Miten mukavaa kuulla Motskusta! Kiitos IL! Ja terveisiä! 

Aurinkorannikolle ei kuulu kummempia. Paitsi että tänään on pilvinen päivä joten lämpötila hivenen siedettävämpi. Käytiin paikallisessa ostoskeskuksessa tutkailemassa vaatetarjontaa - kumma kyllä, mitään mukavaa ja tarpeellista ei löytynyt. Olisin halunnut kevyet farkut, mutta kaikki mitkä näin, olivat talvilaatuisia eli tosipaksuja. 

Talvi tekee tuloaan silläkin tavalla, että lomasesonki on ilmeisesti lopussa sillä eilenkin rannoilla oli vähemmän väkeä kuin esim. edellisenä viikonvaihteena. Ja taloyhtiön uima-allas meni kiinni mikä hiukan harmittaa. Meren rantaan kun on matkaa pari kilometriä niin ei sinne ihan pienen pulahduksen takia viitsi patikoida. 

Mutta tällä viikolla alkaa Fuengirolan Fiesta del Rosario. Sinne! 

Voikaa hyvin kaikki!  

Hola Andalusiasta! 

Kylläpä päivät vilahtelevat vilkkaasti! Taas on perjantai (tosin entinen työkaverini väittää että meillä eläkeläisillä joka toinen päivä olisikin perjantai). 

No täällä näyttää nyt siltä että joka toinen päivä tai ainakin pari päivää viikossa olisi oikein kunnon juhlapäiviä. Fuengirolan feria alkoi maanantaina; jo edellisen viikon puolella oli torialueelle – missä tavallisesti myydään tiistaisin vihanneksia ja vaatteita ja lauantaisin kirpputorikamaa ja valtavasti vaatteita – pystytetty karusellia ja vuoristorataa ja kaikenlaista muuta tivolityyppistä hilavitkutinta ja avattu pikkuravintoloita ym. syömä- ja juomapisteitä. 

Juhlinta alkoi maanantaina erilaisilla konserteilla ja huipentui keskiviikkona Virgen del Rosarion eli Rukousnauhan Neitsyen (kaupungin suojelija) kulkueeseen jossa marssi pormestarin, palomiesten, pappien ja poliisien rinnalla myös tavallinen rahvas. Tai no, suomalaissilmin tässä tapahtumassa mikään ei ollut ihan tavallista sillä herrat olivat tummissa puvuissa, solmiot kaulassa, suuret ja vissiin vähän pienemmätkin kunniamerkit rinnassa. Daameilla taas oli traje de flamenca eli flamencopuku, kapea leninki joka jonnekin polvien alapuolelle saakka myötäilee vartaloa hyvinkin tiukasti ja aukeaa sitten röyhelöksi joka kävellessä huiskuu somasti. (Tämä on siis Espanjan tai tarkemmin sanottuna Andalusian maakunnan kansallispuku, ja asuun kuuluu lisäksi muhkea silkkikukka-asetelma pään päällä tai niskanutturassa. Mielellään myös viuhka joka olikin tällä viikolla tarpeen, helle kun ei tunnu hellittävän vaan lämpötila kohoaa joka päivä vähintään 27 asteeseen.) 

Kulkue, jossa kymmenet mustapukuiset miehet kantoivat satoja kiloja painavaa, runsain kukka-asetelmin koristettua pyhimyksenkuvaa, kesti kaikkine taukoineen noin neljä tuntia ja puikkelehti vanhankaupungin kapeilla kaduilla. Suunnilleen puolessavälissä joukon hännille ilmaantuivat hevosvaljakot ja ratsastajat; niitä näki myös kaupungilla ikään kuin irrallisina ilmiöinä. Sen verran erikoinen ja mieleenpainuva tuo tapahtuma on, että kulkueessa marssivat papit intoutuivat ottamaan selfieitä jossakin mielestään kuvauksellisessa kulmauksessa (nauratti kun muistin samaa tapahtuneen Santiagon ison kirkon alttarilla pyhiinvaellusmessun aikana). Paikallinen tv-kanava lähetti suorana sekä kulkuetta edeltäneen pitkänpuoleisen messun, itse kulkueen ja hyvinkin puolentoista tunnin verran osallistujien ja katsojien haastatteluja. (Ehdittiin nähdä lähetyksen alku- ja loppupäät kun ei jaksettu ihan koko aikaa notkua kaupungilla.) 

Ja niin, kaikki kaupat ja osa ravintoloista oli kiinni, jotta henkilökunta pääsi mukaan juhliin. Eilen saattoi sitten huokaista helpotuksesta kun kaupungilla oli taas ihan tavallista. Mitä nyt muutama flamencopuku vilahti – juhlat jatkuvat siellä feria-alueella maanantaihin saakka. Silloin on taas uuden juhlan aika – on Espanjan kansallispäivä, jota vietetään 12.10.1492 Amerikkaan saapuneen Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi. 

Taidankin lähteä jo etukäteen löytöretkelle. Esimerkiksi paikalliseen hypermarketiin jossa vihannes- ja hedelmätarjonta on vähintään markkinatorin veroista. 

Hyvää viikonloppua kaikki kiloklubikaverit!

Hepskukkuu!

Muistatteko vielä iäkästä, pulskahkoa rouvashenkilöä Tampereelta? No, en ole vielä heittänyt lusikkaa  nurkkaan, mutta huomasin hämmästyksekseni kirjoittaneeni viimeksi 17.8.! Rehellisesti täytyy myöntää, etten ole tässä välissä kaikkia teidän kirjoituksiannekaan lukenut, joten äsken kahlasin melkoisen määrän kiinnostavia kirjoituksianne. Kommentoin niistä muutamia lyhyesti.

JJ, minua hieman huvitti, kun kirjoitit 340 kilometrin ajomatkan olevan ihan kohtuullisen 😄 Meiltä on Heinäveden mökille 350 km ja se tuntuu lähes kestämättömältä, jonka vuoksi emme siellä ole vuosiin käyneetkään! Kaikki on näköjään suhteellista.

IL, tuo korttisi skimmaus oli kurja juttu, mutta hyvä kun se päättyi ilman sen suurempia menetyksiä. Minäkin aina selailen verkkopankissa tilitapahtumia ja lisäksi laitoin päälle sellaiset ilmoitukset, että aina kun korteillamme maksetaan, siitä tulee äänen kanssa ilmoitus puhelimeni aloitusnäytölle. Pitäisiköhän minunkin varmuuden vuoksi harkita sellaisen suojakotelon hankkimista?

Hienoa, että Justus sai vielä pitää ajolupansa. Meirämmiäheltähän se vietiin, ainakin minun puolueellisen mielipiteeni mukaan, turhan aikaisin, kun koskaan ei ollut ollut mitään läheltäpiti tilanteita eikä muitakaan ongelmia. Hän ei vaan osannut keskittyä tarpeeksi ajamiseen ja suorituksen vastaanottaja oli tarkkaakin tarkempi eli minun mielestäni siis niuhottaja! No, olemme pärjäneet ihan hyvin ja minä alan olla jo sangen oiva kuski. Harjoitus tekee mestarin!

TL, minä sain jo toisen rokotuksen vyöruusututkimuksessa sekä kassin ("Olen osana tiedettä") ja kahvipaketin kiitokseksi. Harmi tosiaan, että vasta kolmen vuoden päästä selviää, olenko saanut oikean vai lumerokotuksen. Toisaalta, jos tällä välillä puhkeaa vyöruusu, niin sitten varmasti kyseessä on ollut lumerokotus! Eräs meirämmiähen opiskelukaveri kertoi olleensa toisen rokotuksen jälkeen toooooosi kipeä monta päivää. Kuulemma kaikkia jäseniä särki eikä hän jaksanut tehdä muuta kuin maata sängyssä. Hän oli vakuuttunut, että hän oli saanut oikean rokotteen, mutta tutkimusselostuksessa kyllä mainittiin, että lumerokotus antaa samankaltaisia oireita. Minulla ei ollut mitään ongelmia, mitä nyt käsivarsi oli vähän arka kuten aina rokotusten jälkeen.

Marlis67, minunkin puolestani tervetuloa foorumille. Mainitsit miehesi joulukeikkojen lipunmyynnistä, joten kaikesta päätellen hän on jonkin sortin artisti?

Pikseli, toivottavasti onnittelin sinua facessa, mutta varmuuden vuoksi vielä onnittelut 81-vuotispäiväsi johdosta. Ikävää, kun miehesi täytyy niin usein käydä auttamassa sisartaan. Hyvä jos hän on alkanut käyttää junaa, kun olet ollut niin huolissasi pitkästä automatkasta.

Joku teistä otti puheeksi bensan hinnan, joka on todella ollut tosi korkea. Sellaiselle, joka joutuu työnsä tai jonkin muun välttämättömän syyn vuoksi autoa käyttämään säännöllisesti, se varmaan tuntuu lompakossa. Me ajamme niin harvoin, että tankkaamme suunnilleen kaksi kertaa vuodessa, joten hinnalla ei ole mitään merkitystä. Käytämme 95 prosenttisesti julkisia eikä minulle tulisi mieleenkään mennä keskustaan autolla!

Meillä on mennyt ihan mukavasti noin yleisesti ottaen. Meirämmiäheltä otettiin vanha nastahammas pois ja hän on nyt ollut toista kuukautta irvihammas. Parin viikon päästä hän saa siihen sillan. Hammaslääkäri onnistui pelastamaan ne kaksi poskihammasta, joissa oli isot reiät, joten enemmiltä hampaanmenetyksiltä hän säästyi.

Minä kävin jo kuvauksissa ja alustavassa konsultaatiossa TAYS:ssa kystani kanssa ja pahasti näyttää siltä, että minulta lähtee peräti kolme poskihammasta. Se alkaa vaikuttaa jo puremiseen, joten lienee syytä alkaa miettiä implanttia. Kuvista kirurgi löysi myös yhden hampaan, jossa oli alkava märkäpesäke siinä ainoassa täyttämättömässä juuressa. Hän sanoi, että se voidaan ottaa pois samalla kun muutkin poskihampaat, mutta minä kysyin, eikö sitä voi pelastaa, jolloin hän neuvoi minua menemään "todella hyvän endodontin" vastaanotolle. Endodontti on sellainen erikoishammaslääkäri, joka on erikoistunut juurihoitoihin ja löysinkin sellaisen, jota netissä kehuttiin maasta taivaaseen. Kävin jo hänen vastaanotollaan ja hän totesi pystyvänsä kyllä pelastamaan hampaan ja niin hammas avattiin, vanhat juuritäytteet poistettiin kolmesta juuresta ja kaikkiin neljään laitettiin lääkeaineet. Parin viikon päästä on toinen käynti, jolloin toivon mukaan päästään juuret täyttämään. Rahaa palaa n. 1400 euroa, mutta hammas kuitenkin säästyi!

Kystan kanssa menen 29.10. TAYS:iin. jossa siihen tehdään viilto, josta moskat tulevat pois. Sitten siihen kiinnitetään jonkinlainen putki, jonka kautta minun pitää pruutata jotain nestettä kystaan, jotta se kutistuu ja saadaan poistetuksi helpommin. Hohhoijaa, sanon minä, vaan eipä käy elämä yksitoikkoiseksi!

Ja jos jaksatte vielä lukea hetken, niin kerron vielä yhden jännitysjutun. Meiltä nimittäin pari viikkoa sitten kärähti pesukone - kirjaimellisesti! Meillä oli ollut siivouspäivä ja laitoin tapani mukaan siivousliinat heti koneeseen. Istuimme kaikessa rauhassa katsomassa telkkaria, kun alkoi kauhea meteli, kun hälytysjärjestelmämme palovaroittimet alkoivat ulvoa. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, Sector Alarmista soitettiin ja kerrottiin, että kodinhoitohuoneessa on savuhälytys. Ryntäsin sinne ja totta tosiaan, savua oli ihan harmaana, mutta onneksi missään ei näkynyt sentään liekkejä. Nyppäsin ensimmäiseksi pistokkeen seinästä ja avasin kodinhoitohuoneesta ulos vievän oven, jotta savu alkoi hälvetä ja lopulta hälytinkin lakkasi ulvomasta. Kone oli ehtinyt edetä huuhteluvaiheeseen ennen kärähdystä, mutta onneksi luukku aukeni, että sain siirrettyä liinat ämpäriin ja  tyhjensin sitten koneesta vedet nukkasihdin kautta. Seuraavana päivänä ajoimme Prismaan katsomaan uusia koneita ja ostimme Electroluxin melko perusmallin, kun en halunnut sellaista, joka piiskaa lapsetkin, vaan pesee vain pyykit puhtaaksi! Se tuotiin ja asennettiin paikalleen viikko sitten perjantaina ja olen jo ehtinyt koekäyttää sen ja hyvin tuntuu toimivan. Vanha Cylinda oli tosi kestävä kone, sillä olimme ostaneet sen v. 2003, joten oli se kyllä hintansa väärtti!

Että sellaista meillä ja tämä kuukausi mennään vielä melko tiheällä aikataululla, mutta sitten taas vähän helpottaa. Sain varatuksi meille influenssa- ja koronarokotuksen 6.11. ja ellei mitään ihmeitä tapahdu, seuraavat menot ovat vasta joulukuussa.

Oli kiva kuulla Motskusta. Terkkuja hänelle ❤️

Oikein mukavaa syksyn jatkoa teille kaikille. Voikaa hyvin 😃

Kirjoitan tänne kun mun päikky tuli täyteen eli se 1000 sivua. Pohdin laitanko uutta vai riittäisikö ryhmä jutuilleni. Näihin ei kuitenkaan ihan päiväkirjamaisesti viitsi raapustella kun ovat kenen tahansa sivuille tulevan näkyvillä. Päikkyjä lukiessa pitää edes kirjautua. 

Syksy on kyllä mennyt vauhdilla. En ole yhtään joutanut pimeneviä päiviä huokailemaan. Koko ajan jotain ja vaikkei oliskaan päivät vaan juoksevat. 

Miehen kanssa aloitettiin pari viikkoa sitten lavatanssikurssi. Ekana käytiin foksia ja viimeksi fuksia. Mieheni vetää kyllä hyvin vertoja kankkikaikkoselle ja janihalmeelle. 
En kyllä minäkän voi kehua tanssitaitoani, mutta ehkä kuitenkin hieman enemmän rytmitajua. 
Näin perjantaisin on kuntosali ja maanantaisin kehonhuolto ja keskiviikkoisin tuo tanssi.

Ollaan paljon matkailuautolla eli matkiksella reissattu. Nytkin huomenna mennään yöksi kun kausipaikalla kiitosruokailu messutalkoolaisille, jossa oltiin eka kerta talkoilemassa. 

Me etsitään nyt retkeilyautoa johon vaihdettaisiin niin matkis kuin henkilöauto. Näin eläkeläisellä ei ole varaa pitää kahta autoa kun nuo matkailuautojen verot kolminkertaistuivat vuoden alussa. Retkiksellä pärjättäisiin kun bussikin kulkee vierestä. Sen saisi just ja just mahtumaan parkkikselle. 

Tälläistä tällä hetkellä. 

Koittakaahan muutkin innostua kertomaan syksystänne. 

Japena, tuhanteen sivuun on mahtunut suuria käänteitä elämässäsi ja taipaleellanne. On ollut etuoikeus saada lukea niistä. Eeva Kilpeä mukaillen, olet urhea nainen ja me luotamme sinuun. 💐 

Kiva kuulla Motskusta, lueskelin aikanaan innolla hänen kirjoituksiaan. Terkkuja hänelle.
Kiitos kaikille kirjoituksistanne, jospa tämäkin foorumi vilkastuisi kun ulkotyöt ovat kohta ohi.
Minun päiväni karkaavat käsistä. Aamupäivät menevät usein tietokoneella tai puhelimessa kun hoitelen eläkeyhdistyksen ja vanhusten asioita. Nykyinen puheenjohtaja jälkimmäisestä yhdistyksestä ei ehdi päivätöiltään hoitamaan kaikkia asioita joten olen paikannut häntä asuntonäytöissä ja kirjoitellut asiakirjoja.

Tällä viikolla olin kaksi päivää eläkeliiton seminaarissa, se oli mielenkiintoinen tapahtuma ja sain sieltä paljon uusia ideoita tulevaan toimintaan. Hauskaakin ehdittiin pitämään asiallisten juttujen välissä.

Auto oli huollossa lapsenlapsella viime viikonloppuna ja eilen käytin vanhan palvelijan katsastuksessa. Jännitti viedä 29-vuotias vanhus tutkittavaksi mutta leima tuli paperiin kiitoksella että on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Hymyilin suu korvissa autoon mennessäni. Tästä autosta en luovu niin kauan kun sen voi kohtuuhintaan korjata. Tällä kertaa tuli huollolle ja katsastukselle yhteensä hintaa vähän yli 200€ ja siihen kuului myös öljyjen vaihto.

Auton lisäksi olen varannut huoltoja myös itselleni. Marraskuussa on fyssarin, hammaslääkärin ja lääkärin vastaanotot sekä rokotusaika. Maanantaina kävin labrassa luovuttamassa verta moneen koeputkeen.

Harrastamaan ehdin moneen paikkaan. On kuntosalia, kansantansseja, paritanssia ja bailaa. Kerran tai pari viikossa yritän ehtiä tanssimaankin, tällä viikolla teimme treffit 98-vuotiaan tanssikaverin kanssa ensi viikon tansseihin. Hän jaksaa tanssia vielä sottiisia, humppaa ja polkkaakin. Siihen meidänkin kannattaa pyrkiä. Harrastajateatteri aloittaa kuun vaihteessa esitykset ja kahvioon pitäisi ehtiä hommiin tarvittaessa. 

Siivoamiseen ei oikein ole inspiraatiota löytynyt, nytkin aloitin mieluimmin kirjoittelemaan teille kuin kaivelemaan imuria kaapista. Pakko se on kai lopetella tämä kirjoittelu ja aloittaa siivous tyhjentämällä lehti- ja paperipinot pöydiltä.
Iloisia päiviä toivottelen.

Moi mimmit. Ei mulla muuta kuin haluan vaan valittaa. Olen viikon jo sairastanut keuhkoputkentulehdusta ja olen ihan perusteellisesti kyllästynyt puolikuntoiseen oloon. Vahva ab-kuuri tuntuu väsyttävän enkä jaksa yhtään mitään.

Kävin Tammisaaren Mehiläisessä ja lääkäri oli ulkomaalainen kaveri, joka ei osannut yhtään suomea. Vaan minäpä selitin ruotsiksi ja hyvin ymmärrettiin toisiamme. Mua alkoi naurattaa, kun hän hengitystäni kuunnellessaan näytti itse konkreettisesti, miten syvään pitää hengittää. Tämä oli eka kerta, kun kokeilin sitä yli 65-vuotiaille edullista yleislääkäriä.

Justus on piristynyt, kävi eilenkin yksin Ruoka- ja Viinimessuilla ja tänään lähtee hoitamaan kaupungille monia asioita. Olen tehnyt listan.

Ja mä onneton hylky lojun kotona ja luen kirjan päivässä.

Hola amigas!
Nytpä se sitten onkin perjantai. Kulunut viikko – samoin kuin osa edellistäkin – on vierähtänyt vieraita isännöidessä/emännöidessä. Mitään erityisempää tekemistä ei keksitty; seurueen herrat jotka ovat innokkaita amatöörivalokuvaajia ja lintuharrastajia, johdattivat meidät yhtenä päivänä Malagan naapurissa sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle. Nähtiin haikaroita ja merimetsoja, jokunen joutsen ja kaikenlaisia kahlaajia. Lyyti piti, viisasta kyllä, kitansa kiinni sillä silkkihaikarakin on kääpiösnautserin rinnalla suorastaan suurriistaa. 

Malagan kaupunkiretkelle koira ei päässyt; siellä pääkohde oli taidemuseo jonka muuan paikallinen paronitar on perustanut. Hänen mittava taidekokoelmansa on kaupungilla lainassa, ja teokset esittelevät espanjalaista elämänmenoa noin vuosilta 1700–1900. Vanhan palatsin kolmessa kerroksessa riittää nähtävää, ja kun kuumin turistisesonki alkaa näillä rannoilla olla ohi, ei suurta tungostakaan ollut. (Me ollaan UK:n kanssa tuo museo nähty pariinkin kertaan, mutta ainahan kauniita tauluja mielikseen katsoo.) 

Malagassa on myös mahtava kauppahalli; siellä on ilo kuljeskella vaikkei mitään ostaisikaan. Toisaalta houkutuksilta on vaikea välttyä; oliiviröykkiöt ja maustevuoret viekoittelevat kulkijan hankkimaan pussillisen sitä ja toisen tätä. Ja ainahan esimerkiksi tähtianiksille ja kanelitangoille on käyttöä kotitaloudessa😉

Muuten onkin sitten vain käveleskelty, nautittu auringosta ja joutenolosta. Eilen illalla vieraat vietiin lentokentälle; meillä on vielä viikko jäljellä tätä lomantapaista. Nyt sääkin alkaa olla suomalaismakuun sopiva, alkuviikot kun olivat suorastaan läkähdyttävän kuumia. Shortseissa ja t-paidassa tarkenee silti oikein hyvin. 

Kivaa on siis ollut mutta mukava tulla kotiinkin kunhan se aika koittaa. Nyt hyvää viikonloppua ja toivottavasti teillekin pilkahtaa edes jokunen syysauringon säde! Voikaa hyvin kaikki!

PS. Hyvän voinnin ja pikaisen toipumisen toivotukset erityisesti IL:lle, jonka viestin huomasin vasta kun olin omani tänne liimannut (mä kirjoitan Wordissa ja siirrän sitten tekstin; sillälailla mahdollinen netin pätkiminen tai KK:n alustassa ilmenevät häiriöt eivät haittaa). Kirja päivässä on huima lukusuoritus! Eikä kai antibioottikuurin aikana ole tarkoituskaan jaksaa mitään? Pikaista toipumista!

IL, toivottavasti keuhkoputkentulehduksesi menee pian ohi, vaikkakin lukeminen kannattaa aina!

Tiinuliinu, katselin facepäivityksestäsi kuvia mainitsemastasi taidenäyttelystä ja hienojahan nuo ovat. Minustakin on hauska käydä taidenäyttelyissä, vaikkakin aivan tämän päivän taide ei oikein avaudu. Sitä vastoin niin koti- kuin ulkomaalaisiakin vanhoja mestareita katselee ihan mielikseen!

Nyt on juurihoitoa vaatinut hampaani kunnossa ja meirämmiäskin on saanut uuden hammassillan eikä enää näytä harvahampaalta. Tulevana torstaina alkaa sitten kystani hoito, joka, vaikkei pelotakaan, niin vähän kyllä jänskättää. Eniten minua harmittaa jo etukäteen se, kun joudun pruuttaamaan kystaan viikon verran sellaista hirveän makuista antiseptista liuosta, joka turruttaa koko suun ja vie totaalisti makuaistin, joten ruokailuun ei kannata juurikaan panostaa. Olin jo reilu kuukausi sitten varannut meille pöydän ravintola Coussicasta sunnuntaille, kun meillä on hääpäivä, mutta aion sen peruuttaa, sillä turhahan sitä on mennä kalliisti maksamaan hyvästä ruoasta, josta ei mitään maista! Saa juhliminen odottaa siihen saakka, kunnes suuni on kunnossa.

Tänään eräs ystäväni soitti ja kertoi järkyttäviä uutisia. Hänellä on ollut kaksi sijoitettua poikaa, veljekset, jotka nyt ovat jo 4-kymppisiä aikamiehiä. Olin jo facessa huomannut, että jotain murheellista oli tapahtunut, mutta vasta nyt sain kuulla, että nuorempi näistä pojista oli alkukuusta tapettu raaasti täällä Tampereella. Siitä on ollut uutisia lehdissäkin ja on puhutta Kaukajärven surmatapauksesta. Kolme miestä on ollut otettuna kiinni, mutta juttu on vielä ihan levällään. Ystäväni on yhä erittäin järkyttynyt, vaikkakin hän on kaikki kuluneet vuodet odottanut puhelua, jossa kerrottaisiin pojan kuolleen. Tämä on käyttänyt jo nuoresta lähtien  runsaasti alkoholia ja ilmeisesti huumeitakin, vaikka aina välillä oli vähän yrittänyt ryhdistäytyäkin. Ystäväni sanoi, että hän jotenkin vielä ymmärtäisi, jos kyseessä olisi ollut kuolemaan johtanut yliannostus, mutta tällainen tapaus on kyllä kauhea. Onneksi hän on sellainen, että osaa puhua asioista, sillä muuten tällaista on vaikea kestää ja mielellänihän minäkin kuuntelen, jos siitä on apua. Veli varsinkin on ollut erittäin järkyttynyt, kun he eivät ole olleet puoleen vuoteen jonkin riidan vuoksi kanssakäymisessä keskenään ja se vaivaa häntä erityisesti. Hän meni poliisin kehoituksesta kriisiapuun, joka onkin hieman helpottanut. Sitä on vaikea ymmärtää, miten sekaisin maailma nykyään on ja täällä Tampereella kuulemma huumeongelma alkaa olla jo pahimmasta päästä. Onneksi meidän asuinalueemme on sangen rauhallinen, mutta eihän sitä koskaan voi tietää mitä tapahtuu.

Sadetta on saatu jo useampana päivänä peräkkäin. Ei paljon, mutta kun on niin monena päivänä ollut pakko lähteä ulos, niin pienikin sade harmittaa. Nyt ovat yötkin olleet sangen lämpimiä, joten ei ole ollut pelkoa liukkaudesta. Tilasin meille renkaanvaihdon 11.11., sillä varmaan kohta ilmat alkavat taas kylmetä ja on parempi olla varuillaan. Käytättekö te muuten kitkoja vai nastarenkaita? Meillä on käytössä nastat.

Toivotan teille kaikille mukavaa viikon jatkoa 😃

Menna, meillä on pakko olla nastarenkaat, on sellaiset tiet. Meillähän sellainen hauska tilanne, että minulla on auto, mutta ei ajokorttia. 
Kyselit aiemmin, onko mieheni artisti (unohdin vastata, kun en heti ehtinyt). Hän on eläkkeellä oleva muusikko, mutta nuo joulukeikat eivät ole konsertteja. Liittyvät ennemminkin hänen "kakkospersoonaan", näyttelijän työhön.

Nyt ei sen enempää, teen eväät ja painun pehkuihin. Viikonlopun makasin flunssan kourissa, niin nyt lepään vielä kaiken mahdollisen ajan. Perjantain labroihin tämä tauti vaikuttaa, mutta ei mahda mitään. Olen tottunut siihen että veriarvot ennemminkin viitearvojen ulkopuolella kuin sisällä.

Mukavaa loppusyksyn jatkoa kaikille.