Luinpa minäkin tämän ketjun uudelleen aivan alusta loppuun. Täyttä asiaa. Ilokseni olen päässyt siitä mahan täyteydestä kylläisyyden ilmoittajana. Nyt tiedän, miten kylläisyys lähtee aivoista. Kylläisyyskeskukseni toimii ja kun se ilmoittaa, että nyt riitti, tulee olo, ettei oikeastaan tarvi enää suupalastakaan. Olkoot vaikka lautasella mikä määrä ruokaa tahansa, jätän sen ja pistän kompostiin. Saapahan ainakin hyvää multaa.

Aikoinani juuri tuolla lautasen tyhjentämisellä menetin kykyni kokea kylläisyyden kylläisyyskeskuksesta käsin. Aivoista tulevan kylläisyyden opin ikään kuin vahingossa silloin, kun aloin jättää verensokeria nopeasti kohottavia ruoka-aineita vähemmälle ja osan lähes kokonaan pois. Sen seurauksena tuli lisättyä rasvaa ja proteiinin saannissakin pääsin suositusmääriin. Nämä kaksi elementtiä yhdessä säännöllisen syömisen kanssa teki sen, ettei ole juuri enää tarvinnut ähkymahasta kärsiä.

Kuten Patrik sanoi syömisen hidastamisesta, ei minullekaan nuo hitaastisyömisen keinot auttaneet, vaikka niitäkin yritin. Silti vedin mahan aivan piukalleen.

Pitkän ajan se vei, mutta tiedänpähän nyt erot noilla kahdella kylläisyyden tuntemistavalla. Enkä usko enää palaavani tuohon maha pinkeäksi syömiseen, kun tiedostan asian aivan uudella tavalla.

Kyllä mä noilla puikoilla oon aina välillä syönytkin, mutta lopuksi joko lappaan niillä ruokaa suuhuni, niin kuin lusikalla, sii laitan puikot vierekkäin ja "lusikoin" tai menetän malttini ja otan haarukan.

Luulen että se myös vaikuttaa epä-kylläisyyteeni, että en pureskele ruokaa kunnolla, kun ilmeisesti pureskelukin vaikuttaa kylläisyyteen, vaan nielen sen isoina paloina. Ehkä pitäis tähänkin paneutua, mutta ärsyttää vaan jauhaa ruokaa suussa niinkuin purkkaa! Kai mä oon aina ollut sellainen, että saan nautintoni siitä hotkimisesta ja kun tunnen kuinka ruoka oikein valuu kurkusta. Ehkä tästäkin pääsis eroon, jos vain kunnolla pakottais ittensä syömään hitaasti..

Ennen karppauksen aloittamista en tuntenut koskaan itseäni kylläiseksi, ennen kuin olin ihan ähkyssä.

Nyt karppiaikana iloitsen siitä, että kylläisyyden tunne tulee jo syödessä, ja voin jopa jättää ruokaa lautaselle, mitä en ennen tehnyt koskaan.

Parin vuoden vähähiilarisuutta noudattamalla mun kroppa palo loppuun ja oli pakko ottaa hiilarit takaisin ruokavalioon. Tosin jotkin asiat karppauksestakin jäivät lopullisesti, kuten luonnon rasvat. Mutta ilman hiilareita menee vointi niin alas, että niitä on pakko syödä. Eikä se huonovointisuus liity "vieroitusoireisiin".

Hiilarit on polttoaine,niitä pitää olla aina vähän,muuten moottori ei käy,se kakoo ja pätkii,aamulla söin joulun kunniaksi oikeaa ruisleipää voita ja ison palan kinkkua,tulihan kinkkukin korkattua
Sopivasti hiilareita on tosiaan ihan pakko,ei jaksa muuten ,mulla tilttaa vatsa,mut käytössä on kaurapuuro ja ruisleipä,ja silti hiilarit on alle 70gja vähä päälle!

Olipas ihana viestiketju, kiitoksia vaan sen esiinkaivamisesta!

Itselläni on myös ongelmana tuo, että se hyvänolon tunne tulee iltaisin useimmiten vain kun on syöty REILU satsi ruokaa, ja sitten yritän pantata niitä kaloreita sinne. Itsekurilla se onnistuu, mutta järin mukavaa se ei ole.

Osaisiko joku, joka on päässyt ko. ongelmasta eroon kertoa, miten voisi pienin askelin edetä ongelmasta ulos?

sunnuntaina, 21. tammikuuta 2007 klo 13:58 Patrik Borg kirjoitti::


Laadullisesti syömisessä, ei tosiaan varmaan haittaisi jos proteiinin jakautuisi tasaisemmin päivälle ja saisit enemmän rasvaa.
.

Lainasin sivulta 3 Patrikin viestistä sen jujun juonen. Vasta eilen ketjua uudelleen lukiessani, huomasin, että olin tehnyt aivan noin. Siten se ongelma kohdallani korjaantui. Tuossa vähän aiemmin kerroin jo viestissäni, että rasva- ja protskulisäys auttoi. Niiden avulla kylläisyys tuli aivoista, eikä tarvinnut vetää mahaa täyteen. Tuli hyvä, seesteinen, nälätön olo ilman mahan pingottamista.

Aika yksinkertaisesti lopulta sain tuon kylläisyyshommelin haltuun siten, kuin kylläisyyskeskuksen kuuluukin toimia.

Eli joka aterialla rasvaa ja protskua kasvisten ja muiden lisukkeiden kanssa. Normaalirasvaiset tuotteet käyttöön. Kevyttuotteita käyttämällä, syömistä hidastamalla, enemmän pureksien tai annoskokoja rajoittamalla en saanut tuota kylläisyydentunnetta haltuun.

Lisäksi kannattaa lukea Patrikin viestit tästä ketjusta oikein ajatuksen kanssa ja yrittää sisäistää niiden viestien suuret ajatukset.

keskiviikkona, 22. joulukuuta 2010 klo 23:33 Pullapallo kirjoitti::

keskiviikkona, 22. joulukuuta 2010 klo 21:02 ruuta kirjoitti::
Parin vuoden vähähiilarisuutta noudattamalla mun kroppa palo loppuun ja oli pakko ottaa hiilarit takaisin ruokavalioon. Tosin jotkin asiat karppauksestakin jäivät lopullisesti, kuten luonnon rasvat. Mutta ilman hiilareita menee vointi niin alas, että niitä on pakko syödä. Eikä se huonovointisuus liity "vieroitusoireisiin".

No tottakai ilman hiilareita menee vointi huonoksi. Kyllähän niitä pitää karppaajallakin jonkun verran olla.

Muuten olen samaa mieltä kuin TavisN66. Riittävästi rasvaa ja riittävän vähän hiilareita tuo kylläisyyden paljon nopeammin eikä ruokaa tarvitse enää lappaa kitaan kattilakaupalla.

Mainitsinko jossain, että en syönyt lainkaan hiilareita? Siis tuo, että "oli otettava hiilarit takaisin" tarkoitti vain sitä että nostin ne 150-200g/päivä. Tämän takia ei olisi pitänyt mainita koko karppausta. Karppaajat eivät nimittäin voi koskaan uskoa, että karppaus ei toimi jollain muulla, kun se itselle tuo niin loistavan olon, mutta ehkä kannattaa jättää tämä keskustelu tähän.

torstaina, 23. joulukuuta 2010 klo 09:46 Minilady kirjoitti::

Osaisiko joku, joka on päässyt ko. ongelmasta eroon kertoa, miten voisi pienin askelin edetä ongelmasta ulos?

Vielä yksi ihan käytännön vinkki, vaikka periaatteen jo tuossa edellisessä viestissäni sanoinkin.

Huomasin, että syömisen järjestys lautaselta muuttui.

Aiemmin mun lautanen oli täytetty ns. lautasmallin mukaan. Siihen yhteen neljännekseen olin tosin saanut tungettua ainakin 3 perunaa. Sitten kastiketta, muuta protskulisuketta ja kasvista puolet lautasesta. Aiemmin olin aloittanut potuista ja kastikkeesta. Pikkusen salaattia väliin. Pitihän sitä saada kunnon ruokaa jolla nälkä lähtee ja sitten rehut perään.

Nyt kävikin toisinpäin. Aloitin syömään salaatin ja kastikkeen/protskun ensin ja pikkuisen perunaa (riisiä) mauksi mukaan. Salaatille ruokalusikallisen verran öljyä tai täysmajoneesia salaatinkastikkeeksi. Sitten kun salaatti ja protsku oli syöty, huomasin, että perunat alkoi jäädä lautaselle, kun olin jo kylläinen. Ne heitin sumeilematta roskikseen. Kun söin toisinpäin, oli pakko vetää maha ähkyyn, että sai suositellun kasvismäärän syötyä. Kun vaihdoin tätä syömisen järjestystä, kaikkein ravintoköyhin aines jäi lautaselle ja mieli kylläinen. Nykyisin syönkin enintään yhden perunan ruualla, enkä sitäkään joka päivä tai edes joka viikko. Perunan tilalla mulla on salaatin lisäksi usein joku lämmin kasvislisäke. Tämä siksi, että kylläisyys tulee nykyisin niin helposti, etten pysty vetämään enää niin isoja annoksia, kuin ennen. Tällä tavoin saan myös hevipalleron vihreäksi.

Lisäksi, kun syömisen määrä on automaattisesti vähentynyt, ruuan on oltava energiatiheämpää, että saan suosituskalorit täyteen. Paistamisessa käytän voita, myös kermalorauksen voin laittaa. Ruuastakin tulee tosi maukasta ja herkullista verrattuna entisiin kevytruokiin, joita söin. Tämä toimii mulla tosi hyvin.

Huomasin, että ainakin minun kohdallani oli kyse aivan teknisestä muutoksesta, eikä sielun syövereiden kaivelua tunnetasolla tarvittu. Olin sitäkin aiempina kevytruokakausinani tehnyt, mutta sitä kautta en löytänyt vastauksia probleemaani. Pelkkä tekninen syömisjärjestyksen muutos auttoi.

Kannattaa kokeilla, jos tämä tapa auttaisi kylläisyydentunteen saamisessa ennen mahaähkyä.

torstaina, 23. joulukuuta 2010 klo 09:46 Minilady kirjoitti::
Itselläni on myös ongelmana tuo, että se hyvänolon tunne tulee iltaisin useimmiten vain kun on syöty REILU satsi ruokaa, ja sitten yritän pantata niitä kaloreita sinne.

Panttaaminen lienee tässä avainsana: jos olet pantannut koko päivä, nälkä kertyy etkä selviä iltaruokailusta kuin hurjalla annoksella.

Näytät olevan melko tuore klubilainen. Oletko huomannut Patrikin artikkelit syömisrytmistä ja ruuan laadusta? Suosittelen!