Hyvää Naistenpäivää meille kaikille upeille naisille! 

Eilen just totesin, että jos nainen ei ennakoi, niin mitään ei ehkä tapahdu. Oltiin mökiltä lähdössä ja minun piti ehtiä vesijumppaan. No Justus istuskelee kaikessa rauhassa uppoutuneena puhelimensa selailuun. Minä keräsin astiat koneeseen ja pikaohjelma päälle, petasin petit, keräsin läppärit kasseihinsa, icebugit mukaan, kastelin kukkaset. Sitten jo nätisti ehdotin, että voisitsä lueskella noita juttuja sillä aikaa, kun mä olen jumpassa. Kun nyt pitäisi pukea päälle. Siitä mies pukemaan, kunnes löysin hänet istuskelemassa vierashuoneessa ja nyppimässä sukistaan Ikerin karvoja vailla minkäänlaista kiirettä.

Minä keräsin ruoat kylmälaukkuun ja loput kassiin, lastasin kaikki kassit ja roskat ulkoeteiseen autoon kannettavaksi. Ja löysin Justuksen kodinhoitohuoneesta näpräämästä taskulamppua, jonka patteri oli jotenkin sulanut kiinni. Edelleen nätisti kysyin, onko tuo ihan pakko juuri nyt tehdä, että tavarat olisi valmiina autoon vietäväksi. Ja tämä hymyilee suloisesti, että ai niin.

Sillä aikaa, kun hän puki ulkovaatteita, minä kannoin suurimman osan tavaroista jo autoon. Pari eka kilometriä istuin ihan hiljaa ja yritin tolkuttaa itselleni, että kun mies on Hämeestä, se ei toimi niin kuin minä. Sitten alkoi naurattaa, kun mies vaan hyräili ihan tyytyväisenä radion mukana vailla mitään ymmärrystä siitä, että olin pikkuisen kiukkuinen.

Hänen tyttärensä on kyllä kertonut isänsä olleen aina viimeinen joka lähdössä, joten ei tämä dementiaa ole. Mulla on systeemi, että jos pitää olla jossain klo 14, puran taakse päin sitä niin, että autotalliin pitää lähteä 13.30, jotta ehdimme perille. Joten ulkovaatteita on alettava pukea 13.20. Joten suihkuun sun pitää mennä 12.30 jne. Onkohan se mun sihteeriluonne, joka tottui aikanaan aikatauluttamaan pomon päivän? Annoin vaan seuraavan palaverin paperinipun käteen ja neuvoin neukkarin numeron.

Mutta jonakin päivänä minäkin vaan lueskelen Hesaria yöpaita päällä ja seuraan, milloin mies älyää, että eikö meidän pitänyt olla jossain?

Toisaalta, eilen jumpasta tultuani Justus oli käynyt kaupassa ja ruoka oli valmiina, ne on niitä arjen iloja!

Hyvää naistenpäivää kaikille teille <3 

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on taas tullut paljon, että lyhyesti kommentoin muutamaa.

Kivikasa, pikaista paranemista. Onpa ihanaa, jos se korona noin nopeasti menee ohi. Saa nähdä, miten miehesi kanssa käy. Kerro sitten, selvisikö yhtä helpolla.

IL, suunnitelmallisuus on varmaan meillä molemmilla perusluonteessa. Hätävaraa minulla on täällä mökillä aina tilanteesta riippumatta. Viime kesänä ostimme agregaatinkin, josta riitti virtaa kolmelle jääkaapille  ja kahdelle pakastimelle. Järvestä saa sitten vettä, jos sähköä ei ole. Bensatankki ei kyllä ole aina täynnä ja tarkoitus oli nostaa käteistä ihan varmuuden vuoksi, mutta unohdin. Eilen soitin kylän apteekkiin ja kyselin joditabletteja. Ne olivat loppu. Saavat mahdollisesti joskus ensi viikolla uuden satsin. Kaupungissakin on "normioloissa", lue ennen koronaa, ainakin ruokapuolta hätävarana aika lailla. Nyt siellä ei ole mitään. Kerron siitä kohta lisää. 

Tiinuliinu, kiitos tsemppilinkeistä ja ajatuksista. Oli pakko kertoa rakkaalle siipalleni teidän Espanjan lähdöstä. Siitä näkee, että lyhyessäkin ajassa ehtii paljon. Onneksi huomasit tilanteen "ajoissa". Ihania päiviä siellä auringossa ja välillä sateessakin. Täällä tulee tällä hetkellä oikein kunnolla lunta, mutta huomisesta alkaen pitäisi auringon pilkistää melkein päivittäin. 

Suupaltti, miten siskosi sairastama korona meni. Siis ihan uteliaisuudesta kyselen, kun on muistikuva, että kerroit hänen olevan ilman rokotteita. 

Meillä oli pikapyrähdys pk-seudulla. Työntäyteinen sellainen. Lähdimme täältä perjantaiaamusta. Perjantaina pesin neljä koneellista pyykkiä... Täällähän en voi talvella pestä, kun kone ei ole lämpimässä tilassa. Sen lisäksi "pakkasimme" yhden makuuhuoneen valmiiksi. Kyllä on ihan mieletön urakka. Ensin saada kaikki "tavara" mahdutettua pieneen tilaan, lamput irti, verhot irti, kaikki irti... Muovittaminen ja teippaaminen vasta aikaa vievää olikin. Mehän olemme aloittaneet hommaa jo useimmilla käynneillä ja edellisellä muovitimme osan olohuoneesta ja makuuhuoneestamme sekä tyhjensimme vaatehuoneen lähes kokonaan. Lauantaina heräsimme aikaisin ja jatkoimme hommia. Sitten kävimme isäni luona ja sieltä menimme Nummelaan äitiäni tapaamaan. Sitten taas kaupunkikotiin raatamaan. Teimme hommia varmasti kymmeneen asti illalla. Sunnuntaina heräsimme molemmat jo viiden aikoihin ja aamiaisen jälkeen alkoi taas hommat. Makuuhuoneen laitoimme valmiiksi. Sänky piti kääntää "kyljelleen", joten seuraavan yön nukuin olkkarin lattialla (oli sentään oma patja) ja siippani nukkui työhuoneessa. Sunnuntaina lähdimme sitten myöhään iltapäivällä peräkärryn kanssa (oli ollut autotallissamme lämpiämässä) viemään isoja palmuja hoitoon. Kaksi veimme tyttären luokse (plus kaiken varalta siippani tumma puku ja oma musta pleiseri ja paitapusero) ja yhden veimme ystävämme luokse. Sitten tultuamme takaisin sekasorron keskelle siippani alkoi tyhjentää autotallia peräkärryyn. Alunperin oli ollut ajatuksena, että veisimme peräkärryn tyttären ja vävyn autotalliin (kahden auton talli, mutta myivät toisen auton pois), mutta saimme hiljattain tietää, että autotallit ovat pois käytöstä ehkä elokuun loppuun, joten päätimme tuoda autotallin tavarat tänne. Siippani oli varma, että mahtuvat kaikki peräkärryyn, mutta minä taas ajattelin, että eivät mahdu. Kolme laatikkoa taisi sitten päätyä parvekkeellemme. Saimme sunnuntai-iltaan mennessä melkein kaiken tehtyä. Maanantaina heräsimme taas kukonlaulun aikaan ja jatkoimme hommia. Muovitus on hidasta ja meinasi muutaman kerran tulla vähän eripuraa, kun olen niin pikkutarkka.... Jääkaappi ja pakastin piti tyhjentää.... pakkasessa ei ollut juuri mitään, sienet sieltä vein jo lauantaina isälleni. Kyllä on vaikeaa tyhjentää ja muovittaa kaikki. Lopussa huomasin, että olimme unohtaneet jättää jätesäkkejä... minun oli tarkoitus laittaa imuri sellaiseen. Onneksi oli vielä muovirullaa ja teippiä. Imuri pääsi niiden sisään. Sakset pussissa parvekkeelle. Eteiseen jäi matkalaukku ja pyykkikassi lakanoista ja käsipyyhkeistä, jotka tytär hakee heille. Siellä todennäköisesti yövymme ja varmaan kerran isäni luona, kun pk-seudulla käymme. Poika hakee eteisestä kameran jalustoja. Jompikumpi laittaa sitten pakastimen ja jääkaapin ovet kiinni. Remppa omassa huoneistossamme alkaa vasta noin kuukauden päästä, mutta kun autotallitkin piti nyt tyhjentää ja meteli remontin aikana on aivan kauhea, niin saman tien teimme hommat loppuun asti. Eilen sitten lähdimme noin puoli 11 aikoihin ajalemaan hitaasti tänne mökille. Ostin pikkolopullon skumppaakin sen kunniaksi, että saimme kämpän pakettiin, mutta se jäi eilen juomatta. Jospa tänään.... Minua stressasi tuo homma kovasti ja sen suhteen olo on nyt keventynyt huomattavasti. Suunnittelin etukäteen kaiken, miten toimimme ja missä järjestyksessä, niin homma eteni nopeasti. Yöunet jäivät kyllä vähiin. Sunnuntai-iltana oli vielä noustava patjalta ylös ja kirjoitettava muistilappu seuraavan aamun hommista. Lapun tehtyäni ja puolikkaan nukahtamislääkkeen jälkeen sain nukuttua sentään 5 tuntia. Joskus juhannuksen aikoihin meidän asunnon pitäisi aikataulun mukaan olla valmis. Vielä en stressaa kämpän siivouksesta ja tavaroiden paikoilleen laittamisesta. 

Kyllä oli aivan ihanaa tulla eilen tänne. Matka kesti kauan, kun oli niin painava lasti. Heinolan Cittarissa täydensimme ruokavarastoja, niin että tällä viikolla ei enää tarvitse kauppaan lähteä.

Ukrainan tilannetta olen seurannut aika paljon ja kyllä ahdistaa, täytyy myöntää. Uutisista, kun näen jotain kuvanauhoja, niin usein alkaa itkettää - joku surusta tai liikutuksesta. Toisinaan tunnen taas ihan hirveää raivoa yhtä ihmistä kohtaan. Enpä muista, että olisin koskaan tuntenut vastaavanlaista. Se on upeaa nähdä, miten paljon ihmiset ovat halukkaita auttamaan ukrainalaisia niin monin tavoin. Tosi isot summat rahaakin on kerätty niin lyhyessä ajassa. Suomalaisten on Venäjän naapurina helppo asettua ukrainalaisten asemaan. Toivottavasti sota loppuisi pian eikä leviäisi laajemmalle. Onneksi meillä on niin viisas presidentti, joka osaa hoitaa ulkosuhteita loistavasti. 

IL, lopetit toiseksi viimeisen kirjoituksen niin kauniisti mummosi sanoihin. Yhdyn niihin. 

Terveyttä, voimia ja hyvää mieltä kaiken tämän mielettömyyden keskellä. Onneksi huomisesta alkaen on luvattu sitä valoa ja aurinkoa. Voikaa hyvin. 🥰😇

Hyvää naisten päivää kaikille ihanille naisille. Miehille muuten vaan kivaa päivää

Raportoinpa tänne koronatuntemuksia. Viime yönä nukuin tosi huonosti, en paljon yhtään, ainakin siltä tuntuu. Yöllä mua pyörrytti, että en uskaltanut nousta edes sängystä. Maailma vaan pyöri kun avasin silmät. Ällöttävä tunne! Voi tietysti johtua jumissa olevasta niskastakin, mutta yöllä varsinkin oli vähän pelottavaakin. En viitsinyt miestä herättää kun hänkään ei ole kunnossa.

Tänään soitin ajan miehelle viralliseen testiin kun tyttäreni sanoi, että hänen olisi hyvä saada virallinen todistus sairastetusta taudista, varsinkin kun haaveilee matkasta Englantiin keväällä. Hänellä kun ei ole vielä kolmatta rokotetta eikä sitä nyt edes kannata ottaa, jos on korona. 
Eivät oikein ensin meinanneet antaa aikaa, mutta kun siinä aikani selitin ja solkkasin, antoivat ajan. Kohta pitääkin lähteä sinne ajelemaan. Toivottavasti ei olis koronaa, mutta pahoin pelkään, koska oireet ovat ihan samat kuin minulle. 

Oma olo on taas ihan ok. Vielä tulee yskänkohtauksia silloin tällöin, mutta nenä ei ole tukkoinen eikä mitään kauheaa limaköhääkään ole. Se on sellaista ärsytysyskää kun alkaa jotenkin kutittaa ja sitten on pakko yskiä.

Eipä tässä muuta tällä erää.

Tervehdys kaikille!

Kipa, on teillä ollut melkoinen urakka kaupunkikotinne tyhjentämisessä ja paketoinnissa. Turha kuitenkaan miettiä tulevaa purkamista ja järjestelyä. Se kyllä hoituu sitten, kun sen aika on ja kokemuksesta tiedän, ettei se tunnu niin rasittavalta, kun tietää kaiken olevan sitten taas kunnossa - ainakin toistaiseksi!

Tiinuliinu, teidän lähtönne sujui todella sukkelasti. Siinä sen näkee, kun asiat on hyvin suunniteltu, niin hommahan on jo puoliksi tehty! Sitä vain mietin, että aikaistuiko teidän lähtönne matkatoimiston taholta vai olitko alunperin merkinnyt lähtöpäivän väärin? Jos vika oli matkatoimiston, niin aika huonoa tiedottamista heidän taholtaan. Onneksi pääsitte kunnialla perille ja saatte nyt nauttia ilman tuiskuja ja liukkautta 🤗

Meidän ei kannata lähteä mitään pakoon mökille, kun siellä kaikki, paitsi puucee, toimii sähköllä! Siis kotona ollaan, tuli mikä tuli. Ilmeisesti emme todellakaan ole huolestuneita, kun emme ole mitään varmuusvarastojakaan keränneet ja auton tankkiakin on ollut tarkoitus mennä täyttämään jo pidemmän aikaan, kun olemme seuranneet hintojen nousua. Vaikka tuon naapurikahjon touhuja on saanut jo pitkään seurata, niin kyllä nämä nykyiset toimet ovat vaikeasti käsitettäviä. Toivottavasti kaikki pakotteet saavat talouden pikaisesti niin pyllylleen, että sotiminen käy mahdottomaksi, vaikka Venäjän kansahan siinä tuleekin kärsimään. Ja toivottavasti oikeaa tietoa saadaan välitetyksi kansalle. Toisaalta, järkiporukka kyllä tietää mitä siellä tapahtuu, mutta järki pitäisi saada iskostettua myös heihin, jotka yhä edelleen kannattavat hullua johtajaansa!

Meirämmiähellä sitten diagnosoitiin varhaisvaiheen Alzheimer ja aloitettiin lääkitys etenemisen hidastamiseksi. Ensin kuukauden verran hän syö ihan mietoja kapseleita, sitten kuukauden vähän vahvempia, jonka jälkeen alkaa sitten varsinainen, toistaiseksi voimassa oleva lääkitys. Autoakin hän saa ajaa, mutta kuulemma sitten myöhemmin asiaa tullaan seuraamaan. Noin puolen vuoden päästä on seuraava kontrollikäynti ja tässä välissä hoitokoordinaattori (hieno termi!) tulee keskustelemaan hoitoon liittyvistä asioista. Hyvä, että asia saatiin selvitettyä ajoissa, niin tilanteeseen sopeutuminenkin on helpompaa.

Täällä sateli hiljuksiin lunta aamupäivällä ja vieläkin tulee jokunen hiutale. Jokohan tämä alkaisi olla sitä "vanhan lumen surmaa"? Ei silti, lunta on kyllä niin paljon, ettei se ihan hetikohta häviä. Mahtaisikohan olla vappuun mennessä sulanut tai ehkä juhannukseen?! Mistä puheenollen, ostimme kermaa ja ajattelimme syödä lähipäivinä viimeisen mämmituokkosen pois kuleksimasta ennen pääsiäistä ja uutta satsia 😋

Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja koettakaahan parantua/pysyä terveenä 😃

Moi,

Mennalle tässä vain vastailen. Varmaan pysäyttävä uutinen tuo Alzheimer, mutta hyvä että diagnoosi tuli ajoissa. Ja hoitosuunnitelma, lääkitys ja kontrollit pitävät tilanteen hallinnassa. Jaksamista teille molemmille!

Kysyit että vaihtoiko matkatoimisto lennot. Ei kun lentoyhtiö. Me emme ole reissussa minkään toimiston kautta, vaan lennot ostettiin Norwegianilta suoraan (normaalisti lennetään Finnairilla mutta tällä kertaa toi N. oli paljon edullisempi). Kun ällistyksestä toivuttiin, kaivettiin sähköpostista esiin alkuperäinen matkadokumentti ja todettiin että keskiviikkona oli lähtö. Siitä, milloin se on muutettu tiistaiksi, ei siis tosiaan ole mitään havaintoa. Mahdollista on, että muutoksesta kertova sähköposti on mennyt roskapostikansioon koska postiohjelma on luullut sitä mainokseksi (jotenkin outo otsikointi? Tarjous tms?)

No, opittiinpa tästä se että kaikki sähköpostit kannattaa avata eikä toimia pelkän otsikon pohjalta (ihan hyvä tapa muutoinkin, esim. iltapäivälehtien lukemisessa 😉)

Mehän asutaankin täällä ihan normi kerrostalokolmiossa, kotoisampaa kuin hotellielämä. Ja mahdollisuus majoittaa vieraita; ensi viikon lopulla on muutamaksi päiväksi tulossa teekkarineito ja pikkuveljensä.  Sitä ennen runsaasti reippailua.

Hyvää naistenpäivää - vielähän sitä on jonkin verran jäljellä!
Ja toipumistoivotukset Kivikasalle!

Hyvää naistenpäivän iltaa Ihanaiset !

Kipa, systerini voi kohtalaisesti, kun viimeksi kysyin. Hän ei tykkää jos hössötetään niin olen pitänyt matalaa profiilia 🤭🙂. Joutui hän hakemaan lisää sairaslomaa, kun on toiminut vammaisen avustajana kahdesti viikossa eikä sinne voi sairaana mennä. Samaa kertoi kuin monet muutkin, että olotila vaihtelee kurjasta kohtalaiseen. Olen helpottunut, ettei systeri sairaalaan joutunut.

Tiinuliinulle taas kiitos linkistä naisten maanpuolustukseen. Toivottavasti muistan siihen torstaina osallistua. Meillä laivayhtiön viestejä menee joskus suoraan roskapostiin vaikka muuten tarjoukset tulevat oikeaan osoitteeseen, omituista. Hienosti selvisitte kuitenkin reissuun.

Menna, huh, ikäviä uutisia, onneksi löydettiin tauti ajoissa ja miehesi sai lääkityksen.

Tämä viikko on pitkästä aikaa humputtelua 🤗. Eilen kokoontui eläkeläisporukka ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen. Tänään olin ystävättären kanssa Sinebrychoffin taidemuseossa, syömässä ja höpöttämässa. Kotimatkalla piti käydä ihanassa pikku kukkakaupassa Bulevardilla, taidenäyttelyn ja naistenpäivän innoittamana. Siellä oli ihan tajuton määrä erilaisia kukkia, pää meni ihan sekaisin. Sinne pitää mennä toistekin. Lauantaina päästään vihdoin oopperaan katsomaan Sibelius balettia ja sunnuntaina mennään lapsenlapsen 17v synttäreille. Ihanaa vaihtelua !

IL, nauratti tuo Justuksen haahuilu. Minä olen viime tipassa lähtijä, onneksi isäntä on hätähousu niin ollaan ajoissa perillä. Systeri on myös viimetipan mimmi ja tottunut siihen, että joku toinen pitää huolen aikatauluista mutta nykyinen elämäntoveri on samanlainen haahuilija niin eivät tahdo ehtiä ajoissa minnekään ☺️.

Menna, hienoa, että miehesi pääsi ajoissa hoitoputkeen. Lääkityksellä saatte todennäköisesti monta hyvää vuotta vielä yhdessä. Miten miehesi suhtautuu tietoon? Minun isälläni oli sairastuttuaan hetken masennusta, kun oli juuri menettänyt äidin, joka sairasti Alzheimeria yli kymmenen vuotta.

Kipalla oli ja on vielä valtava urakka tehtävänä. 

Suupaltti, mun alkoi niin kovasti mieli sinne Bulevardin kukkakauppaan, että kun tänään mennään muutoinkin kaupungille, on ehkä pistäydyttävä siellä nuuskimassa tuoksuja.

Me innostuimme eilen siivoamaan Justuksen kaupunkikodin, kun illemmalla tuli yksi bonuslapsenlapsi syömään ja suunnittelemaan juhliani. Justuksella on pitkä ruokapöytä, johon hän keräilee kaikenlaista "tarpeellista". Minä en voi siitä mäkättää, koska kyseessä on hänen kotinsa. Nyt kuitenkin pyysin, että pöytä on saatava esiin. Samalla taidemaalariystäväni sattui soittamaan ja kerroin hänelle meneillään olevasta operaatiosta. "Sinä olet sitten ahdasmielinen ihminen, kyllä toinen saa pitää kasansa!", kiljui ystäväni, jolla on itsellään aina kasoja siellä täällä. Naureskelin pitkin iltaa, kun liitin minusta mainittuihin adjektiiveihin tuon ahdasmielinen. Eräs entinen ystävä haukkui ihan tosissaan kerran minut lyttyyn sen takia, että olen aina liian hyväntuulinen.

No pöytä tyhjeni ja laitoin siihen nopeasti kolme samanlaista kaitaliinaa poikittain, esikkoasetelman ja varmuuden vuoksi vielä katoin lautasetkin, ettei vain pienintäkään paperipinoa ehtisi ennen iltaa imestyä.

Bonarityttö tuli, söi parikin lautasellista Justuksen loihtimaa sinappikanaa. Käytiin tekemäni ennakkosuunnitelmia läpi, tyttö omi itselleen joitakin vastuualueita ja hihitteli etukäteen niille yllätyksille, joita ovat toisten bonuslastenlasten kanssa suunnitelleet. Voi miten rakastankaan ylläreitä! Sanoin ohjeeksi, että ylistäviä puheita mammasta ei voi koskaan olla liikaa! Mä tunnen itseni niin onnelliseksi näiden bonuslastenkin takia, kohta kolmekymmentä vuotta saanut olla heille mamma ja kaikki edelleen elämässäni mukana.

Heviteini on aika ahdistunut sotatilanteesta. Hänhän on jo muutaman vuoden ollut valtavan kiinnostunut sota-asioista ja tietää vaikka mitä eri maiden sotakoneistoista. Hän lukee netistä suoraan esim. Naton sivuja, joissa Suomea koskevaa tietoa ei ole yhtään pehmennetty kuin suomalaisissa twiiteissä. Vanhempansa juttelevat paljon hänen kanssaan ja opastavat suhtautumaan kriittisesti netistä pursuaviin tietoihin. Juniori taas ihmettelee, kun koulussa ei yksikään opettaja mainitse sanallakaan sotaa, joten oppilaat puhuvat keskenään sitä sun tätä välitunneilla.

Tyttärellä on kiirettä ja stressiä, hänhän on Sanomilla töissä. Kirjeenvaihtajat on kutsuttu Venäjältä kotiin ja koko Sanoma-talo on yhtä mehiläispesää yötkin läpeensä.

Kohta kaupungille, pitää hakea 60-vuotta täyttävälle veljelleni lahjakortti ja eka kolmen kuukauden lääkesatsini apteekista. Siihen meneekin kolmasosa eläkkeestä, kun alkuvuodesta ei helpotuksia ole.

Silti, mimmit, valoisia päiviä ja positiivista mieltä!

Menna, ikäviä uutisia. Onneksi saitte diagnoosin miehesi sairaudesta hyvissä ajoin. Hyvä hoitosuunnitelma, lääkitys ja seurantakäynnit auttavat varmasti paljon. Voimia teille kummallekin.

Kivikasa, tsemppiä ja toipumista koronasta mahdollisimman pian. Mikä on miehesi tilanne? Me mieheni kanssa emme saaneet tartuntaa vaikka sekä pikku kaveri, joka meillä on säännöllisesti joka päivä, tytär ja vanhin lapsenlapsistamme koronaan sairastuivat.

Tyttärellä tauti on ollut pahin huolimatta kolmesta rokotuksesta. Hankalinta on ollut se, että hän väsyy tosi helposti. Hän on aina liikkunut paljon: käynyt kuntosalilla, voimistellut, ratsastanut, mutta koronan jälkeen muutaman kilometrin reipas kävelykin on nostanut sykkeen pilviin ja kävelylenkin jälkeen hän on ollut tosi uupunut. Tätä on jatkunut muutaman viikon, mutta nyt on olo alkanut hieman helpottaa.

Kipa, aivan hurjalta kuulostaa tuo kotinne ja autotallin tyhjennys- ja suojausoperaatio. Onneksi teillä on tuo mökkinne.

Suupaltin humputteluviikko kuulostaa ihanalta ja on varmasti tehnyt hyvää kaiken keskellä

Minä sitten nautin lukiessani IL kuvauksiasi elämän arjesta rakkaan Justuksesi kanssa, Ymmärrän sinua tosi hyvin onhan minunkin mieheni hämäläinen ja minä nopeasti asioita tekevä stadilainen.

Tiinuliinu, kiitos monista hyvistä linkeistä ja jutuista, joita sekä tällä palstalla että facessa olet jakanut.

Pikku kaveri 8v ei ole ollut tietoinen Ukrainen sodasta eikä siitä siis ole mitään kysellyt . Eilen hän alkoi katsoa tallennettuja Paavo Pesusieni jaksoja telkkarista ja kun hän avasi TV:n oli uutislähetys meneillään ja näkyviin tuli kuvia tuhotusta Ukrainan kaupungista.

- Mummu, miksi tuolla on noin sotkuista? Miksi siellä on rikottu taloja? hän kysyi. Olisin mielelläni vain sulkenut TV:n ja todennut, että nämä ovat aikuisten juttuja, mutta toisaalta ajattelin, että jotain on sanottava, kun toinen sinnikkäästi jatkaa: - Mummu, kuka on hajottanut noi talot? Asuiko niissä ihmisiä? Oliko se joku myrsky? Sano!

Pörrötin lapsen tukkaa, annoin päälaelle suukon ja sanoin: - ”Kyllä siellä asui ihmisiä, mutta he ehtivät onneksi talosta pois ennen kuin talot hajosivat”. -Kuka ne hajotti? pikku kaveri jatkoi. - Siellä on sota ja silloin rikotaan toisten taloja, vastasin. - Mutta miksi? Miksi on sota? Kuka sotii? Voiko sota tulla tänne? - Siellä sotivat ihmiset, jotka eivät osaa jutella keskenään riitelemättä, vastasin ja jatkoin:- Meille ei ole tulossa sotaa. - Ai kun meillä osataan jutella ja sopia asioista eikä heti lyödä, jos ollaan eri mieltä, hän totesi. - Just niin, mutta katsotaan nyt Paavoa...

Sillä kertaa keskustelu lopui siihen. Vanhimman lapsenlapsen kanssa käytiin samasta teemasta hieman erilainen keskustelu: - Aivan hullu tuo Putin, idiootti, vaikka mä en hyväksy väkivaltaa niin melkein toivoisin, että joku kävisi sen tappamassa. Suomessa on ihan turha kuvitella, että kun ollaan oikein kiltttejä Venäjä ei tänne hyökkää. Mä en tota Nato hommaa oikein tajua, mutta olen silti sitä mieltä, että siihen pitäisi liittyä.Eihän me muuten pärjätä vai mitä sä ajattelet mummu?
Ja sitten minä vastasin mitä ajattelen ja juttelimme teemasta melkein tunnin. Ihanaa, kun näiden lastenlasten kanssa saa jatkuvasti olla itsekin ymmällä ja miettiä asioita vähän joka kantilta.

Juuri nyt katson ikkunasta ulos. Aurinko paistaa. Suuri parvi lintuja on tullut lintulaudalle. Sydän on täynnä rakkautta omia läheisiä kohtaan, mutta myös niitä ihmisiä kohtaan, joiden koti on rikottu, koska ei ole osattu keskustella asioista. Koska yltiöpäinen kansalliskiihko voi olla muutakin kuin jääkiekkovoiton juhlimista. Koska yksinvaltias harvoin ymmärtää edes oman kansansa tuntoja vaan kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin kuin muut. Koska ihmisten hulluus voi väliaikaisesti tukahduttaa viisauden. Ja silti haluan uskoa siihen, että jonain päivänä kaikki on taas paremmin. Jonain päivänä.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Kiitos Jumbojet ja muutkin toivotuksista. 
Koputan puuta ja sanon voivani hyvin. Tällä hetkellä olo on ihan normaali. Mutta yllätyksiähän voi tulla kuten pojalle, jolta kaikki varsinaiset oireet oli hävinnyt, mutta sitten yllättäen hävisi häneltä haju- ja makuaisti. Vaimoltaan ei ihan niin totaalisesti. He vaan nyt ihmettelevät, että mistä tietää, jos pikkuiseltakin on aistit hävinnyt? Sanoin, että testatkaa vaikka sitruunalla, eiköhän suu mene muikeaksi, jos maistuu liikaa. 
Heillä on myös vaikeuksia havaita, milloin vaippaan on tullut isompaa tavaraa  Tähän asti kumpikin on jo kauas asian huomannut, nyt joutuvat kurkistamaan 😄 Muuten voivat kaikki hyvin.

Miehellä oireet jatkuu ja juuri huomasi tuloksen tulleen puhelimeen: positiivinen.  Ei hänellä kuumetta ole, mutta nuhaa ja yskää. Kevyellä kävelyllä käytiin tänään.

Otamme siis vaan rauhallisesti kun ei ole mitään kiirettä mennä minnekään.
:
IL: minua huvitti nuo Justuksen kasat. Meillä on samanlainen kaiken tärkeän kasaaja. Nyt kun ei ketään käy juuri koskaan, en ole viitsinyt välittää, vaikka keittiön pöytä on välillä yli puolet alasta kasojen peitossa. Yritän pitää "omaa" puoltani siistinä 😄 Tosin nyt on minullakin on muutama kasa: kangasta ja kaavat...

Kiitoksia tsemppitoivotuksista ❤️

IL, meirämmiäs suhtautuu asiaan ihan hyvin, alkoi ottaa lääkettä mukisematta ja on sitä mieltä, että ellei hän jossain vaiheessa pysty ajamaan autoa, niin sitten ei muuta kuin kortti pois. Ajamisesta luopuminenhan on monille miehillä todella tiukka paikka, mutta yleensä he myös suhtautuvat autoihinsa melko tunteella. Meirämmiäs on aina ollut sitä mieltä, että auto on vain väline päästä paikasta A paikkaan B ellei sinne muuten pääse, joten siitä ei varmaan mitään ongelmaa muodostu.

Jotenkin huvitti lääkärillä, kun hän hyvin perusteellisesti kyseli mm., miten meirämmiäs nykyään osallistuu kotitöihin. Peseekö pyykkiä, tiskaako jne. No, entisessä elämässään hän tietenkin pesi pyykkiä ja tiskasi, mutta meidän yhteiselomme aikoina minä olen ne tehnyt. Tuskin hän edes osaisi pyykkikonetta käyttääkään. Minä puolestani inhoan tiskaamista ja meirämmiähen mielestä miehet eivät tiskaa, joten siksi meidän ensimmäinen yhteinen hankintamme olikin pieni tiskikone. Tässä nykyisessä asunnossamme on iso tiskikone, jonne keräämme viikon tiskit. Minä senkin olen hoitanut alusta lähtien ja mikäli meirämmiäs laittaa tiskikoneeseen jotain, se yleensä menee ihan väärään paikkaan ja joudun järjestelemään kaiken uudestaan. Diagnoosissa on hyvin perusteellisesti kirjattu ylös nämäkin asiat ja mietin, että onko esim. pyykkäämättömyys jokin dementian oire, ellei sitä ole koskaan tehnyt 🤔  Imurointi kyllä sujuu kuten ennenkin!

Jostain syystä nukuin viime yönä tosi huonosti. Siis minä, joka olen nukkumisen valioluokkaa 😲 eikä nyt edes ole täysikuukaan! Sotauutisista se ei kuitenkaan johdu, kun en niitä kovinkaan ahkerasti katsele. En myöskään lue kaikkea mahdollista netissä. No, eihän kaikki aina suju samalla tavalla ja varmaan ensi yönä sitten uni tulee taas normaalisti. Sain vihdoin puuttunutta kolesterolilääkettäkin parin viikon tauon jälkeen, joten siinäkin suhteessa elämä on palannut uomiinsa. Tänään sain myös tilattua itselleni silmälääkärin ja on mielenkiintoista nähdä, millaiset silmänpaineeni nyt ovat. Minullahan on synnynnäisesti korkeahkot paineet eikä siitä ole ainakaan vielä aiheutunut mitään vaurioita silmiini. Paineita pitää kuitenkin seurata, etteivät nouse niin korkealle, että sitä pitäisi alkaa lääkitä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille 🙂