Tuo crossfit ja sen rasittavuus on minulle ehkä tärkein tapa saada kylläisyydentunne edes jollain tavoin toimimaan. Olen nimittäin huomannut, että niinä päivinä kun treenaan, on paljon helpompi pitää syömiset ja kalorit järkevinä kuin lepopäivinä. Treenin jälkeen tekee mieli reilua annosta kunnon ruokaa, eikä esim. mitään makeaa.

Minulla on liikkumiseen liittyviä rajoitteita joissakin asioissa, mutta tuo laji on siitä mukava että siinä yhdistyy tavallaan "kuntoutus" niihin ja sitten taas itsensä omille rajoille vetäminen ja maksimipainojen etsiminen joissain muissa liikkeissä mihin se ei vaikuta. Vaikeat liikkeet voi tehdä vaikka ilman painoja tai vaihtaa toisiin. Missään muussa ryhmäliikunnassa en ole samaa koskaan kokenut. Tässä tehdään ryhmässä, mutta jokainen saa henkilökohtaisia ohjeita.

Olen varmaan siinä harvinainen täällä, että pudotusnopeudella ei ole minulle ollenkaan merkitystä. Pääasia, että suunta olisi taas alaspäin, ja samalla jaksan treenata.

Minulla on kyllä tietoa siitä mihin Kiloklubin ohjelma perustuu ja mitä on tärkeintä seurata, mutta tuota asiantuntijoiden (kuten Patrik oli) apua kaipaisi silti välillä. Juuri niihin haasteisiin, jotka poikkeavat useimpien laihduttajien tilanteesta. Mistään laihdutusryhmistä tms. sellaista ei saa, koska niissä yleensä on pääasiana nopea laihdutus ja pienet kalorit, ja vasta sitten uusien elämäntapojen opettelu. Eli juuri päinvastoin kuin Kiloklubissa.

Minut sai tulemaan muutaman kuukauden tauon jälkeen takaisin tänne se, kun onnistuin muutama viikko sitten crossfitissä sellaisessa mitä en ole koskaan ennen pystynyt tekemään. Tuli sellainen tunne, että jos sen liikkeen niillä painoilla (muille ehkä pienet mutta minulle isot) tein, pystyn kyllä tässäkin johonkin.

Mä itsekin haaveilen kyseisestä lajista, muttei sovi minulle kun olen joskus lonkan ja selän loukannut ja niitä ei saa ryskiä tai tehdä esim. äkillisiä liikkeitä. Sit on vielä jaloissa yliliikkuvuutta ja virheasentoa joka myös vaikeuttaa ja näiden kaikkien seurauksena voi joskus hetkellisesti myös mennä selästä tunto ja silloin saattaapi käydä pahasti. Vaikeuttaa myös ihan saliharjoittelua, esim. jalkaprässiin en uskalla mennä ettei huonossa tapauksessa tuu painot päälle Ja esim. tangon kanssa en voi luottaa ettei mee selkä alta ja pudotan päähäni.
Kaveri kovaa treenannut crossfittiä jo vuosia ja voi että oon kateellinen!! En edes siihen kuntoon todellakaan haluaisi missä hän on, mutta edes kerran viikossa jos pystyisi sellaista treeniä tekemään niin olis varmasti upea fiilis.

Tsemppiä sulle treeneihin!

Taisin eilen "vahingossa" löytää yhden syyn sille, miksi Kiloklubin suosituskalorimäärä tuntuu liian pieneltä. Minulla on aktiivisuusmittari, jota pidetään mukana koko päivän (ei yöllä). Myös liikunnassa, siinä on samassa sykemittari.

Illalla kun katsoin mittaria, se näytti kokonaiskulutuksekseni lähes 200 kcal enemmän kuin Kiloklubin "peruskulutuksen energia" (ennen kuin mitään liikuntaa on viikolle merkattu). Ihan tavallisena päivänä jolloin en tehnyt mitään poikkeavaa. Eilinen oli liikunnasta lepopäivä. Kiloklubin peruskulutushan myös sisältää normaalit arkiaskareet, ja kakkostason aktiivisuudella joka minulla on, myös työmatkaliikunnat.

Nyt kun tuon huomasin, en ihmettele enää että olen suosituskaloreihin pyrkiessäni ollut välillä pienessä "pulassa" tuon kylläisyysongelmani kanssa.

Tuo aktiivisuusmittari on kyllä aika mielenkiintoinen...vaikka kulutus päivän aikana oli tuollainen, aktiivisuutta sen mielestä olisi kuitenkin pitänyt olla vielä enemmän. Päivän prosentiksi tuli vain 85, vaikka askeleita oli yli 12.000 ja päivän aikana neljä tuntia muuta kuin istumista.

Minulla vatsa on paisunut vetoisuudeltaan suureksi isojen annosten vuoksi, kutistan sitä nyt eneilemällä ja samalla hukkaan kilojakin Myöhemmin kun vatsalaukku on pienentynyt alan opetteleen syömistä kiloklubin ohjeiden mukaan
Nyt pitäisi saada nopeasti painoa poies lähestyvien juhlienkin takia..

kiurunkannuksen kanssa jaan nälkä kasvaa syödessä ilmiön, varsinkin, jos sitä ruokaa vielä on, esim. appelsiineja lisää. Toinen on huomenna taas laihdutan ilmiö, tekee pyhiä lupauksia, vaikka koko ajan ahtaa ruokaa naamaansa. Eino Leinolla on runo Ikuturso, ehkä tämä vedestä päänsä nostava ahmatti on vähän liioiteltu kuva vähän kaikin tavoin, mutta kyllä minäkin öisin nostan joskus väsyneen pään vuoteelta, ja menen jääkaapille, ja katson mitä herkkuja olisi, ja huuhtelen ne alas maidolla tai hedelmämehulla, ja sitten, ai ai kun on niin hyvä olo, menen nukkumaan, ja tulee uni. On kuitenkin vaikea ajatella, mistä kylläisyyden tunne muusta tulisi kuin syömisestä, vettä jos juo, niin nälkä ajaa juomaan sitä niin paljon, että kun yrittää taas nukkua, jo vajaan tunnin kuluttua on vessareissu. Tietenki tuli vähän karrikoitua tuota yökäyttäytymistä, mutta yks hankaluus on, jos ei saa unta, ja hiukoo.

Siis olen koittanut laihduttaa monet vuodet niin kuin varmaan monet muutkin täällä; ravitsemussuositukset suosittaa että hiilihydraatteja tarvitaan 45-60E%, vanha suositus oli 60-70%. Tätä olen noudattanut kiloklubillakin, pääsaaäntöisesti huolehtinut että hiilarit ovat välillä 40-50E%, nyt olen pari päivää koittanut painaa hiilarit alle 35 tuntumaan ja eroa on kuin yöllä ja päivällä! Kylläisyys tulee tosi pienestä ruoasta, ei tee mieli tankata, ei tee mieli jälkiruokia, ei tee mieli iltanapostelua! Se oli vain se liika hiilari!! Jonkun verran se on hyväksi että saa ne tarvittavat kuidut, eli muutama viipale oikeaa ruisleipää (siis vain juuri, ruisjauho, vesi ja suola - ei saa olla muuta) sekä yksi enintään keskikokoinen annos kaurapuuroa. Aterialla voi olla täysjyväohrasuurimoita lisukkeena jos ei pysty syömään pelkkää lihaa ja salaattia, varsinkin totutteluvaiheessa voi tulla mahavaivoja. Muutama päivä sitten söin ensimmäisen karppilounaan; siinä oli 100g porsaanlihaa, ja 100g kasviksia, yllättävän hyvin sain syötyä, liha alkoi sitten loppua kohti tökkiä ja jätin siitä sitten osan mutta kasvikset meni kaikki. Se sujui yllättävän hyvin. Ilta-aterialla otin pienen perunan ja kalaa sekä taas paljon kasviksia. Osa kasviksista kannattaa paistaa kevyesti pannulla oliiviöljyssä niin ei ole niin yksioikoista ruokaa, osa on mukavampi syödä lämpimana ja oliiviöljyn rasva on hyväksi.

Mutta mahaturvotus helpottaa jo yhdessä päivässä! Vaikka tämä dieetti on monien kokeilema niin en halua nähdä sitä dieettinä vaan pitempiaikaisena siirtymänä tuleville ruokatottumuksille ja sille että se napostelun saisi kuriin ja jälkiruokien himo. Mielestäni pitäisi pyrkiä kuitenkin noin 30 % hiilarimäärään siis yli 100 g, mutta alle 200 grammoina. Koska mm. vesipitoiset marja t ja hedelmät pitävät hyvin kylläisyyttä ja vaikka ovat hiilaripitoisia niin niitä mielestäni on järkevä syödä sitten muun hiilarin osakorvaajana.

Käytännössä siis riittää että poistaa huonot hiilarit ja suosii kohtuudella hyviä hiillareita siinähän tämä pähkinän kuoressa ja rasvan määrää on lisättävä lähelle 50 % tuntumaa ellei treenaa kovasti niin proteiiniakin voi nostaa, mutta itse kun en juurikaan harrasta kovaa treeniä niin proteiinin osuuden säilytän ennallaan ja nostan vain rasvan osuutta, siis hyvän rasvan.

Psyykenlääkkeiden (erit. neuroleptien eli antipsykoottien) takia mulla ei oo ollu kylläisyyden tunnetta oikein kunnolla sitten kesän 2002.
Syksyllä 2002 sairastuin ja lääkityksen myötä on siitä lähtien ollu jatkuva nälkä mulla. Vaiks tunti- 2 tuntia sitten oisin syöny, niin voisin syödä taas.
Mitä oon lukenu, niin k.o lääkkeet vaikuttaa aivojen osaan nimeltä hypotalamus, joka hallitsee mm. nälän tunnetta.
Kyllähän mää itte oon ne ruokamäärät syöny, mut jos en syö useasti, niin tulee heikottava olo. Se taas johtunee verensokerin heittelystä. Vielä mul ei o diabetestä todettu, mutta kyl sokeriarvot on ollu koholla koko sen ajan ku niit o mitattu, tosin ed. polillani ei fyysiseen terveyteen kiinnitetty mitään huomiota eli olen vasta näin 2010-luvulla käyny labrakokeissa ym.
Sillon harvoin, ku kylläisyyden tunne tulee niin sit on ihan ähky. Näin on sattunu vaan muutamia kertoja mm. kamun luona Keski-Suomessa ja kerran tääl Turus ku söin Megahampurilaisaterian. K.o hamppariaterian jälkeen söin koko päivänä enää vaan iltapalaksi yhden jogurtin.
Ennen sairastumistani olin normaalipainoinen.
Toisaalta mieluummin olen ylipainoinen kuin akuutin psykoottinen, mutta en kuit. halua olla mikään "tankkeri". Usein mun tuli juotua liian vähän, joten nykyisin juon usein vissyä ja sillä saattaa joskus mennä joku epäaito nälkä ohitte. Tsemii kaikil. T: MissDarcy

Kyl nykyisin tulee se kylläisyyden tunnekin välillä.
Eikä yöllä tee mieli ahmia.

Kaipaisin vinkkejä siihen kuinka pitää nälkä loitolla päivän mittaan! Olen nyt pari viikkoa pyrkinyt noudattamaan terveellistä ruokavaliota js syödä viisi kertaa päivässä (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala). Silti tuntuu että mistään ruokailusta ei tule kylläiseksi kovin pitkäksi aikaa ja erityisen petollinen on päivällistä edeltävä aika, tuntuu että välipala ei riitå mihinkään. Annoskokoni eivät myöskään ole erityisen pieniä ja vettä (ja kahvia...) tulee juotua reilusti päivän aikana.

Missäköhän mahtaa olla vika? Onko teillä jatkuvasti mukana pientä kevyttä naposteltavaa jota syötte varsinaisten aterioiden välissä? Tai mikä on teidän mielestänne ruokaa joka pitää nälän parhaiten loitolla? Proteiinista en ole itse huomannut olevan mitään hyötyä, mieli janoaa hiilareita ja herkkuja

Voi olla, että kroppa himoitsee vielä hiilareita suotavaa enemmän, jos on tottunut niitä saamaan - pari viikkoa on melko lyhyt aika "vierottua" suurista määristä. Eli ei auta pelkkä nälän pois pito vaan ajatustyötä on tehtävä myös

Kevyin naposteltava on kurkku, jota voi kaloreiden puolesta syödä aterioilla tai välipalana paljon... Jos siis kaipaa vatsantäytettä tai jotain pureksittavaa.

Paras jos kirjoitat tähän esimerkin oman päiväsi aterioista, siihen on helpompi ihmisten heittää ajatuksia muutoksista laatuun tai annoskokoihin.