Moipa moi,
ihan ensiksi Jumbojetille paljon kiitoksia kirjoituksesta! Hienosti sanoitat elämää, omaasi ja yleensäkin. 

Sitten hiukan omaa napaa. Tai siis nilkkaa. Se helmikuun puolessavälissä syntynyt nivelsidevamma (oletan että se on se kunnes toisin todistetaan) ei parane lainkaan sitä vauhtia mitä olin kuvitellut. Tohtori Google, johon nykyihmisen on turvauduttava kun terveysasemille on melkoiset jonot, lupasi että lievissä tapauksissa paraneminen kestäisi 1-2 viikkoa. Oletin olevani lievä tapaus. 

Ilmeisesti kuitenkin olen keskivaikea ellen peräti vaikea koska nilkka on edelleen kipeä ja turvonnut. Eilen soitin terveysasemalle ja hoitajan haastattelun jälkeen sain ajan varatuksi lääkärille samaksi päiväksi. Röntgenissäkin kävin, ja nyt odottelen lääkärin soittoa kuvaustuloksista. Sovittiin, että hän soittaa tänään jos luissa on jotain ongelmaa, mutta toistaiseksi diagnoosina on nivelsidevamma, hoitosuosituksena särkylääke ja varpaiden kipristely. 

No, tohtorin mielestä olin kuitenkin asiallinen ja orientoitunut (voi näitä lääkäreiden määritelmiä! Omakannasta niitä olen aiemminkin lukenut, ja joka kerran naureskellut). Niin tässä mä sitten orientoidun heiluttelemaan varpaitani ja lueskelen netistä sitä sun tätä. Huomenna kuitenkin aion ontua Musiikkitalolle Naistenpäivän kuorokonserttiin jossa esiintyy noin 400 laulajaa, tyttäreni heidän joukossaan.

Voikaa te paremmin ja juhlikaa naistenpäivää kukin kohdallanne! Malja meille kaikille mukaville/ihanille/kauniille/viisaille/(lisää haluamasi adjektiivi) kuusikymppisille (ellei enemmänkin) naisille!

Tiinuliinu, pahus sun nilkkasi kanssa. 
Mä olin taas valmistelemassa Junioria. Hän menee äitinsä kavaljeerina tänään Emma-gaalaan. Viime vuonna oli lyönyt vetoa jonkun kanssa 200 eurosta, että uskaltaa osallistua gaalaan keltaisessa puvussa. Poika tilasi netistä 60 eurolla kirkkaankeltaisen puvun, meni juhliin ja nettosi 140,- .Lisäarvona kaikenmaailman julkkikset tulivat juttelemaan.

No tänä vuonna hän osti mustan, kaksirivisen bleiserin ja halusi vaihtaa siihen jotkut kimaltelevat napit. Niitä etsittiin kaupoista ja netistä, kunnes ystäväni muisti, että jossain hänellä olisi juuri sopivat. Ne löytyivät ja mammaa tarvittiin. Tyttärenihän osaa mitä tahansa, mutta ei mitään mikä liitty ompeluun. Kiinnitin nappeja myös hihojen suihin. Poika pukeutui kokeeksi ja sitten pohdittiin, mitkä aurinkolasit hän ottaa. Opin, että nykyään on trendikästä olla sisälläkin aurinkolaseissa. Tyttärenikin on aika tarkka pukeutumisestaan, mutta Juniori on kyllä paljon tarkempi pienimmistäkin yksityiskohdista.

Juniorin tyttöystävällä oli eilen syntymäpäivä. Poika oli askarrellut itse ihanan kortin, jota avatessa aukesi myös ruusukimppu. Oli katsonut netistä ohjeet. Hän oli ostanut ohuen kultaisen ketjun ja postimerkkiä pienemmän laatan, johon isänsä kaiversi parin nimikirjaimet. Vävyllä on joku kaiverrin, jota ohjataan tietokoneella. Ja kaiken päälle poika oli ostanut 18 ruusua, osa valkeita ja osa punaisia. Pyysi äitiään sitomaan niistä sydämemuotoisen kimpun. Mutta vaikka kuinka yritettiin, ei ollut meillä sellaisia floristin taitoja. Nätti kimppu kuitenkin tehtiin.

Kaiken tämän aherruksen jälkeen syötiin yhdessä. Mainittakoon, että abi-poika on täydellinen vastakohta veljelleen. Abi tuli lenkiltä, syöksyi suihkuun ja aikoi ruokapöytään pyyheliina yllään. Vaihtoi sitten kuitenkin shortsit ja t-paidan
Hän on tyytyväinen, jos mikään vaate ei purista. Ensi viikolla on sitten äidinkieli vuorossa, minua jännittää.

Ihanaa Naistenpäivää kaikille!

Hyvää naistenpäivää minunkin puolestani. Olemme piipahtamassa täällä Savossa, kun minulla on huomenna lääkärille aika täällä. Muutama upea aurinkoinen päivä. 

Tiinuliinu toivottavasti saat  koipesi pian kuntoon. Tuliko lääkäriltä soittoa? 

IL hauskasti kerrot Juniorista ja Abista.

Ensi perjantaina on äidin hautajaiset. Ehkä olo ja nukkuminen helpottuu vähän sen jälkeen. 

Kaupungissa ollessamme olimme vain yhtenä päivänä "erossa" pikkumiehestä, kun heillä oli menoa. Viime torstain oli meidän luona aamusta iltaan. Kyllä on niin ihanaa ja ihmeellistä seurata hänen kasvuaan ja edistymistään. 
Pikkuneiti kannattaa jo terhakkaasti päätään ja ihmettelee silmät selällään kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Äidin syli on edelleen paras paikka hänen mielestään. Rintarepussa viihtyy hyvin, mutta ottaa tyttären selän päälle, jos pitkään siinä pitää. 

Hyvää naistenpäivää täältäkin.
Tiinuliinulla harmittava jalkavaiva, toivottavasti helpottaa pikaisesti🙏

Kipalle voimia hautajaisiin, vaikka tilanteen järjellä ymmärtää niin tunnetasolla luopuminen on aina haikeaa.

Meilläkin on perjantaina hautajaispäivä. Etämiehen sisaren hautajaiset ovat Pirkanmaalla. Etämieshän ei nyt sinne pääse vaan menemme hänen tyttärensä kanssa torstaina sinne jotta ehdimme kertoa lähisuvulle etämiehen tilanteen ennen hautajaisia.

Tilanne on täällä vaikea, etämiestä on kuskattu ensin meiltä Lappeenrantaan, sieltä Mikkeliin ja tiistaina vietiin vielä Kuopioon tutkimuksiin josta palautettiin torstaina Mikkeliin odottamaan patologin lausuntoa. Tutkimuksia on tehty tosi paljon joka paikassa. Ensi keskiviikkona kokoontuu lääkäritiimi tutkimaan tuloksia ja sen jälkeen selviää onko mitään mahdollisuuksia leikata tai hoitaa muilla keinoin. Tällä hetkellä tiedetään vaan että aivojen takaosassa on kasvain.
Hänen kuntonsa on laskenut sairaalassa olon aikanakin vähitellen. 
Ei pysty enää syömään avustamatta ja muisti toimii vain pätkittäin. Tosin eilenkin kun kävimme katsomassa oli hyvällä tuulella ja vitsaili välillä vaikka ei oikein tiennyt missä ollaan. Tunsi kuitenkin meidät ja huomasi miten ilahtui kun tulimme.
Pois lähtiessä muistutti moneen otteeseen että tulkaa takaisin heti kun ehditte.
Keskiviikkona yritän lähteä seuraavan kerran katsomaan.
 Mietimme kotimatkalla miten harhaisiin puheisiin pitäisi suhtautua, mennäkö mukaan vai pitäisikö korjata joka kerran missä mennään. Hoitajien mukaan hän suhtautuu positiivisesti hoitoihin ja tutkimuksiin.

Itseäni olen yrittänyt hoitaa käymällä joka päivä lenkillä ja harrastuksissa.
Nukkuminen on edelleen katkonaista, aamuyöllä herätessä on vuoren korkuinen seinä vastassa ja uudelleen nukahtamisesta ei yleensä tule mitään.
Jätin muilta kiireiltä vanhan talon lämmityksen sähkölle kun ilmat alkoivat lämmitä. Sitä ei olisi kannattanut vielä tehdä sillä kun menin perjantaina paikalle oli naakkoja katolla eikä puuhellaan saanut oikein minkäänlaista vetoa vaan savut tuli sisään. Piipussa oli ilmeisesti naakkojen pesän rakennus käynnissä. Leivinuuni veti kunnolla ja kun yritin illalla sytyttää hellaa sain senkin viimein vetämään.

Työllistävässä puheenjohtajuudessa on vielä kolme viikkoa ja loppukiri meneillään. Tiedon siirtäminen jatkajalle teettää ylimääräistä työtä. Tänään tein kaksi uutta vuokrasopimusta ja yritän saada vielä markkinoitua vuokra-asuntoja kauteni loppuun asti. Tällä hetkellä on vuokrattuna yli 90% asunnoista kun se viisi vuotta sitten aloittaessani oli alle 60%. Jossain koen onnistuneeni vaikka enemmän olisin halunnut saada aikaan korjausvelan suhteen.

Täällä on tänään melkein aurinkoista ja täytyy tästä lähteä eläkeläistyöhön eli lenkkeilemään. 

Voi Mustikkaposki, miten ikäviä uutisia. Toivon sydämeni pohjasta etämiehelle sellaista leikkausta, joka hänet parantaisi. Ja sinulle rukoilen voimia. Voisitko saada jotain nukahtamislääkkeitä tms, tarvitset kaikki voimasti nyt niin moneen asiaan.

Kipa, voimia myös sinulle hautajaisiin ja omaan oloosi.

Sain jo Juniorilta eka raportin eilisestä Emma-gaalasta. Oli päässyt juttusille monen ihailemansa julkkiksen kanssa ja erityisesti Areksen. Oli saanut myös kehuja bleiseristään ja sen kimaltelevista napeista. Mielenkiintoista seurata, mitä tuosta pojasta oikein tulee, kun luo nyt jo verkostoja sinne tänne eikä epäröi mennä ihan vieraiden ihmisten kanssa juttelemaan.

Muistan hyvin, kun olin isossa amerikkalaisessa tietokonefirmassa töissä ja osallistuin usein ulkomailla  konferensseihin. Meillä oli tarkka sääntö, että esim coctailtilaisuuksissa sai jutella oman väen kanssa vain pari minuuttia. Piti vaan mennä asiakkaiden luo rupattelemaan. Aluksi se oli minulle (joka en ole ujoimmasta päästä) tosi vaikeaa, mutta opin sitten. Eikä enää jännitä jutella kenen kanssa tahansa.

Ihanaa Naistenpäivää kaikille!

Moi,
kiitokset myötätunnosta! Nilkassa ei ole röntgenkuvassa havaittavia vammoja, sanoi lääkäri joka soitti ihan just äsken. Mahdolliset lihasrepeämät ei rtg:ssä näy mutmitävälii, kun niitä ei kuitenkaan sen kummemmin korjattaisi. Ainoastaan aika parantaa. Vahvistavia harjoitteita (siis sitä varpaiden kipristelyä) ja särkylääkettä suositti valkotakki. 

No näillä mennään. Vajaan kolmen viikon päästä Hankoon mahdollisia muuttolintuja katsomaan (UK on innokas lintubongari ja kyllä minäkin metsissä ja niityillä viihdyn) ja huhtikuun alussa sitten Sisiliaan viikoksi. Kaipa mä siellä jo kävelen kunnolla…

Lämmin halaus Mustikkaposkelle. Varmasti ikävä ja pelottavakin tilanne mutta hyvä kun pidät huolta omasta jaksamisestasi! Suuri viisaus piilee siinä lentokoneen turvakuulutuksessa jossa käsketään hätätilanteessa ensin laittamaan happinaamari itselle ja vasta sitten auttamaan muita. Neuvo sopii niin moneen muuhunkin elämäntilanteeseen. 

Jaksamista myös Kipalle. Hienosti nuo pienet vie sun ajatuksia ja aikaakin. 

Ja hih, IL:n nuoriso se vain aina yllättää ja ilahduttaa mammaansa!
 
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Mustikkaposki, voi miten kurjia uutisia. Jaksamista ja lämmin halaus.

Kipa, jaksamista myös sinulle. Onneksi elämässäsi ovat nuo pienet ihanuudet ja kaikki läheisesi.

Tiinuliinu, ei muuta kuin varpaita kipristellen kohti Hangon lintuja ja Sisilian kevättä.

IL, miten mukavia nuoria nämä lapsenlapsesi ovatkaan!  Koko laaja porukka ympärilläsi huokuu iloa ja elämän riemua, niin kuin sinäkin.

Tänne meidän kulmillemmekin on vähitellen aurinko löytänyt tiensä. Muutama säde tunkeutuu ihan väkisin sydämeen asti.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.

Kipa, lämmin osanottoni 💜

Mustikkaposki, voimia sinulle etämiehen sairauden kanssa. Toivottavasti kasvain voidaan leikata. Harmillista, kun katsomassa käyminen on pitkän matkan vuoksi niin hankalaa. Hyvä, että jaksat pitää itsestäsi huolta. Ehkä voisit saada jotain nukahtamista helpottavaa, sillä uni olisi niin tärkeää jaksamisen kannalta.

Kävimme eilen viemässä paperiset osakekirjat Maanmittauslaitokseen ja sähköiseen järjestelmään siirtäminen hoitui saman tein. Tunnin verran jouduimme vuoroamme odotelemaan, mutta mikäs kiire meillä ja eläkekin juoksee kaiken aikaa!

Sää on ollut päiväkausia aurinkoinen ja eilenkin tuli ihan hiki, vaikka olin paljaspäin enkä pitänyt käsineitäkään kuin sisällä bussissa hygieniasyistä. Säätilaan on ennusteltu lähipäivinä suuria muutoksia, mutten ole viitsinyt juttuja lukea, joten saa sitten nähdä minkälaisia muutokset ovat. Toivottavasti ei ainakaan mitään hirmuisia lumimyrskyjä enää tule, kun kaikkialta lumet ja jäät ovat sulanaeet pois ja on taas helpompaa liikkua ulkona. Pääsiäisen tienoilla tosin usein tulee lunta, mutta jospa tänä vuonna ei niin tapahtuisi!

Suupaltti, olipa todella kummallinen viesti, mutta huijarit tulevat päivä päivältä ovelammiksi. Luin juuri lehdestä, että he ovat vähitellen siirtyneet huijaussivuistoista suoriin puhelinsoittoihin, kun nopean puhelun aikana on helpompi aiheuttaa paniikkia ja saada ihminen kertomaan tunnuksensa. Tosin, eihän pankki puhelimessa tunnuksia koskaan pyydä eikä poliisi, verottaja tai kela liioin, joten pitäisi vain yrittää säilyttää maltti ja lopettaa puhelu.

Jumbojet, sinä se osaat aina asetella sanasi hyvin. Varmaan lapsenlapsenkin mieli on rauhoittunut kauheista sotauutisista huolimatta. Itse en ole ahdistuvaa tyyppiä, mutta siltikään en enää viitsi kaikkia sotiin liittyviä uutisia edes lukeakaan ja telkkariuutisetkin kuuntelen puolella korvalla.

Erikoisia unia te olette nähneet 🤣  Minä olen aina nähnyt paljon unia ja myös pääsääntöisesti muistanut raflaavimmat aamulla, mutta nyt on ollut tosi pitkä aika, kun en muista nähneeni mitään unia, vaikka varmasti unia on ollutkin. Nukun kyllä yhtä hyvin kuin aina ennenkin, joten ehkä muistini on vain ollut tavanomaista valikoivampi!

Täytynee mennä tyhjentämään tiskikone, joten mukavaa loppuviiikkoa kaikille 😃

Kipa, hautajaisten jälkeen suru jotenkin muuttaa muotoaan, mutta ikävä jää 💔.   Onnneksi elämä jatkuu; sinulla on siellä pikkuisia, joiden kehitystä on ilo seurata. 💝

Mustikkaposki, voimia sinulle.💗

Tiinuliinu, kyllä nilkkasi varmaan ehtii parantua ennen matkojanne. Hangossa voi katsella lintujen muuttoa ja kevään etenemistä vaikka keppi kädessä, jos siitä on apua kivuttomampaan liikkumiseen. Onneksi ei ollut murtumia!

IL, teidän nuori polvi on rohkeaa ja omaa sosiaalista lahjakkuutta. Niillä pääsee pitkälle elämässä. 🤩

Kannattaa harkita, mitä toivoo. Olin viime viikolla niin väsynyt kaikkiin kotitöihin ja menoihin, että salaa toivoin sopivan pienen taudin iskevän, että voisin vain levätä. Sitä saa, mitä tilaa: Ti-ke välisenä yönä minulle iski hirveä nuha, kuiva köhä ja päänsärky. Pientä lämpöä (37C +). Testasin eilen varmuuden vuoksi, ettei ole covid, a- tai b-virus influenssa. Negatiivistä näytti.

Keskiviikkona miehelle soitettiin hoivakodista, että käly oli saanut kai jonkinlaisen aivoverenvuodon, koska oli nukahtanut aamiaispöytään eikä häntä saatu hereille. Pulssi oli enää 30. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei noin iäkästä (95 v.) enää sairaalaan lähetetä. Kälyn tajunta palasi myöhemmin päivällä. Koetin potea flunssaani mahdollisimman hygieenisesti, ettei mies saisi tartuntaa. Hän ei pystynyt heti lähtemään Pohjanmaalle, koska oli itsekin väsynyt ja järkyttynyt tapahtumasta. Tänään hän lähti matkaan junalla. Kälyn vanha VW Polo on siellä käytettävissä paikallisiin asiointimatkoihin. Olen huolissani miehen jaksamisesta, ja terveenä olisin lähtenyt mukaan.

Elixialta tuli viesti, että ”Olet käynyt helmikuussa 1 kerran salilla. Onhan sekin jo jotain!” 😂 - En vaan ole jaksanut, mutta kyllä tässä kevään korvilla taas ryhdistäydyn, kunhan pääsen flunssasta.

Voikaa hyvin ja nauttikaa keväästä!

Kiitos voimaviesteistä, niitä tarvitaan.
Torstaina tuli tulokset koepalasta ja se oli pahin mahdollinen. Parantaa ei voi mutta yrittävät saada pienemmäksi sädehoidolla.
Keskiviikkona on Kuopiossa ensimmäinen hoito johon kyselivät minua saattajaksi.
Joudun lähtemään kotoa jo ennen viittä ellen mene etämiehen kotiin tiistaina yöksi.
Sillä konstilla lyhenisi matka noin tunnilla. Mikkelin sairaalassa ei voida tehdä hoitoja ja hänelle etsitään nyt ainakin hoitojen ajaksi hoivakotipaikkaa koska hän tarvitsee ympårivuorokautista valvontaa ja hoivaa.
Tilanteen hyväksyminen on tosi vaikeaa. Hän pystyy puhumaan mutta syöminen ei onnistu auttamatta ja ei pääse jalkeille. Juttelee väliin asiaa ja välillä ei hahmota aikaa eikä paikkaa. Kohtausta edeltävän viikon tapahtumista ei muista mitään. En ole täysin varma tajuaako itse tilanteen vakavuutta vaikka siitä on hänelle kerrottu.

Yritän nyt siirtää kaikki muut tehtävät toisille sillä sairaalareissuihin menee 5-7 tuntia reissu ja olen käynyt siellä ainakin pari kertaa viikossa.

Tämä meni nyt pelkäksi valitukseksi, anteeksi.