Minä näitä mielikirjojani, Pentti Saarikoski. Eino Leino, Legenda jo eläessään. Viinansyömä Saarikoski puhuu paljon Leinon juomisesta, vertaa toki paljon itseensäkin, mutta jotenkin hän taitaa pitää omaa juomistaan parempana vaihtoehtona itselleen, kuin viina oli Leinolle. Joskus Pentti ja Eino aivan kuin yhtyvät, mutta kyseessä on ihmisvihha, "Äijön virsi" kertoo tasapuolisesti molemmista, sen on toki kirjoittanut Leino Toisiin Helkavirsiin. "Tein minä kerran imisiä, kaavahan oman kuvani........... herjasivat herkintäni..... Tahdon tehdä uuden heimon, hiljaisen varaväkevän, kulkevan kuin kärsivän hymyily...."

Kuuluisa on Tarkiais-kritiikki "Jumalten keinun" tulkinnasta, kun jumalat eivät pidä runoilijaa yhdessä paikassa, vaan heittävät häntä välillä taivaan ja maan kunnes järjen valon hältä ne vievät, sanoo Tarkiainen, että se on jotain henkevää, Pentti Saarikoski katsoo tämän alkoholismin kuvaukseksi.

Pohdin lukiessani vakavasti molempien elämänkaarta, ja havaitsen tapailevani samantapaista kerrontaa kuin on Koskenniemellä Eino Leinosta, tämä sepostus käy yhdestä pitkästä runosta. Lähde on Koskenniemen "Vuosisadanalun ylioppilas". Saarikoski ei kerro lähteitään, vähän Onervan tekstiäkin tunnistin, ehkä kirjan fiksatiivinen luonne näin korostuu. Pääasia on kai, että kirja toimii. Jos nyt minäkin vaihtaisin alatyyliin, kun puhun heidän, ja etenkin Pentin elämästä, juosten kustu ja kesken jäi.

Poliittisesti herrat täysin eri linjoilla, Saarikoski ei malta olla kirjoittamatta Leninistä ja marxilaisuudestaan, vaikka ne nyt eivät liity Leinoon. Mutta monelle tälläiset poikkeamat repertuaarista ovat suola, tätä suolaa on kirjassa kuin Kuolleessa meressä, sen pinnalla kelluvat sekä Saarikoski että Leino.

Tilasin Vantaan Antikvariaatista Eino Leinon Kootut teokset, 50 euroa, 13 osaa, "Schön das du erwas gutes hast gefunden", sanoi musta koirakin, - "Ja sinä pidät ydinluista!".

Luin aamuvaraisesta eteenpäin Eino Leinon Koottujen teosten 2. osan. Siinä runokokoelmat Hiihtäjän virsiä, Pyhä kevät, Kangastuksia, Talviyö, Halla ja Tähtitarha.

Se on kumma miten vähän ihmiset viitsivät lukea itse, kuten tuo myytti Leinon sortumisesta on sepitettyä, ainakin mitä runouteen tulee. Talviyöstä eteenpäin lyyrisyys tosin vähenee, mutta ajatusta tulee mukaan sitä enemmän. Samaan aikaan kun Leinoa runoiljana syytetään helskyttelystä, häneltä etsitään ja siteerataan juuri tälläisiä runoja, vaikka muitakin löytyisi. Halla ja Talviyö täynnä unhoon jäänyttä, mutta tasokasta runoutta.

Tullaan apuun, kyllä sille Minnallekin oli kertynyt pari kiloa ylimääräistä vanhempana, niin hoikka ja nätti nuorena....

En tiedä voiko tästä projektista mainita tällä palstalla, luin viljalti Brihadaarayaka upanishadia, huomasin, että pystyisin kääntämään tämän sanskrit-englanti laitoksen, nyt täys tohina päällä, valmis puolitoista sivua tiheäladonnaista käännöstä suomeksi, sivulla 17 juoksevassa käännöksessä. Käännän englannista, saatan katsoa vaikeita kohtia myös sanskritiksi myöhemmin.

On ilmestynyt jotain tavallista parempaa. Martti Häikiö on ahkeroinut, suuri teos Per Erik Svinhuvudista on ilmestynyt, nimeltään Suomen Leijona. Luin Helsingin Sanomista arvostelun, se enimmäkseen myönteinen. Kuulun Suomalaisuuden liittoon, ymmärrän kuinka keskeinen tekijä koko Ukko-Pekan hahmo on suomalaisessa aatteenmuodostuksessa. Pääaiheenihan tutkimusmaailmassa on Veikko Antero Koskenniemi, josta on myös Häikiön tuhti kaksiosainen tutkimus. Tälläiset tutkimukset ohittavat puoluerajallisen kiinnostuksen. Etenkin tämä Suomen Leijona, katsoin Adlibriksestä, mainostettiin tulevana, mutta Akateemisen Kirjakaupan verkkosivuilta löytyi, tilasin, tulee kotiin laskun kanssa. Jos yhtään kiinnostaa kuka istui pöydän päässä kun Suomen itsenäisyys sorvattiin, niin se oli vankka hahmo Svinhuvud.

Pano Rajalan kirja Eino Leinosta pian tulossa, keskinkertainsen kirjallisuudentutkijan tutkimus mestarista, en ehkä tilaa.

Mainittakoon myös äänikirjasuoritus, Vanhan Testamentin profeetalliset kirjat, 16 cd, eli noin 16 tuntia kuunneltavaa, vielä vähän kesken, Mikassa. Verrannut englannin, ranskan ja espanjankielisiin raamattuihin.

Vinkki. Vantaan Antikvariaatissa uudet kirjat vain 5 euroa kappale, todella tasokasta kamaa, eri aihe alaueilta, Riikosen Saarikoski tuttkimuksia tuohon hintaan mm. Tilasin tusinan, eli 60 eurolla, ei mitään keskinkertaista, vaan parasta tutkimusta. Mitä ne nyt tuolla tavalla? Nämä on todella hyviä kirjoja, ovatko tasokkaat kirjat kärsineet inflaation, tälläistäkö aikaa elämme? No minä olen kirjallisuuden kuluttaja, minähän toki tilaan, mutta tutkijat, onko se nyt kiva nähdä oma tutkimus uutena vitosen hintaisena? Myyjä tarkemmin Bargain Books. Tän viikon loppuun. Meinasi unohtua klikata tämä sähköpostiilmoitus omasta sähköpostistani.

Jenni Haukion runoantologia on persoonallinen rakkaudentunnustus runoudelle. Klassikko runot, tarkoitan lähinnä ikivihreitä, hän kyllä tuntee, nämä vain olisi moni muukin osannut poimia, persoonallisia painotuksia on runojen järjestelyissä. Saarikoski ei ole tuonut vaikutusta, tai sellaista kiinnostusta kuin olisi odottanut, Juvonen ei kuitenkaan ole Pentti Saarikoskea parempi runoilija, yksikään runo ei ole antologiassa Tiarnia-trilogiasta, olisi sellainen siihen voitu sovittaa, vaikkapa Mannerkorven ja Saaritsan yhteyteen, mutta ei kun ei. Persoonallisessa näkökulmassa toki voi painottaa runoilijoita eritavoilla, oli toki pari runoa Pentiltäkin, itse asiassa kun runon Tule armain ja kätes anna mulle jälkeen tulee Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan" ollaan varsin oikeille jäljillä. Mutta runouteen liittyvät myös myytit,nimenomaan Pentin runouteen, tässä aita on ollut liian korkea.

Kahdesta kolmasosasta kirjasta pidin, mutta loppukolmannes, missä uudempaa runoutta oli sillisalaattia, huikka Tiihostakaan ei pelastanut, tuli mieleen Haukion oma runous ja runouskäsitys.

Kun kyse on omasta näkökulmasta, annan antolgialle arvon 8, kirjana se ei ole erinomainen, mutta se sisältää erinomaista runoutta.