Toivottavasti IL on jo parantunut keuhkoputkentulehduksesta, ja että te toisetkin olette pysyneet terveinä!

Minä en uskaltanut mennä kirjamessuille, etten saisi sieltä tungoksesta mitään pöpöä. Vaan kuinkas kävikään: nuha puhkesi äsken. Olin jo pari päivää ihmetellyt limaista nielua ja painetta kitalaen takana. Imeskelin sinkkitabletteja ja C-vitamiinia, join kuumaa, hunajalla makeutettua mehua. Eipä ollut apua.

Olen touhunnut liikaa ja ollut väsynyt. Perjantaina olin 84-vuotiaan runoilijaystävän kanssa Espoon EMMAssa. Hän oli jo pitkään puhunut minulle haluavansa mennä sinne ja olin luvannut tulla heti, kun hänelle sopii. Nyt sopi, koska hän oli Tapiolan terveysasemalla rokotuksessa, ja sieltä on museolle lyhyt matka. Emme ehtineet katsella kuin Howard Smithin näyttelyn, kun ystävälleni tuli nälkä, joten suuntasimme ravintolaan. Istuimme siellä lounaan merkeissä varmaan yli tunnin, ja sen jälkeen rokotus alkoi väsyttää, joten ystäväni ei jaksanutkaan enää jatkaa näyttelyn katselua. Hänelle tärkeintä olikin ilmeisesti jutella kanssani. Saatoin hänet bussille, mutta koska oli miniän syntymäpäivä, halusin ostaa lahjaksi Nanson lahjakortin.

Tapiolassa ei ollutkaan Nanson liikettä, joten jatkoin metrolla Isoon Omenaan. Että voi kauppakeskus olla sekava eikä opastetta missään! Hikisenä, tukka putkella, kiertelin siellä eri kerroksissa, kunnes kysyin neuvoa. Nanson liike olikin kulman takana alkavassa toisessa osassa liikekeskusta. Asiani onnistui, mutta vielä piti löytää bussiterminaali. Bussi kierteli ummet ja  lammet pitkin Espoota, kunnes viimein tuli Leppävaaraan. Soitin miehelleni, että tulisi autolla vastaan Selloparkkiiin. On hän kiltti, kun kuskaa minua kyytiä tarvitessani!

Sunnuntaina mies lähti maalle sisartaan katsomaan ja viemään sukuhaudoille kynttilät. - Satoi, joten en voinut mennä ulos kävelemään enkä jaksanut kuntosalillekaan.

Maanantaina, jolloin oli luvattu kovaa tuulta, haravoin kolmannen kerran nurmikkomme, etteivät lehdet kulkeutuisi naapuritontille. Pyysin pojantytärtä pitelemään jätesäkkien suita auki, että saisin kipattua lehdet sisään. Lehtiä kertyi 3 ja puoli säkillistä. Aikaa kului tunti ja kaloreita paloi 440, eli enemmän kuin kävelyllä tai kuntosalilla 👍🏻. Vielä täytyy varmaan neljäskin kerta haravoida, sillä kaikki lehdet eivät ole tippuneet.

Maanantaina keskityin myös lukupiirin kirjaan (Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle). Tein siitä huomioita ja muistiinpanoja tietokoneen ääressä. Ehkä otan tämän harrastuksen liian tosissani, koska se alkaa joskus ahdistaa?

Tiistaina tunsin, ettei lauluääni ole kunnossa ja kurkku vähän outo, mutta menin silti viihdekuoron harjoituksiin. Ehdin käydä pikaisesti haukkaamassa lounasta kotona, kun taas piti lähteä bussilla Sellon kirjastoon lukupiiriin. Meitä ei ollut kuin neljä vetäjän (tuo runoilijaystäväni) lisäksi, yleensä 8-12.  Sain poimittua koosteestani oleelliset kohdat ja selitin toisille, etten nyt ihan näin kovasti jännittänyt, vaan minulla on essentiaalinen vapina. Minusta on kiusallista, jos ihmiset eivät tiedä syytä vapinaan. Illalla olin aivan poikki, enkä silti saanut unta. Piti yöllä ottaa miehen lääkevarastosta unilääke. Olen kai tullut immuuniksi omille korvikkeilleni.

Tänään en ole oikein kunnossa ja olen lepäillyt. Mieskin tuli kotiin. En voi mennä huomisiin kirkkokuoron harjoituksiin enkä varmaan sunnuntaina messuunkaan, jonne koko syksyn olemme harjoitelleet lauluja. Huomenna meillä olisi ajat korona- ja influenssarokotukseen. Saa nähdä, antavatko niitä minulle!

Rohkeasti vain kohti marraskuun pimeyttä! Joulu, valon juhla, on ihan kohta!

PIKSELI, parane pian. Kiitos kirjavinkistä. Etsimme kevään tapaamisiin kirjoja. Oletko lukenut Latronicon Täydellistä? Hupaisa hipsterikuvaus Berliinistä - surullinenkin.

Kiitos, Merelle! En ole lukenut tuota Latronicon kirjaa. Olisin voinut ehdottaa sitä, ellei kevään kirjat olisi jo päätetty. Viv Groskopilta on myös julkaistu teos Au Revoir tristesse, jossa hän persoonalliseen tapaansa luultavasti tulkitsee ranskalaisia klassikoita samaan tapaan kuin tässä edellisessä venäläisiä. Marraskuun kirjamme on Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko.

Yöllä heräsin kaksi kertaa keittämään hunajateetä, kun yskitti.

Pikseli, todella paljon kiitoksia kirjavinkeistä.
Meidän iäkäs porukka lukisi mieluiten kotimaista ja kirjailijaelämänkertoja tai autofiktiota. Minusta lukulista joka haastaa on hauskempi, mutta enemmistö päättää! 
Edellisen vetäjän aikaan takavuosina kyllä oli kovakin kamaa, mm. se Käräjät ja Fernando Aramburun Patria, suomeksi Äidinmaa Baskimaan väkivallan vuosista. JA nobelisti Gurnahin ensimmäinen käännetty teos.

Sain sen Latronicon uudestaan pikalainaan tänään. Puhun sitten siitä, muut kukin omasta suosikistaan tällä kertaa.
Vaikea saada kirjastosta uutuuksia jonottamalla, ja ikäluokka ryhmässämme valtaosin väkeä joka ei enää halua ostaa lisää kirjoja.
Olen alkanut ymmärtää heitä...
Laitan nuo mainitsemasi teokset muistiin ja alan haahuilla niitä!

Vielä kirjoista. Uutiskanavalla haastateltiin illalla  Ian McEwania. Hän sanoi että kaunokirjallisuus elää ja jatkuu naislukijoiden varassa. Miehet hänen mukaansa eivät enää lue kirjoja.
Hän oli tehnyt poikansa kanssa kokeen. He tarjosivat 300 kirjaa ilmaiseksi ohikulkijoille puistossa. Miehet eivät ottaneet, sanoivat ettei kiinnosta eikä ole aikaa. Naisista joku pysi kolmeakin. 
AIka naisvaltaista näytti olevan äskeisten kirjamessujen yleisökin televisiouutisten mukaan.
Kirjallisen kulttuurin tulevaisuus on meidä naisten harteilla! Onneksi ne ovat tukevat.

Halitulijallaa, kotona ollaan! 

On oltukin lauantai-illasta saakka, ja käyty eilen hautausmailla vaikka pyhäinpäivä meni jo. Lauantai-iltana oltiin sen verran väsyneitä vaikka lento Malagasta kestää vain neljä tuntia, ettei lähdetty pimeään Hietaniemeen eikä Espooseenkaan. 

Pikselille pikaista paranemista, vaikka tämän syksyn flunssat ovatkin kuulemma sitkeänsorttisia. Mulle puhkesi flunssa juuri paluuta edeltävänä yönä, ja lennon laskeutuminen oli vähän tuskallista kun korvia särki. 

Mutta muutenhan kaikki meni hyvin eikä koirakaan valittanut, kun se taas laumansa Helsinki-Vantaalla tapasi. Snautserihan on kasvanut niin suureksi, ettei sitä voi kuljettaa enää repussa matkustamossa, vaan se menee kovamuovisessa, verkkoikkunoin varustetussa kuljetuslaatikossa ruumaan.

Kiva oli kuljeskella kuusi viikkoa aurinkoisilla rannoilla, mutta mukava on olla kotonakin. Parvekkeen pelargonit kukkivat tosi runsaina, joten kausivaloja ei voi vielä asentaa. Kohta pitää katsella, löytyisikö jostakin amarylliksen sipuleita jotta voisi alkaa joulukukan kasvatuksen. 

Mukavaa marraskuuta kaikille!

Tervehdys pitkästä aikaa😊

Katselin taaksepäin sivuja ja tein huomion, että olen viimeksi kirjoittanut 8.9. (hääpäivänämme) ja sitä edeltävän kerran heinäkuussa... Liekö pisin tauko tänne kirjoittelussa. 

Kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt ala tähän kommentoimaan, kun tulisi liikaa tekstiä. Motskun uutisia on pakko kommentoida: tulin tosi iloiseksi, kun kuulin IL :ltä hänestä.

En muistanutkaan, että olin kärsinyt pienestä flunssasta heinäkuussa. Syksy on mennyt välillä rauhallisesti ja välillä vähemmän rauhallisesti. Olemme olleet muutamaan otteeseen pk-seudulla ja viimeksi peräti kaksi viikkoa putkeen. Siinä ajassa oli yksi päivä, jolloin ei tavattu jälkikasvua. Kokoonnuimme neljän ystäväpariskunnan kesken yhteen syömään ja parantamaan maailmaa.

Pikkkumies vietti 2-vuotis synttäreitään ja pieni neitokainen täytti jo 9 kk. En osaa kuvitellakaan elämää ilman heidän tuomaa iloa. Sydän suorastaan sulaa pelkästä katselusta ja on niin mahtavaa seurata heidän kehitystään. Yksi pikkumiehen yleisimmin käyttämistä sanoista tuntuu olevan "mummi". Videopuheluita käymme, kun olemme täällä Savossa. 

Olen edelleen juossut labroissa, tutkimuksissa ja lääkärien pakeilla. Kipulääkkeitä syön kourallisen, mutta sekään määrä ei riitä hillitsemään kipuja niin, että eivät esim haittaisi yöunta. Toivottavasti saisin johonkin kivuliaan vaivaan helpotusta pikaisesti. Paitsi että julkisella puolella ei mikään tuollainen yleensä toimi pikaisesti, kun kipu ei ole henkeä uhkaava. Elämän laatuun se kyllä väistämättä vaikuttaa. Se näistä valituksista tähän hätiin. 

Olen viime viikolla kuitenkin päässyt pariin otteeseen sienimetsään. Meillä on täällä ollut vain kaksi paikkaa, joista on löytynyt suppilovahveroita. Nyt on ollut sateinen, joskin lämmin syksy ja suppiloita on löytynyt jo useammastakin paikasta. Käsien vaivat vaan hankaloittavat sienien siivoamista. Rakas siippani jo kerää sekä siivoaa mustikat ja puolukat, niin sienien siivoamisen olen vielä ainakin toistaiseksi kahminut itselleni. Syksyinen sienimetsä on rauhoittava paikka. 

Kesällä emme paljoa kalastaneet. Nyt syksyllä on verkot olleet muutamaan otteeseen järvessä ja siikaa olemme saaneet ihan kohtuudella. Lohet on toistaikseksi ostettu kaupasta. 

Isäni asioita olen täältä etänä hoitanut aika paljon. Olemme löytäneet hänelle vuokrakaksion lähi kaupungissa kerrostalosta, jossa voi sitten huolettomammin asua talven yli, kun ei ole lumitöitä eikä puiden hakua. Hän ei ole vielä muuttanut  - pitää tässä pikku hiljaa katsella, mitä ottaa "vanhasta" kodista mukaan ja mitä ostaa sitten uutta. Keväällä olisi ainakin näillä näkymin hänen sitten tarkoitus muuttaa takaisin kesäksi omaan kotiinsa. Hän täyttää joulukuussa 92 v, joten aika sitten näyttää, missä kunnossa on keväällä. Toivottavasti on viellä muuttajaksi. Toisaalta, kun on asunut nyt yksin isolla tontilla omakotitalossa, niin kunto on pysynyt hyvänä varmaan senkin vuoksi, kun on paljon "pakollista" touhua. Käy kyllä edelleen pari kertaa viikossa ystävänsä kanssa uimahallissa vesijuoksua harrastamassa. Meillä omaisilla on vähemmän huolta talven ajaksi, kun voi asua lähellä palveluita ja kyllä nyt oli itsekin jo "kypsynyt" muuttoajatukseen. 

Täällä on harmaata, mutta kaunista. Järven pinta on aivan tyyni ja linnut jaksavat edelleen laulaa. Saisivat lakata kyllä vierailemasta terassillamme. Sehän on lasitettu, paitsi yhden kulkuväylän osalta. Tuntuvat löytävän yllättävän helposti sinne, mutta pois pääsy on jo hankalampaa. Kun käy avaamassa ikkunoita, niin kerkeävät kakkia jo moneen paikkaan. 

Toivotan kaikille mukavaa syksyn jatkoa.