Heips kaikille. Aikaa on taas vierähtänyt kaikenlaisissa puuhissa, joten en kommentoi sen kummemmin mitään, silloin tällöin olen lukenut viestejä kuitenkin. Toivottavasti kaikki voivat paremmin, jotka ovat kärsineet kuka mistäkin vastoinkäymisistä. 

Meillä suurin urakka on ollut talon ulkomaalaus puuosien osalta. Mies sai päähänsä keväällä, että hän voisi tehdä sen. Kauhistuin ensin kun tiesin kuinka iso homma se on. Sitten ajattelin, että tehköön sitten ja jos huomaa, ettei jaksakaan, palkkaan ulkopuolisen maalarin. No kuukausi sitten hän aloitti ja viikko sitten tuli valmiiksi. Alkuvalmistelutkiin vei paljon työtä kun puhdistettiin seiniä ja suojattiin muoveilla tiiliseinät eli käytännössä koko talo ympäriinsä. Välillä sää pakotti taukoon kun ei oikein sadesäällä kannata maalata edes räystään aluksia. Päätyjen maalaukseen tarvittiin telineet, jotka onneksi saatiin vuokrattua oman kylän rautakaupasta. Niiden kokoaminen vaan vei meiltä aikaa ainakin kaksi tuntia. Olin jo valmiiksi kysynyt yhdeltä tutulta, että saako soittaa apuun, jos emme saa niitä telineitä kasaan. Olin jo monta kertaa soittamassa, mutta mies ei antanut periksi. Lopulta sitten onnistuttiin. Ei niissä muuta hankaluutta niin ollut, mutta ne tasot oli niin painavia, että piti miettiä, miten ne saa nostettua ylös. 
Mutta kylläpä nyt on hyvä mieli kun maalaus on valmis. Talo näyttää kuin uudelta ainakin puuosiltaan. Olen niin tyytyväinen tulokseen. Ja melkoinen säästökin kun itse tehtiin, tai mies teki... 

Välillä oli viikonloppu kun lapset tuli käymään. Silloin oli saatu maalattua terassin osuus ja autokatos, joissa oli jo yksistään iso työ kun oli paljon kattoakin maalattavana.
Pikku Murunen oli innoissaan kun sai niin paljon huomiota ja aina oli leikkikaveri tarjolla. Hän oli niin hauska kun komenteli varsinkin miehiä isoon ääneen. 😄 Leikkimökissä käytiin monta kertaa "kahvittelemassa" ja talomme takana olevassa leikkipuistossa keinumassa ja laskemassa liukumäkeä. Samalla reissulla sai syödä myös mustikoita, joita puiston metsässä kasvaa paljon.


Mustikoita on poimittu vähän joka välissä. Viimeisellä reissulla kuitenkin oli jotenkin niin huonolaatuisia, että heitin varmaan kolmasosan roskiin, en enää jaksanut perata kun tuntui, että suurin osa oli huonoja. Kummallisen värisiä ja puolet mustikasta kuivettunut. Mikähän tauti niitä vaivasi. No, noin 16 kg sain yhteensä mustikkaa pakkaseen. Ostan sitten kaupasta, jos loppuu.

Nyt suunnitellaan automatkaa Norjaan syyskuun alussa. Mitään varmaa ei vielä ole lähdöstä, mutta jonnekin tekisi mieli. Katotaan. 

Eipä tässä muuta. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti ja kesäisiä päiviä.

Kipa, olen huomannut itsekin kirjoitusvälien aina välillä pidentyneen, mutta kun ei mitään tapahdu, niin mistäs kirjoitat?! Ei teistä kukaan jaksaisi lukea pelkästään valituksiani helteestä!

Kun kerroit portaissa sattuneesta haverista, niin se vahvisti tyytyväisyyttäni siitä, kun pidin yhtenä rivitaloasumisen kynnyskysymyksenä sitä, ettei saa olla portaita. Vaikka olisi kuinka varovainen, niin portaissa voi aina sattua jotain ja kun ikää tulee koko ajan lisää, niin sattumiset todennäköistyvät. Eikä se nuoruuskaan mikään tae ole, ettei onnettomuuksia portaissa voisi tapahtua. Ajatelkaapa toimittaja Pirjo Kauppista, joka kompastui kotinsa kierreportaissa liinavaatteisiin ja halvaantui. Huomasin muuten, että hän oli kuollut v. 2018. En muista, olinko siitä tietoinen aikaisemmin.

Vielä tuosta hormoonikorvauksesta, että minun tapaukseni on sikäli helppo, kun minulta on poistettu kohtu, en tarvitse keltarauhashormoonia, joka lienee se varsinainen syntipukki haittojenkin suhteen. Mikäli kohdunpoistoa ei olisi tehty, niin todennäköisesti olisin yrittänyt keksiä jotain muuta vaihdevuosioireiden helpottamiseen, sillä normaalissa korvaushoidossa käsittääkseni menkat jatkuu ja siinä vaiheessa olisin taatusti jo ollut ihan kypsä niiden suhteen!

Meirämmiähen muistitestit sujuivat hyvin eikä niiden osalta ollut tapahtunut mitään huononemista. Myöskään ajokykyyn liittyvissä testeissä ei näkynyt mitään sellaista, joka edellyttäisi ajoluvan poistoa. Minulle annettiin myös täytettäväksi lomake, jossa kysyttiin olinko huomannut muutoksia erilaisten toimintojen, mielenlaadun yms. suhteen. Mitään muutoksia ainakaan huonompaan suuntaan en ole huomannut, joten ilmeisesti lääkitys on toiminut toivotulla tavalla. Pyysin sitten lääkäriltä, joka oli eri kuin aikaisemmilla kerroilla ja mielestäni osallistuvampi, että hän ottaisi oikein selkeästi kantaa alkoholin käyttöön, kun meirämmiäs ei suostu luopumaan punaviinistä ja sitä menee joka päivä 1-3 lasillista poislukien ne harvat päivät, kun viini on loppu eikä kaupassa ole vielä käyty. Lääkäri pitikin oikein perusteellisen oppitunnin vähäisenkin alkoholimäärän vaikutuksista ikäihmisillä yleensä ja erityisesti muistisairauden yhteydessä. Hän kertoi minullekin uutena tietona sen, että kun miehillä normaalisti riskikäytön raja on 24 annosta viikossa, niin yli 65 vuotiailla se on vain 7 annosta, sillä ikäihmisen elimistö ei enää kestä samassa määrin alkoholia kuin nuorempien. Lisäksi täytyy ottaa huomioon lääkitys, sillä maksa puhdistaa elimistöstä lääkkeiden vaikutuksia ja se joutuu aika lujille, kun siihen tulee lisäksi vielä alkoholikin. Hänen mukaansa alkoholia ei missään tapauksessa saa käyttää päivittäin, sillä pienikin säännöllisesti nautittu määrä aiheuttaa vahinkoa ja maksan täytyy saada levätä. Minua huvitti suunnattomasti itsekseni, kun olen paasannut samoista asioista ihan samoilla argumenteilla eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta. Mitäpä vaimo nyt mistään tietää! Saa nyt sitten nähdä, miten tässä käy.

Kävimme kotimatkalla kaupassa ja luonnollisesti myös Alkossa. Meille on sieltä tullut hieman tutuksi yksi vähän vanhempi miesmyyjä ja kyselin häneltä alkoholittomista viineistä. Hän suositteli hyvää valko- ja roseeviiniä, mutta ainoaa punaviiniä, jota hän oli maistanut, ei ollut myymälässä. Hän kuitenkin totesi, että voisi kuvitella Sangre de Toron olevan hyvää, kun mainitut valko- ja roseeviini ovat samalta valmistajalta, joka on erityisesti panostanut alkoholittomiin viineihin. Otimme yhden kokeeksi, muttemme ole vielä maistaneet. Sen kuitenkin tiedän, että alkoholiton viini valmistetaan samalla tavalla kuin alkoholillisetkin, mutta siitä poistetaan jollain erikoismenetelmällä alkoholi. Näin viini maistuu enemmän viiniltä eikä marjamehulta. Kerron sitten näkemykseni, kun olemme ehtineet maistaa.

Minulla olisi aihe gallup-kyselyksi. Meillä on nyt taloyhtiössä otettu käyttöön uusina jäteastioina myös muovi ja kartonki. Laatikot ovat olleet käytössä parisen viikkoa ja meirämmiäs on jo useamman kerran vienyt pois sellaisen kaupan vihannespussillisen ja sekajätepussi on vajaa puolillaan! Teillä, joilla muovia mahdollisesti kerätään, niin laitatteko jätteen sellaisenaan vai pussissa? Luin Pirkanmaan Jätehuollon sivulta, että jätteen voi laittaa pussissa, mutta sitä ei saa sulkea tiukasti. Laatikossa näkyy molempia käytäntöjä ja yksi naapureista perusteli pussin käytön sillä, että kun muovi ei mene kasaan, niin laatikkoon ei mahdu niin paljoa irrallista. Minä taas naisen logiikalla sanoisin, että nimenomaan pussiin pakatut muoviroskat vievät enemmän tilaa, sillä pussit ovat möykkyjä, joiden väliin jää tyhjää tilaa, kun taas irtoroskat hakevat paremmin paikkansa.

Mukavaa torstain jatkoa kaikille 😃

Moi taas! Haikein mielin oli lähdettävä saaresta ja nyt täällä  vaan unelmoin järvestä ja vilvoittavista tuulenhenkäyksistä. Kävimme eilen hakemassa neljännet koronarokotukset, vaan eivät antaneet. Sairastimme koronan maaliskuussa ja luulin tähän jo onnistuvan. Vaan meillä on kuulemma hybridi-immuniteetti vielä monta kuukautta ja vasta influenssarokotuksen yhteydessä saadaan lisää. Omituista, kun eri puolilla Suomea eri käytännöt, vävyn vanhemmat sairastivat Tampereella kuukausi sitten ja saivat rokotukset, tosin tulivat siitä tosi kipeiksi.

Mun DNA-testitulos saatiin ja olen kamalan pettynyt, kun olen 100 % suomalainen, jonka geneettistä sukujuurta on Savosta (äidin suku) ja Venäjän Karjalasta (isän suku). Olin toivonut jotain jännää, vähintään hitunen intiaaniprinsessaa. Mistähän minunlaiseni perisuomalainen on sitten perinyt tämän tumman ihon ja iloisen luonteen?

Tytär ja perhe hakivat eilen illalla Zappa-pennun kotiin. Pentu vaikuttaa tasapainoiselta, riehuu 10 minuuttia ja retkahtaa sitten nukkumaan. Haluaa olla ihmisten lähellä ja tekee vähä kerrallaan tutkimusretkiä uuteen, isoon kotiinsa. Minä käyn kohta kynsihoidossa ja sen jälkeen mennään pentua tervehtimään. Äsken tytär laittoi videon, kun pentu yrittää saada peilikuvansa leikkimään ja sitten turhautuneena yrittää haukkua, kun kaveri vaan seisoo ja haukkuu takaisin.

Huomenna on kampaaja, haluan ruskeat raidat pois kuontalostani, en ole niihin tottunut, kun aina on ollut yksiväriset hiukset. Illalla Savoyhin vävyn sisaren ensikonserttiin. Ja sunnuntaina lunastetaan yksi lahjakortti ja mennään Kalastajatorpalle brunssille.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Voi IL ja pettymys. Näin kummallisia ovat geenit. 
Minä taas ihmettelen tuota yli 10% italialais-kreikkalaisuuttani ihan supisuomalaisen näköisenä ja oloisena 😁

Jännää tuo koiranpentu. Niin odotan kuvia.

Minä lähden yöksi kaverini mökille Pertunmaalle. Hänelle tehtiin eilen suonikohjujen vaahdotus joten ei ui eikä sauno. Minä saatan uida, mutta eipä minun olemattoman saunomisen takia kannata saunaa lämmittää. 
Ihana päästä kotoa pois rentoutumaan. 

Mukavaa viikonloppua.

Moi merimaisemista,

jossa yhtenä yönä nähtiin tosi hulppea kuutamo, parina päivänä muutama merikotka ja eilen katiskassa kymmenkunta ahventa. Ne pötköttävät nyt fileoituina pakastimessa.

Menna kyseli muovikeräyksestä. Meidän taloyhtiössä sitä on tehty kai vuoden-puolitoista, ja mä kyllä pussitan jätteet mutta en siis sulje pussia tiiviisti. Johtuu ihan vaan siitä, että pussissa muovit on helpompi kanniskella jätekatokseen.

Toi DNA-testi taitaa trendata nykyisin kovastikin, muutamat tutut on niitä teettäneet. Mä en ole, kun luulen tuntevani savolaiset sukujuureni ihan testaamatta. Ja vaikka IL:stä ei intiaaniprinsessaa paljastunutkaan, niin iloluontoisuuden selittänee karjalaisuus. Iloa lienee sulle luvassa myös koiranpennun myötä, kai sitä ”isovanhemmat” saavat piakkoin hoitaa (ja hiukan hemmotella)?

Täällä ei ole juurikaan kerrottavia kuulumisia, evakkoreissu jatkuu viikonlopun yli. Itse asiassa me ei edes purjehdita kun tuuletkin ovat tosi vähäisiä, vaan vene kelluu yhden kivan saaren rannassa ja oleilukajuutan pöytä jaetaan kahden läppärin kesken. Että ei tää elämä mitenkään kotioloista poikkea, paitsi että ollaan hieman lähempänä toisiaan kuin tavallisesti ja 24 h/vrk yhdessä. (Vene-eloa ei ehkä edes kestäisi, jos toisen olemus tavalla tai toisella ärsyttäisi.)

Josta tulikin mieleen tiedustella, että käykö teille koskaan niin, että puolison eiliset sanat ovat jo tähän aamuun mennessä unohtuneet? Meillä nimittäin käytiin tänä aamuna Ukkokullan kanssa kiivas keskustelu siitä, kuka oikeastaan kuuntelee, ketä ja koska. 

UK: Mä kyllä kerroin jo eilen tään asian.
Mä: Vastasinko mä sulle?
UK: Kyllä sä jotain taisit sanoa.
Mä: Älä nyt. Kyllä joskus sattuu niinkin, että mä kerron sulle vaikka jonkin aikataulujutun. Jos sä et laita sitä kalenteriin niin et kyllä enää myöhemmin muista.
UK: Puhu ittestäs vaan. Voin mä laittaa sulle nää viestit kirjallisenakin jos sillälailla tulis paremmin perille.
Mä: Joo, haluatko lehtiön? Mulla olis tässä muutama.
UK: Ei kun nyt mä keksin! Mä laitan sulle WhatsAppin.

Näin tehtiin.

Viikonloppuja! Ja iloista kesämieltä!

Piti mennä marjapuskiin, tai meninkin, mutta… mittari näyttää varjossa 29, eikä tuulenhenkäystäkään.
Aivan pakahduttavaa ja ukkonen paukuttaa vähän matkan päässä. Kohta varmaan täällä?
Viimeyönäkin paukutti ihan tässä, heräsin, mutta jatkoin uniani.

Pitäis saada loput marjat puskista ja käydä tyrnien kimppuun. Melkoinen sato taas tulossa.

Voikaahan hyvin💕

PÖH, pitkästä aikaa sain kirjoitetuksi tänne niin eikös teksti hävinnyt bittiavaruuteen. Kirjoitin liian pitkään ja hitaasti, kun mietin liiaksi sanavalintoja 🤔😤.
 
Pakko kuitenkin jakaa aamun kevennys. Isäntä koikkelehti boxereissaan keittiössä tekemässä itselleen aamupalaa kun huomasin hänen pöksyjensä etumuksessa hintaetiketin, terttutomaatti, hinta 3,71 €. Totesin, että terttu on aika kalvakas hintaansa nähden 🤭. Isäntä kiskaisi hintalapun irti, tutkimista hetken ja totesi: väärin hinnoiteltu tuote, en myy! Sitten me tirskuttiin ja kikatettiin kuin pahaiset teinit 😂🤣. Kyllä teki nauraminen hyvää 😁.

Mukavaa viikkoa maalla, merellä tahi järven rannalla oleville.

Kiitos suupaltti päivän nauruista😁

Suupaltti, minäkin nauroin oikein ääneen. Hauska tilannekuva!

Vanhempi käly (92 v,, se kiltimpi) oli sairastunut E-Pohjanmaalla. Mikään ruoka eikä juuri juomakaan pysynyt sisällä. Minä ja lapset vaadimme ehdottomasti ambulanssin tilaamista; neljän päivän jälkeen vanhus alkaa jo olla henkihieverissä. Mies matkusti paikalle, mutta potilas ei olisi millään halunnut ambulanssia eikä mies olisi halunnut toimia vastoin sisarensa tahtoa, mutta pakkohan se ambulanssi oli kutsua. Ensin potilas oli sairaalassa tiputuksessa (ravintoliuos ja antibiootti), tutkittiin ja lähetettiin parin päivän päästä saman sote-alueen terveyskeskuksen sairaalaan. Suututtaa, kun potilaalla oli lapannut vieraita kotona, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota potilaan heikkoon kuntoon.

Pojantytär oli perjantaiyön meillä. Äitinsä oli Isoveljen ja ystäviensä kanssa äitien ja poikien mökkireissulla Ristiinassa, ja poikani oli kavereineen viettämässä korona-aikana menehtyneen ystävänsä muisteluiltaa. Lauantaina oli tytön 16-vuotispäivä, joten leivoimme yhdessä täytekakun pohjan. Kyselin varovaisesti koulukuulumisia. Uusi lukio alkoi huonosti, kun tyttö oli kuumeessa ja joutui olemaan ensimmäiset päivät pois. Kaverit olivat joutuneet eri ryhmiin ja uusia ystävyyssuhteita oli syntynyt niin, että tyttö tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Hän on ujo ja arka eikä helposti mene "tekemään itseään tykö". Nyt tuntui, että joku puolituttu oli sentään löytynyt. Harmi vain, että kun  tytön antibioottikuuri loppui, niin kurkku tuli uudestaan kipeäksi.

Tyttärentytär aloitti kuvataidepainotteisen yläasteen myös uudessa koulussa, ja sieltä on ilmeisesti löytynyt joku kaveri.

Tuleeko teille koskaan masennuspäiviä? Lenkkeilen (hikikävelyä) 4-5 kertaa viikossa n. 6 km kerrallaan ja nyt käyn kuntosalilla 1-2 kertaa viikossa. Täytyy rasittua kunnolla, että voisi edes toivoa nukahtavansa illalla. Katson, että viikkoon jää kaksi vapaapäivää palautumiseen. Noin kerran viikossa on päivä, jolloin en haluaisi edes nousta sängystä eikä mikään huvita. Eilen viimeksi. Saan ottaa illalla unettomuuteen kaksi melatoniinitablettia ja lisäksi jotain väsyttävää masennuslääkettä (unilääkkeen korviketta). Olin sekoittanut tabletit ja ottanutkin kaksi masennuspilleriä. Ei nukuttanut yöllä, mutta seuraavan päivän olin aivan tokkurassa ja vain pötköttelin sängyllä, kunnes iltaa kohti piristyin. Viime yö meni sitten tosi hyvillä unilla.

Ja onko tästä itsensä rääkkäämisestä mitään hyötyä? Alkukesästä paino putosi 1,5 kg ja ylävatsa tuntui vähän litistyneen, mutta nyt paino on taas vakiossaan. Miksi vatsarasvat eivät katoa? En vedä kaksin käsin herkkuja, mutta en myöskään kiellä niitä ehdottomasti. Aamupalan (klo 9-10) lisäksi syön myöhäisen lounaan n. klo 15 ja illalla sitten jotain voileipää ja jogurttia tms. Mietin jo, että pitäisikö liittyä uudelleen maksulliseen kiloklubiin, että näkisi kalorit ja pallukkojen värit ja missä menee pieleen.

IL, vauva-uutisesta innostuneena näin unta, että minustakin tuli isomumma. Hassua, miten alitajunta käsitteli asiaa! Ihana se tyttäresi perheen uusi hauveli! 😍

Voi Kipa, kun taas jouduit tuollaiseen tapaturmaan - niinkuin ei entisistä vaivoista olisi ollut kylliksi!
Onneksi tautinne ei osoittautunut koronaksi. Nythän on jotain sitkeää flunssaakin liikkeellä. Pikaista paranemista!

Tiinuliinu, kyllä noita unohtamisia puolisoiden välillä tapahtuu. Mies yleensä kertoo puhelimitse sisarilleen jonkin asian ja käy naapurissa selittämässä pojallemme aikomuksensa. Minut hän jättää tietopimentoon ja syyttää sitten, etten muista. Minä olen kuitenkin se, jolla on parempi muisti.

Kiva kuulla myös Kivikasasta, Mennasta, Merellestä, ja keitä muita teitä tässä viime aikoina onkaan kirjoitellut!

Mielialaosastolta moi,

merimaisemista on palattu mutta tänään lähden uudelleen. Tyttären kanssa mennään Tallinnaan, käydään kahvilat ja taidemuseot, ja tullaan vasta sunnuntai-iltana takaisin.

Viikko on huiskahtanut niin etten ole huomannutkaan. Mutta niinpä tuo on kai mennyt teiltä muiltakin, viestien vähyydestä päätellen. Kiva kuulla Pikselistä, vaikka vähän alakuloisia asioita kerroitkin. Kai se on aika luonnollista, että kaikkina päivinä mieliala ei ole korkeimmillaan? 

Hyvä ja pitkä yöuni, mikä ei kaikille meidänikäisille ole itsestäänselvyys, saattaa olla yksi mielialatekijä. Väsyneenä ja huonosti nukkuneena kaikki hankalat asiat vaikuttavat kokoaan suuremmilta, sanovat mieliala-alan ammattilaisetkin. Toivottavasti olosi paranee, kun syksy etenee ja ilma viilenee - moni sanoo että tämän kesän poikkeuksellinen kuumuus on aiheuttanut poikeuksellisen paljon nukahtamisvaikeuksia.

Mutta nyt aamupäivän askareisiin, ja iltapäivällä laivarantaan!

Hyvää viikonloppua kaikille!