Kiitos Tulirumpu ja Tiinuliinu hyvistä tiedoista. Terkkarista soitettiin tänään ja perusteellisen haastattelun jälkeen hoitaja jutteli välillä lääkärin kanssa. Soitti sitten ja sanoi, että olethan sinä jo kaikenlaista tehnyt polvesi takia. Lääkäri teki lähetteen röntgeniin. Hoitaja painotti, että saattaa kulua viikkoja, ennen kuin lääkäri ehtii ne röntgenkuvat tarkistaa. Sain myös kipulääkereseptin.

Mietin, että menen sekä julkispuolen röntgeniin että Ortonin lääkäriin. Kuuntelen, mitä ortopedi sanoo tilanteestani ja mietin sen jälkeen, mitä teen. En usko, että näiden kipujen kanssa jaksan kuukausia odotella. Enkä tahdo leikkausta kesällä, kun sitten en voi uida. Kokemuksesta tiedän, että minulla haavat paranevat hitaasti diabeteksen takia.

Justus kävi tänään luuntiheysmittauksessa. Hänen haaveristaan on nyt vuosi ja viime keväänä sanottiin, että mitä pikimmin tulee aika toimenpiteeseen. Vuosi.

Olen "passissa" tämän viikonlopun. Veljeni ja vaimonsa ovat kierrelleet etelä-Amerikassa kolme viikkoa ja ovat nyt lentämässä Perusta New Yorkiin. Matkatavarat lähtivät edeltä ja epäilevät vahvasti, etteivät löydy ennen Nykin koneen lähtöä. Ovat hellevaatteissa, joten jos näin käy, me menemme kentälle toppatakkien ja muiden varusteiden kanssa vastaan. Veljelleni muuten asennettiin lonkkiin tekonivelet yhtäaikaa pari vuotta sitten. On kiivennyt sen jälkeen Kilimanjarolle, vaeltanut vaikka missä, nyt monessa ihmepaikassa Etelä-Amerikassa. Sisarelle niinikään jo monta vuotta sitten lonkkiin uudet nivelet, toisen jalan leikkauksessa hermo vioittui eikä taida ikinä enää parantua.

Nyt suklaan mussuttamisesta täytyy tulla loppu. Missä mun itsekuri oikein luuraa? Justus kantaa kotiin konvehtirasioita, kun "kerran saa puoleen hintaan". Mä olen suklaaholisti, jos tiedän kaapissa olevan varsinkin konvehteja, ne polttelevat mieltäni koko ajan. Sanoin Justukselle, että haluatsä oikeesti, että musta tulee pyöreä kuin tynnyri? No sitten mä vaan pyörittelen sua, sanoi mies iloisesti.

Hyvää viikonloppua!

Kiitos, Pikseli ja Kipa, myötätuntoisista sanoista ❤️  Nyt on tämä viikko mennyt vähän paremmin eli vähäisemmällä tissuttelulla, mikä näkyy ihan selvästi virkeydessä, reippaudessa ja keskittymiskyvyssä. Haluan siis korostaa, ettei meirämmiäs täällä humalassa hillu, mutta yksistään ikä jo vaikuttaa alkoholin sietoon ja siihen vielä päälle lääkitys, niin silloin jo vähäisempikin määrä aiheuttaa huteruutta. Hän sai juuri kutsun neurologille 14.2. ja minun täytynee taas valmistautua latelemaan kaikki tapahtuneet lääkärille. Oma lääkärimme kehoitti myös ottamaan puheeksi tutkimukset mahdollisen Parkinsonin taudin toteamiseksi, sillä mm. köpöttely saattaa johtua siitä.

Olimme eilen kuntosalilla ja kivaltahan se taas tuntui. Joukosta oli ainakin vielä ensimmäisenä päivänä poissa pari tuttua ja muutama ihan uusi kasvo oli ilmestynyt joukkoon. Meitä oli paikalla kaikenkaikkiaan 15 henkeä ja meirämmiäs oli ainoa urospuolinen, mistä sopii päätellä naisten olevan innostuneempia pitämään kunnostaan huolta!

Treenin päälle kävimme syömässä La Famigliassa ja ensimmäisen kerran ruoka oli pienoinen pettymys. Söimme broilerin fileetä paahdettujen ruusukaalien ja glaseeratun porkkanan  sekä kuorineen paahdettujen pienien, valkosipulilla maustettujen perunoiden ja punaviinikastikkeen kera. Valkosipulia oli säästelty, samoin suolaa ja muutenkin kokonaisuus oli hieman vaisu verrattuna aikaisempiin kokemuksiimme. Onneksi hyvä punkku ja amarettokahvi jälkiruoaksi auttoivat huomattavasti 😋

Hienoa että Kipan leikkaus sujui hyvin. Nyt sitten vain ohjeiden mukaisesta kuntouttamista ja liian yrittämisen välttämistä!

IL, toivottavasti saat pikaisesti apua kipeään polveesi. Kuten täällä jo mainittiinkin, yksityislääkäri voi kyllä kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle. Niin mm. minun kohdunpoistoni aikoinaan toteutettiin. Kävin vielä silloin täältä Tampereelta Helsingissä yksityisellä gynekologilla, joka sitten kirjoitti lähetteen TAYS:iin ja lasku oli ihan maltillinen. Julkisen puolen kaihileikkausjonoonkin olisin saanut lähetteen yksityislääkäriltäni, mutta halusin homman hoidetuksi ilman odotusta ja molemmat silmät samalla kertaa, joten menin sitten yksityiselle. Se maksoi vähän päälle 3000 euroa, mutta kyllä talouteni sen kesti.

Me ostimme ennen joulua kolme laatikkoa Juhlapöydän konvehteja ja yksi on vielä syömättä. Tosin serkkulikkani toi yhden tuliaisiksi ja sen söimme jouluna kolmisin. Sitä paitsi syömme käyt.kats. joka päivä jäätelöpuikon, joten saamme siitä sopivasti höttöenergiaa 😉 Söimme ennen Kingis-puikkoja, mutta olemme nyt löytäneet uuden suosikin nimeltään Magnum Double Starchaser, joka on - vapaasti Kismet-mainosta lainatakseni - niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Painoni on pudonnut joulun jälkeen kilon verran, mikä johtunee siitä, että olen alkanut syödä lounaaksi kaurapuuroa. En kylläkään ihan joka päivä, mutta kun olen myös hieman vähentänyt iltapalaani, niin kaipa siitä jotain apua on ollut. Saan kyllä jatkuvasti noottia liian pitkistä ateriaväleistä, mutta jos syön iltapalan klo 22, käyn nukkumaan klo 01 ja nousen ylös klo 9.30 - 10.00, niin pakostakin siihen tulee pitkä ateriaväli, kun en sentään unissani käy syömässä! En myöskään syö aamupäivällä välipalaa enkä välttämättä iltapäivälläkään, ellei meillä ole jotain hedelmiä. No, sovellus on sellainen kuin on ja olen laittanut alkuasetuksiinkin tavoitteeksi alle puolen kilon painonpudotuksen viikossa, joten hiljaa hyvä tulee ja aika hyvin olen aikataulussa. Olen muuten sitä mieltä, että Keventäjien mobiilisovellus on huono!

Mukavaa viikonloppua teille kaikille. Varokaa liukastumista 🙂

Heippa,

polvitoipilas täällä laittaa muutaman rivin. Tulinkin sitten kotiin jo leikkausta seuraavana päivänä kuuden aikoihin. Lääkäri ja jotkut hoitajat suosittelivat olemaan polvileikkauksen jälkeen kaksi yötä sairaalassa, mutta kun valvoin ensimmäisen yön klo 5:een asti, niin ajattelin, että paranemisen kannalta se unikin on tärkeä juttu. Lääkäri varoitteli, että pahin kipu tulee vasta toisena päivänä leikkauksen jälkeen, kun leikkauksen yhteydessä jalan sisään laitettu puudutusaine lakkaa toimimasta. Kyllä oli jo to-pe välinen yö tuskaisa ja niin myös eilinen päivä ja ilta. Mutta mieluummin täällä oman rakkaan hoidossa kuin hälinässä sairaalassa.

Isäni, jonka leikkauksesta olenkin aiemmin maininnut, leikattiin Tampereella Coxassa. Mielestäni oli silloin yksityissairaala (voi olla, että olen ymmärtänyt väärin), johon sai maksusitoumuksia julkiselta puolelta. Isäni oli sairaalassa kolme yötä leikkauksen jälkeen. Hänellä oli oma huone, jossa oli rauhallista nukkua. 

Mun leikkaus oli vasta iltapäivällä ja taisin olla vasta puoli seiskan aikaan illasta osastolla. Mulla oli suden nälkä ja ihana hoitaja oli huolehtinut siitä, että mulle olivat jättäneet keittoaterian kaappiin. Meni sitten melkein saman tien iltapalakin. 

Lääkärit ja hoitajat osasivat työnsä ja lähes kaikki olivat tosi ystävällisiä ja palvelualttiita. Suurin miinuspuoli oli levoton huone, johon olin kyllä varautunut. 

Mä olen ollut monta vuotta "kirjoilla" tuolla ortopedisellä (jo ennen koronan alkua), mutta kohtalaisella liikunnalla sain jo aiemmin neljä kertaa leikatun polveni kulkemaan mukanani kohtalaisen hyvin, kunnes nyt joskus keväällä -23, se kipeytyi niin, että kävely vaikeutui ja oli lopulta mahdotonta ja jatkuvasta kipulääkityksestä huolimatta oli myös yösärkyä. Keväällä ennen tätä pahenemisvaihetta olin röntgenissä ja puhelimitse yhteydessä sairaalaan. Silloin minut laitettiin leikkausjonoon ja suunniteltu aika olisi ollut vasta ensi syksynä. Sitten tilanne heikentyi tramaattisesti ja sain lopulta leikkausaikaa siirrettyä näin hyvin. Ensin oli tammikuun lopulla, mutta sitten kun en enää nahoissani meinannut pysyä vahvasta lääkityksestä huolimatta, niin sain vielä aikaistettua leikkausta. Mullahan on sama edessä jossain vaiheessa vasempaankin polveen.....

Otin aamuyöstä nukahtamislääkkeen, kun olin kipulääkkeitä syönyt jo niin paljon. Nukuinkin sitten sen turvin lähelle yhdeksää ja jäi lääkeväli liian pitkäksi. Pitänee tällä erin lopetella istuskelu ennen kuin hypin seinillä. Kivut ovat tietty vielä kovat. Istumaan meno ja ylösnousu on tuskaa. Leikkaushaava on tosi siisti eikä sieltä ole tähän mennessä tullut mitään eritettä. Polvi on nyt turvoksissa kuin potkupallo ja etenkin polven vähäinenkin koukistaminen on vaikeaa. Mulla on noita kipuja myös lonkasta, joten en tiedä johtuuko siitä vai polvileikkauksesta, mutta kun menen sänkyyn tai sohvalle makaamaan, niin tämä leikattu jalka pitäisi saada ensin "ylös" alustalle. Ei nouse itsekseen, pitää omin käsin ja useimmiten rakkaan siippani käsin nostaa jalka sänkyyn tai sohvalle. 

Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne ja leikkauskokemuksistanne. Nyt tarvitsen kylmägeelipussia polven päälle. Kirjoittelen kyllä lisää leikkauksesta, kunhan vaan jaksan tulla tähän läppärin ääreen.

Mukavaa pakkasviikonloppua kaikille. 

Onpa kiva kun on jo ohi ja pääsit jo kotiakin, vaikka taitaa monta vaihetta olla vielä edessä. Kuitenkin itse leikkaus ohi, ja sekin on niin monesta kiinni, että toteutuu, että potilas pysyy terveenä ja vielä lääkäri ja muu remmi.
Hyvää toipumista ja muillekin rentoa viikonvaihdetta. 

Kipa hyvä kun toipuminen alkanut ja kaikki kuitenkin mennyt hyvin. Sairaalassa nukkuminen vähän sitä sun tätä. Vaikka samaa kotonakin niin kotona kuitenkin parempi valvoskella. 

Minunkaan jalka ei noussut ilman apua. Hyvä keino oli kylpytakin vyö, jonka laitoin leikatun jalan jalkapohjan ali ja päät käteen. Sen avulla sain jalkaa nostettua ja siirrettyä kunnes se alkoi siltä osin toimimaan. Jumppasinkin sillä nostaen jalkaa. 

Kipa, on se hyvä, että pääsit kotiin vaikka kipuja on niin kotona on paljon parempi olla.  Kyllä homma etenee pikku hiljaa ja kivut vähenee. Jaksamista ja tsemppiä.

Moi mimmit, taas on täällä hiljaista?
Mä olin maanantaina kuntosalilla ja vesijumpassa. Yritin kuntoilla isommilla vastuksilla, että lihakset voimistuisivat. No ne vaan kipeytyi, pohkeita särkee.
Eilen kävin kynsihoidossa, nyt on ihan lyhyet ranskalaisella lakkauksella, kun sellaiset saa mahdollisessa leikkauksessa olla. Innostuin kävelemään Aleksanterinkatua pitkin  (lue ontuen laahustelin).

Senaatintorilla polvi jo huusi ja piipahdin Engelin kahvilaan. Se on siitä kiva paikka, että siellä on pöytiintarjoilu. Olin ostanut Stockalta pitkävartiset talvisaappaat, kun entisiä jouduin paikkailemaan tussilla ja lankilla hautajaisiin. On mukavaa, kun kassit ja toppatakin saa heti tuolille ja tarjoilija tulee ottamaan tilauksen. Kyllä palvelusta joutuu sitten maksamaankin, pieni kahvi ja karjalanpiirakka munavoilla yli yhdeksän euroa! No piirakassa oli persiljaa päällä.

Sitten vielä puoli kilometriä jalkojenhoitajalle, että oli ihanaa vaan istua ja antaa toisen hoitaa homma! Justus tuli hakemaan, oli käynyt Teurastamolla ostamassa herkkuja.

Tänään on hammaslääkäri. Sain Ortonista maanantaina paperin, jossa lääkäri vakuuttaa hampaistoni olevan kunnossa. Toivotaan, ettei röntgenissä löydy mitään yllätyksiä.

Kai tuossa polvessa jotain "oikeaa" vikaa on, kun julkiselta tuli jo lääkäriaika viikon päähän. Hoitajahan sanoi, että kestää viikkoja, ennen kuin lääkäri edes ehtii katsoa röntgenkuvia. Coxaan on julkiselta vuoden jono.

Mitään muuta tässä ei sitten ehdi ajatellakaan, kun tuota perhanan polvea. Suututtaa, se rajoittaa mun elämää, kun olen tottunut touhukkaaseen tyyliin. Tytär täyttää tänään 46 vuotta, en mä tajua, että mulla on keski-ikäinen lapsi! Vastahan hän syntyi, rynnisti niin hurjalla vauhdilla maailmaan, että pääkin oli kuin seinää päin juosseella. Ja kuusi viikkoa etuajassa, mustan karvan peitossa selkää ja korvia myöten. Ihan hyvä hänestä tuli, karvatkin nykyään vaan päässä! Vaan vielä mulla on noita synnytyksen jälkeisiä kiloja varmaan 15!

Hei, kirjoitelkaa kuulumisianne, mä kaipaan piristystä!

Terve!
 
Toivottavasti IL:n polvesta tulee ihan terve. Mieluummin ihan pian. Miten se vanha rukous menikään: ”Herra, anna minulle kärsivällisyyttä. Mieluiten nyt heti.” (Jos tämä loukkasi jonkun uskonnollisia tms. tunteita niin sori siitä, kuten entinen ulko- ja pääministeri, nykyinen presidenttiehdokas, takavuosina sanoi.)
 
Presidenttitenttejä on tässä taloudessa seurattu silmät tarkkana, ja ehdokaskin alkaa olla selvillä. Ennakkoäänestämään ei mennä – on jotenkin niin hauskaa kävellä varsinaisena vaalipäivänä äänestyspaikalle, pyöräyttää numero lipukkeeseen, osallistua vaalikeräykseen ja juoda kotona hyvät kahvit. Edellyttäen että paikallisen peruskoulun yläluokkalaiset eivät ole järjestäneet vaalikahvitusta, jolla kerätään rahaa leirikouluun tms. hyvään tarkoitukseen. Illalla seurataan television vaalivalvojaisia, ja ehkä jossakin vaiheessa korkataan pieni kuohuviini.

Muutenhan tässä on menossa perinteinen tipaton tammikuu, mikä ei estä suklaansyöntiä (joulusta jäi!) eikä runebergintorttuja eikä laskiaispullia. Molempia on jo tarjolla läheisessä suuressa supermarketissa.
 
Pakkaspäivien puuhikseni keksin kodinraivauksen. Luin nimittäin puolitutun ammattijärjestäjän tuoreen teoksen, jossa usutetaan panemaan paikkoja kuntoon vaikka vain vartin verran kerrallaan.
 
Aloitin omasta työnurkkauksestani ja totesin, että muutama neljännestuntihan tässä menee. Työpöydän ja viereisen hyllykön sedimenteistä on kaivautunut esiin kaikenlaista: nippu 1990-luvulla otettuja kuvia edesmenneestä setteristämme, muistiinpanoja muinoin käydyistä kursseista, kolme kourallista muistitikkuja joissa ei ole pienintäkään viitettä sisällöstä. Kymmeniä kyniä, joista suurin osa ei toimi. Klemmareita niin paljon että niistä voisi tehdä ketjun joka ulottuisi Helsingistä Turkuun. Ainakin melkein. Iso pino piirtoheittimeen tarkoitettuja kalvoja (vieläkö muistatte moisen vempeleen? Meillä sitä ei ole, eikä meinata ostaakaan.) Iso korillinen erilaisia kortteja joita ei nykyisin enää lähetellä, kun kaikki onnittelut ja joulutoivotukset on siirretty sähköiseen muotoon. 

Ja tietenkin melkoinen pino eri lehdistä revittyjä ruokareseptejä ja muita juttuja, jotka ovat aikanaan tuntuneet tarpeellisilta, mutta nykyisin en edes ymmärrä, miksi ne on säilötty.
 
Jatkanpa urakkaa. Järjestelyoppaassa kehotettiin pitämään tunnin välein vartin tauko. Se on nyt käytetty.
 
Pysykää lämpiminä. Ja terveinä. Ja iloisella mielellä.

PS. Arvatkaapa mitä minä nyt löysin? Pari Painonvartijoiden jäsenkorttia vuosituhannen vaihteesta. Nykytilanteeseen verrattuna olen ollut silloin suorastaan solakka.

Voi että olen ollut huolissani viime aikoina terveydestäni. Minua on vaivannut syyskuun flunssasta lähtein hengenahdistus kun liikun tai vaikka vain siivoilen. Nyt on käyty röntgenissä ja verikokeissa. Kaikki  niissä ok, mitä nyt kolesteroli vähän koholla, mutta lääkäri sanoi arvoja kohtuullisiksi. Ekg vielä maanantaina edessä. Mutta olin jo helpottunut siitä, että verikokeen jotkut arvot, jotka kertovat esim. sydämen vajaatoiminnasta, olivat normaalit. Huh!
Astmakokeita vielä tehdään. Viikon olen nyt tehnyt puhalluksia kotona ja vielä viikko jatkuu ne. Sitten kuun lopussa spirometria. Toivottavasti ei astmaakaan löytyisi. Olen kyllä kuullut monella olleen samanlaisia oireita flunssan jälkeen. Yksi tuttavakin sanoi, että hänellä kesti vuoden ja oli puhaltanut paljon huonompia lukuja kuin minä, vaikka on 15 vuotta nuorempi. Saapa ny sitten nähdä. 

Onko klubilaisilla kellään ollut tuollaisia hengitysoireita? 

Minulla rasituksessa alkaa vinkuakin hengitys ja sitten tuntuu, ettei voi hengittää tarpeeksi syvään. Tympii kun hiihtämisestä varsinkaan ei tule oikein mitään, vaikka hiihtää tasaisella maalla.

Kivikasa. Minun 10v tyttären pojalla jäi moiset oireet flunssan jälkeen. Hänhän oli sairaalassakin pariin otteeseen kun happisaturaatio putosi ja ei saanut henkeä. Löytyi loppujen lopuksi HIB muistaakseni on bakteeri. Sehän on vaarallinen alle 5 vuotiaille ja kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Tyttärenpoika on saanut rokotteen rokotusohjelman mukaisesti. Nyt vielä tehdään rasitustesti maaliskuussa. 
Nyt kyllä käyttää astmalääkettä.  
Olen kuullut monen saaaneen flunssan jälkitautina yleistä väsymystä tai kuumeilua kuukaudenkin ajan. Tiukkoja tauteja liikkeellä.