Kiva kuulla Mennasta, pitkästä aikaa! Kiitos kaikille muillekin kirjoituksistanne!

Pääsiäisen jälkeen lähdimme mieheni kanssa E-Pohjanmaalle. Halusin tulla mukaan katsomaan kälyn vointia hoivakodissa. Vähän aiemmin pelkäsimme hänen olevan jo elämänsä loppusuoralla. Pojan perhe oli käynyt runsasta viikkoa aikaisemmin siellä katsomassa häntä. Ystävällisenä ihmisenä miniä oli auttanut tädin vessaan ja siinä samalla tullut koskettaneeksi vaippaa. Hoitaja hälytettiin avuksi ja hän kertoi, että kälyllä on sairaalabakteeri. Miksi sitä ei aiemmin kerrottu omaisille? Poikani ei olisi vienyt syöpäsairasta vaimoaan sinne, jos olisi tiennyt! Onneksi miniä ei sairastunut ja viimeiset sytostaatit annettiin viime viikolla. Heti samana iltana miniä sai verisuonitukoksen käsivarteensa, jonotti kolme tuntia sairaalassa, tutkittiin ja sai verenohennus- lääkkeet. Toukokuun 19. päivä on leikkaus ja sitten vielä sädehoidot.

Minä haravoin maalla kahtena päivänä suurimman osan pihaa, sen, mikä näkyy tielle. Syksyllä ei kukaan ollut haravoinut ja talvinen myrsky oli katkonut oksia. Iso, hoidettu piha oli ollut anopin ylpeys, mutta nyt sen kuntoa on mahdoton pitää yllä. En mielelläni mene maalle, koska siellä valtaa aina toivoton olo kaikesta, mitä pitäisi tehdä. Vielä vaikeampaa se on miehelleni: hänen isoisänsä 1800-luvun lopulla rakentama talo ja ulkorakennukset pitäisi purkaa, sillä ne ovat kohta romahtamaisillaan, kun ovat olleen 50 vuotta tyhjillään. Miehen lapsuudenkoti on onneksi vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Se on kivitalo ja kerran remontoitu.

Kälyn asioiden hoito on myös hankalaa. Mies on viimein saanut tehtyä edunvalvonta-hakemuksen digivirastolle. Lakimiehen pari vuotta sitten laatima valtuutus ei ollut enää pätevä, eikä esim. pankki anna mitään tietoja kälyn rahatilanteesta. Onneksi kälyn talosta löytyi pankin lähettämiä tiliotteita, joiden tiedot toimitettiin hoivakodille hoivamaksun määrittelemistä varten. Hoivakoti on yksityinen, kunnallista ei paikkakunnalla ole.

Mies on ollut hermostunut kaikesta tästä, potee vatsaansa ja on lyhytpinnainen. Nyt minunkin vatsani on kipeä. Siihen on vaikuttanut myös epäsäännöllinen syöminen. Aina ei ehdi lounaalle, kun näin keväällä on viihdekuorolla harjoitusten lisäksi hoivakotiesiintymisiä lähes viikottain. Kirkkokuoromme lauloi Pääsiäismessussa.

Eräänä päivänä nuori mies jostain 4H-yrityksestä tuli tarjoamaan ikkunanpesua, mutta mieheni sanoi pesevänsä itse ikkunamme. Olin harmissani! Muistan, miten vaikeaa se oli jo viime kesänä, vaikka minä pesin osan. En ymmärrä, miksei mitään palveluja voi ostaa! Olen niin väsynyt jo siivouksiin ja ruoanlaittoon. Sanon aina miehelleni, etteivät hänen vanhempansa enää 8-kymppisinä tehneet mitään. No, heidän elämänsä oli tietysti ollut aiemmin raskaampaa, ettei ehkä ihan voi verrata.

Puutarhatöistä kuitenkin tykkään, kai siksi, ettei niitä ole meillä liikaa. Maanantaina haravoin kotipihaa ja kiskoin rajaojasta pitkäjuurista heinää, joka leviää sinne naapurin puolelta. Pojan talon kohdalla sama rajaoja kasvaa valkovuokkoja ja myöhemmin kieloja. Me olemme vähän ylempänä ja maa on karumpaa.

Kiitos ystävät rakkaat ♥️myötäelämisestä vaikeina aikoina.

Päivät tahtoo mennä haahuillessa ja hautajaisia valmistellessa.
Onneksi järjestelyt on sujuneet hyvässä yhteistyössä etämiehen lasten kanssa.
Hautajaiset venyivät neljän viikon päähän kuolinpäivästä meistä riippumattomista syistä. Monenlaista järjestelyä on vielä edessäkin vaikka suurin osa asioista on kunnossa. Hautajaisiin osallistuu 30 henkeä joka määrä juuri ja juuri sopii muistotilaisuuden paikkaan.

Viime viikonloppuna olivat poika ja miniä auttamassa minua vanhan talon pihahommissa. Minun aika meni tosin pääosin tupatöissä kun lämmitin uunia, leivoin ja laittelin ruokaa. Poika puhalsi isolla lahtipuhaltimella melkein koko ison pihan lehdistä puhtaaksi , vain yksi raivattava kulma jäi vielä siistimättä.
Miniä sai viimeiset kasat polttopuita kärrättyä kuivauspaikalle.

Tänään kävin vetämässä tuolijumpan aamupäivällä ja halusivat tulla jumppaamaan myös vappuna. Yksi jumppaajista sanoi tuovansa tarjolle juomaa ja tippaleipiä. Onhan rankan? jumpan jälkeen oltavaa jotain palauttavaa evästä. Saa nähdä millaset pippalot niistä tulee. Minulle se on harjoitusta seuraavalle päivälle kun juhlitaan tyttären viisikymppisiä neljä kuukautta myöhässä. En ole kyllä oikein juhlatuulella mutta ilonpilaajaksi en halua ryhtyä.

Nyt soitteli yksi tuttava kesken kirjoittelun että häneltä on mennyt tililtä neljän vuoden ajan jätemaksu kolmen kuukauden välein vaikka hän on ilmoittanut jätehuollolle että hän asuu muualla ja omistamansa talo on asumaton.
Lähden tästä selvittämään mikä siellä mättää kun hän oli soittanut jätefirmaan eikä sieltäkään osattu selvittää asiaa. Heräsi epäilys että onko joku huijari asialla.

Suunnittelin talvivaatteiden viemistä varastoon mutta täytynee odottaa ainakin ensi viikonlopun yli kun ennusteessa on lunta ja räntää luvassa. Lämpimillä paikoilla on koivuissa jo pienet hiirenkorvat. Näin aikaista kevättä ei ole ollut naismuistiin.

Täytynee lopetella kirjoitus tähän ja lähteä auttamaan ystävää hädässä jos minusta mitään apua on.
Hyvää viikonloppua.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

Päivitän vähän perjantain kirjoitustani.
Kaveri joka pyysi apua selvittämään jätefirman laskuja ei osannut avata pankin ohjelmasta laskua. Kun sain laskun auki siinä oli entisen talon naapurin osoite ja nimi. Hän soitti taas jätefirmaan ja ilmoitti asiasta. Sieltä lupasivat selvittää miksi näin on käynyt.
Eli kaveri oli maksanut naapurin jätemaksut neljän vuoden ajalta. Kyseinen naapuri on saita yli 90-vuotias mies eikä varmaan seuraa senkään vertaa laskujaan kuin tämä kaverini.
 Ihmettelen kaveri ei ole huomannut asiaa aikaisemmin, ihmetystä herättää sekin miten jätefirma voi sotkea asiat noin. Sekaannus on tapahtunut silloin kun kamu ilmoitti muuttavansa pois ja perui jätteen keruusopimuksen.

Viikonloppu hurahti nopsaan vaikka en saanut oikein mitään aikaiseksi.
Eilen päivällä kävin Rajan Nuoren tanssikonsertissa kun olin voittanut arvonnasta kaksi lippua sinne. Lappeenrantalainen ystävä ja tyttäreni oli mukana. Konsertin jälkeen kävimme Rossossa syömässä ja sieltä menimme vielä ystävän kotiin iltaa viettämään. 

Tämä päivä on mennyt puhelimessa ja valmistellessa klo 14 alkavaa kokousta. Asukkaat soittelevat vieläkin sen yhdistyksen asioista jossa hoidin puheenjohtajuutta maaliskuun loppuun. Tänä aamuna aikaisin tuli puhelu muistisairaalta että minun pitää tehdä heti jotain kun hänen vuoteensa alla maassa on vesisuoni. Aiheuttaa kuulemma hänelle kovia särkyjä eikä pysty nukkumaan. Teinkin ja laitoin viestin tyttärelleen kertoen mistä nyt kiikastaa. Asukas oli testannut suonen paikkaa sitomalla veitsen lankaan ja pitämälle sitä vuoteen päällä. Veitsi kuulemma pyöri joka oli hänen mukaansa selvä merkki vesisuonesta.
Samalle ihmiselle olen käynyt neuvomassa turvalieden käyttöä välillä monta kertaa päivässä vaikka hän ei edes juurikaan käytä liettä vaan lämmittää ruoat mikrossa. enimmillään soittoja on tullut kymmenen kertaa päivässä. Onneksi nyt enää muutaman kerran viikossa. Olen kuullut että seura tekee kaltaisekseen.
Tarttuukohan muistisairaus

Ei elämä ainakaan ole yksitoikkoista vaikka kaipaankin vähän erilaisia haasteita ja tapaamisia.

Pelottaa oma tulevaisuus kun minullakin on suvussa ollut muistisairautta.


Tytär vastasi että ottaa hoitaakseen äitinsä ongelman eikä uutta asuntoa käydä tämän takia etsimään. 

Heipat,
puolitoista viikkoa on taas vierähtänyt aivan käsittämättömän äkkiä. Jotain on sentään saatu aikaankin: maanantaina paineltiin puutarhamyymälään heti aamusta ja hankittiin kymmenkunta iloisenpunaista pelargoniaa. Istutin ne saman tien parvekkeelle. Seurakseen kukkaset saivat pari keltaista tomaattia; toinen amppelissa, toinen parvekkeen ikkunaseinustalle rakennetulla kukkalaudalla.

Samaisella tasolla tyhjyyttään kolisee kolme viljelyallasta. Niihin on tulossa lehtikaalia joka viime kesän kokemusten perusteella on mitä mainioin parveketarhurin kasvi. Versoo nopeasti, kasvattaa pikavauhdilla uusia lehtiä poisnapsittujen tilalle ja pärjäilee hyvin kun vain saa vettä edes viikottain (no onneksi on altakasteluruukku). Edes syyskylmät eivät tätä parvekkeen tarmonpesää haitanneet; viime versot pistettiin poikki lokakuun alussa kun lähdettiin Espanjaan.
 
Ajattelinkin tänä kesänä erikoistua lehtikaaliin ja jättää erilaiset salaatti-, mansikka-, retiisi- ja tiesmitkä kokeilut tekemättä. No, basilikaa, rosmariinia ja ruohosipulia pitää olla sen verran että silloin tällöin voi käydä taloussaksilla napsimassa tuoreyrttejä lounasannoksen koristeeksi ja mausteeksi. 

On meillä jonakin kesänä ollut perunaakin ämpärissä, vaikka se kasvatti enemmän vartta kuin mukulaa. Ja yleisesti ottaenhan parveketarhaus on täysin kannattamatonta touhua: taimiin käytetyillä rahoilla ostaisi torilta tai läheisestä supermarketista suuren säkillisen erilaisia vihanneksia. Viljelmiin käytetty aika taas – noh, joku muu varmaan saisi samat tunnit kulumaan katsomalla jotain sopivaa tv-sarjaa tai avaamalla viihdyttävän kirjan. Mutta tää parveketarhaus nyt vaan sattuu olemaan niin mun juttu.

Tämänkesäiset lehtikaalit ovat olleet esikasvatuksessa keittiön ruokapöydällä. Taimisto lienee syytä tyhjentää nyt, että saa vapun eväät paremmin tarjolle. Jotain pikkuherkkua jo matkan varrelta hankittiinkin, kun tänään ajettiin stadista Saloon ja takaisin. Sikäläisessä taidemuseossa oli Hannu Hautalan luontokuvanäyttely, iso ja hieno. Matkan varrella valkovuokkomättäitä ja hiirenkorvaisia koivuja – kevät on kyllä kivaa aikaa! 

Näissä mietteissä: mitä mainiointa vappua, missä ja miten sitä itse kukin vietättekin!

Huhuu, missä te kaikki kuljeksitte? Poluilla ja aitovierillä kevättä katselemassa, vai? Mitä kuuluu - vai kuuluuko mitään? 

Vappu tuli ja meni. Kotitekoista simaa (ja muutama munkkikin), kohtuullisesti kuohuviiniä ynnä suolaisia pikkuherkkuja. Hyvä ja äänekäs lähtö tähän rauhalliseen kahdenkeskiseen vapunviettoon saatiin Kallion kanttoreiden urkukonsertista; se on ollut erottamaton osa vappuamme jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Silloin seurakunnan kolme kanttoria soittaa kaiken sen mitä eivät muutoin kehtaa eli vanhat kotimaiset iskelmät, Beatlesien ym. hitit ja mahdollisesti jonkin työväenlaulunkin, perinteisessä työläiskaupunginosassa kun ollaan. Kirkko oli täpötäysi kuten tavallista. 

Nyt odottelen äitienpäivää; sitä on tarkoitus viettää Hangossa tyttären perheen kanssa. Mä lupasin tehdä kakun, sillä löysin kivan reseptin joka sopisi myös parin viikon päästä pidettäviin teekkarineidon valmistujaisiin. Koemaistajaisten tulos ratkaisee, tarjoillaanko ko. herkkua siellä. 

Näissä herkullisissa merkeissä totean entisen työkaverini tavoin että "ensi kuun jälkeenhän se onkin jo heinäkuu". Kesää kohti siis!

Voikaa hyvin!   

 

Kiitos kuulumisistanne. Niitä on ollut ilo lukea. 

Toivotan kaikille äideille oikein ihanaa äitienpäivää. 🥰

Palaan "pidemmin" asiaan ensi viikolla, kun aikaa lienee enemmän. 

Heips kaikille. Eipä ole tullut kirjoitettua aikoihin. On ollut niin paljon kaikenlaista tohinaa pääsiäisestä lähtien, että aika on vaan vilahtanut. 
Pääsiäisen jälkeen menin pääkaupunkiseudulle muutamaksi päiväksi. Nuoremmalla tyttärellä oli kekkerit kirjan julkaisunsa merkeissä ja olimme koko perhe siellä. Majoituin vanhemmalla tyttärellä kuten poikani perhekin, joten mummulla oli sielläkin vipinää.

Ennen vappua tuli japanilainen perhe meille viideksi päiväksi ja siinä meni ne päivät heidän kanssa kyläillessä vanhoilla tutuilla ja muuta puuhaillessa. Hauskaa kyllä oli. Heillä oli 2 ja 4 vuotiaat pikku tytöt mukana. Aluksi pienet eivät uskaltaneet lähestyä minua juuri ollenkaan vaan olivat äitinsä helmoissa. Viimeisenä iltana sitten yllättäen tulivat kumpikin syliin ja illalla halasivat hyvän yön toivotuksin. ❤️Kaipa me oltiin niin oudon näköisiä ja puhuttiin outoa kieltä, joten pitihän sitä vähän varoa. 

Kaiken lisäksi meille on asennettu pari ilmalämpöpumppua näinä viikkoina. Sekin oli oma säätönsä. Autotalliin tuli oma ja asuintiloihin toinen. Puhelin- ja läppäriostoillakin olen kulkenut. Puhelin nyt on hankittu, mutta läppäri vielä hakusessa. Rahathan tässä loppuu tämmösellä meiningillä. 
Ensi torstaina lähden Ouluun muutamaksi päiväksi kun mies lähtee omalle reissulle, joka minua ei taas kiinnostanut. 

Sitten kesäkuun 5. lennämme pikkutyttöjen ( ei vauva) kanssa Helsinkiin Oulusta.
Jossain välissä pitäisi pihahommat kotona saada kuntoon. Olen nykyisin helposti niin väsynyt, että pikkusen puuhailtuani on mentävä istuskelemaan. Eilen siivosin risukasaa, joka tuli kun kaadoimme yhden pihlajan pihalta. Siinäki pari kertaa kävin lepäämässä. Yhden kukkapenkin sain kunnostettua daalioita varten sentään myös. Kasvulaatikot on vielä käsittelemättä. 
Ilmeisesti olen vanha, vaikka en haluaisi myöntää. Kuinkahan kauan sitä jaksaa tästä talosta pitää huolta?

Nyt pitäsi mennä miehen kanssa sahailemaan niitä pihlajan runko- ja oksapaloja, vaikka on sunnuntai. Naapurikin puolilta päivin päristeli moottorisahaa, joten ehkä mekin uskallamme. 😃
Olen kyllä lukenut täällä palstoja, mutta jostain syystä on aina ollut väärä aika silloin itse kirjoittaa. 
 No, nyt on alkuviikko sitten hiljaista kun mies lähtee huomenna. 😉

Heippa Tampereelta!

Kirjoitin äsken suht pitkän kirjoituksen ja kun painoin lähetä-nappulaa, vihreä ukko vain pyöri yläkulmassa ja kun en ollut muistanut kopioida tekstiä, niin hävisi mokoma bittiavaruuteen 🤬 En jaksa uudelleen kirjoittaa juttua, jossa käsittelin
- pihatöitä,
- euroviisuja,
- Israelin tilannetta euroviisujen valossa ja
- Elisan ja MTV:n kärhämää

Saatte arvailla, mitä mieltä mistäkin olin ja voin joskus myöhemmin sitten palata niihin tai sitten ei!

Toivotan teille kaikille mukavaa alkanutta uutta viikkoa. Nauttikaa kevään etenemisestä 😄

Onko kaikilla niin kiire ettette ehdi täällä kirjoitella?
Huh hellettä. Tänään lähdin ensimmäiseen kokoukseen aamulla neuletakissa ja farkuissa. Kun astuin kokoustilasta pihalle oli kuin höyrysaunaan olisi tullut.
Ukkonenkin jyrähteli kauempana mutta ei onneksi tullut päälle.

Kävin kotona keventämässä vaatetusta ja lähdin kirjastoon reppu selässä.
Kirjastoon päästyni oli paidan selkämys märkänä repun alla. Kauppaan lähdin autolla syystä että ostettavaa oli niin paljon ettei kädet olisi riittäneen kassien kantamiseen.
Hankin huomiseen tapahtumaan arpajaispalkintoja ja täytekakkutarpeita naapurin kakkuun. Huominen päivä menee tanssien organisoinnissa, esiintymislavalla käyn vain toivottamassa väen tervetulleeksi, muuten toimin siellä missä tarvitaan. Illalla paistan kakun. Heikkona hetkenä lupasin tehdä naapurille 25 hengen kakun kun sovittu tekijä oli sairastunut. En vieläkään ole oppinut käyttämään EI sanaa.

Viime viikonloppuna talkoilin yhdessä luontotapahtumassa ja ensi lauantaina olen lupautunut valmiusharjoituksen pelastuskohteeksi.
 
Kun on ohjelmaa paljon ei jää aikaa kaivata Saimaan rannalle mökkeilemään.
Etämiehen lapset ovat suunnitelleet mökin myymistä jos vaan ostajia löytyy.
En ole vielä hakenut omia tavaroitani mökiltä. Pelottaa mennä sinne kun ihania yhteisiä muistoja sieltä on paljon. Mökillä vietimme onnellisimmat hetkemme ja tällekin kesälle oli tehty paljon uusia suunnitelmia. 

Olen saanut tosi paljon tukea suvulta ja ystäviltä. Kiitos myös teille  myötäelämisestä. En tiennyt että minulla on niin paljon ystäviä jotka kulkevat rinnalla vaikeina aikoina. 
Kun olen touhunnut paljon ulkotöissä yksikseni olen muistellut yhteistä eloamme etämiehen kanssa. Etämiehen sukulaisetkin ovat soitelleet ja kyselleet kuulumisia. Samoin hänen lapsensa, vaikka emme aikaisemmin kovin usein tavanneetkaan.

Monet puolisonsa menettäneet ovat sanoneet että jossain vaiheessa tulee katkeruus ja viha siitä että miksi puoliso hylkäsi kuolemalla pois.
Vihaa en ole ainakaan vielä kokenut, kun tapahtunutta ei voi perua niin miksi käyttäisi energiaa sellaiseen mihin ei voi itse vaikuttaa.
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, yritän käyttää aikani niin että teen niitä juttuja joista nautin niin kauan kun vielä jaksan. Läheistä ei saa takaisin kääriytymällä säkkiin ja sulkeutumalla neljän seinän sisälle. Pahin väsymys on jo onneksi helpottanut ja yöunet vähän pidenneet.
Tänä iltana olen ottanut rennosti, telkkari on päällä ja sitä seurailen toisella silmällä samalla kun kirjoittelen.
Taas tuli sivun täydeltä omaa napaa, anteeksi.

Viisaita sanoja, Mustikkaposki! Äläkä turhaan pyytele anteeksi!  Täällä kun saa ja pitääkin kaivella ihan rauhassa omaa napaa, kertoa kuulumiset olivatpa sitten iloisia tai surullisia. Hienoa kuulla, että väsymys helpottaa. Ja sekin on hienoa kuulla, että sulla on ympärillä naapureiden ja ystävien piiri, tekemistä ehkä enemmänkin kuin mihin ehtisit. Kunhan et vaan väsytä itseäsi kaikenlaisissa talkoohommissa  

No minä paraskin sanoja! Olen taas lupautunut mukaan pariinkin ns. halukkaiden koalitioon eli erilaisiin vapaaehtoisryhmiin. Mutta vierivä sammal ei kivety, kuten entisellä työkaverilla oli tapana todeta. 

Tyttärentytär - siis se taapero jota ihan hiljattain saattelin päiväkodilta kotiin ja jolta hetkeä myöhemmin kuulustelin koululäksyjä - muuttui viime viikolla teekkarineidosta diplomi-insinööriksi. Kakkua siis täälläkin tulossa; lupasin leipoa perjantaina oikein kahta sorttia. Inssi ja äitinsä huolehtivat muusta tarjoilusta, ja jos oikein kuulin niin pikkuvelikin aikoo käydä keittiössä. Lauantaina nähdään, kuinka paljon sitä syötävää - ja juhlaväkeä - kertyy. Me molemmanpuoleiset isovanhemmat nyt ainakin, kummit ja muutama muu lähisukulainen. Omille kavereille on sitten kuulemma ihan eri bileet. 

Nyt täytyy kastella parvekekasvit, ja sen jälkeen tarttua muihin päivän askareisiin.

Kirjoitelkaa kuulumisia!