IL ei ole kirjoittanut pitkään aikaan, toivottavasti kaikki on hyvin?

Kipa, meillä on koira syksyllä 14 v ja toisaalta hyväkuntoisen oloinen. Mutta nivelrikkoa on ja vähän höperyyttä. Mietin, vaistoaako se miehen sairauden, kuuro kyllä on mutta eilen haettiin mies yhdestä tilaisuudesta ei mitenkään reagoinut häneen, ihan kuin olisi ollut ilmaa. Vai onko jo muistisairaus molemmilla?
.

Kiitos Tulirumpu kysymästä. Kaikki ei ole ollenkaan hyvin. En ole tännekään jaksanut kirjoitella, mutta olen kyllä lukenut kaikki teidän kirjoitelmat.
Mistähän sitä aloittaisi, kun on niin monta stressin aiheuttajaa? Mökkiäni ei ole vieläkään saatu myydyksi. Tarjouksia on tullut, mutta en voi ihan alihintaan myydä. Tällä hetkellä joku hollantilaissuomalainen pariskunta hakee lainaa, haluaisivat mökkini Suomen tukikohdaksi. Tämä maailmantilanne pelottaa ihmisiä lainanotossa. Vävy järjesti jätelavan ja pidimme talkoot, kaikki käyttökelpoinen on peräkärryssä jaettavaksi tarvitseville (lähinnä pienkoneita autotallista), jätelava tuli ihan täyteen. Nyt käymme mökillä vain ruohon leikkaamassa ja toivottavasti pian päästään tekemään loppusiivousta. Kolmen kiinteistön kulut sekä lainan korot vetävät talouttani aika tiukille.

Ei tullut meille yo-juhlia. Osattiin jo varautua siihen, että abipojan äidinkieli ei mene läpi. Ei ymmärretty, että koulu olisi voinut hakea helpotusta hänelle Asperger-diagnoosin takia, kun siellä on mainittu sekin, että äidinkielen hahmottaminen on hänelle vaikeaa eikä kiinnostustakaan löydy. Sen sijaan merikapteenikoulutuksen soveltuvuuskokeen hän selvitti ja osallistui tänään varsinaiseen pääsykokeeseen, josta tulokset vasta heinäkuussa. Sanoi, että koe oli vaikeampi kuin hän luuli. Heinäkuussa poika menee armeijaan, olen ostanut hänelle Harri Moision tässä kuussa ilmestyneen Intti-kirjan. Siinä on selvitetty kaikki mahdolliset asiat pilke silmäkulmassa.

Terveyshuolia on sekä Justuksella että minulla. En halua niitä vielä tässä avata. Minulla on perjantaina myös silmälääkäri, kun vasemman silmän on vallannut kaihi jo kokonaan.

En ole helposti masentuvaa tyyppiä, mutta nyt kyllä toivon, että tulisi edes yksi hyvä uutinen. Mieli on matalalla.

Kiitoksia kuulumisista,
vaikka osin mollivoittoisia olivatkin. Toivottavasti IL:n mökkikaupat toteutuvat pikapuoliin ja Kipa pääsee kivuistaan ja vaivoistaan tai ainakin saa hyvää hoitoa niihin. Muille (kuten tietysti myös edellä mainituille) mukavaa kesänalkua ja terveyttä, totta kai!

Meillä elämä kulkee semmoista rauhallista latua. Paitsi nyt on menossa jonkinmoinen juhlakausi. Viime lauantaina juhlittiin tyttäreni tytärtä eli teekkarineitoa joka siis ei enää ollutkaan teekkari vaan ihan oikea DI. Täytekakut maistuivat, sukulaiset hymyilivät ja juhlan kohde nosteli maljoja tupsulakki keikkuen ja kiitteli paketeista, joita kertyi pianon päälle pienoinen pino.

Tulevassa viikonvaihteessa sitten juhlitaan UK:n sukuun kuuluvia veljeksiä, joista toinen valmistuu datatieteen maisteriksi, toinen kirjoitti ylioppilaaksi. Sitten keskitytään hoitamaan kahta koiraa: snautserimme sisar tulee meille yökylään peräti pariksi viikoksi kun isäntäväkensä lähtee veneilemään. (Nähtäväksi jää, miten nelikkomme mahtuu nukkumaan: kääpiösnautserista saa helposti ainakin metri kertaa metrisen, huomattavan painavan möhkäleen, kun se asettuu parisänkyyn keskimmäiseksi. Kahdella kääpiösnautserilla sänky täyttyy kätevästi.) 

PS. Parveketomaateista on jo päästy korjaamaan satoa ja kukkia niissä on runsaasti. Naapurustossa röyhyävät syreenit aivan valtoimenaan; koko kaupunginosa tuoksuu. Kesä on kyllä kiva!

IL, kuulostit tosi masentuneelta, joka on sinulle epätavallista, joten huolet taitavat olla suuria. Lienee kaihi niistä pienimpiä. Onneksi sinulla on kuitenkin suuri ja rakastava tukiverkosto, josta varmaan on lohtua. Jaksamista sinulle ❤️

Meillä on kaikki olosuhteisiin nähden hyvin enkä nyt kirjoita tämän enempää, kun ei mitään erityistä ole tapahtunut.

Lämpöistä toukokuun loppua teille kaikille. Monilla teistä on kevään juhliakin, nauttikaa niistä. Ensi viikolla alkaa oikea kesä(kuu) ja kohta on juhannus ja meillä mämmikin jo odottamassa 😃

Pudotin viisi vuotta sitten 35 kiloa keventäjissä. Olen muutaman vuoden koittanut pitää painoa aisoissa muilla sovelluksilla, mutta viisi kiloa on hiipinyt takaisin. Nyt koitan, josko saisin 10 kiloa pois maltillisella tahdilla.

Menna, tämä olotila on kyllä aika erikoinen minulle. Varsinkin tänään olo on apea, kun näen jokapuolella uusia ylioppilaita, ja se minun rakas kiljukaulani ei saa vielä lakkiaan. Hän on kyllä reipas ja osallistuu parhaan kaverinsa juhlaan.

Lähdemme ensi viikolla Italiaan, Toscanaan. Minä, Justus ja hänen 15 sukulaistaan.Idea lähti siitä, kun Justuksen poika ja miniä täyttävät 50, tytär ja vävy 60 ja meitä vitoseen päättyviä juhlijoitakin tälle vuodelle on. Vuokrattiin valtava huvila ja siellä aiotaan sopuisasti elellä. Mehän olemme viettäneet samalla kokoonpanolla kaksi joulua, joten ihan outoja omine omituisuuksinemme ei olla.

Eilen suunniteltiin Justuksen tyttären luona retkikohteita, mennään erilaisilla kokoonpanoilla kuka minnekin. Varsinainen yhteinen juhla on keskiviikkona, jolloin huvilalle tulee catering valmistamaan juhlaillallisen.

Minä olen keräillyt Justuksen vaatteita, pessyt ja silittänyt ja tehnyt hänelle listan tarvitsemistaan. Hän ei ole ikinä osannut pakata eikä ennakoida, mitä tarvitsisi.

Kävimme yhtenä iltana Tiinuliinun ja Ukkokultansa luona katselemassa Toscanan kuvia, kun heille paikka on tuttu ja saimme hyviä neuvoja ja vinkkejä. Justus ei vain jaksa enää paljon museoissa kävellä ja tarvitsee päiväunensa pysyäkseen hereillä iltaisin.

Odotan matkaa ja toivon, että unohdan siellä hetkeksi nämä aina mielessä olevat murheet. Ai niin, olin eilen silmälääkärillä, joka tutki perusteellisesti silmäni ja totesi, ettei kaihi ole vielä niin paha, että leikkausjonoon huolittaisi. Silmälaseilla toistaiseksi mennään. Silmänpohjan rappeumaa ei ollenkaan, äidilläni oli ja kun mulla on diabetes, se tarkistetaan joka vuosi.

Hyvää viikonloppua voin kai vielä toivotella, onhan nyt lauantai.

Nyt valitsin huonon aloituspäivän, sillä olin kaverin lapsen yo-juhlissa keittiötöissä. Hommaa riitti niin, etten ehtinyt itse istua ja syödä, vaan vetäisin jossain välissä viiden minuutin överikakkukahvit ja karkkia päälle. Eikös se niin ole, että huomenna on paras päivä aloittaa ruotuun palaaminen🫣😅

Olen lukenut päivityksenne ja myötäelänyt kanssanne. Surulliset uutiset panevat ajattelemaan, etteivät minun asiani ja pienet murheeni ole niin tärkeitä, että niitä kannattaisi jakaa. Kaikki on kuitenkin suhteellisen hyvin juuri nyt.

Miniän toinen rinta ja osa imusolmukkeita poistettiin viikko sitten. Ikävä uutinen oli, että hänellä todettiin rintasyövälle altistava geeni, joka on perinnöllinen. Samoin terveellä sisarellaan, jolla on kaksi tytärtä. Eihän sairaus välttämättä heille puhkea, mutta tieto lisää tuskaa. Miniä ei ole kertonut yo-tytölle, mutta fiksuna tyttönä hän oli ottanut itse selvää mahdollisesta periytyvyydestä.

Hyvä uutinen on, että kumpikin lapsenlapseni on saanut ainakin yhden opiskelupaikan yliopistoihin. Ne eivät olleet ykkösvaihtoehtoja, mutta kuitenkin varteenotettavia. Ensi viikolla on pääsykoe, jonka tulos ratkaisee valinnan.

Minä olen pullahtanut keskivartalosta. Huomasin sen, kun kaikki housut eivät enää mahdu kiinni. Täytyy siirtyä kokoa suurempiin, mutta sitten on ongelmana, että ne ovat lantiolta ja reisistä liian leveitä, ja kun olen tällainen nippa nappa päälle puolitoistametrinen, niin ei hyvältä näytä. Toivottavasti vatsarasva sulaa kesän aikana, kun tulee liikuttua enemmän. Harmittaa, kun kuntosali menee kesällä remonttiin. Juuri, kun kuoroharrastusten loputtua olisi enemmän aikaa käydä siellä. Korvaavat saman ketjun salit ovat kauempana ja edellyttäisivät oman auton käyttöä. Minullahan ei ole edes ajokorttia. Edellisen remontin aikana sai käydä kilpailevan ketjun saleilla.

Talven yli ruokkimamme mustarastas ilahduttaa. Se kiskoo niska jäykkänä matoja takapihan nurmikolta, mutta tulee päivittäin raja-aidalle tuijottamaan keittiöön ja päästää nykyisin pienen melodian, että huomaisin. Vien portaalle neljä rusinaa ikään kuin jälkiruoaksi.

Eilinen oli niin lämmin ja aurinkoinen päivä. Saattoi pitkästä aikaa istua terassin riipputuolissa lukemassa. Tänään on taas ollut enimmäkseen pilvistä ja 14 astetta. Täällä pääkaupunkiseudulla ei ole ollut yhtään helleaaltoa, kuten itäisemmässä Suomessa. Kylmä pohjoistuuli on puhaltanut varmaan kaksi viikkoa niin, että raskaat ulkoruukut kukkineen ovat kaatuilleet.

Mukavaa kesän alkua kaikille! Ja IL:lle ihanaa Toscanan matkaa!

Touko- ja kesäkuu ovat vuoden parasta aikaa. Minulla on nyt kesäloma ja vietän sen kesäteatteriharrastukseni parissa. Tulee paljon ulkoilua säässä kuin säässä. Muutama harrastusvapaapäiväkin väliin mahtuu. Tänään on yksi niistä. Lähden pienelle mattopyykille.

Se harmittaa, että kuukauden aikana tuli kolme kiloa plussaa ja sen pois saaminen on nyt kovin tiukkaa. Senkin jälkeen pitäisi vielä pudotella viisi kiloa, että pääsisin samaan, johon painoni pudotin viisi vuotta sitten. Jos sitten vielä viisi kiloa, niin olisin erittäin tyytyväinen. Enempää ei tarvitse.

Luin viestejänne. Teille, joilla on huolia, toivon kesäisen luonnon tuovan edes pieniä valon hetkiä.

Tervehdys kaverit. Nyt tarvitsen teiltä vinkkejä reissukohteista. Valmistelemme eläkeporukan reissua Helsinkiin elokuun alussa. Pääkaupungin ohjelma on jo lyöty lukkoon mutta nyt kaipaisin vinkkejä vierailukohteista Helsinki- Kaakkois-Suomi välille. Porvoo, Loviisa ja Strömforsin ruukki on jo tutkittu edellisinä vuosina.