IL, kuulostit tosi masentuneelta, joka on sinulle epätavallista, joten huolet taitavat olla suuria. Lienee kaihi niistä pienimpiä. Onneksi sinulla on kuitenkin suuri ja rakastava tukiverkosto, josta varmaan on lohtua. Jaksamista sinulle ❤️

Meillä on kaikki olosuhteisiin nähden hyvin enkä nyt kirjoita tämän enempää, kun ei mitään erityistä ole tapahtunut.

Lämpöistä toukokuun loppua teille kaikille. Monilla teistä on kevään juhliakin, nauttikaa niistä. Ensi viikolla alkaa oikea kesä(kuu) ja kohta on juhannus ja meillä mämmikin jo odottamassa 😃

Pudotin viisi vuotta sitten 35 kiloa keventäjissä. Olen muutaman vuoden koittanut pitää painoa aisoissa muilla sovelluksilla, mutta viisi kiloa on hiipinyt takaisin. Nyt koitan, josko saisin 10 kiloa pois maltillisella tahdilla.

Menna, tämä olotila on kyllä aika erikoinen minulle. Varsinkin tänään olo on apea, kun näen jokapuolella uusia ylioppilaita, ja se minun rakas kiljukaulani ei saa vielä lakkiaan. Hän on kyllä reipas ja osallistuu parhaan kaverinsa juhlaan.

Lähdemme ensi viikolla Italiaan, Toscanaan. Minä, Justus ja hänen 15 sukulaistaan.Idea lähti siitä, kun Justuksen poika ja miniä täyttävät 50, tytär ja vävy 60 ja meitä vitoseen päättyviä juhlijoitakin tälle vuodelle on. Vuokrattiin valtava huvila ja siellä aiotaan sopuisasti elellä. Mehän olemme viettäneet samalla kokoonpanolla kaksi joulua, joten ihan outoja omine omituisuuksinemme ei olla.

Eilen suunniteltiin Justuksen tyttären luona retkikohteita, mennään erilaisilla kokoonpanoilla kuka minnekin. Varsinainen yhteinen juhla on keskiviikkona, jolloin huvilalle tulee catering valmistamaan juhlaillallisen.

Minä olen keräillyt Justuksen vaatteita, pessyt ja silittänyt ja tehnyt hänelle listan tarvitsemistaan. Hän ei ole ikinä osannut pakata eikä ennakoida, mitä tarvitsisi.

Kävimme yhtenä iltana Tiinuliinun ja Ukkokultansa luona katselemassa Toscanan kuvia, kun heille paikka on tuttu ja saimme hyviä neuvoja ja vinkkejä. Justus ei vain jaksa enää paljon museoissa kävellä ja tarvitsee päiväunensa pysyäkseen hereillä iltaisin.

Odotan matkaa ja toivon, että unohdan siellä hetkeksi nämä aina mielessä olevat murheet. Ai niin, olin eilen silmälääkärillä, joka tutki perusteellisesti silmäni ja totesi, ettei kaihi ole vielä niin paha, että leikkausjonoon huolittaisi. Silmälaseilla toistaiseksi mennään. Silmänpohjan rappeumaa ei ollenkaan, äidilläni oli ja kun mulla on diabetes, se tarkistetaan joka vuosi.

Hyvää viikonloppua voin kai vielä toivotella, onhan nyt lauantai.

Nyt valitsin huonon aloituspäivän, sillä olin kaverin lapsen yo-juhlissa keittiötöissä. Hommaa riitti niin, etten ehtinyt itse istua ja syödä, vaan vetäisin jossain välissä viiden minuutin överikakkukahvit ja karkkia päälle. Eikös se niin ole, että huomenna on paras päivä aloittaa ruotuun palaaminen🫣😅

Olen lukenut päivityksenne ja myötäelänyt kanssanne. Surulliset uutiset panevat ajattelemaan, etteivät minun asiani ja pienet murheeni ole niin tärkeitä, että niitä kannattaisi jakaa. Kaikki on kuitenkin suhteellisen hyvin juuri nyt.

Miniän toinen rinta ja osa imusolmukkeita poistettiin viikko sitten. Ikävä uutinen oli, että hänellä todettiin rintasyövälle altistava geeni, joka on perinnöllinen. Samoin terveellä sisarellaan, jolla on kaksi tytärtä. Eihän sairaus välttämättä heille puhkea, mutta tieto lisää tuskaa. Miniä ei ole kertonut yo-tytölle, mutta fiksuna tyttönä hän oli ottanut itse selvää mahdollisesta periytyvyydestä.

Hyvä uutinen on, että kumpikin lapsenlapseni on saanut ainakin yhden opiskelupaikan yliopistoihin. Ne eivät olleet ykkösvaihtoehtoja, mutta kuitenkin varteenotettavia. Ensi viikolla on pääsykoe, jonka tulos ratkaisee valinnan.

Minä olen pullahtanut keskivartalosta. Huomasin sen, kun kaikki housut eivät enää mahdu kiinni. Täytyy siirtyä kokoa suurempiin, mutta sitten on ongelmana, että ne ovat lantiolta ja reisistä liian leveitä, ja kun olen tällainen nippa nappa päälle puolitoistametrinen, niin ei hyvältä näytä. Toivottavasti vatsarasva sulaa kesän aikana, kun tulee liikuttua enemmän. Harmittaa, kun kuntosali menee kesällä remonttiin. Juuri, kun kuoroharrastusten loputtua olisi enemmän aikaa käydä siellä. Korvaavat saman ketjun salit ovat kauempana ja edellyttäisivät oman auton käyttöä. Minullahan ei ole edes ajokorttia. Edellisen remontin aikana sai käydä kilpailevan ketjun saleilla.

Talven yli ruokkimamme mustarastas ilahduttaa. Se kiskoo niska jäykkänä matoja takapihan nurmikolta, mutta tulee päivittäin raja-aidalle tuijottamaan keittiöön ja päästää nykyisin pienen melodian, että huomaisin. Vien portaalle neljä rusinaa ikään kuin jälkiruoaksi.

Eilinen oli niin lämmin ja aurinkoinen päivä. Saattoi pitkästä aikaa istua terassin riipputuolissa lukemassa. Tänään on taas ollut enimmäkseen pilvistä ja 14 astetta. Täällä pääkaupunkiseudulla ei ole ollut yhtään helleaaltoa, kuten itäisemmässä Suomessa. Kylmä pohjoistuuli on puhaltanut varmaan kaksi viikkoa niin, että raskaat ulkoruukut kukkineen ovat kaatuilleet.

Mukavaa kesän alkua kaikille! Ja IL:lle ihanaa Toscanan matkaa!

Touko- ja kesäkuu ovat vuoden parasta aikaa. Minulla on nyt kesäloma ja vietän sen kesäteatteriharrastukseni parissa. Tulee paljon ulkoilua säässä kuin säässä. Muutama harrastusvapaapäiväkin väliin mahtuu. Tänään on yksi niistä. Lähden pienelle mattopyykille.

Se harmittaa, että kuukauden aikana tuli kolme kiloa plussaa ja sen pois saaminen on nyt kovin tiukkaa. Senkin jälkeen pitäisi vielä pudotella viisi kiloa, että pääsisin samaan, johon painoni pudotin viisi vuotta sitten. Jos sitten vielä viisi kiloa, niin olisin erittäin tyytyväinen. Enempää ei tarvitse.

Luin viestejänne. Teille, joilla on huolia, toivon kesäisen luonnon tuovan edes pieniä valon hetkiä.

Tervehdys kaverit. Nyt tarvitsen teiltä vinkkejä reissukohteista. Valmistelemme eläkeporukan reissua Helsinkiin elokuun alussa. Pääkaupungin ohjelma on jo lyöty lukkoon mutta nyt kaipaisin vinkkejä vierailukohteista Helsinki- Kaakkois-Suomi välille. Porvoo, Loviisa ja Strömforsin ruukki on jo tutkittu edellisinä vuosina.

Mustikkaposkelle tässä pari ensimmäiseksi mieleen tullutta ideaa (riippuu vähän reitistä ja millä olette liikkeellä - ehkä tilauslinja-autolla?) 

Elimäellä, n. 25 km Kouvolasta pääkaupunkiin päin, on Mustilan arboretum. Totta puhuen en ole ihan viime vuosina siellä käynyt, mutta mieleen on jäänyt muisto leppoisasta kesäpäivästä vehreyden keskellä. Tutkipa paikkaa linkistä: 

https://mustila.fi/

Toinen vaikuttava joskin vaatimattomampi vierailukohde on Kotkan lähistöllä Langinkoskella sijaitseva keisarillinen kalamaja. Tässä Kansallismuseo kertoo siitä: 

https://www.kansallismuseo.fi/fi/langinkoski

Kotkaan jos UK:n kanssa osutaan, niin mennään Merikeskus Vellamoon. Miten lienee merihenkistä tuo teidän porukka? 

https://www.visitkotkahamina.fi/kohteet/merikeskus-vellamo/?gad_source=1&gad_campaignid=11873193806&gclid=EAIaIQobChMIof_Rrsb8lAMVlgqiAx0A8Th2EAAYASAAEgKROvD_BwE

Vantaalla aukeaa just tänään uusi museo, Håkansbölen kartanomuseo.

https://hakansbole.vantaa.fi/fi/palveluhakemisto/toimipiste/hakansbolen-kartanomuseo

Håkansböleen olen menossa heti kun saan UK:n seurakseni. Mies on parhaillaan merellä, jäänmurtaja Tursolla (ei niillä tietenkään mitään jäitä ole, kunpahan huvittelevat 😁)

Mukavaa reissua teille! Ja mukavahan se on suunnitteluvaihekin! 

Kiitos Tiinuliinu vinkeistä. Mustila ja Kotkan kohteet on niin lähellä että niihin on ollut reissuja lähivuosina mutta tuo kartanomuseo vaikuttaa mielenkiintoiselta eikä siellä ole ainakaan kukaan porukasta vielä käynyt. 

Ihania kuvia IL:n Toscanan reissulta Facessa. Italian lämmössä varmaan edes hetkeksi murheet unohtuvat.

Olen aamuisin istunut kahvilla kotimme terassilla ja kuunnellut käen kukuntaa. Jotenkin se tuntuu aina sydämessä asti ja vakuuttaa: Nyt on täälläkin kesä.

Meidän elämässämme on hieman alakuloinen tunnelma. Jatkoa ei kannata lukea, se on eräänlainen huokaus hyvinvointivaltiomme, erityisesti terveyspalvelujen nykytilasta. Kunhan kirjoitan kiukkuni tänne, vaikka olen toki kiukkuani jakanut jo monenkin ystävän kanssa.

Toisaalta meillä on loistava terveydenhuolto, huippu ammattilaiset töissä, tehokas ja monipuolinen hoito on jokaisen saatavilla kohtuu hintaan, MUTTA toisaalta ikuinen ongelma on tuo päivystys vastaanotto. Jostain syystä sen organisoinnissa täytyy olla jotain vikaa, muuten on ihan mahdotonta ymmärtää, miten kauan ihminen joutuu päivystyksessä apua odottamaan (ainoa selitys ei voi olla resurssipula ja asiakasmäärä).

Mieheni vointi oli heikentynyt kovasti. Häntä huimasi, oli paha olo, jalat eivät oikein toimineet, pyörrytti. Sunnuntai aamuna soitin 112 ja sieltä lähetettiin ensihuolto arviomaan mieheni tilannetta. Ensihoitoyksikkö tuli paikalle nopeasti. Mieheni tutkittiin niin hyvin kuin heidän keinoillaan oli mahdollista. Työntekijät konsultoivat vielä OYS:n päivystävää lääkäriä ja lopputulos oli, ettei mitään vakavaa, akuuttia vikaa löytynyt. Tilanteen selvittämiseksi kunnolla kehotettiin miestäni menemään heti maanantai aamuna oman alueen terveyskeskuksen päivystykseen.

Aamulla vein hänet päivystykseen, jonne onneksi ei ole matkaa kuin 8 km. Siellä hän istui pitkään ja hartaasti. Ensin piti jonottaa hoidon arvioon, sitten jonotettiin sairaanhoitajan luo ja sairaanhoitajan tutkimusten jälkeen jonotettiin lääkärin vastaanotolle. Siinä meni aikaa noin neljä (4 ) tuntia. Lääkäri määräsi mieheni sydänfilmiin ja labrakokeisiin. Lääkäri oli ollut hyvin ammattitaitoinen, tutkinut tarkkaan kaiken minkä ilman kokeita pystyi ja hänkin totesi, ettei mitään vikaa löydy. Piti odottaa sydänfilmin ja labrakokeiden tuloksia, joista lääkäri lupasi soittaa heti kun tulokset tulevat.

Hain mieheni kotiin. Hän ehti olla kotona muutaman tunnin. Kun lääkäri soitti, hän kertoi kirjoittaneensa lähetteen OYS:iin (mieheni natrium arvot olivat liian matalat). Terveyskeskus lääkäri oli sitä mieltä, että arvot ovat sen verran huonot, että on syytä mennä sairaalaan, jossa voidaan antaa suolaliuosta tiputuksessa suoraan suoneen.  No, me lähdimme OYS:n yhteispäivystykseen hieman klo 17 jälkeen.

Viestittelimme pitkin iltaa. Kello 21 mennessä mieheni ei ollut vielä tavannut lääkäriä vaan odotteli siellä päivystysaulassa vastaanotolle pääsyä. Jotain kuvauksia siinä välissä kuitenkin oli tehty ( pää ja keuhkot).

Kello 22 hän vihdoin soitti minulle ja sanoi tulevansa kotiin. Lääkäri ei ottanut häntä sisälle sairaalaan. Oli vain todennut, että yhtä hyvin tässä tilanteessa toimii se, että juo vähemmän nestettä, korkeintaan puolitoista litraa/ vrk. Ja sitten otetaan uudet labrakokeet ja katsotaan, onko natrium arvot nousseet. Uudet labrat otetaan nyt torstaina, sitten uusi yritys saada lääkäriä kiinni, joka tulkitsee labrat ja kertoo mitä seuraavaksi pitää tehdä. Ja jos arvot eivät ole kunnossa, alkaa ilmeisesti sama rumba alusta.

Kaiken kaikkiaan minun rakas 82 vuotias mieheni, jolla on sydämen vajaa toiminta ja munuaisten vajaatoiminta istui maanantaina näissä päivystystilanteissa yli kahdeksan tuntia.

Olen tietoinen 65+ valinnanvapaus kokeilusta ja olen sitä itse käyttänyt. Miestäni on kuitenkin omassa terveyskeskuksessa hoidettu vuosia, joten tuntui luontevalta mennä sinne. Samassa paikassa kun hoituu helposti saman tien myös laboratorio käynti ja sydänfilmi, ilman eri ajanvarausta. 

Juuri nyt mieheni lepäilee. En usko, että veden juonnin vähentäminen on kauheasti tilannetta parantanut. No, huomenna sen näkee.

Olen onnellinen siitä, että kaikissa eri kokeissa ei todettu mitään uusia, vakavia ongelmia. Uskon, että tämä natrium juttu on kyllä hoidettavissa, tavalla tai toisella. Olen kiitollinen siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus päästä hoitoon, kun hoitoa tarvitsee, mutta silti tuo päivystyksessä tuntikausia istuminen tuntui kohtuuttomalta.

Juuri nyt sataa vettä. Kiinalainen sananlasku sanoo, että sade peittää onnellisten jäljet. Tänään se peittää kiukkuisen mieleni ja vähitellen minua alkaa hymyilyttää. On oikeastaan ihan hauska juttu, että lääkäri totesi miehelleni: ”Sinun pitää nyt vain juoda vähemmän.” (Mieheni lopetti alkoholin käytön kokonaan muutamia vuosia sitten, kun hänellä todettiin munuaisten vajaatoiminta.)

Tämä nyt oli tämmöinen kiukun purkaus. Tiedän, että te kestätte sen. Mukavaa iltaa itse kullekin.