Hola,
tulin vain toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää!

Sanon kuitenkin saman tien, että hienoa kun Kipa sai iloisia uutisia lapsenlapsestaan. Ehkäpä omatkin kivut siitä hiljalleen hellittävät? Ehkäpä sulla on ainakin hieman helpompaa silloin kun ei huolia ole aivan päällekaatuvaksi taakaksi asti.

Vointeja toivottelen ainakin IL:lle ja Pikselille, ja jos joku muukin synkeiden syyssairauksien kourissa kipuilee, niin hänelle myös jaksamista! Ja juu tietysti Mennalle; sitkeä olet sillä moni muu olisi varmaan tuossa tilanteessa jo hermostunut pahemman kerran.

Kiva oli kuulla että Jumbojetin jalka alkaa olla käyttökunnossa; Mustikkaposken ja Japenan kuulumisia kaipailen. Taidatte molemmat olla niin touhukkaita näin joulun lähestyessä että kirjoittelemaan ei kerkiä.

Meiltä viimeiset vieraat vietiin aamulla lentokentälle, sen jälkeen kipaistiin kadun toiselle puolelle seuraamaan suomalaisyhteisön lipunnostoa. Kuunneltiin mieskuorolaulua ja vähän laulettiin itsekin. Tarjoiltiin aurinkoisella parvekkeella kahvit ystäväpariskunnalle, jonka kanssa oli treffattu siellä lipunnostopaikalla.

Meillä on vielä viikon verran lomaa, sitten siirrytään talviseen (toivottavasti) kotikaupunkiin ja aloitetaan jouluvalmistelut. Päiväkohtainen toimintauunnitelma on jo kalenterissa; mulla (ja UK:lla joka on luvannut auttaa kaikessa missä voi – esim. joululeivonta ei kuulu miehen ydinosaamisalueisiin) on viikko aikaa pistää koti kuntoon ja valmistella neljännen adventin aamun puuro- ym. tarjoilu parillekymmenelle sukulaiselle. Jonkun lahjankin saatan joulunalusviikolla hankkia.

Mutta nyt telkkarin ääreen! Paraatia ja Linnan juhlia ja mitä nyt muuta päivän protokollaan kuuluukaan.

Iloista itsenäisyyspäivää siis kaikille KK-kuuskymppisille!

Moi mimmit ja terveiset edelleen tautiselta. Tämä sairaus sahaa, eilen jopa hengittäminen oli raskasta, tänään toistaiseksi parempi päivä. En ole jaksanut ajatellakaan mökille lähtöö, vaikka tekisi mieli käydä tarkistamassa ilmalämpöpumpun asennus, ennen kuin maksan ison laskun. Tosin seurasin sitä turvakamerasta.

Kukaan ei ole kommentoinut Linnan juhlia? Oli upeita pukuja ja täysiä floppeja. Eniten ihastelin Hjalliksen Jasminen veistoksellista pukua. Edelleen ihmettelen, miksi puvun alle ei pueta tiukkaa bodya, joka vetäisi makkarat sileiksi. Ja jos on kovin povekas, ei ainakaan pitäisi koristautua isolla rintakorulla, joka näyttää sitten olevan kuin hyllyn päällä. Ystäväni tiede- ja kulttuuriministeri oli niin pahassa flunssassa, ettei ääntä tullut, mutta jaksoi juhlat sekä eilen vielä matkusti presidentti Stubbin kanssa Notre Damen avajaisiin. Hän saa ministeriytensä ansiosta kokea kaikenlaista jännittävää, nytkin oli juhlaillallinen Ranskan presidenttiparin ja muiden valtionpäämiesten kanssa.

Meiltä jäi eilen käymättä yhdet juhlat. Sankaritar toivoi lahjaksi "hengen ja kehon intentionaalisia organisoitumisia". En vieläkään tietäisi, mitä antaisin. En ehkä olisi ollut kotonani noin uberintellektuellissa seurassa. Ja meillä piti olla tänään lastemme perheille puurojuhlat, jotka on siirretty johonkin tammikuulle.

Ikävä tauti sinulla IL. Virustaudeissa rokotusten teho hiipuu.

Me käytiin eilen päiväseltään Tallinnassa miehen, tyttären pojan vilperin ja meidän vanhemman sijoitetun eli junnun kanssa. Muut muksut olivat läheisillään.
Oikein kiva vaikka tosi rankka reissu. Kotoa lähdettiin aamukuudelta ja kotona just ennen puolta yötä. 

Kävimme Merimuseossa. Todella hyvä interaktiivinen museo. Tietty myös joulutorilla tuli käytyä. Itse en niin välitä mutta mies ja pojat ekan kerran ja tykkäsivät miljööstä ja tunnelmallisuudesta. Sitähän se on mutta kun joka toisessa kojussa samaa tavaraa kalliilla hinnalla vuodesta toiseen eikä käsityötä enää näy. Tämä on tietty minun näkemykseni.

Tallinnassa on kuitenkin aina kiva käydä. 

Minulla jouluhommat aika vaiheessa. Olen kyllä ostanut laatikoiden tarpeet ja joidenkin leivonnaisten. Odotan, että edullinen sähkö ja inspis kohtaavat. Saaristolaisleivät olen tehnyt pakkaseen.
Meitä on jouluaattona vain 12 mutta joulupäivänä väki tuplaantuu. Näin se on joka toinen joulu ja toisinpäin sitten se toinen. 

Olisin kyllä niin paljon mielummin Espanjassa kuten Tiinuliinu. 
Kiva, että,Jumbojetin polvi kuntoutuu. Alku siinä olikin haastavaa, mutta nyt täytyy sanoa että polvi on parempi minulla kuin vuosiin. Jaksan aina hämmästellä kun ei miltään tunnu. Ei sillä polvillaan oikein olla, mutta tarviiko edes.
Kipan vauvelin uutiset niin ihania.

Aloin vasta nyt katsoa juhlia Areenasta. Ihan siksi että tuli miehen kanssa inttoa yhdestä asiasta enkä anna periksi. 
Oli todella kauniita veistoksellisia pukuja, mutta myös ihme isoja hörhelöitä hihoissa ja kauluksissa.
Ryhti ja kunnon alusvaatteet pitäisi muistaa. Etenkään kiiltävä kangas ei anna anteeksi mitään, ei ole tyylikästä jos napa kuultaa kankaan läpi. 
Presidentin puolison puku oli aika arkinen siihen nähden, miten näyttävissä asuissa hänet yleensä on nähty. 

Puumerkki täältäkin, Tiinuliinu jo kyseli perään.

Aika on mennyt kun iltamissa, matalalentoa riittää niin vapaaehtoishommissa kuin omissakin jutuissa.
Erilaisia neuleita on syntynyt jonkin verran lahjoiksi, mutta nyt päätin että kun tekeillä olevat kirjoneulesukat valmistuvat piilotan puikot ja langat loppuvuodeksi.
Pitäisi jouluakin alkaa jo jotenkin valmistella, muuta en ole saanut aikaiseksi kun taatelikakkua jäi omaankin pakkaseen kun leivoin järjestön joulukahveille.
Tarvikkeita olen jo vähän ostellut sekä muutaman lahjan. Eilinen päivä meni etämiehen kanssa kaupugissa. Sielläkin hoidin enemmän muiden asioita kuin omiani.
Vaikka järjestötyöt rasittavat väliin tolkuttomasti niin tänään olen tyytyväinen kun sain vuokrattua järjestön toiseksi viimeisen vapaan kunnossa olevan asunnon ja tuleva asukaskin vaikuttaa ihan tolkun ihmiseltä. Toisesta ääripäästä olevia meillä on vuokralla ihan liikaa.
Eräs asukas oli soitellut useaan otteeseen yhtenä päivänä mutta en vastannut kun olin palavereissa. Sitten alkoi tulla sekavia uhkausviestejä solkenaan. Ilmoitin viestillä että en pysty vastaamaan ja soitan kun ehdin mutta viestittely vaan jatkui.
Kävin hänen luonaan illalla kun ehdin kotiin ja sain hänet vähän rauhoittumaan mutta sama uhkailu ja haukkuminen jatkui taas eilen. Hänellä on monenlaisia ongelmia, aspergen on tosi vaikea ja kaikkea muuta lisäksi.
Sitten vielä työikäiset kisaavat vähistä auton tolppapaikoista kun eläkeläiset eivät suostu luopumaan omista paikoistaan vaikka seisottavat autoja talven. Voi hitsi tätä meininkiä.

Vanhaan taloon on nyt saatu keittiökalusteet asennettua ja kaivoon sekä saunalle on vedetty sähkökaapeli. Kunhan sähkömies vielä kävisi liittämässä kaapelit verkkoon alkaisi vesi juosta hanoista. Olen käynyt siellä lämmittämässä muutaman kerran viikossa ja samalla siivoillut piharakennuksia. Se työ ei kyllä lopu kesken.

IL:n tauti saisi jo helpottaa. Taitaa nuo tuontitaudit olla kovempaa laatua kun kotoiset. Harmi kun teiltä jää nyt niin monta mukavaa tilaisuutta nyt väliin taudin takia.
Kipalla taitaa olla kiireitä isän juhlien järjestelyissä ja lisää ilonaiheita pikkuisesta. Kunhan huolehdit myös omasta jaksamisestasi.
Tiinuliinun matkasertomuksia kuvineen on ollut kiva seurata facesta. Joulukalenteri on kiva kurkistus menneeseen, kiitos siitä.
Japenan jouluvalmistelut ovat ihan eri luokkaa kun minun ja syöjiä riittää.
Piksellilläkin taisi olla pitkittynyt flunssa, toivottavasti olet jo kunnossa

Linnan juhlia seurasin vain puolittain vaikka aikaisemmin olen istunut telkkarin edessä koko ohjelman ajan. Syynä taisi olla väsymys kun oltiin koko päivä ulkona seuraamassa itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia. Kansaa oli urheilukenttä ja kadunvarret täynnä, sellaisia ruuhkia en ole ennen Lappeenrannassa nähnyt. Onneksi jätettiin auto toiselle puolelle keskustaa ja käveltiin loppumatka sillä kun kadut olivat täynnä jalankulkijoita ei autoilla päässyt keskustan halleista pois pitkään aikaan.

Joku aivopieru minulle tuli kun ostin eilen seitsemän kilon kinkun kun halvalla sain. Täytyy yrittää houkutella lapsia syömään jouluna jos heillä vaan on aikaa töiden lomassa. Jos ei syöjiä tule niin kinkkua riittänee leivän päälle ja ruokiin pitkälle kevääseen.
Uusi telkkari odottaa vielä laatikossa asentamista. Laatikko on iso vaikka en mitään jättitelkkaria ostanutkaan pieneen asuntoon. Sulloin laatikon sohvan taa odottamaan aikaa milloin ehdin asennushommiin. Lastenlapsia saattaa tarvita apuna jos on kovin monimutkainen laite.

Tänä iltana on vielä edessä uimahallikeikka lapsenlapsen kanssa joten lopetan jutut tähän ja alan valmistella jotain syötävää jotta jaksan polskia seitsemästä eteenpäin.

Hola Pacosista

ja loistavaa Lucian-päivää! Meillä on menossa viimeinen varsinainen lomapäivä, ja sen kunniaksi ajateltiin viedä Lyyti koirien uimarannalle juoksemaan. Tavallisilla uimarannoillahan ei koiria saa edes kävelyttää (mutta sitä ihmiset silti tekevät) ja koirapuistossa on käyty harva se päivä, joten jotain vaihtelua olisi snautserinkin elämään hyvä saada.

Kiva on ollut käyskennellä täällä, ja kilometrejä on viiden ja puolen viikon aikana tullut 302. Eli reilusti enemmän kuin olisi tullut kotimaassa, jossa jalkakäytävien ja polkujen liukkaus hillitsee menohaluja. Mitään ennätyksiä ei ole tavoiteltu, kun oli niitä vieraitakin, mutta kummasti sitä vaan tulee kuljeskeltua kun ovesta ulos astuu.

Kaksi konserttia on käyty, pari luentoa kuunneltu ja Hoosiannaa laulettu ekana adventtina paikallisen suomalaisen seurakunnan kanssa. Malagan mahtavat jouluvalot (ja Fuengirolan vähän vaatimattomammat mutta silti ihan riittävän prameat) nähty. Kirjoja luettu ja välillä oltu joku hetki ihan joutenkin. Nukuttu pitkiä yöunia. Tuntuu että loma sujui suunnilleen kuten meinattiin.

Huomenna illalla alkaa kotimatka, ja sunnuntaiaamuna ollaan jo kotona ihmettelemässä että nopeastipa se aika kului.

Hyvää viikonloppua ja mukavaa joulunalusaikaa kaikille! Sekä tietysti terveyttä ja muita senkaltaisia asioita.

Tervetuloa Tiinuliinu kotimaahan, Lyyti ja Ukkokulta myös.

Mä olen saanut jonkin jälkitaudin koronasta. Hengästyttää muutamankin askelen otto, palelee ja hikoiluttaa vuoron perään, keuhkoputkeen vähän sattuu. Keskiviikkona lääkäri sanoi, että nyt pelkkää lepoa ja astmalääkkeiden lisäystä, maanantaina uudelleen, ellei helpota.

Olen vuorotellen kiukkuinen ja alistunut. Kaikki hauskat juhlat jätettävä väliin. Heviteini kävi hakemassa ministerin juhliin leipomani kakut, hän meni juhlimaan, onhan ministeri hänen kummitätinsä. Tytär ja vävy ajelevat Zappan kanssa jo jossain Puolassa uudella sähköautollaan, lähtivät perjantaiaamuna. Eivät kanna huolta latauspaikoista, koska "kyllä niitä aina jostain löytyy". Vaihtoivat vävyn AudiQ7:n Volkkari Multivaniin, että koko perhe tavaroineen mahtuu, kun reissaavat Espanjaan. Zappalle on tulossa ensistä isompi häkki, että näkee ikkunasta ulos ja että siihen mahdollisesti mahtuu toinenkin koira.

Mä jaksoin eilen käydä apteekissa hakemassa kolmen kuukauden satsin ennen vuoden vaihtumista. Koko satsi olisi maksanut 1072,-, nyt meni 122,-. Mullahan tulee lääkekatto täyteen jo alkukesästä. Melkein nolottaa, kun tarvitsen niin paljon lääkkeitä, mutta toisaalta niiden avulla olo tuntuu terveeltä (paitsi nyt).

Onneksi mä olen hankkinut ja ajat sitten joululahjat ja paketoinutkin ne. Siivooja tulee tiistaina ja Justus hankkii jouluruoat. Aatto vietetään hänen tyttärensä luona, jonne jokainen tuo sovitut herkut, ei rasita ketään liikaa. Joulupäivänä mökille, muutama joulukukka mukana, niin kyllä se joulutunnelma siitä syntyy. Kun mä nyt vaan piristyisin.

Ihanaa, että Kipan pikkumiehelle ❤️ kuuluu hyvää! Mustikkaposki touhuaa yhä entiseen malliin, mutta rentouttavia ja mukavia hetkiäkin elämään mahtuu. Jumbojetin olo on parempi ja polvi paranee pikku hiljaa. Elämä on taas hyvää 💙. IL:n toipuminen koronasta ei ole ollut ihan optimaalista. Kunhan nyt maltat levätä riittävästi 💚! Japenalla riittää töitä jouluvalmisteluissa, kun on iso joukko vieraita tulossa joulunpyhiksi. Olet oikea superäiti ja -mumma 🥰! Tiinuliinu on näillä tietämin tullut tänään kotimaahan. Kuulemme varmaan hänestä piakkoin.

Minä olen väsynyt tähän iänikuiseen nuhaan, joka ei ota talttuakseen. Pari viikkoa sitten toisessa sieraimessa oli herpes ja nyt toinen sierain on tulehtunut ja märkii tai vuotaa verta. Kävin keskiviikkona yleislääkärillä, mutta hän ei tiennyt, mikä nenässä on eikä halunnut määrätä antibiootteja vain varmuuden vuoksi. Hän ei veloittanut käynnistä mitään, vaan varasimme yhdessä ajan hänen suosittelemalleen spesialistille. Eilen sitten kävin Töölön Mehiläisessä korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärillä. Olen noilla spesialisteilla käynyt ennenkin, mutta nyt tunsin  vihdoin saaneeni selityksen moneen ongelmaan. Nenäni väliseinä on toiselta puolen kaareva ja siinä on bakteeritulehdus (ei kasvainta, kuten hiukan pelättiin). Nenänieluuni silloin tällöin takertunut sitkeä lima johtuu kitarisaleikkauksen yhteydessä sinne jääneestä reiästä. Kukaan ei ollut sitä aiemmin tutkinut! Sain antibioottivoidetta ja kortisoni-steroiditippoja. Kuukauden päästä tarkastetaan tilanne.

Yöllä sataneen lumen vuoksi säätila oli lauantaiaamuna kaoottinen, kun mies vei minua lääkärille. Purin melkein huuleni rikki, kun hän oli niin hermostunut ajosta eikä olisi osannut Hesperiankadulle ilman neuvoani. Tämä suunnistus alkaa olla vaikeaa, vaikka muuten järki pelaa vielä melko hyvin. Tulin sitten itse kahdella bussilla kotiin.

Kuoroilla on ollut keikkoja, mutta ensi torstaina on viimeinen, joten aikaa jää enemmän.

Kaikki joululahjat olen jo ostanut - se kun on niin helppoa netissä, ja paketoinutkin. Siinä samalla tilasin itselleni mekon ja neuleen hyvällä Black Friday alennuksella. Vielä ei voi siivota, mutta tortut voisi leipoa. Kaipa me taas vietämme joulua vuorotellen tyttären, pojan ja meidän luona, joten suuria ruokasatsauksia ei tarvitse tehdä.

Unohdetaan stressi ja valmistellaan joulua ilolla. Pysykää terveinä!

Tervehdys näin kolmannen adventin viime tunneilla.
Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltua. Olen kyllä lukenut teidän kuulumisianne säännöllisesti. Jotenkin vaan tuntuu, ettei tässä omassa olemisessa ole juuri kerrottavaa. 🙂 No marraskuussa me tehtiin viikon reissu Portugaliin ja se olikin ihana matka. En muista olenko kertonut siitä mitään... Ensin olimme Portossa neljä päivää ja sitten vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi. Kiersimme siellä vuoristoalueella ja kyllä olikin kauniita maisemia. Haluaisin mennä uudelleen Portugaliin. Ja ajankohta voisi olla kevät tai syksy. Vaikka nyt oltiin marraskuussa, oli lämpötila jotain 20-23 päivisin. Minulle olikein ihanteellinen. En enää kaipaa hikihelteitä. 

Mies ehti jo käydä tässä itsenäisyyspäivän aikoihin Englannissa vajaan viikon. Minä en lähtenyt kun hänellä oli vähän sellaisia sukututkimusjuttuja siskonsa kanssa enkä minä yksin halua kierrellä missään. Sitä paitsi minua tarvittiin Oulussa 🥰 Tuli hälytys tulla pikku tylleröiden seuraksi yhdeksi illaksi kun vanhemmillaan oli menoja. Onneksi  silloin oli hyvä keli ajaa ja ajoin mennen tullen päivän valossa. Pimeässä en tykkää ajella. Tuntuu, etten näe mitään. Ja pelottaa hirvet ym. eläimet. 

Viikko sitten oli meidän kylän joulumyyjäiset ja siellä olin taas ompeluksieni kanssa. Oli ihan kivaa ja paljon väkeä liikkeellä. En sitä ennen sitten olekaan jouluvalmisteluja tehnyt. Vielä piti tällä viikolla ommella yksi tilausjuttu ja sitten tein pikkuisten nukeille vaatteita muutamana päivän. No, olen saanut piparit, ässät ja pullat leivottua ja tänään tein vielä pienimmälle omia pipareita, ettei hän liikaa innostuisi makeista vielä. Vähän kaappeja kävin eilen ja tänään läpi. Sanoin tyttärelle, että siivoan vain ne kaapit, joissa meinaan jouluna olla😄 eli jääkaapin, ruokakaapit ja joitakin astiakaappeja +lusikka- ym. laatikot. 
Melkein koko päivä meni kun siivosin ompelupöytääni. En tiedä, miksi minä saan sen aivan täysin sekaisin kun teen jotain? No nyt se on taas siisti ainakin välipäiviin asti. Silloin lupasin tehdä neljä pikku laukkua. 
En voi paljon leipoakaan kun pakastimeen ei mahdu. Meillä meni tuossa pari kuukautta sitten pakastin rikki ja piti hätäpäissään äkkiä hommata uusi. Oli pakko ostaa vähän pienempi kun ei isompaakaan haluttu. Joten sehän oli heti melkein täynnä eikä ole ehtinyt paljon vielä marjoja syödä. Leivon pari saaristolaisleipää ja pari vuokakakkua viikon lopulla, joten eiköhän ne pärjää sitten ilman pakastinta jouluun. 
Yritän saada siivoukset valmiiksi torstaina niin saa nauttia vähän järjestyksestä ennen kuin porukat alkaa kokoontua. Pojan perhe tulee luultavasti lauantaina ja tyttäret miehineen sunnuntaina. Sitten se mylläkkä alkaakin 😄Mutta ei haittaa. Minä niin nautin kun saan kaikki rakkaat ympärilleni, vaikka vähän ahdasta onkin muutama päivä. 
Aaton aattona vietetään pikku tyttöjen synttäreitä. Oikeasti vanhemman synttäri oli jo 3.12 ja nuoremman on 10.1. Mutta nyt niitä vietetään kun kaikki on paikalla.
Jouluaatoksi pitäisi sitten joulupukki hommata jostain. Kysyn naapurin miehen isältä, onko se tulossa naapuriin pukkeilemaan ja kävisi sitten meilläkin. Hän on kahtena vuonna meillä piipahtanutkin. Meillä lahjoja saa vain lapset, joten ei pukilla paljon ole vaivaa. 

Hiukan huoliakin tässä on ajatuksissa koko ajan. Siskon mies on aika huonossa kunnossa eikä oikeastaan yhtään tiedä, kauanko hän jaksaa vielä pysyä elämässä kiinni. On sairastellut paljon sen jälkeen kun kaatui ja joutui leikkaukseen. Tuli bakteeria sairaalasta ja kaikenlaista tulehduskierrettä sen seurauksena. Ei ole kevään jälkeen pystynyt kävellä ja muistisairauttakin on. Sisko on murheellinen eikä jaksa joulua ajatella. Onneksi hänen kaksi poikaansa asuvat naapurissa ja tyttäretkin naapurikylässä, joten ei ole niin yksin.

Tässä itse jännitän, että saanko vielä flunssan ennen joulua. Mies on ollut nyt neljä päivää flunssassa, mutta vielä en ole tuntenut mitään oireita. 🙏🏻. Olisi kamalaa, jos lapset joutuisivat peruuttaa tulonsa. Nyt mies jo alkaa olla paremmassa kunnossa. Äänikin alkaa toimia. 

Toivotan kaikille hyvää joulun odotusta ja paranemisia kaikille, jotka ovat sairastelleet. Otetaan joulua vastaan tyynellä mielellä, ilman stressiä ja turhaa touhotusta. ❤️

Halitulijallaa, kotona ollaan!

Tosin ei ihan alkuperäisessä aikataulussa, mutta silti.

Nimittäin Finnairin perjantainen lentäjälakko sekoitti myös meidän suunnitelmat; paluulennon piti lähteä Malagasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 00.25.

Perjantaina puoliltapäivin puhelimeen poksahti viesti: lentonne on peruttu, pahoittelemme asiaa ja ilmoitamme muutoksista myöhemmin. Puolen tunnin päästä tuli toinen viesti: teidät on sijoitettu sunnuntain aamupäivälennolle, sopinee?

No sopihan se. Itse asiassa mukavampaakin kuin keikkua kentällä puoliltaöin; mikään ei ole auki, nukuttaa. Ja kun tietää että kotimainen yhtiömme lentää päivittäin Malagaan vain kaksi edestakaista niin hyvinhän tuo uudelleenreititys oli onnistunut.
 
Katsottiin kumminkin elektronisia matkalippuja kun sellaiset sähköpostiin tulivat. Muuten OK, mutta ruumassa matkustavaa koiraa ei mainittu kummassakaan. (No ei kyllä ollut mainintaa matkustamokoirastakaan.) Siispä jonoon Finnairin chattiin, jossa vierähti toista tuntia. Tekoäly kun ei osannut asiaamme hoitaa, vaan lupasi yhdistää kollegalleen jonka jonossa oli jo ennestään viitisenkymmentä asiakasta.

Kun kollega sitten lopulta avasi viesti-ikkunan, ei hänkään osannut sanoa asiaan muuta kuin että koiraa sijoitetaan ja asiasta ilmoitetaan 24 tunnin sisällä. Lauantaina lenkkeiltiin, pakattiin ja odoteltiin sitä ilmoitusta. Varmuuden vuoksi kartoitettiin paikkakunnan ja naapuripaikkakunnankin hotellitarjonta (kaikkiallehan ei koiravieraita oteta) sillä meidän kämppäämme olivat seuraavat asukkaat tulossa sunnuntaina ennen puoltapäivää, ja siivoojallekin piti työrauha varata edes hetkiseksi.

Ilmoitusta ei kuulunut, vaikka aika kului umpeen. Ei tullut myöskään uusia lippuja. Mentiin kuitenkin lopulta tutkimaan asiakkaan omalla sivulla sijaitsevaa matkaselostetta. Siellähän se luki selvällä englannilla: dog in hold, confirmed. (Ei vaan kukaan muistanut meille mainita tuosta vahvistuksesta.)

Tekoäly on siitä näppärä, että se kääntää kielestä kuin kielestä miltei mihin tahansa. Pyysin espanjannoksen em. dokumentista, nukuttiin rauhaisa yö ja sunnuntaiaamuna ajettiin taksilla Malagaan. Mijaksen vuorten yllä paistoi täysikuu.

Malagan kentän ystävällinen virkailijamies ei ollut kiinnostunut mistään kirjoitetusta tekstistä, katsoi vain koko kolmikon passit (koirallahan on omansa, jossa omistajan passista poiketen on merkinnät mm. rokotuksista) ja kehotti viemään koiran kollegalleen. Tämä läpivalaisi kopin, rapsutteli Lyytiä aikansa ja ympäröi kopin kolminkertaisella pakkausteipillä. Vilkutti iloisesti, kun koirankoppi lähti liukuhihnalle.

Viereisellä tiskillä suomalaispariskunta, jonka villakoiralle oli varattu paikka matkustamossa, yritti saada vastahakoista virkailijaa ymmärtämään että kyllä, oh yes, si si si, koira on otettava kyytiin. (Lopulta onnistuivat, koska näimme heidät vielä Helsinki-Vantaalla. Yritimme kyllä pysytellä kaukana ns. tapahtumien keskipisteestä, koska etenkin rouva tuntui olevan aika tuohtunut.)

Lento sujui sitten kuten tuollaiset muutaman tunnin lennot sujuvat. Torkut, lueskelua, vähän vettä. Kentällä haettiin häntäänsä heiluttava koira Finnairin saapumispalvelusta, kiitettiin kauniisti ja marssittiin taksijonoon. Sipoon metsien yllä paistoi täysikuu.

Rauhaisampaa joulunodotusta teille, rakkaat KK-kamut!

PS. Onpa ihanaa kun maa on valkoinen vaikkei se sellaisena varmaan kauan pysy. Lyytikin löysi aamulla tuoreet jäniksenjäljet ja unohti Espanjan ihanuudet heti hetkessä.