Jatkaakseni Kipa:n ja IL:n sairaskertomuksia, meirämmiäs sai tänään viestin, että hänen vanha opiskelukaverinsa ja erittäin hyvä ystävänsä on viety eilen saattohoitoon. Tiesimme kyllä, että hänellä oli jotain sairautta, muttemme ymmärtäneet, että se oli näin vakavaa. Potilaan vaimo, jonka kanssa minäkin olen, lyhyestä yhteisestä historiastamme huolimatta, ehtinyt ystävystyä ja jonka kanssa olen pitänyt suht säännöllisesti yhteyttä, tiedotti asiasta toisen opiskelukaverin kautta, mikä tietenkin on ymmärrettävää, sillä eihän hänellä ole aikaa/jaksamista pitää yhteyttä meihin kaikkiin. Nämä ovat niin tavattoman surullisia asioita siitäkin huolimatta, että kuuluvat elämään. Ko. henkilö täytti alkuvuodesta 75 vuotta ja hän on vuosia sitten jo sairastanut imusolmukesyövän, mutta sittenkin tällaiset suru-uutiset aina saavat ajattelemaan elämän väliaikaisuutta ja mielivaltaisuutta. Harvahan meistä elää terveenä 100 vuotiaaksi ja nukkuu sitten vanhuuttaan rauhallisesti pois, mutta siltikin. Ja miksi aina ne parhaat lähtevät ensin 😢

Meillä on tänään taloyhtiön varsinainen yhtiökokous. Se pidetään ulkona lasten leikkipaikalla ja onneksi on kaunis ilma, muuten saisimme kököttää autokatoksessa. Täytyy varmuuden vuoksi laittaa arimpiin paikkoihin aurinkorasvaa ja nenään erityisen vahvaa, etten sitten punoita koko loppukesää. Onneksi meillä kaikki asiat ovat kunnossa ja yhtiössä vallitsee nykyään hyvä henki, joten kokous ei kestäne kovin kauaa. Itse ajattelin ottaa keskustelunaiheeksi muovinkeräyksen, kun se on lähivuosina tulossa pakolliseksi. Meidän jätehuoneemme on jo ihan täynnä ja tarvitsemme varmaan jäteyhtiöstä asiantuntijaa avuksi miettimään, millä tavalla keräyslaatikoiden kokoa voisi rukata. Siinä vaiheessa, kun aloitetaan muovinkeräys, sekajätteen laatikkoa voidaan huomattavasti pienentää, sillä valtaosa jätteestä näyttää olevan erilaista kierrätettävää muovia. Toivottavasti saamme aikaiseksi hyvän keskustelun.

Näissä merkeissä toivotan kaikille kaunista torstain jatkoa. IL ymmärrän itikkakärsimyksesi, olenhan itse melkoinen itikansyötti. Koeta kestää. Kipa, toivottavasti kortisonipiikki helpottaa olemistasi. Kaikille yhteensä terveystoivotuksia. Kyllä se tästä 🙂

Hienosti alkoi juhlalauantai! Heviteini ja Juniori lähettivät heti todistukset saatuaan niistä kuvat ja kyllähän mamma sitten ymmärsi tallettaa tileille pienet stipendit! Juniorin todistuksesta osattiin odottaakin hyvää, mutta heviteini yllätti paljon paremmilla numeroilla, mihin oltiin varauduttu. Matikka, englanti ja espanja ysejä, mutta ruotsi seiska! Mikä siinä on, että tuohon ruotsinkieleen suhtautuu niin moni periaatteessa negatiivisesti. Heviteinillekin kielten opiskelu on helppoa, mutta "ruotsi on niin tyhmää". Minä kirjoitin aikanani ruotsista ällän ja perustaidoista oli paljon hyötyä, kun menin naimisiin suomenruotsalaisen kanssa, jonka äiti oli asunut koko ikänsä Ruotsissa eikä puhe taipunut suomeksi.

Justus lähti ostamaan ruusuja, ostaa tyttärenkin puolesta, kun tällä on melkoinen kiire. Mies joutui töihin kesken aamunvieton, kun henkilökunnasta joku sairastui ja koko päivä on kiipeilyryhmäläisiä täynnä. Minulla on oikea käsi painepesurin käyttämisestä niin kipeä, etten oikein saanut hiuksiani kuivattua kauniiksi, pitää hymyillä sitäkin enemmän, ehkä kukaan ei katso lässähtänyttä kuontaloa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

IL, meilläkin poitsu nikottelee Ruotsin opiskelua vastaan. Luulen että on oppilaiden yhteinen mielipide sitä vastaan. Englanti kyllä sujuu moitteettomasti
Pitääkin soitella ja kysellä minkälainen todistus tuli?

Kuuma ja siitepölyinen päivä tämäkin. Ulos ei liene asiaa?

Mukavaa päivää kaikille💕

Minä olen aina tykännyt ruotsin kielestä. Harmi vaan kun nyt on ruosteessa. Koskaan ei voi tietää mihin elämä vie. Siskoni sai hyvän pohjan lukioajan kesätöissä Ruotsissa ja nyt asuu ja on töissä umpiruotsinkielisellä paikkakunnalla.

Lämmintä sunnuntaiaamua etäystävät.

On ollut ilo lueskella teidän kuulumisia. 
Kipa, alkaako kortisoni tehoamaan? Saisi sinunkin kipuilut jäädä vaikka lomalle jos niistä ei kokonaan pääse eroon.
IL, ymmärrän huolesi Justuksen terveydestä koska painin etämiehen kanssa samojen ongelmien kanssa. Lääkäriin ei voi mennä koska ”ei sieltä kuitenkaan saa apua”, tai ” en uskalla mennä jos vaikka löytyy joku paha sairaus”. En ymmärrä moisia syitä.
Ruotsin opiskelu ei kiinnostanut liioin omia lapsiani ja sama juttu on lastenlapsien kanssa. Täällä idässä sitä ei kuule eikä tarvitse missään opiskeluja lukuunottamatta, lieneekö siinä syy.
Paljon olisi kommentoitavaa, mutta koska kirjoittelen puhelimella niin täytyy jättää tähän ja kerron vielä vähän omia juttuja.

En muista milloin olen kirjoitellut tänne edellisen kerran joten pahoittelen jos tulee toistoa.
Tämä kolmen pihan loukku alkaa käydä ylivoimaiseksi. Taloyhtiössä pidettiin perjantaina yhtiökokous huvimajassa ja sen ympäristössä. Kokous sujui hyvässä yhteishengessä ja sain jopa kiitosta asioiden hyvästä hoidosta. Kiitoksia enemmän kaipaan kuitenkin myös muualla asuvien osallistumista talkoisiin. Pihatyöt ovat istutusten osalta valmiit, mutta aidat ja huvimaja odottavat uutta maalia. Sovimme talkoopäiväksi ensi tiistain. Mielenkiinnolla odotan tuleeko talkoisiin muita kuin minä ja toinen vakitalkoolainen.

Tyttären luona olin kahtena päivänä maalaamassa entistä navettaa jossa seinäpintaa riitti niin että maalia meni kaikkineen yli 100 litraa. Pääosan maalauksesta tekivät tytär ja lapsenlapset.

Etämiehen mökillä olin tiistaista keskiviikkoon. Sain istutettua viimeiset kukat ja kasvikset.
Laituri oli veden ja siitepölyn valtaama. Melskattiin kahluuhousuissa napaa myöten vedessä ja yritettiin vippaskonstein korottaa 20-metristä kulkusiltaa. Saimaan vedenpinta on yli 60cm normaalia korkeammalla ja nousu jatkuu yleensä ainakin juhannukseen. 
Mieli tekisi takaisin mökille, mutta ensi viikko mennee keskusvaalilautakunnan kokouksissa joita on joka toinen päivä. Yhden päivän reissuja mökille ei oikein viitsisi tehdä kun edestakainen matka on 160 kilometriä. Ei käy eläkemummon aika pitkäksi.

Eilen illalla istuttiin saunan jälkeen terassilla syömässä. Etämies grillasi herkulliset pihvit. Oli hieno ilta eikä itikatkaan kiusanneet.

Nautitaan kesästä, ystävistä ja odotetaan rajoitusten poistumista.

Täytyy vielä tulla jatkamaan juttua. Kaikki ei minulla suju kuin Strömsöössä, sillä reilu viikko sitten ainoasta jääpakastinkaapista hajosi jääkaapin termostaatti. Lämpötila on heilahdellut -15 ja +15 välillä.
Olin juuri täyttänyt kaapin täyteen pääaisiassa kasviksia kun se jäätyi yön aikana ja jouduin hävittämään kurkkuja, salaattia yms. tavaraa melkoiset määrät.
Perjantaina aloin etsimään tilaan sopivaa konetta netistä muiden töiden ohella. Etsintä jatkui lauantaina ja tilauksen sain lähtemään vasta viime sunnuntaina. Tilauksen toimitusajaksi arvioitiin keskiviikko tai torstai. Elämä on hankaloitunut melkoisesti kun joudun kylmälaukun ja kylmäkallejen kanssa pelaamaan tässä helteessä. Onneksi pakastinosa pelaa vielä. Ei pitänyt toimitusaika kutiaan, vaan perjantaina oli postin seurannan mukaan kuljetus vasta lähdössä liikkeelle. Viikonloppuna ei mikään paketti liiku, joten saan uuden koneen aikaisintaan huomenna. En osannut varautua näin pitkään toimitusaikaan kun edellinen tosin pienempi paketti tuli samasta kaupasta alle kahdessa vuorokaudessa.
On se vaan kumma että kylmälaitteet hajoavat kesällä ja lämmittimet talvella.

Voi Mustikkaposki, hankala tilanne. Meillä on mökkimatkat aina autossa kylmälaukku. Mustissa oli takakontissa pistoke, mutta kun halusimme sisäänvetäytyvän koukun, joka tarvitsi sen pistokkeen, laukku pitää kytkeä etuistuinten välissä olevaan pistokkeeseen. Pakkasilla unohtaa, miten rasittavia helteetkin ovat. Olimme eilen mun mökillä ja torkuttiin peräti kahdet päikkärit, kun olo oli ihan vetämättömissä. Tosin aamupäivällä ehdittiin tehdä yhtä ja toista.

Lauantai oli niitä päiviä, joiden voimalla taas elän pitkään. Ensin bonuslapsenlapsen yo-juhliin, komea nuorimies ylen tyytyväisenä, on jo saanut opiskelupaikankin ja muuttaa kuun lopulla yhteen tyttäystävänsä kanssa. Hän oli kutsunut vain kaikkein lähimmät ihmisensä, joten mahduimme syömään ison pöydän ääreen. Sitä naurun ja muisteloiden määrää, ilo pulppusi ja mamma nautti. Tuonpuoleisiin lähteneen mieheni lastenlapsia on kahdeksan, kaikkien elämässä olen ollut heidän syntymästään asti ja kaikki minulle rakkaita. 

Seuraavat juhlat veljeni kotona, jossa sankaritar oli pukeutunut itse suunnittelemaansa ja ompelemaansa juhlapukuun. Hänkin oli halunnut kutsua vain tärkeimmät ihmisensä, minut (ja Justuksen), tyttäreni perheen, sisareni, ratsastuksen opettajansa sekä yhden ystävän. Istuttiin puutarhassa ja nautittiin toisistamme ja kauniista kesäpäivästä. Katselin rakasta pikkuveljeäni (10 vuotta nuorempi ja 30 senttiä pidempi), hiukset ja parta jo harmaantumassa, jonossa lonkkaleikkaukseen. Ja kaksi vuotta sitten juoksi vielä maratonin, kiipeili Mount Everestillä. Nyt vain varovasti golfailee. 

Kiljukaulat osallistuivat keskusteluihin itselleen ominaisin tavoin: Juniori jutteli ja kyseli kiinnostuneena kaikesta, Heviteini selaili puhelintaan ja periaatteesta näytti tympääntyneeltä. Syttyi vain, kun keskustelu sivusi Turkin ja naapurimaiden sotilaallista tilannetta, pojan sisäinen tietokone lateli tietoa niin, että muut kuuntelivat suu auki.

Kiljukaulat saivat hyvät todistukset, matikka ja kielet ysejä ja kymppejä. Mutta Justuksen kaksi poikaa ne vasta kunnostautuivat: yläasteelle menijällä neljä kymppiä ja muut ysejä, lukioon siirtyvällä kaksi kymppiä ja loput ysejä. Vaikka poikien mielestä olisi todistus ollut vieläkin parempi ilman etäkoulua. Kaikki saivat "stipendinsä". Muistelin itsekseni, kuinka mekin lapsina aina saimme isovanhemmilta todistusta näyttämällä vähän rahaa. Ja kuinka mummo aina kehui serkuni todistusta, se sapetti minua. Kunnes aikuisena serkku kertoi samaa, voi meidän mummoa!

Heviteini tekee tämän viikon töitä isänsä firmassa, sitten lähtevät Espanjaan. Iker muuttaa meille, ensi viikonlopun sen kaverina on Justuksen pojan perheen koira ja ilmeisesti tyttärenpoika tulee myös. Mutta ensin eletään tämä viikko, kohta lounaalle Tiinuliinun ja Ukkokullan kanssa, sitten mun toinen koronapiikki.

Tervehdys kivikaupungista

jossa on huomattavan helteistä. Lasitetulla eteläparvekkeella majailevat basilika, rosmariini, persilja ja ruohosipuli eivät pane sitä yhtään pahakseen vaan rehottavat kilpaa pelargonien kanssa. Kuukausimansikasta on ensimmäinen sato (yksi kypsä marja) jo korjattu, ja parhaillaan odotetaan viiden perunanvarren ja kahden kurkuntaimen kukkimista. Lähti nähkääs viljelyinnostus taas taannoin Hakaniemen torilla hiukan lapasesta, vaikka olin siellä vain tuoreita silakoita ja leikkokukkakimppua ostamassa.

Meidän teinit ovat varmaan jotenkin outoja, kun tykkäävät opiskella ruotsia. Ja saksaakin, jonka molemmat valitsivat A-kielekseen. Numeroissakaan ei ole valittamista; nyt vain odotetaan tietoa siitä mihin lukioon yläasteen päättänyt poika päätyy. Teekkarineitohan on jo tiukasti tupsulakissaan kiinni, eka opiskeluvuosi takana ja kesätyö elintarvikemarketissa edessä. Vuoroja on kuulemma mahdollista säädellä siten, että mamin ja vaarin veneellä pääsee piipahtamaan.

IL näkyy aamupäivällä paljastaneen meidän ruokailuaikeet, joten kerron hieman lisää. Lounastettiin läheisen ostoskeskuksen yläkerrassa anatolialaisessa ravintolassa (sanoivat että Suomen ainoa sensorttinen!) jonka salaatti- ja vihannespöytä oli ihan kunnioitettavan pituinen eikä leveydessäkään ollut valittamista. Terveellisten eväiden popsimisen lomassa vaihdettiin kuulumiset, suunniteltiin tulevia ja naurettiin iloisesti.

Kyllä se parituntinen hyvinkin pikku lomaa vastasi, mutta sitten IL ja Justus lähtivät kohti ensinmainitun koronapiikkiä. Ukkokulta ja mä käväisimme ennakkoäänestämässä siltä varalta, että ensi viikonvaihteessa on hieno ilma eikä mereltä tee mieli tulla edes kansalaisvelvollisuuttaan täyttämään.

Näitä muita velvollisuuksia tässä on edessä vielä vaikka millä mitalla, mutta aiomme silti piipahtaa parin päivän reissulla Turussa tapaamassa sukulaisia ja vilkaisemassa muuatta lupaavantuntuista taidenäyttelyä.

Toipumista poteville, menestystä kaikkien kesäpuuhille ja Mari44:lle tervetulotoivotukset!

Tervehdys pikaisesti 😊

Kyllä sulla Mustikkaposki oli huono tuuri kylmälaitteiden kanssa. Toivottavasti uusi on jo paikoillaan. 

IL, lauantainne kuulosti ihanalta, niin normaalilta 😍 

Tiinuliinu, uskon, että lounastapaamiseltanne ei jutusta tullut puutetta. 

Siitä on siis viikko, kun sain kortisonipiikin olkapääni nivelkapselin sisään. Pari yötä menikin jo vähän helpommin ja olo oli kuin uudestisyntyneellä, kun varsinkin yhtenä yönä sain nukuttua kunnon yöunet. 

Eilen oli kauppapäivä ja ostettavaa oli paljon. Käteni varmaan rasittui reissusta ja varsinkin kaiken purkamisesta ja paikoilleen laittamisesta. Meillä oli kolme kylmälaukkua mukana. Yksi on sellainen, että sen saa autossa ladattua ja siinä on myös pistoke tavalliseen rasiaan - eli toimii tarpeen vaatiessa ylimääräisenä jääkaappina. 

Rakas siippani on ahkeroinnut tässä viikon aikana. Ensin pesi kesäkeittiön ikkunat ja lattiat sekä kaikki tasot. Sitten yhtenä päivänä pesi tämän "päämökin" ikkunat. Seuraavana oli vuorossa lasitettu terassi ja siinä vasta ikkunapinta-alaa onkin. Välillä pitää olla tosi korkealla tikkailla, turvavaljaat on kyllä yllä.  Mietti jo, että milloinkohan pitää tilata ulkopuolinen pesijä niille yläilmojen ikkunoille. Sunnuntaina piti vapaata ja maanantaina pesi vielä vanhan mökin ikkunat ja terassin sekä ylhäällä mäen (vuoren) päällä nököttävän vierasmökin ikkunat ja terassit. Nyt saa ikkunanpesuvehkeet laittaa vähäksi aikaa piiloon. Minä olen toiminut aputyttönä sen minkä olen pystynyt kädeltäni. Kesäkeittiön kaapit sentään siivosin ihan itsekseni 😂

Toivon, että käteni voi viikon päästä jo huomattavasti paremmin. Aiemmin kestänyt noin kaksi viikkoa ennen kuin pahin kipu on helpottanut. Olen toki viime piikin jälkeen ottanut joinakin päivinä Tramalia, en olisi pärjännyt muuten.

Tänään tänne on tulossa isäni ja poikamme. Tarkoitus on olla sunnuntaihin asti. Ennen korona-aikaa meillähän oli jatkuvasti täällä "vieraita" ja kaikki sujui lähes automaattisesti. Nyt on kauhea työ miettiä usean päivän ruuat etukäteen - poikamme syö kuin hevonen, vai olisiko sittenkin kuin norsu. Isä käy tänään vielä äidin luona ennen kuin lähtee hakemaan poikaamme. Ei isä enää jaksaisi yksin tänne ajaakaan. Mukavaa, että on luvattu hyviä kelejä, niin pääsevät miehet kalaan ja saavat nauttia saunasta ja järvestä sydämensä kyllyydestä. Vihdakset isäni oli jo tänään käynyt hakemasta. On kuulemma isommat lehdet koivuissa siellä tässä vaiheessa kuin täällä. 

Ruotsin kielestä täällä puhuttiin. Minä taisin olla omituinen otus, kun aikanaan tykkäsin koulussa siitä. Meillä se alkoi kansakoulussa ensimmäisenä vieraana kielenä ja ruotsin opettaja oli tosi mukava. Vielä keskikoulussa pärjäsin hyvin kielen kanssa, mutta jostain syystä lukioon mennessä numero alkoi laskea todistu todistukselta. Olin sitten lopulta Ruotsissa kesätöissä ennen lukion viimeistä luokkaa ja sain numeron nostettua ysiin ja kirjoitinkin siitä L:n. Kyllä on ollut elämässä paljon hetkiä - sekä työ- että vapaa-ajalla - jolloin kielen osaamisesta on ollut paljon iloa ja hyötyä. 
Nykyään tosin käytän aktiivisesti sitä tooosi harvoin.

Siitepölyä on ollut tänä vuonna aivan mielettömästi, samoin hyttysiä. Eilen ostin toisen Thermacellin ensimmäisen lisäksi. Ajattelin, että saamme kesäkeittiöön pöydän molempiin päihin yhdet. Sain viimeisen kappaleen, onneksi osasin suunnistaa heti oikeaan paikkaan, kun olin viikkoa aiemmin ostanut varasäiliöitä ja -tyynyjä. 

Pihatöitä olen tehnyt tosi varovasti. Vähän kuitenkin. Moni kukka- ja yrttilaatikko jää kyllä tyhjäksi tänä kesänä, kun yritän karsia kaikessa mahdollisessa. Perennojakin on liikaa, kuten myös kukkapenkkejä tälle kropalle. Saavat varmaan pikkuhiljaa metsittyä ja sitten tyydyn vain ruukussa ostettuihin kesäkukkiin. Viinimarjapensaat, karviaiset ja tyrnit kukkivat. Vettä vaan pitää tässä vaiheessa antaa ja reilusti, kun täällä on nyt taas ollut pitkä kuiva kausi ja sellaista edelleen luvassa. Onneksi letkulla on vaivaisenkin helppo kastella. Terasseilla olevat täytyy tietty kastella kannuilla. 

Kalaa on tullut huononlaisesti. Edelleenkään emme ole laskeneet verkkoja, kun järvessäkin on siitepölyä niin paljon.   Saas nähdä, jos tänään laskettaisiin. Tarvis saada kalaa ruuaksi, niin en sitten sulattaisi pakkasesta. 

Mukavaa viikon jatketta kaikille ja iloa päiväänne. Toivottavasti pysytte terveinä. 🥰😇

Huh hellettä Ihanaiset,
kyllä täällä maalla on ihmeellistä, pakko on jakaa teille muutama ihmeellinen luonto hetki. Eilen tultiin taas mökille, loppu 5 km ajetaan aina tosi hiljaa, kun pitää katsoa mitä eläimiä pelloilla näkyy, kurkia, joutsenia, jäniksiä, peuroja ja metsäkauriita näkyy tosi usein. Onneksi ajettiin hiljaa, kun erään mutkan jälkeen tiellä kökötti 3 outoa hanhea tai ankkaa. Pulskia ja isoja lintuja, musta vartalo, kaula ja pää valkoisia ja nokan päällä punainen heltta. En ole moisia ennen nähnyt en edes Korkeasaaressa, olivat varmaan karkumatkalla. Yhtään eivät autoa pelänneet onneksi päästiin kuitenkin niiden ohi, eivät viitsineet yhtään väistää 😲😄. Perille kun päästiin niin piti mennä poimimaan kimppu kieloja,hieman piti varjopaikoista etsiä, että löytyi tuoreita. Törmäsin sitten kieltoihin joissa oli yhdessä varressa jopa 19 kukkaa, yleensähän niissä on 8-10 kukkaa ja taas piti ihmetellä moista.

Tänään ei hommista meinannut tulla yhtikäs mitään. Heti aamusta alkoi ihmettely 🧐🤓🙃. Kahvi meinasi mennä ohi suun, kun katsoin järvelle. Sieltä nousi usvaa mikä sinänsä ei ole mitenkään ihmeellistä mutta kun järven pinnalla oli sateenkaaren värit. Piti pyytää isäntä vahvistamaan etten nää omiani. Ei muisteta kumpikaan moista ennen nähneemme. Piti ottaa kuva tai itseasiassa monta kuvaa  kun oli niin kaunis sääilmiö. Se kesti vajaan tunnin ja sitten aurinko oli harjoittanut usvan. 

Seuraavaksi piti ihastella telkkä perhettä joka tuli päivälevolle meidän rantaan. Ihania untuvapalleroita ja voi sitä touhotusta ennenkuin jokainen löysi itselleen sopivan paikan, sai untuvansa järjestykseennja hyvän lepo asennon. Puolisen tuntia lepäilivät sitten emo nousi ylös otti suunnan kohti järveä ja poikaset asettuivat kiltisti jonoon emon taakse ja molsk jokainen vuorollaan järveen. Minä heti hiipien varpaisillaan kiirehdin valkamaan mutta jotenkin emo minut huomasi ja ohjasi poikiensa keskemmälle järveä. Siirryin nuotiopaikalle ja telkkä perhe suuntasi naapurin rantaan mutta joku ne pelästytti ja poikue syöksyi järvi vaahdoten suoraan nuotiopaikan rantaan jossa minulla oli oiva tilaisuus nähdä linnut ihan läheltä. Minä olin hievahtamatta hiljaa ja niin olivat linnutkin, kun emo katsoi rauhan palanneen niin komensi poikueensa uudelleen matkaan. Pikku tipuja oli 9, on siinä emolla vahtimista.

Hommat keskeytyivät taas hetken päästä, kun piti ihastella kahden keltaisen perhosen tanssia. Pyörivät toistensa ympärillä tovin kiihkeästi, jano yllätti kesken kosiotanssin ja perhoset laskeutuivat alppiruusun kukille nauttimaan virkistävää mettä sitte toinen perhosista kääntyi siivet auki selälleen, siltä se ainakin minusta näytti ja toinen perhonen pörrösi siinä ympärillä. Käänsin hienotunteisesti katseeni toviksi muualle, olihan kyseessä intiimi hetki 🥰 niin uskon. Kun seuraavan kerran katsoin alppisuusupensaaseen päin nuoripari tanssi taas ilmassa ja keskenään kisaillen suuntasivat metsän siimekseen. Sen pituinen se 😊. 

Mukava päivä ja sain minä vähän hommiakin tehdyksi, tuuli juuri sopivasti niin hyttysetkään eivät kiusanneet, niitä on nimittäin ihan kamalasti🤬☹️. Mitäköhän huominen päivä tuo tullessa? Ehtiiköhän isäntä lämmittämään saunan ja uskallanko minä heittää talviturkin?

Mukavia kesäkelejä kaikille!