Luin James Freyn kirjan Miljoonia sirpaieita, joka kertoo nuoren alkoholistin/narkomaanin taipaleesta katkaisuhoidossa. Perustuu siis kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin. Todella ajatuksiaherättävä romaani.

Menossa tällä erää viimeinen Mari Jungstedtin dekkari Kevään kalpeudessa, ihan mukavia, koskahan ilmestyy seuraava.

Yöpöydällä odottaa Hanna Tuurin Orapihlajapiiri sekä Mark Levengoodin Missä kukat kauneimmat

Lukupiirissä käsiteltiin sitä Riika Pulkkisen Totta kirjaa ja todentotta siihen oli tullut luku lisää, lähinnä valottamaan Annan elämää. Tuo Orapihlajapiiri on seuraava lukupiirin kirja.

Viimein sain Ronja Ryövärintyttären (englanniksi) luettua loppuun, Eat Pray Lovehan loppui jo jokin aika sitten. Sinuhe jatkaa unilääkkeenä ja nyt rinnalle tuli John Irvingin ensimmäinen, Setting free the bears.

Mulla loppusuoralla Susanna Alakosken Sikalat. Tosi koskettava on ja liippaa hurjanhurjan läheltä mun työtä. Vähän siitä rajoilla, että pitäisikö tuon lukeminen laittaa työajaksi. Mutta sanotaanko niin, että ei heikko hermoisille...

Slank, pidän mielessä tuon Alaa al Aswanyn, kun Yacoubian-talokin oli vaikuttava lukukokemus. Kerrot varmaan oliko Hanan al-Shaikhin kirja lukemisen arvoinen?

Aloitin saaristossa Barbara Nadelin Arabeskin, pitäisi kertoa turkkilaisen viihdemusiikin maailmasta. Laulutähden salassa pidetty lapsivaimo on juuri murhattu, mutta murhatutkimukset eivät oikein etene, kun luppoaikaa dekkarin lukemiseen ei tunnu löytyvän.

Onko kukaan täällä lukenut Sirpa Kähkösen sota-ajan Kuopioon sijoittuvia kirjoja? Mitä tykkäätte?

Junstedtin dekkarit luettu ja Levegood aloitettu.

Aloitin uuden dekkarin Matti Rönkä Väärän maan vainaja, ihan viihteellisiä dekkareita uutismieheltä.

Tykkäsin tuosta Susanna Alakosken Sikalat kirjasta, siitähän on nyt elokuvakin nimeltään Sovitus.

MUMMELI63, Olen minäkin rekisteröinyt sen, että Sikalat-kirjan pohjalta on tehty elokuva. Käsittääkseni laadukas ja kehuttukin tuo. Mutta tämän kirjan pohjalta on kyllä sanottava, että jäänee tuo elokuva minulta katsomatta. Kun lukiessa jo menen niin siihen perheen ahdistukseen mukaan, että ei kiitos enää elokuvissa. No, muutenkin on sen verran harvinaista herkkua leffassa käyminen, että eipä tarvii haaveilla

Seuraavaksi nappaan Piiat käsittelyyn.

keskiviikkona, 28. syyskuuta 2011 klo 08:58 Gelsomina kirjoitti::
Itselläni on pistänyt silmään, että leffoissa ja tv-sarjoissa mustat (siis afrikkalaisamerikkalaiset) naisnäyttelijät ovat lähes aina paljon vaaleampia kuin miesnäyttelijät, piirteiltäänkin niin vähän afrikkalaisia kuin mahdollista. Mitäs black pridea sellainen on?

Mutta tämähän ei taas kuulu kirjaketjuun, sori!

Näin ei ainakaan ollut HELP elokuvassa! Kyllä näyttelijät olivat "aivan mustia"

Minusta Kähköset ovat hyvin koukuttavia. Yhteiskunnallinen puoli tietenkin vahvasti esillä, mutta enemmän vielä jonkinlainen terapeuttinen viritys: selviäminen vaikeissa olosuhteissa. Kähkösen naiset ovat hyvinkin ristiriitaisia ja kovia kokeneita, mutta tukevat toisiaan. Hyvän olon kirjoja minun mielestäni, nämä Kähköset.

Hienoa visuaalisuuttakin niissä on, varsinkin Lakanasiivissä.

Hanna Tuurin Orapihlajapiiri luettu, Antintyttären ensimmäinen romaani. Aikaisemmin hän on kirjoittanut Irlantilaisista puutarhoista ja Irlantilainen aamiainen kirjan, joka perustui kirjeisiin.
Tämänkin tapahtumapaikkana oli Irlanti, kyläyhteisö, jossa hoidettiin kehitysvammaisia. Ihan mielenkiintoinen, vaikka jotenkin jäi liian pinnalliseksi.

Mark Levengoodin Anna kaikkien kukkien kukkia oli hauska, lyhyitä kirjoitelmia hänen omaan elämäänsä liittyen.

Matti Röngän Väärän maan vainaja oli samaa tyyliä kuin edeltäjänsä, siis jatkoa TV:ssäkin nähdylle Viktor Kärppä sarjalle.

Nyt päätin aloittaa Kamelianaisen, olen lukenut sen joskus teini-ikäisenä ja koska se hyllyssä kököttää päätin lukea uudelleen. Onhan se joidenkin mielestä aivan ihana rakkauskertomus. Enää en edes muista millainen se oli. Lukiessa varmaan muistuu kohtauksia mieleen.

Meillä on kirjasto suljettuna ens viikon ja huomasin että olis tarvinnut ehtiä käydä Onneksi hyllyssä odottaa joitakin lukemattomiakin kirjoja.