Tein sitten uuden vuoden lupauksena, että mikäli minulle ostetaan kuntopyörä, poljen sillä toukokuun viimeiseen päivään saakka 10km päivässä. siis keskimäärin, eli voin jaksottaa esim joka toisena päivänä 20km tms..

Eilen poljin 30km. Aikaa meni noin 1h 15min, eli vauhtia oli noin 25km / h.

Onko kellään tietoa, että tarvitaanko pyöräilystä nk. palautumispäiviä, niin kuin kuntosaleilusta suositellaan? Lihakset minulla on suht hyvässä kunnossa, ja jaksamistakin löytyy, mutta että onko se.. no, terveellistä? siis että jos tässä alussa nyt innostun polkemaan vaikkapa päivittäin ihan useampia kymmeniä kilometrejä.

Sekä pyöräilyä että kävelyä voi harrastaa vaikka päivittäin. Alussa kuitenkin maltilla, joko 3-4 pitempää tai 5-6 lyhyempää matkaa viikossa. Jos lihakset (pyöräilyssä etenkin reidet) kipeytyvät tai väsyvät kunnolla, on hyvä pitää lepopäivä tai tehdä muuta liikuntaa. Lihaskuntojumppa tai uinti olisivat esimerkiksi hyvä valinta.

Pyöräilyn jälkeen on hyvä venytellä, erityisesti jalat.

Itse huomasin varsinkin spinningissä, että toinen polvi rasittuu siinä aikalailla. Vaikka olen kohtalaisen nuori vielä, niin silloin tällöin polvissa tuntuu rasituskipuja. Pyöräilyn kai pitäisi olla nivelille parempi vaihtoehto verrattuna vaikka juoksuun, mutta näyttää noissakin olevan paljon yksilöllisiä eroja. Täytyy varmaan pyytää ohjaajaa tarkistamaan mun polkuasento ja jättää ne kaikkein kiivaimmat kiihdytykset vähemmälle...

Vaikka pyöräily on "helppoa", polkutekniikka on syytä olla oikea. Myös kaikki säädöt on hyvä tarkistaa sopiviksi, mm. satulan ja ohjaustangon korkeus ja etäisyys toisistaan. Näin ei tule kuormituksia ns. vääriin paikkoihin..

Olen kovin ylipainoinen bmi 39, pitkään burn outtia sairastanut.
Pidän liikkumisesta silloin kun päivä on hyvä ja jos päivä huono käyn tekemässä esim vain 1km kävelyn hammasta purren.

Uupumukseni on siis alusta asti vaikuttanut myös fyysiseen kuntoon, mitään fysiologista ei ole todettu, muuta kuin ylipaino.

Olen aloittanut kuntosaliharjoittelun, minulle on tehty ohjelma paino ja huono kunto huomioon ottaen. Alkulämmittelyssä pyöräilyn jälkeen olo on todella huono. Pyöräilen lämmittelyssä n. 10min kohtuu rasituksella tosin syke nousee tuskin 115 asti ja olen 29 vuotta.

Kun pitäisi mennä tekemään saliharjoituksia olo on jo niin paha etten aina voi kaikkea loppuun tehdä.

Pidän kovasti myös vesijuoksusta. voin vesijuosta reippaalla tahdilla noin ½ tuntia välillä pelkkiä jalkoja käyttäen ihan vaihtelun vuoksi ja toki olen väsynyt tämän jälkeen mutta olo ei ole todellakaan niin huono mitä pyöräilyn jälkeen.

Tulkitsenko itseäni ihan väärin eli mikä mättää

Hei,
(heti alkuun: en ole liikunnan tai terveysalan ammattilainen, mutta olen ns. vertaisohjaajana toiminut ikääntyvien ja ylipainoisten liikuntaryhmien vetäjänä ja painonhallinnan tukena)

Kerrot, että olosi on kuntopyörällä suoritetun alkulämmittelyn jälkeen todella huono. Sinun kannattaa kuunnella kroppaasi ja oloasi. Pidä hiukan löysempää pyöräilytahtia (eli vaihda kohtuurasitus kevyeen rasitukseen), mutta halutessasi lisää muutama minuutti. Jos olosi on huono lämmittelyn jälkeen, älä jatka harjoitusta ennenkuin olo on tasaantunut, vaan pidä juoma/tasoittelutauko (esim löntystelemällä pitkin salia) ennen siirtymistä muille laitteille.

Toki, kun sinulla on kovasti ylipainoa, liikunta varmasti aiheuttaa myös ikäviä tuntemuksia. Toisaalta: kymmenen minuutin pyöräilyn 115 sykkeellä ei pitäisi saada aikaan pahaa oloa.

Kehoittaisin, että kävisit liikuntaohjelmasi läpi uudelleen asiantuntijan kanssa. Harkitkaa yhdessä onko ohjelmaa mahdollista muuttaa tai jopa jättää kuntosaliharjoittelu tässä vaiheessa väliin ja keskittyä vesijuoksuun (ja vesijumppaan!) sekä painon pudotukseen. Kun olet saanut painostasi pois, voit ottaa kuntosalin mukaan, jos siltä tuntuu.

Onhan sinulle ohjelman tehnyt henkilö todellakin ammattilainen, joka ymmärtää vaikean ylipainon asettamat rajoitukset liikuntaan?

Olethan käynyt myös lääkärin tarkastuksessa ja keskustellut hänen kanssaan liikunnan aloittamisesta?

Toivotan sulle tsemppiä! Pidä meidät ajan tasalla ja kerro, miten pääset eteenpäin

terv Iitulainen

P.S: Jos sinulla betasalpaaja- tai muu lääkitys, joka pitää sykkeen alhaalla, niin silloin käy rasituksessa juuri noin: syke ei nouse ja olo tulee tosi huonoksi, kun lihakset eivät saa happea riittävästi.

Kiitos iitulainen vinkistä. Beetasalpaajia ei mene mutta sedatiiveja kylläkin, voisikohan tuo vaikuttaa...

Kerron miten etenen.

Dionysos,
eiks noita sedatiiveja ole tosi monen tyyppisiä? En tunne tarkemmin. Kuitenkin kyllä mulla se käsitys on, että ainakin osa niistä vaikuttaisi verenpainetta laskevasti (ja myös sydämen sykettä hillitsevästi). Hoidon alussa ehkä vain?
Kysy ihmeessä lääkkeen / lääkkeet määränneelta lääkäriltä sivuvaikutuksista.

Mulle on beetasalpaajahoidon takia räknätty ihan omat, sopivat syketasot etten yrittäisi ihan hinnalla millä hyvänsä tavoitella niitä ikäni edellyttämiä lukemia...

Jatkoja!

Minäkin sain kuun alusta mahdollisuuden tutustua kuntopyörään, kun sellainen hankittiin meille mieheni jalkavamman takia. Uutuutta on tullut nyt kokeiltua kaksi viikkoa ja polkeminen tuntuu ihan hyvältä. Tein itselleni (ja miehelleni) seuranta-taulukon Exceliin, johon merkkaamme jokaisen ajamamme ajan. Perusyksiköksi valitsin itselleni 10 min. aikajakson ja merkkaan siis taulukkoon rastin joka kerran kun olen sen 10 min. saanut poljetuksi. Kahdessa viikossa aikaa on polkemalla kulunut 14 tuntia 40 minuuuttia. Keskimäärin olen polkenut n. tunnin päivässä. Taukopäiviä on myös, tähän asti 4 taukopäivää (eilisen ja tämän päivän olen sairastanut Noro-virusta ). Kaloreita kahden viikon aikana on kulunut 7270, tämä lukema perustuu sen vekottimen omaan kalorilaskuriin. Sykkeenkin se näyttää ja olen yrittänyt pitää sitä alle 125, en tiedä olenko oikeassa.
Osaako joku sanoa tämän tiedon perusteella että onko liikunnan aloittamiseni tällä härvelillä sinnepäinkään? Pyörässä itsessään on hyviä ohjelmia, joiden vaikeustaso vaihtelee, olen niitä yrittänyt polkea tasaisesti sekä helpompia että raskaampia. Aiemmin ei ole polkemisesta kokemuksia, tavallisella polkupyörällä tosin joskus vuosia sitten pidin kuntoa yllä, mutta tämmöinen "polje ja katso TV:tä samalla"-elämä on täysin uutta. Masiinassa on myös ohjelma, joka kertoo millaisessa kunnossa olet ja siitä olen saanut myönteistä palautetta, eli jo tässä kahdessa viikossa palautumisaikani olisi parantunut. Rasvaprosentin ja painoindeksin se kertoo myös ja painoindeksi oli sama, kuin mitä KK-tiedot antoivat. Johtuu tietysti siitä, että lähtölukuina on sama pituus ja sama paino.
Liikunta ei viimevuosia ole ollut taas se minun juttuni vaikka tiedän kokemuksesta, mitä liikunnan ilo on. Olen kausi-ihminen, silloin kun on liikunta kausi päällä, silloin mennään ja lujaa, mutta sitten kun ei mennä, niin sitten ei mennä. Ja nyt tätä viimeisintä "ei -mennä" kautta on kestänyt kolme vuotta. Tartteis taas jostain saada se liikunnan kipinä (ja 10 ylimääräistä kiloa pois). Jos jollakulla on hyviä vinkkejä tähän kuntopyöräasiaan, niin kertokaa. En haluaisi muutaman viikon jälkeen todeta, että siinähän lepää-kallis laite-olohuoneen nurkassa. Toki mieheni jalkavamman kuntoukseenhan se hankittiinkin, mutta kuntoutus kestänee muutaman kuukauden (ehkä pari kolme). Ajatus oli, että siitä saisimme molemmat pysyvän harrastuksen.

keskiviikkona, 10. tammikuuta 2007 klo 10:18 Vippa kirjoitti::

...tarvitaanko pyöräilystä nk. palautumispäiviä, niin kuin kuntosaleilusta suositellaan? Lihakset minulla on suht hyvässä kunnossa, ja jaksamistakin löytyy, mutta että onko se.. no, terveellistä? siis että jos tässä alussa nyt innostun polkemaan vaikkapa päivittäin ihan useampia kymmeniä kilometrejä.

Nykyisenä kuntopyöräilijänä ja entisenä himohölkkääjänä omat kokemukset kestävyysurheilusta voi tiivistää huomioon: Matka ei tapa eikä tunnu pahalta. Mutta omiin edellytyksiin nähden liian kova vauhti tappaa. Tai ainakin kipeyttää lihakset ja toppuuttelee intoa jatkossa. Jos on malttia polkea rauhallista vauhtia niin kyllä rasva palaa eikä lepopäiviä välttämättä tarvita. Kuntopyöräily ei käy läheskään niin rankasti nivelten päälle kuin juokseminen. Itse kaipaan välillä kovempiakin treenejä. Ja kyllä kuntopyörällä saa sykkeen nousemaan aika hurjiin lukemiin tarvittaessa. Tämä jo yksinään tekee lepopäivistä välttämättömyyden. Varsinkin kun perisyntinä on aina ollut ettei osaa verrytellä. Tarpeeksi pitkään kun treenaa niin kyllä kroppa kertoo tarvitseeko lepopäiviä vai ei. Ja sitä on hyvä kuunnella. Liian rankka treeni altistaa vammoille ja pikku flunssille.

Oma fillari tuli hankittua pari vuotta sitten kun paikat ei enään kestäneet lenkkeilyä. Nykyisin tulee matkamittarin mukaan poljettua sellaiset 170-200 kilometriä viikottain. Pari päivää viikossa on lepopäiviä. Tämä tahti sopii meikäläisen ruumiinrakenteelle. Jokainen on kuitenkin yksilö. Testaamalla ja kokeilemalla löytyy itselle sopivin tapa kuntoilla. Se etsiminen on olennainen osa liikunnan viehätystä. Aina voi yrittää jotain osa-aluetta parantaa. Nopeutta tai kestävyyttä tai kykyä rytminvaihdoksiin... Pääasia että on kivaa.