaju vai ylikehittynyt empatian kyky, kun IL:n vävyn ajatus kiipeilykeskusten toimialamuutoksesta pisti nauramaan ääneen?

Mainoslausettakaan ei tarttis kaukaa hakea. Sehän olis tietysti "Harrasta kiipeilyä".

Älkää nyt kukaan mieltänne pahoittako, sillä mitä ankeampi aika, sitä kehnommat vitsit. Se on nähty monesti menneisyydessäkin: sota-aikana sekä rintama- että kotirintamahuumori oli ihan äärettömän huonoa ja ihmisiä naurattivat täysin käsittämättömät asiat.

Korsossa asuva ystävä epäili eilen puhelimessa, että epidemian aikana häneltä katoaa kyky liikkua Helsingin keskustassa kun ei ole vuoteen käynyt täällä päinkään (paitsi kerran joulun alla meidän pihalla). Kyseli, voisinko mä epidemian mentyä pitää hänelle oppitunnin aiheesta ”Näin liikutaan ratikalla” ja esitellä samalla joitakin nähtävyyksiä. Naurusuussa sovittiin, että näin tehdään – edellyttäen että mä silloin vielä muistan, kuinka kaupungin julkinen liikenne toimii.

Purjehdustuttava puolestaan tiedusteli Facebookissa, mitä jengi suunnittelee tekevänsä sitten kun elämä taas palaa normaaliksi. Laajan kaveripiirnsä ansiosta hän sai lähemmäs sata vastausta, joissa lueteltiin mitä erikoisimpia ideoita. Halaus ja pussaus, museovierailut ja matkustus näyttivät olevan suosituimpia pikaisen tarkasteluni perusteella.

Niinpä heitänkin pallon teille, arvoisat klubikamut: mitä teette ensi töiksenne, kun epidemia on ohi ja saadaan taas tehdä ihan mitä vaan?

Kaikesta huolimatta: kivaa päivää!