Kun olin lapsi menimme aina veljeni kanssa Hakaniemen torille . Veli oli joitakin vuosia minua vanhempi ja hän osti itselleen ja minulle kaikenlaisia vapputavaroita. Yhtenä vappuna sain punaisen Mikki- hiiri ilmapallon. Vakavana pidin narusta kiinni, ettei ilmapallo pääsisi karkuun. Mikkihiiri ilmapallo oli minulle niin rakas, että sille piti kattaa ruokapöytään oma lautanen. Itku tuli, kun Mikki-hiiren toinen korva jossain vaiheessa kutistui olemattomiin ja vähitellen ilmapallo ei enää lainkaan pysynyt ilmassa. Lapsuus oli täynnä uskoa ihmeisiin, joille vain mielikuvitus asetti rajat.

Onneksi lapsuuden satujen salaisuudet eivät ole elämästä vieläkään kokonaan hävinneet. Iloista ja onnellista vappua, ystävät.

Minä oikein miehen kanssa luin tuota IL mökkijuttua.  Vähän jäi epäselväksi lähtikö nyt ystävien mökki teille myyntiin, vai se toinen keskeneräinen puoli, ilmeisesti se? Vaiko joku muu.
Tammisaari on mun lempparikaupunki, jotenkin vilkkaampi ja helpompi omaksua kun esim Hanko. 
Ensi kesänä on sinne tarkoitus asuntoautolla mennä. Ollaan siellä ennen majoituttu hotelleissa tai oikeammin yhdessä ja samassa muutaman kerran. 

Minulla on munkit nousemassa ja kohta pitää ne paistaa. Skumppaglögijuustokakku myös odottaa tekijäänsä. 

Silmäleikkaukseni oli maanantaina ja nyt elän tippojen laiton kanssa symbioosissa. Neljä kertaa kun niitä laittaa ja väliä pitää aina olla niin aikaa siinä menee. Kello hälyttelee neljä kertaa päivässä. Sit vielä väleihin ksteuttavaa tippaa. 
On kuin roskia silmässä mutta se kuuluu asiaan kunnes ompeleet sulaa, noin parisen viikkoa. 

Tyttäret tulee perheineen vapun viettoon ja nämä meidän muksutkin tässä, joten porukkaa piisaa. 

Maanantaina tulee valokuvaaja. Tietää siivoamista ja tavaroiden piilottelua eli stailausta. Turhempia jo pakkaan muuttolaatikoihin. Sanoin kyllä miehelle jos laittaisin kierrätykseen mutta hän kauhistui. No ne on valokuvia, joitain hirveän tärkeitä muistoesineitä, kirjoja ja muuta täytettä. Tulisin toimeen ilmankin, ehkä. 
Tosin jos 630 neliöstä muuttaa 76 niin aika paljon tavaroita saa kadottaa kun nytkin paikat pursuaa. 

Minä en silmäni takia saa siivota, nostella raskaita, enkä tehdä puutarhahommia joten käskyttelen vaan. 

Mukavaa Vappua kaikille!

Huomenet!

Mitenkäs teillä vappu meni?

Meillä oli ihanan rauhallista. Aattona siis Kallion kirkon kanttorit; tällä kertaa urut eivät pauhanneet työväenmarsseja vaan Beatlesia, elokuvamusiikkia ja 1980-luvun kotimaista iskelmää. Väkeä oli enemmän kuin Kauneimmissa joululauluissakaan, ts. kirkkosali miltei viimeistä paikkaa myöten täynnä. Väliajalla tarjoiltiin simaa ja munkkeja, ja torniinkin olisi päässyt kiipeämään. Mutta kun mulla on korkeanpaikankammo, niin UK oli solidaarinen (eikös se jotenkin kuulu vappuun?) eikä mennyt tornijonoon.

Kotona kuohuvaa ja suoratoistopalvelusta Myrskyluodon Maija, joka jäi elokuvateatterikierroksellaan näkemättä. Erilainenhan tämä oli kuin se entinen; eksentrisestä pelokkaasta neidosta kasvoi topakka emäntä joka piti kurissa kokonaisen laivallisen englantilaisia merimiehiä (Oolannin sodalla on tässä uudessa versiossa iso rooli, entisessähän siihen ei muistaakseni edes viitattu) ja rakennutti ison kaljaasin, joka jäi mieheltä kesken (tässäkin versiossa Maijan Janne hukkuu heikkoihin jäihin). Lopussa soi hetken verran se tuttu ja ehkä hieman kulunutkin Lasse Mårtensonin sävellys, jota minäkin yritän keyboardillani tapailla (melodia onnistuu kyllä, mutta soinnut on hiukan hakusessa. Eikä niin ihan hiukankaan!)

Eilen tehtiin metsäretki ja löydettiin kolme kookasta korvasientä. Arvannette, mitä meillä syötiin päivälliseksi.

Että tämmöistä. Ollaan siis toukokuussa eli Im Wunderschönen Monat Mai (kuoromme olisi esittänyt tuon Schubertin liedin, ellei kevätlaulajaisia olisi peruttu).
 
Voikaapa hyvin. Etenkin Japena, jonka muuttovalmisteluista ja etenkin silmäleikkausta seuranneista tapahtumista luin mielenkiinnolla. Itsellä kai aikalailla sama edessä joskus tulevaisuudessa, syy tosin toinen eli kaihi. Outoa, eihän kaihia ennen sairastaneet kuin ihan vanhukset! Ja minä olen nuori vielä (ainakin omasta mielestä).

Olipa ensimmäinen pääsiäinen, jolloin minun ei tarvinnut erityisesti valmistautua tai kestitä ketään. Pojan perhe lähti neljäksi päiväksi Wieniin ja tytär kutsui meidät pääsiäisaterialle. Olihan meillä itsellä myös pieni käntty savulammasta, mutta ei se ollut lammaspaistin veroista. Valkosipuliperunat valmistin itse.

Pääsiäisen jälkeen, kun lammaspaistit olivat jo alennuksessa, kutsuimme lapset perheineen meille syömään. Valitettavasti mies oli saanut jostakin flunssan, joten kiikutimme ruoat naapuriin pojan perheen pöytään, ettei kukaan saisi tartuntaa. Minulla koivuallergia alkoi oirehtia, mutta antihistamiinista löytyi apu vaivaan.

Vappu meni kotona ilman mitään juhlintaa. Miniä toi meille kaksi pulloa simaa ja itse ostimme muutaman donitsin. Mies alkoi toipua flunssastaan.

Olen ollut koko kevään ajan jotenkin väsynyt eikä liikuntakaan ole oikein maittanut. Muistelen, että viime keväänäkin oli tällainen lamakausi, jolloin epäilin tulleeni vanhaksi, mutta se meni ohi lämpimämpien säiden myötä. Nukun nyt vähän paremmin (tosin väsyttävällä lääkkeellä doupattuna), sillä makuuhuoneessa on viileämpää. Olisin halunnut silloin lämpimien säiden aikaan panna ilmalämpöpumpun viilennykselle, mutta mies ei suostunut, vaan hän laski sisälämpötilaa ja hyvin tuntuu tarkenevan näinkin.

Syyslomamatkan (samalla syntymäpäivämatkani) suunnittelu piristää, mutta se on vaikeaa näin isolle porukalle. Toisaalta olen imarreltu, että lapset perheineen haluavat mukaan. Haluaisin vielä kerran nähdä Alpit. Ihastuin niihin 10-vuotiaana luettuani pikku-Heidin ja opiskelijana reissasinkin ystäväni kanssa kolme viikkoa Sveitsissä. Alppikohteisiin ei ole suoria lentoja vielä lokakuussa. Vaihtoehtona olisi lentää ja majoittua Müncheniin tai Zürichiin ja tehdä sieltä junamatka jonnekin Alpeille. Pakettimatkojakin on tarjolla paikan päällä, mutta ne tulevat kalliimmiksi ja ovat tarkoin aikataulutettuja.  Jaksaisiko mieheni tuollaista resuamista, kun 3 km pitemmät kävelyt eivät juuri onnistu. Ikävä häntä olisi kotiinkaan jättää. Pitäisikö sittenkin luopua tästä unelmasta ja matkustaa taas vaikkapa -  Mallorcalle?

Oli ihanaa kuulla Suupaltin uudesta parisuhteesta! Japenalle toipumista silmäleikkauksesta ja onnittelut eläkkeelle jäämisestä sekä jaksamista muuttovalmisteluissa. 

Moi mimmit! En nyt ehdi kommentoimaan. lukenut olen kyllä kuulumisenne.

Viime perjantaina sovin sitten sen Tammisaaren kodin ostosta. Talo on yli satavuotias hirsitalo, joka on remontoitu laatumateriaaleilla. Ystävämme asustavat toista päätä.
En tiedä, milloin voin siirtää tavaroita, koska se tehdään ensin ihan valmiiksi ja kaikki haluamani muutokset myös.

Ensi viikko tulee olemaan kiireinen kaikkien paperiasioiden hoidon takia. Stressaa jo nyt, miten pian saan tämän nykyisen myydyksi.

Olemme raataneet koko viikonlopun ja vieneet roskiin kaikenlaista. Veljeni ja vaimonsa kävivät eilen hakemassa pyörän ja joitan koneita. Mökki on pidettävä siistinä, kun tulevalla viikolla kuvataan.

Minulla on ollut tämä paikka 37 vuotta, joten voitte kuvitella, että tavaramäärä on melkoinen.

IL, Minkä takia halusit nykyisestä luopua?

Meillä satoi aamulla ensin vettä, sitten rakeita ja lopuksi ihan sakeesti lunta isoina rätteinä. Maakin jäi hetkeksi valkoiseksi.
Kudoin sitten villapaitaa, josko valmistuis ennen kesää?
Nyt ruoka kiehumassa ja taidan mennä sahaileen puita kun aurinkokin välillä paistelee.

Hyviä vointeja kaikille ja lämpimämpää kevättä💕

Karmale, vanhenen koko ajan. Mökkini on liian iso ja tontti samoin. Mökki on nyt parikymmentä vuotta vanha ja tarvitsee koko ajan huoltoa. Samoin piha ja metsä. Mökki nielee rahaa melkoisia määriä. En jaksa enää hoitaa pihaa ja raivata rantaa. En halua aamuisin ajatella, minkä urakan tänään jaksaisin tehdä. Selkä on kipeä, leikkaamaton polvi vaivaa ja mulla on muutenkin viisi kroonista sairautta.

Mökki on ollut suuri iloni, täynnä lastenlapsia ja ystäviä. Vaan lastenlapset ovat isoja ja heillä on omat menonsa. Tyttärellä on omakotitalo ja huvila Kustavissa, joten työtä riittää heillä ilman mökkiänikin. En oikein jaksa enää emännöidä ystävienkään vierailuja, niin paljon kuin niistä nautinkin.

Uusi vapaa-ajan asunto on täysin remontoitu, joten lähivuosina ei ole korjaustarpeita. Talonmies tekee piha- ja lumityöt. Uimarantaan on lyhyempi matka kuin mökilläni, vaikka oma ranta onkin. Uudessa asun meren rannalla, mutta kaupungissa, tori, kirkko, kahvilat ja leipomot, uimahalli ym. kävelymatkan päässä. Jos en kykenisi enää ajamaan autoa, Tammisaareen menee junia ja busseja.

Tässä iässä ja elämäntilanteessa haluan laiskotella mieluummin kuin "raataa".

Ymmärrätkö?

IL, Asia ymmärretty😁 Halusin vaan tietää mistä tällainen päätös nyt oli tullut?
Pitääkö Justus kuitenkin mökkinsä edelleen?
Kaikkea hyvää uuteen mökkiin.

Ei mekään mitään enään jaksettais, mutta ei kuitenkaan haluta kotona olla.
Rivarissa on pieni piha ja asunto on kyllä ihan mukava. Ollaan kuitenkin tällaisia pikku työmyyriä ja tykätään puuhastella.
Meidän mökkihän on tässä tontilla missä isäntä on syntynyt. Rakennukset oli lahonneet, joten ne jouduttiin purkamaan.
Ja uudet tilalle rakennettu. 
Isäntä kokee täällä olevansa kotonaan. Tosin kyllä minäkin.
Mökkihän lahjoitettiin muutama vuosi sitten pojalle ja poitsulle.
Meille jäi hallintaoikeus.
Poitsu on viettänyt lapsuutensa täällä, joten hänelle tärkeä paikka. Hänen mummolansa on täällä.
Me häärätään täällä se mitä jaksetaan ja pojat käy joskus auttelees.

Huomenet!
Kiva uutinen tuo loma-asunnon osto, IL! Onnittelut!

Ymmärrän hyvin mökinmyyntimotiivisi; suunnilleen samat syyt saivat meidät viime kesänä luopumaan veneestä. Mökissä ja mökkitontissa vain on moninkertainen urakka veneeseen verrattuna (vaikka senkin kunnostus kyllä työllisti keväisin vähintään riittävästi).

Meistähän tulee melkein naapureita, sillä meidän loma-asunto (tyttären perheenhän se oikeasti on mutta meillä on avaimet ja täysi käyttöoikeus) on Hangossa; kaupunkien väli on noin 35 km eli tuommoinen puolen tunnin ajomatka (tie on kapea ja runsaasti rajoituksia). Tällä viikolla on taas tarkoitus lähteä Hankoon muutamaksi päiväksi, kunhan kuoroharkat on käyty, kirjoja kannettu kirjastoon ja kirjastosta ym.
 
Olen joskus miettinyt, miksi kuorolaulu tuntuu virkistävän miltei yhtä hyvin kuin pikku päivänokoset. Tämän aamun Hesarista syy selvisi: englantilaistutkimuksen mukaan ”näytelmissä, musikaaleissa ja baletissa käyminen sekä erityisesti musiikin tekemiseen osallistuminen on yhteydessä masennuksen ja kivun vähenemiseen sekä elämänlaadun paranemiseen". Esimerkiksi yli 65-vuotiaat, jotka osallistuivat joka viikko piirustuskursseille kolmen kuukauden ajan, kävivät vähemmän lääkärin vastaanotolla ja tunsivat olonsa paremmaksi kuin verrokit.

Brittien mukaan kulttuurin kulutuksesta on yksilöille myös taloudellista hyötyä. Vähän epäselväksi mulle jäi, mistä sitä syntyy mutta menen silti uusimaan museokorttini kun se kuuluu olevan taas tarjouksessa.

Mukavaa keväistä viikkoa – ehkä tuo sääkin vähän lämpenee? UK haluaa Hangossa katsella muuttolintuja, joten pakataan varmuudeksi molemmille pitkät kalsarit.

Mahtava juttu tuo loma-asunnon ostaminen IL. Vaatii aina melkoisen määrän rohkeutta luopua vanhasta ja tutusta ja heittäytyä uuteen. Voin vaan kuvitella miten työläs vaikkakin ihana mökkisi on ollut ja miten se on muistoja tulvillaan. Aikansa kutakin ja nyt on aika siirtyä uuteen.

Me asumme vanhassa (1978 rakennetussa) omakotitalossa. Joka syksy on mietittävä, miten selviämme talven lumitöistä. Toistaiseksi olemme selvinneet. Välillä ihan omin voimin, välillä tyttären, vävyn lapsenlapsien ja naapurin avustuksella.

Talossa olisi kaikenlaista pientä korjattavaa ja ehkä suurempaakin. Talon käyttöarvo on huomattavasti suurempi kuin myyntiarvo. Olen tyttärelle sanonutkin, että jos asumme täällä niin kauan kuin elämme ja hän aikanaan joutuu miettimään tämän myymistä, kannattaa ehkä vaan myydä tontti niin ei tule jälkikäteen ikäviä laskuja, kun talosta voi löytyä vaikka mitä ongelmia.

Viihdymme talossa hyvin. Meitä eivät pienet kauneusvirheet ja muut ongelmat haittaa. Talossa kaikki on samassa kerroksessa, tilaa on todella paljon, sauna ja takka lisäävät viihtyvyyttä, joten kyllä me taidamme toistaiseksi edelleen tässä vanhentua ja rapistua yhdessä talon kanssa.

Jouduimme pienen pulman eteen, kun kesäkuusta lähtien antenni televisioista ei enää näy maksakanavat. Me, joilla on käytössä useita maksullisia urheilukanavia, jouduimme hankkimaan Telian kautta härveleitä, joiden avulla maksukanavien katsominen taas onnistuu. Mutta huh,huh! Jos ei tyttären kumppani olisi tullut avuksi emme ikinä olisi osanneet näitä vempaimia virittää kohdalleen ja saada kanavia näkyviin tai ehkä olisimme, mutta monien kiroilujen ja riitojen sävyttäminä.

Olen kohta lähdössä viemään miestäni laboratorioon ja lääkärin tutkimuksiin. Hänellä on ollut hieman huono olo enkä halua yhtään pitkittää tilannetta hänen monien sairauksiensa vuoksi. Toivottavasti mitään pahempaa ei ole.

Juuri nyt on tosi kylmä toukokuun aamu, -1 astetta. Parin päivän aikana satanut lumi on kyllä jo sulanut. Muutama lintu virittelee varovaisesti laulujaan. Taivas on harmaiden pilvien peitossa, mutta kyllä se aurinko siellä jossain jo odottaa pääsemistään esille.

Kaikkea hyvää itse kunkin tähän päivään.