Hei
TULIS, me oltiin tässä yksi syksy Podkorassa joka lähellä Makarskaa joka kiva pikkukylä(tai kaupunki). Podkora oli meidän makuun vähän liian pieni paikka joten parina päivänä käytiin juuri tuolla Makarskassa.

Moi mimmit! Sellasta retriittiä nyt on sitten ollut, että lumitöitä, lumitöitä ja lumitöitä. Ja sisällä siivousta. Joulutavarat on vihdoin sullottu vinttiin laipion alle, keväisemmät asetelmat pöydile. Vaan kynttilöitä polttelen edelleen.

Mikä siinä on, että vaikka kuinka imuroi ja pesee lattiat, niin pian jo jostain koirankarvat pomppivat esiin? Meneekö ne piiloon johonkin, mihin imurinsuulake ei ylety?

Ja sitten pari juttua nuoremmasta kiljukaulasta eli juniorista, joka vaan pelaisi ja pelaisi. Kun vanhemmat asettavat aikarajoituksia, poika raivoaa, että "te estätte mun kehittymisen miljonääriksi" ja kun isänsä kertoi ilmoittaneensa pojan oman firmansa kiipeilykerhoon, tämä kiittämätön napero huusi, että lasten oikeuksien mukaan lapsi saa itse päättää harrastuksistaan. Vasta kun isänsä perusteli saavansa sisäpiirin tietoa kurssista tällä tavoin, poika oli mennyt mukaan ja viihtynyt oikein hyvin.

Heviteini taas ilmoittautui ihan omatoimisesti purjehduskerhonsa talvikursseille ja käy nyt maanantaisin teoriatunnit, perjantaisin kuntosaliharjoittelua ja lauantaisin klo 17 - 19 uimatreenejä. Ja kaikki sellaisissa paikoissa, mihin ei julkisilla pääse, joten lisähaastetta vanhemmille logistisiin kuljetuksiin! (ja minullekin)

Harmittaa, kun kipeä polvi ei päästä hiihtämään, tänäänkin olisi ollut kerrassaan upea hiihtosää. Käytiin sitten vaan kävelemässä ja sitäkin ihan hiljakseen. Ensi torstaina on lääkäri.

Pikseli, toivottavasti silmäsi ovat jo kunnossa. Oli tosi mielenkiintoinen tuo kuvauksesi teoksesta "Fintiaanien mailla". Täytyypä joskus lukea se.

Ihanan joululahjan sait Kesäheinä. Mahtava oivallus lahjanantajilta.

IL, kivasti kuvasit juniorin ja heviteinin erilaisia luonteita. Minua ei kovasti huolestuttaisi tuo juniorin raivoaminen. Jossainhan sitä luonnettaan on saatava näyttää ja missäs turvallisemmin kuin kotona. Ihan eri asia olisi, jos raivoaisi koulussa tai kaduilla.Tärkeää on tuo vanhempien levollinen, mutta samalla tiukka suhtautuminen asioihin. On todella hyvä rajoittaa pelaamista.

Minulla oli työaikana asiakkaina nuoria ja vanhempiakin, joilla oli paha peliongelma. Peliriippuvuus on yksi katalimmista riippuvuuksista. Kun ei juo eikä narkkaa on vaikea selittää mihin rahat menevät. Kaikki rahat menevät täysin järjen vastaisesti ja hallitsemattomasti pelaamiseen. Opintorahat, vuokrarahat, kulutusluotot, ruokarahat, isot ja pienet vipit ja lainan lyhennykset. Elämä peliongelmaisen kanssa on kumppanille yhtä helvettiä ja apua on vaikea lähteä häpeän vuoksi mistään hakemaan.

Tästähän ei tietenkään ole juniorin kohdalla kysymys, mutta pelaaminen tosiaan on salakavalasti koukuttava juttu. Tuli mieleeni vanhoja työjuttuja, vaikka eläkkeelle jäämisestäni tuli toissa päivänä kuluneeksi jo tasan kahdeksan vuotta.

Kunnon talvi on meilläkin. Pakkasta nyt - 15 astetta. Eilen oli mukava ulkoilusää. Mieheni opetti pikku kaveria hiihtämään. Ladulle lähti uhmakas viisivuotias, joka mumisi: - "Mä en hiihdä metriäkään, mä vaan seison tässä, mä en osaa, mä en halua..." Ja ladulta palasi tunnin kuluttua ihana pieni punaposkinen poika, joka jo pihalla huusi: - "Mummu, mä osasin hiihtää ladulla. Mä tykkään hiihtää. Musta tulee papan paras hiihtokaveri! "

Aurinko alkoi paistaa. Kummallista miten keveäksi mieli muuttuu, kun valoa kohden ollaan menossa. Vanhin lapsenlapsistani on aina välillä hieman paremmassa kunnossa ja siitä iloitsen. Masennus vie välillä kaikki voimat häneltä, mutta minä vain haluan luottaa ja uskoa, että kaikki ennemmin tai myöhemmin muuttuu hyväksi.

Nyt hänellä olisi tiedossa pieniä työhommia paikallisseurakunnassa työllistämistuen turvin. Toivon kovasti, että hän jaksaisi lähteä sinne ja pääsisi taas elämän rytmiin kiinni. Onneksi meillä on hyvä yhteys keskenämme. Tuen ja kannustan häntä niin paljon kuin vain osaan.

Painoa on reilusti, polvet eivät sitä oikein kestä, mutta itsestänihän tämä on kiinni, ettei keventäminen oikein tahdo sujua. Muuten elämä kyllä sujuu ja eikö se kuitenkin ole tärkeintä tässä suuressa maailmassa.

Mukavaa tätä aurinkoista talvipäivää itse kullekin.

Pelit ovat niin koukuttavia toisille. Meilläkin kun nyt tuli jouluna pleikkari, niin tuo pikkupoika jo näin äkkiä koko ajan haluaisisi pelata. Peliaika tunti päivässä. Meillähän ei noilla kolmella nuorimmalla ole kännyköitä.
Junnu ei tee sillä yhtään mitään, pikkupoika voisi nyt tuon diabeteksen takia ehkä tarvita. Toisaalta on koulukyydit ovelta ovelle, koulussa vastuuhenkilö ja meillä aina aikuinen kotona joten vielä pohditaan

Äitini siirrettiin akuutista kuntoutussairaalaan. Ensin oltiin järkyttyneitä että nytkö lopun alkua. Sairaala on vielä se missä tein töitä ennen tähän työhön siirtymistä. Silloin sieltä lähdettiin pääosin jalat edellä.
Nyt ollaan toivekkaita, että vielä aikaa on. Lääkitys on kova elimistölle ja vielä tuon ikäiselle kovempi, joten fyysinen kunto on romahtanut.

Kävin siellä eilen ja ihanan virkeä oli äiti, joten hyvä mieli jäi itsellekin. 12,5 tuntia meni reissussa kun kävin siivoamassa ensin äidilläni sitten sairaalan jälkeen vielä kävin ripustamassa pestyt pyykit ja tyhjäämässä tiskarin. Palautin siskolle avaimet jonne jäin suustani kiinni pariksi tunniksi. Kotona olin vasta 22.30.

Pikkupojan verensokerit heittelee kovin, pääosin ovat alakantissa ja sitten yhtäkkiä pilvissä. Onneksi reilun viikon päästä diabetespoli.

Mukavaa aurinkoista pakkassunnuntaina.

Pikainen tervehdys idästä.
Olen lueskellut kirjoituksianne ja myötäelänyt kanssanne.
Lunta riittää täälläkin ja maisema on kuin jostain maalauksesta.

Eilen ja tänään minäkin aloin heräillä kun aurinko valaisi maiseman. Taisin joskus kertoakin että olen auringolla käyvä. Vuoden pimein aika menee laahustaen, mutta kun valo lisääntyy, alkaa aivotkin toimia vilkkaammin.
Minun aikani on kulunut pääosin töissä. Täytyy jo myöntää itselle että uudet asiat eivät jää päähän yhtä hyvin kuin ennen. Kun olin 9 kuukautta vapaalla ja aloitin joulukuussa uudelleen "oikean" työn, niin paljon olin uohtanut entistä ja uusien asioiden opettelu on vienyt kohtuuttoman paljon aikaa. Kun lähimmistä työtovereista kaksi on vasta tulleet taloon, niin heiltäkään ei saa apua tarvittaessa.
Tänään aloitin viimein hiihtokauden. Vaikka ehdin ladulle vasta illansuussa nautin hiihdosta hämärästä ja silmien vuotamisesta huolimatta.

Minun piti tänään korjata pihalta jouluvalot, mutta sine jäivät loistamaan kun päivä meni 90-vuotis synttäreillä, ja sitten oli kiire ladulle.

Tulirumpu kyseli Kroatian matkoista.
Minäkin olen ollut vuosia sitten Podgorassa, josta käsin käytiin päivän matkalla Dubrovnikissa. Aluetta kutsutaan muistaakseni Makarskan
Rivieraksi. Pidin erityisesti kirkkaista vesistä, jossa snorklasin ensimmäistä kertaa elämässäni. Vuoristoisia lenkkeliymaastoja löytyy sieltä hyvin, mutta eihän siellä erityisen paljon menomestoja ollut, eikä me niitä kyllä kaivattukaan. Dubrovnikissä oli paljon historiallisia kohteita, mutta pidin enemmän Makarskan alueesta. Olimme siellä syyskuun loppupuolella ja lämmintä oli 25-30 asteen tietämssä.

Koeta muori malttaa mielesi liiallisen liikunnan suhteen, jotta toipuisit nopeammin.

Hyvää alkavaa viikkoa

#Viimeinen yö Anin kanssa kihlaparina avoliitossa, jos Luoja suo #

Onnea Kosh

ja kiitos vinkistä Mustikkaposki.

Koshkoille onnea ja iloa avioliittoon!

Onnea, iloa ja monta mukavaa hetkeä avioliittonne Koshkoi ja kumppani!

Lämpimät onnittelut Koshkoi! Riemullista hääjuhlaa ja auvoista avio-onnea!